Jalkajumppaa

Kävinpäs fysioterapeutilla. Pari vuotta sitte katkasin jalkani moottoripyörällä kaatuessa ja nyt on uudelleen vähän nilkka käynyt jäykistyyn ja kipeytyyn. Täti vilkuili vähän aikaa jalkaa ja totes, että joo kyllähän tuo näyttää jäykältä. No tämmösiä jumppaliikkeitä pitäis nyt sitte puuhastella varmaan loppuikä. Aluksi nyt kuukausi vähän tehokkaammin eli joka toinen päivä tehdään liikkeet ja kolme sarjaa lihas väsymiseen asti.






No täähän voi olla ihan asiallista pohjetreeniä jääkiipeilyäki ajatellen.

Jäitä odotellessa

Että semmonen vuoden loppu.

1) Sairasteluja
Oon sairastanu nyt kuukauden. Sen verran tiukasti on lentsu ottanu, ettei oo pystyny mitään liikuntaa harrastaan ja lääkäri setä veinas, että tälle vuodelle ei sitten mitään urheiluja. Torstaina tulee 20 päivää antibioottia täyteen. Jos ei tällä lähde niin on sitte kyllä oikeasti ihan kunnon pöpö.

2) Ei jäätä
Eteläisessä maamme osassa ei ole paljon tarvinnu jääkiipeilystäkään kyllä haaveilla.  Pari kertaa on vähän lunta satanu, mutta vihreä nurmikko paistaa kyllä komeasti vesisateessa. No nyt ainaski vesivarastot on niin täynnä, että jos nyt napauttaa pakkaset niin on kumma jos ei jäätä tule.

No mutta sitten onkin vuorossa vuoden virallinen bulkkausjuhla Joulu. Eli eipä muuta kun hauskaa Joulua ja parempaa Uutta vuotta!

Videoeditointia

Hep! Sain jopa editoitua keväällä pokkarilla kuvaamani yrkät Robin Hoodille. Loistavalla qvga resoluutiolla mutta saa kelvata. Lupaan kuvata seuraavat yrkät tuolla hd kameralla. Mutta tässäpä on syysiltain iloksi.



Robin Hood yrkkää from Juuso Raekallio on Vimeo.

Tais kesäkausi loppua

Viimeviikolla olis vielä hyvinnii ollu kelejä, mutta piti pientä röhää päällä. Lauantaina tuntui jo vähän paremmalta niin kävin koiran kans kuvaamassa nuo Paavalinvuoren kaltsit. Sen verran siinä sai liikuntaa että taudin todellinen luonne paljastui. Sunnuntaina oli heikompi olo poskiontelot yhtä paskana kun viikko aiemmin. No ajattelin että eiköhän se siitä ja maanantaina taas töihin. No ei näin. Maanantaiaamuna oli oikea silmä muurautunut umpeen rähmästä ja poski- sekä otsaonteloita kolotti. No ei kun lääkäriin. Bioottikuuri ja kolmiolääkkeitä kehiin ja eiköhän se siitä. Lääkärisetä veinas että oikean korvan tärykalvo liikkuu aika heikosti. No onpa kumma että illalla oli korva niin täynnä limaa ettei sillä mitään kuullutkaan.

Että semmosta eli ihan oikean syyslentsun sitte sain. En vissiin tajunnu ajoissa lopetta boulderointia niin joku päätti asiasta mun puolesta :) No nyt on lumet maassa, mutta hei sehän lupas loppuviikolle vielä lämpöasteita. Pääsiskhän sitä vielä ens viikolle kiviä halaamaan? No voi olla hiljasta. Täytyy käydä terottaan hakkuja...

Robin Hood part N

jossa N kuuluu välille [5, 8]. Aika monesti on siis tullu käytyä tätäki työstään. Muista ees monestikko. No joka tapauksessa kävin siis taas yrittämässä.

En tiedä onko se sittenkään hirveän hyvä idea mennä kiikuille suoraan töistä. Tässä toimistotyössä jämähtää lihakset aika paikoilleen ja lämmittelyyn joutuu käyttämään aikaa ihan tosissaan. No jotenki oli jäykkä päivä ja muuvit tuntui vaikeammilta kun viimeksi ja seli seli. En vaan pystyny - liian hapokasta. Ensin kiipesin Rion seisomalähtöä neljä kertaa putkeen, sitten otin yrkkää samaiseen istumalähtöön ja kolmannella se meniki. No sitte alko olla sen verran lämpöä toppatakin sisällä, että uskalsi edes ajatella tuota Robin Hoodia.

Ekan istumalähtöväännön jälkeen kahvalle roiskaisu oli kyllä niin jäykän olosta, että pelko hiipi heti puseroon. Toisella yrkällä ehkä vähän herkistyi, mutta aika toivotonta kyllä oli. Sittepä päätin kokeilla seisaaltaan ja eka yrkkä oli kyllä yhtä huono ku istuiltaanki. No toisella yrkällä se sitte pysyi ja onnistuminen valoi vähän uskoa istumalähdön yrkkäämiseen. Päätin että otan levon sitte kolme kunnon yrkkää hampaat irveessä ja sitte kotia. Joo no ei menny, mutta lähellä se on. Saas nähä pääseekö vielä yrittään "ennenko Pakkasherra paskoo meidän kivet." Niinkun eräs herrasmies asian ilmaisi...

Hämärähommia

Joo eipä oo lokakuussa paljoo tapahtunu ei. Syyslomareissut ja sairastelut lisättynä sateeseen niin eipä tullu paljoa kiipuiltua. No sisällä kävin muutaman kerran kuitenki. Reilun parin viikon lepo ei kuiteskaan ihan ole miestä murtanu. Viikko sitte eli 2.11. käytiin Petruksen kans Näätäkivellä ja siitähän jo aiemmin kiipeämäni Rio läsähti tosi mukavasti. Petruksella jäi vielä tekemättä, kun välityksissä on sen verran eroa, että meikän beetta ei oikein sopinut miehelle. No sitte yritettiin Robin Hoodia ja vo la se pitkähkö veto kahvalle onnistui jo toisella yrkällä. No sitten en saanut tasapainoa pidettyä ja alas tulo oli taattu. Parin yrkän jälkeen saatiin pieniin päihimme, että käydääs testaan Syyshämärää. Aikasemmin syssyllä Harrin kans tuli testattua tuota lähtö liikettä ja kyllähän se jämäkkä on. No Petrus sai sen kuitenki pidettyä ja pääsi yrittään seuraavaa liikettä, jonka kauhoi hieman ohi otteesta ja alas tultiin. No ei ku kotia.

Eilen kävin sitte itekseen yrkkäämässä Robin Hoodia taas kerran ;) (Ohan se ihan hiton hieno linja.) Ensin kiipesin Rion seisomalähdön lämppäriksi ja pari epäonnista yritystä istuiltaan. Tässä vaiheessa alkoi tuntua huonolta edes idea yrittää mitään vaikeampaa. No yritetään nyt kuiteski. Päätin kokeilla ensin seisaaltaan ja riippumatta onnistumisesta kokeilisin sen jälkeen muuvitella ala osan istumalähtöä. Eka yritys seisaaltaan oli säälittävä ja lopputulosta tuskin tarvii kertoa. No toisella sain kahvan pidettyä ja vasemman jalan loistavalle otteelle, jonka katselin seinältä ennen yritystä. Epävarmalta tuntui, mutta jalka pysyi kuin pysyikin. Käden siirto onnistui kohtuudella ja hupsis hei mies seisoskeli kiven päällä. Mites tässä näin kävi? No mahtis homma eikä pitäis valittaa kun joskus onnistuu. Sitten se istumalähtö. Varmaan viis yrkkää otin ennenkö sain muuvit kasaan edes seisomalähdön alotusotteille. Ei oo helppoo ei. Vähän lepoa ja ajattelin pystyväni pari kunnon yrkkää laittamaan ennenkö päivä on pulkassa. Vähän kyllä epäilytti kun nuo alun muuvit tuntui aika jämäköiltä. No mankkaa sormiin pari kunnon hengitystä ja hetkonen tässä sitä nyt ollaan seisomalähdön alussa. No ei ku veto kahvalle - mutta ei. Toinen yritys ja samasta alas. Mutta hei - meikä pääsi nyt istuiltaan tuonne mihin en edes seisaaltaan vielä kesällä päässyt ;) Ehkä se sitten kehitys kehittyy pikkuhiljaa. Nyt pitää päästä parin viikon sisään kerran tuonne niin eiköhän tuo mee. Hieno reitti.

Tässäpä tunnelmakuva

Beettavideo

Robin Hood 6C from toorma on Vimeo.

Vähän jotain

Käytiin Jussin kans yrittämässä Pitsalähettiä Salmirannassa. Ohan tuo vaan asiallisen oloista liikettä, vaikka ympäristö onkin aika teollinen. No ei ollu menossa. Pitsaläpsyä pääsin kyllä yrittään, mutta jotenki jalkabeetta ei vaan auennu. Ihan paskasta tasapainosta aina yritti pitää tuota otetta ja eipä se ollu sitte pysymässä. Häätys saada joltain vähän beettaa että sais totisemman yrkän aikaseksi. No ehkä ens kerralla.

Korkean painovoiman päivä

Tai no miten sen nyt sanoo, mutta jäykkää oli. Sarvivuoren Nättiä läpsyttelyä 6A reittikin tuntui olevan kovan työn takana. No mutta menipäs se nyt sitten kuitenki tunnin työstämisellä. Kävin vielä kokeilemassa Pajatso nimistä reittiä, mutta eipä ollu menossa. Takapuolen sain maasta irti, mutta seuraavasta muuvista lipsahti jalka ja sitte ei enää saanu takapuolta maasta. Yläosa meni seisoma lähdöstä myös, joten tuoreena vois pystyä linkittään. Pitänee käydä lähettään jos vaan keliä on.

Harvinaista videomatskua Nättiä läpsyttelyä reitiltä olkaatten hyvät


Korkean painovoiman päivä from Juuso Raekallio on Vimeo.

Syksyn viimesiä köysikiikkuja

Jepa jep. Tulipa lauantaina käytyä Halsmäessä rimpuilemassa. Pojjaat oli avannu uuden hienon släbi linjan Green Planet ja pakkohan sitä oli testata. Juha otti haasteen vastaan ja lähti ottamaan on sight yritystä. Hyvinhän tuo meni, vaikka mies välillä arpoi että mistähän tää nyt menee ja yks manttelointi näytti kyllä minusta siltä, että saapa nähä miten itelle käy. Taispa olla Juhan tiukin on sight tähän päivään mennessä. Lähin sitte ite paskalla släbitekniikallani läpsyttelemään ja kyllähän tuo ihan tiukka vääntö on. Ei sinänsä että siinä sormivoimia tarttis, mutta jalkatekniikka olis hyvä hallita. Tulihan tuolla pariinki otteeseen ite arvottua, mutta kyllä niihin jalkoihin pitää vaan luottaa släbeillä muuten ei tule hommasta mitään. Mutta hyvinhän se meni ja vaikka välillä oli aika surkean näkösiä otteita niin ne oli kuitenki ihan niin hyviä, kun reitin vaikeus antaa odottaa. Kaikin puolin hieno reitti. Propsit Timolle reitin avaamisesta.

Sitte arvottiin, että lähtiskö kokeileen jotain trädiä. Kärkikolmio on semmonen linja mitä oon pitkään miettiny kiipeäväni, mutta vähän alhaalta tsuumailtuani totesin, että jos veinaan Ikuisen Tuskan tänään kiivetä niin enpä lähe tuohon räpistelemään. Juhalla kiinnosti kuitenki testata tuohon variaatiota oikealle tai vasemmalle. Alussa on muutaman metrin offari, jonka tosin voi kiertää vasemmalta sisäkulmaa pitkin. Tämä on varmaan vähän vaikeampi vaikkakin helpommin varmistettava. Juha arpoi varmistuksia ja oli jo luovuttamassa, kun Jani pyyhälsi paikalle kutosen kamun kanssa ja Juha "pääsi" jatkamaan offaria pitkin hyllyille. Hyllyiltä paras reitti ylös näytti kuitenki olevan Kärkikolmio ja Juha veinas, että tuntuu turhan jämäkälle ja laskeutui alas.

Mie lähin sitten kärsimään Ikuista Tuskaa ja reitillä oli kyllä hienoinen henkinen yliote meikäläiseen. Kaks vuotta sitten viimeksi yritin reittiä, mutta liidi jäi tekemättä kun katkaisin koipeni juhannusviikolla. No nyt fiilistelin jo maassa, että saapa nähä miten käy. Toiselle pultille asti meni ihan hyvin, mutta en uskaltanu kommittoitua kruksimuuviin. Lennosta keksin uuden jalkabeetan ja pääsinkin kolmannelle pultille ihan hyvin. Pidemmälle ei sitten hotsittanu lähteä, kun aikaa ei ollut toiseen yrkkään ja tämä oli kuitenki ryssitty jo toisella pultilla.

Maanantaina kävin sitte Kanavuoren kivellä yrittämässä Fillaria. Hienoja muuveja, mutta sen verran vinkeä beetta ettei ole ollut menossa. Kolme vuotta sitten olen varmaan ensimmäisen kerran yrittänyt tuota reittiä ja tälläkin kertaa tuloksena oli close but no cigar. Onkelmana on se että kruksin jalitsulle jos laitan vasemman jalan saan pidettyä vedon kulmalle joka kerta, mutta sitten ei saa siirrettyä jalkoja. Oikea jalka jalitsulla taas en saanu kertaakaan pidettyä vetoa vaikka pari kertaa se oli tosi lähellä. No jospa ens viikolla sitte...

Juha ja Green Planet 5c

Bigfoot kyllä nuilla pitäis släbiläpsyttelyn onnistua

Släbiliskoilua

Reitillä on hyviä paikkoja käsien lämmittelyyn. Sopii siis hyvin myös kylmille keleille.

Janin tyylinäyte släbiltä

Kaikki kuvat c by Juha

Sairasteluja ja ajanvietettä

No niin perinteinen syyslentsu sitten otti ja iski. Tai no ensin satoi kyllä vettäkin siihen malliin, ettei edes aina kuivat kiven murikat pysyny kuivina. No sitten ku keli vähän kuivu niin mies otti lentsun. Nyt ollaanki sitte pari viikkoa oltu kiipeilemättä. No toiveissa elää, että tänään pääsis Paasivuoreen halaan kiviä ja ehkä sitten lauantaina Halsvuoreen fiilistelemään sporttireittejä.

Tässäpä on ajanvietteeksi Andy Kirkpatrickin asiallista settiä Troll wall valloituksesta Norjasta. Tuosta kun lukee blokia tuoreempaan suuntaan niin onhan ollu ukolla taas melkoset seikkailut.

Transformer

Tulipas eilen lähetettyä ensimmäinen 6b sporttipläjäys. Päätettiin Antin kans käydä Patamalla, vaikka aamu oli kostea, mutta pilvinen. Tultiin kalliolle, niin märkähän se oli ja meikälle hiipi jo mieleen että ei kele nyt mennään boulderoimaan. Antti kävi tsuumailemassa Transformeria ja oli sitä mieltä, että eiköhän yritetä. Mie vähä arvoin, mutta katoin kelloa ja totesin, että eipä tässä enää ehitä kunnolla boulderoidakaan, joten parempi pysyä täällä syteen tai saveen. No onneksi jäätiin. Reitti oli kyllä yllättävänkin hieno ja boonukseksi kuiva. Reitille rymyäminen nelosen lämppäriboulderia pitkin tosin oli märkä, mutta onneksi siinä on kahvat ;)

Mutta palataas reittiin. Heti hyllyltä lähteissä reitti on kyllä selkeesti ihan kiipeilyä ja toisen pultin yläpuolelta toppikahvoille sitte hyvin tasaista sellaista. Pari hieman jämäkämpää kohtaa siinä tuntui olevan matkan varrella, mutta kaikin puolin oikein mukava tuttavuus ja voin kyllä suositella reittiä.

Alkuun Antti lähti vetämään ja ekalta klipiltä totes, että taitaapa mennä pultti pultilta. No kolmannelle pultille oliki sitte jo vähän jänskempää ja neljänneltä kuului jo että jos mä tuun tästä alas niin pääset sinäkin vähän kokeileen. No mie totesin vain että: "Ei ei. Sie veät nyt pultti pultilta toppiin. Muuten tänää ei saada koko reittiä kiivettyä." No Antti kehitteli beettaa etiäpäin ja pääsikin toppiin. Laskeutuessa otti vielä pari yrkkää yläköydellä ja kohtalainen beetta olikin jo kasassa. Meikä lähti sitten yläköydellä. Tavotteena a) lämmitellä b) testata ja hioa beettaa hieman pidemmälle. Näin tehtiin ja saatiinkin meille hyvä beetta kateltua. No ei muuta kun Antti liidaamaan uudestaan ja mies tuumaili seinältä, että olikos tää näin vaikea. No olihan se meikänki mielestä, mutta hyvin mies pääsi ylös asti ja sitten miehen vaihto. Kiipesin toiselle pultille ravistelin hetken ja tempaasin ekan kruksin ohi taas ravistelemaan. Jonkun verran tuo eka kruksi kävi jännittään kun singeriä vähän yritteli. No ei muuta kun hengitä, rauhoitu hoin mielessäni ja sitten pari muuvia kahvalle, klippi ja takasi kahvalle hengittään. Tästä sitten nopea keskittyminen ja paukuttelin tokan kruksin ohi itsenikin varmuudella yllättäen. Sitten enää klippi ja kauhoin toppiin. Sanotaan ny vielä kerran, että on hieno reitti!

Niin omaksi ihmetykseksikin tämä tais nyt sitten olla meikälle kaikkien aikojen vaikein lähetys. Nii ja vielä yhellä sessiolla ja parissa tunnissa. Ei paha. Tai no Epsanjassa yheksän vuotta sitte kiipesin jonku 6b+ reitin, mutta sitä ei ehkä voi kuiteskaan laskea. Hienoa settiä ja päivästä jäi molemmille todella positiivinen maku. Tätä lissää!

Antti lähössä reitille. Vielä hymyilyttää.

No enää ei hymyilytä ;)

Hämärähommia Paasivuoressa

Oltiinpa poikain kans halailemassa kiviä Paasivuoressa. On kyllä todella hienoja murkuloita nuo Kaukokivet. Ensin lämmiteltiin Teknokäki kivillä ja sitte yritettiin taas sitä suoraa versiota paikan nimireittiin jonka siis uusristin Tekokäki nimiseksi. No lähellä oli kyllä nyt but no cigar. Petrus lähetti reitin ja taispa olla miehen eka 6C boulderi. Hyvin vedetty! No jospa meikäki sitte ens kerralla. Nyt nimittäin sain jo sekunnin pintaan pidettyä listan kantin takana.

Sitten siirryttiin Suuri huijaus kivelle ja alkuun yritettiin tien puolelta traversea, minkä piti olla 5C. No tuolla greidillä reitti tais nousta hieman aikasemmin toppiin nimittäin meidän versio oli kyllä ainaki 6B ja loppu pelein aika hieno semmonen. Täytynee lisätä topoon. Kyllästyin kun en päässyt tuota ja testasin sitä reittiä #1. Ihan hauska parin muuvin punkeeminen kiven päälle. Petrus sitten linkittikin koko traversen ja saa näin ollen nimetä reitin.

Vaihdettiin kiven puolta ja kaikki saivat nousun Rocks and roll reittiin. Tuo on kyllä greidilleen yks hienoimmista linjoista näillä huudeilla. Sitten testattiin reittiä #3 ja minä, Pate ja Petrus päästiinkin se kohtuu yrkillä. Tämäkin laadukas linja hienoilla muuveilla. Viimein päästiinkin päivän epistolaan eli Käkikolmio reittiin. Eka vetoon krimpille pystyin ottamaan monta yrkkää molemmilla käsillä, mutta siitä siirtyminen suuren huijauksen krimppireilille ei onnistunut. Beetan kehittely ottikin niin monta yrkkää, että meikän oli heitettävä pyyhe kehään. Petrus pystyi ottamaan muutaman lisää ja pysyikin vähän aikaa tuossa krimpissä. No siitä olis sitte vielä kolme muuvia toppiin. Ehkä ens kerralla. Mutta tuloksellista toimintaa tälläkin kertaa ja nyt jopa pari fotoa ;)

Petrus ja reitti #4

Meikä samaisella linjalla

Iltahämärää ja kuntotestiä

Meikän kiipeilyt on nyt näköjään vähäksi aikaa siirtyny hämäräosastoon. Ei vaan päivällä ehdi perhesyistä kiikuille niin täytyy käydä sitten illalla. Torstaina oli tarkotus mennä Paasivuoreen, mutta sinne päräytettyäni alkoi vettä ropsia. Harri oliki jo ollut vähä aikaa paikalla ja ehotti, että käydään tarkastaan Näätäkivi.

Ei huono ehdotus. Robin Hoodia olen rojektoinu useampaan otteeseen ja olihan se hienoa päästä taas testaamaan sitä. Aloitin session yrittämällä Rio nimistä reittiä. Sitäki on tullu hierottua useampana vuonna, mutta koskaan en oo saanu ekan muuvin asentoa pidettyä. No nyt se meni. Woo hoo! Olipas hieno reitti. Paljolti oli varmaan kiinni Harrin vinkkaamasta jalkabeetasta. Harri meni yrittämään Syyshämärää ja pakkohan sitä oli itekki koittaa siis seisomalähdöllä. Tarpeeksi vaikealta tuntui seistenkin pystyin nipin napin roikkumaan ekassa otteessa ja yrittämään vetoa seuraavaan, mutta not even close but cigar. Saipa Harri yrittää ihan rauhassa. No sitte mentiin katsomaan sitä Robin Hoodia. Viimeksi tein varmaan 20 yritystä vetoon krimppereiltä kahvalle, mutta ei pystyny. Nyt oli Harri analysoimassa suoritusta ja äkkiähän tuo pureskeliki mulle vinkkiä, että vähän sivuttais liikettä lisää vetoon niin kyllä pysyy. No eiku teippiä sormiin ja sen verran lepoa että Harri yrkkäs San Miguel reittiä. Sitten ei kun kokeileen uutta taktiikkaa. Ja kas vain heti eka veto pysyi suureksi ihmetyksekseni. Seuraavaksi olis pitäny saada oikealla jalalla kantapäätä listalle, mutta siinä korkkas vasen jalka ja alas tultiin. Sittepä en enää saanukaan vetoa tehtyä, joten ehkä joskus tulevaisuudessa.


1/2 marathon

Lauantaina käytiin sitten testaamassa aerobinen kunto puolimaratonilla. Jyväskylän Finlandiamarathonin puolikkaan kävin siis hölkyttelemässä. Tässäpä siitä tulos sports trackerissä. Ihan hyvinhän tuo meni ottaen huomioon, että vuoden sisään on tullut tehtyä noin kymmenkunta lenkkiä. Tuolta datasta näkee hienosti meikän tasaisen hiipumisen taktiikan (data view - lap info), eli lähettiin niin lujaa kun uskallettiin ja sitte loppua kohti tuli melkeen noutaja. No onneksi jaksoin juosta, kun ihan hyvä aika siitä kuiteski tuli. Vähän jäi kuitenki hampaan koloon. Hävisin nimittäin 8 sekuntia Jouni Hynyselle. Ei kele! Mieshän oli vielä pari vuotta sitte tosi lihavassa kunnossa ja nytpä sitte näyttää jo kohtalaisen atleetilta. No ens vuonna pitää sitte voittaa ainaki Hynynen ;)

Sataa sataa samaa rataa

Mikhän ei ole niin varmaa ku epävarmaa. Vai miten se meni? No sää on ollu todella heikkoa ennustettavuudeltaan, joten eipä oo paljoa ollu tapahtumia pariin viikkoon. Viime viikolla piti käydä Halsvuoressa lähettään Ikuinen tuska. No eipä tullu käytyä.

Ensin maanantaina oli tarkotus mennä, mutta alko satamaan joten hylättiin ajatus ja ajateltiin käydä katsomassa Paasivuoren kiviä, sikäli mikäli olis kuivaa. No oli kohtuu kuivaa joten täräytin paikalle ja just kun virittelin patjoja niin Jussi soittaa, että täällä kilometrin päässä tulee muuten kaatamalla vettä. No ei kun äkkiä lämppärireitti läpsyttelemällä, että jos sattuis vaikka vielä pystymään jotain muutaki. No sade tuli rankka ja hämähäkin vei ;) Yritettiin vielä hänkkäävää Teknokäkeä, mutta olihan tuo niin märkä, ettei pystyny. Tai no emmie kyllä olis muutenkaan pystyny jos ihan totta puhutaan.

Sitte uusinta yritys oli Halsvuoreen torstaina kun ei kerran tiistai aamun jälkeen ollu satanu. Paikalle mentiin, mutta vettä tiputti päähän kun seisoi kallion alla. Kaikki reitit märkiä, joten eipä kiivetty. Ajettiin Hutunkiin köysittelemään.

Maanantaina illalla pääsin sitten viimein kuivalle kivelle. Kohteena oli jälleen Paasivuori. Kiipesin todella hienon areten nimeltään #4, jossa oli alussa pieni lapsilukko ja loppu hauskaa ja ihan jännääki arete kikkailua. Hieno reitti. Suosittelen! Sitte yritin taas sitä Teknokäkeä. Tai no väärällä beetalla, joka on siis huomattavasti helpompi ku tuo oikea Teknokäki ja ristin sen sitten Tekokäeksi, koska ero on kuitenki niin pieni mutta ratkaiseva ;) No mutta eipä se silti menny. Kantapää ei suostunu irtoamaan maasta ekassa muuvissa, mutta muuten reitti kyllä meni. Sitte päräytin Jolla kivelle, jossa Harri oli rojektoimassa Kellariväkeä reittiä. Pimeää oli jo tässä vaiheessa mutta eipä se paljoa hidastanu kun kerran ulos oli päästy. Yrkkäsin Underground superstardom reittiä ja sain kaikki muuvit tehtyä, mutta linkitys jäi uupumaan. Harrilla jäi myös lähetys tekemättä, joten eiköhän tänne palata.

Huomenna mennään jälleen Paasivuoreen sään salliessa. Köysittelemään ei hotsita lähteä, kun kalliot on kuitenki märkiä näillä keleillä. No ehkä ens viikolla sitte. Nii olehan mie käyny sitte nuissa väleissä Hutungissa vähä reenailemassa, kun ei kerran uloskaan ole päässyt.

Alta lipan

Do dii tulipa eilen lähetettyä toinen viimeviikolla pultatuista rojekteista. Pulttiboisin vieressä ylhäältä hyllyltä lähtevä katon kierto. Reitillä on tosi hienoa muuvia, vaikkaki son lyhyt. Vain kolme pulttia ja ankkuri. Siihen silti mahtuu alun sormekas släbi katon kierto isoilla otteilla ja urheilullisilla muuveilla, sekä loppuun tasapainoherkistely. Notta olipas taas hauskaa settiä. Ristitääs nyt tämä sitte vaikka Alta lipan ja vaikeutta on luokkaa 6b. Tarkentuu nyt sitte varmaan johonki suuntaan kun porukka toistaa.

Kaapo ja Antti oli kans kiikuilla ja Antti teki ilmeisesti toisen on sight suoritteen tuohon Pulttibois reittiin ja molemmat sai red point merkinnän tuohon tuoreeseen Alta lipan pläjäykseen. Juhalla nyt kyllä kovasti kummittelee tuo Pulttibois, kun kolmella eri kertaa on sitä yrittänyt ja kertaakaan ei ole mennyt puhtaasti. No mahtaapa tässä olla aikaa yrityksiä laittaa siihen tälleki syksyä.

Ens viikolla täytyy käydä varmaan Halvuoressa yrittämässä vanhoja nemesiksiä Ikuista tuskaa ja Leikki-ikää.

Antti ja Pulttibois reitin on sight suoritus.

Huomioita pulttauksesta

Sen verran voisin tässä näin kaikenlaisten suojavarusteiden boikotoijana todeta, että jos poraat jotain kovaa niin käytä suojalaseja. Toissapäivän bulttausten saldona oli eilinen lääkärireissu. Silmää kaihersi sen verran, ettei veinannut illalla saada unta. Vaikka kuinka yritin vedellä huuhdella ei paskat vaan lähteny silmästä. No ei muuta kun moikkaan lekuria.

Silmä tarkastettiin väriaineella ja onneksi ei ollut naarmuja eikä muita vahinkoja silmän pinnassa. Silmässä oli vain hienoa pölyä jota ei myöskään lääkäri saanut sieltä pois. Ei muuta kun antibiootti voidetta ja koitahan parannella. No enää ei oo kovin paha, mutta ens kerralla tulee kyllä suojalasit laitettua. Nii joo ja korvatulppia voin kyllä kans suositella. Kuulo lähtee vielä salakavalammin kuin näkö joten käyttäkää niitä laseja ja tulppia!

No mutta nyt ois taas pari kiipeemätöntä linjaa rojektoitavaksi. Eli ens viikolla sitten kiipeillään eikä tuusata turhuuksia ;)

Takaisin ruotuun

No niin eli työt alko ja sitte palattiin proggisten kimppuun kotikaltsille. Käytiin siis poikain kans pulttaamassa pari rojektia. Jospa nuista toisen sais ens viikolla lähetettyä. Toinen on sen verran tiukkaa tavaraa, notta voipi mennä lähetyshommissa jonnii verran pitempään.

Päivän epistolahan oli semmonen, että mie menin ekaksi iskeen toiseen rojektiin pultit ja Janin trädipläjäyksille yläankkurin. Tähän olin varannu tunteroisen aikaa ja kylläpäs veinas muutes olla tiukilla, kun pari pulttia oli NIIN paskoja porata. Köysi tuli reilun metrin leveän katon yli ja olipas ihan saakutin vaikeaa saada edes jotenki siedettävä asento poraamiseen. No tulipahan tehtyä pienimuotoinen vatsalihastreeni siinä samassa sitte. Joka tapauksessa kolme pulttia ja ankkurit tuntiin ei paha kun vertaa edellisen kerran hässäkkään.

Esko oli luvannu näyttää pojille pulttauksen alkeet ja ehtiessäni kallion toiseen reunaan oli pojilla jo köydet valmiiksi viritettynä. No tämä hyvä ei menny aikaa säätämiseen. Mie laitoin reitille yläankkurin ja siihenki sain melko mielenkiintosen asennon viriteltyä. Toinen jalka tuki kuusesta ja toisella jalalla pienestä kallion nykystä tennarilla. Ilmankos kävi hapottaan puolivälissä porausta. Pojille jäi sitte yks pultti per nenä eli just hyvä harjotus eikä meikän tarvinnu ees tehä muuta ko laittaa ankkurit omaan rojektiin ;) Voi kyllä olla, että vielä yhden pultin vaatii reitin yläosaan. Nyt siihen jäi mahdollisuus melko kuumottaviin pannuihin. Parhaassa tapauksessa varmaan nelisen metriä pannutusta ja tuuriboonuksena koivun tai kuusen runko. Mutta näillä mennään näin alkuun.

Esko opettaa


Ihan kivasti hänkkää tuo arete. Eipähän ollu liian helppoa porata pojillekaan.

Revenne

Käytiinpäs päiväkeikka Reventeenvuorella. Olipas mahtavuutta. Paikkahan on komia ko mikä ja korkeutta kalliolla on ihan päätä huimaavasti. Reissussa oltiin Juhan kans ja Lahesta hyppäs kyytiin Oltsi Rollosta. Formaattina oli, että kaikki kiipeily on liidaamista. Tälleen kaikki saikin ihan tarpeeksi kiivettyä, vaikka oltiin kolmestaan päivän reissussa.

Ite sain liidattua kolme trädi linjaa ja sportteihin siirtyminen iltapäiväksi ei enää onnistunut, kun psykofyysinen kapasiteetti oli käytetty lähes loppuun aamulla. Tästä tuloksena 6a+:n reitiltä täristen pultti pultilta kiipeilyä ;)

Ekaksi kiipesin lyhyen halkeaman Flying Wombats 5-, mikä olikin hieno lämppäri siinäkin mielessä, että jammaamisesta ei tälle kesälle ollut kertynyt kokemusta. No onneksi sitä äkkiä muisti virkistyy. Juha liidas hienosti reitin Saku Sammakko 4 ja Oltsi vetas lentävät vompatit. Seuraavaksi siirryin vähän pidempään noin 25m 5- reittiin Värisuora. Hieno reitti tämäkin täytyy myöntää. Noin puolet reitin pituudesta oli siistiä halkeamaa ja otekiipeilyä loppuun. Alun hyllymeiningit oli kuitenki sen verran siistiä ettei ne onnistunu pilaamaan reitin fiilistä eli tosi hieno reitti ja voin suositella myös niille joille tuo 5- voi tehdä tuskaa. Tällä reitillä on hyvä kokeilla rajojaan trädillä. Oltsi kiipes saman ja Juha kiipes toisen nelosen nimeltään Metsämansikka. Ilkan suosituksesta mulkoiltiin nurkan takaa 5+ reittiä Kuukkeli. Alun hänkkäävä layback kruksi oli niin kuumottavan näkönen, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ikään en aikasemmin ollut trädi on sight kiivennyt suomi 5:ta vaikeampaa joten vähän kyllä jänskätti. No menihän se vähän puhisten ja tämäkin kyllä tähtireitti ainesta. Eli skumppaoikeudet tuli kuitattua, kun kaikkien aikojen vaikein trädi on sight äsähti tilille. Seuraavan kerran täytyy kyllä testata myös Ilkan listalla ollutta Urkupillit 6- reittiä. Se näytti siltä, että vaikkei oliskaan menossa niin ei kuole jos pannuttaa kun tippuu sen verta siististi. No Oltsi tempas jälleen saman ja tais olla myös Oltsille enkat suomi greidin flashinä. Juha kiipes sitten vielä lentävät vompatit ja Värisuoran meidän molempien psyykatessa, että tosi hieno reitti eikä nyt niin kovin vaikea. No kyllä mies sen verran tiukkailmeiseltä näytti kruksissa, että tais olla ihan tarpeeksi tiukkaa ;) Mahtavaa settiä, skumppaoikeudet kaikille :)

Lyhyen evästauon jälkeen oli tarkotus kiivetä pari sporttireittiä vielä illalle. Noo eipä taas menny ihan niinko oli tarkotus paitsi Juhalla, joka kiipes tosi hienon ja ilmavan Matti Virtasen pilarin 5b. Oltsi lähti sitten kiipeemään tähtireittiä Pilli 6a+. No ei ollu menossa ja parilla levolla piti veivata toppiin. Meikä lähti perään kokeileen flashiä, että olisko menossa. No ei ollu. Hyvä että ekan pultin sai klipattua ja päätin tulla alas. Olis tuo varmaan menny pultti pultilta, mutta ei jaksanu säätää, vaan suuntasin toiselle uhrille eli Pupselinos remastered 6a+. Se näyttikin aika hienolta ja jatkuvalta. Lähtö tuntui ihan vahvalta, mutta eipä ollu menossa. Kruksista otin ota tiukka pannut eli noin 20 senttiä pultin yläpuolelta ;) No sitte kiipesin vielä yhdellä levolla toppiin märisten aina vaikeammassa kohdassa, että ei pysty ei pysty. No pysty kuitenki ja jälkeen päin ajatellen jos olis vähän levännyt ja lähtenyt vetämään uudestaan niin olis varmaan menny. No jossitellahan aina saa ja jäipähän jotain tekemistä seuraavaankin kertaan. Mutta nyt kuvia!

Oltsi ja Flying Wombats 5-


Mie samalla reitillä.


Vielä Juha ja lentävät vompatit


Mie ja Värisuora 5-


Juha ja Värisuora


Meikä taistelee Kuukkelin 5+ kruksissa


Oltsin tyylinäyte aiheesta


Juha ja Matti Virtasen pilari hieno 5b


Oltsi yrittää reittiä Pilli 6a+ ja varmistaja keskittyy omaan napaan ;)

Pulttibois sai toiston

Oltiin Kaapon ja Juhan kans keskiviikkona taas Paavalinvuoressa. Pojjaat haki nousua "Pulttibois" reittiin ja meikä yritti muuveja viereiseen rojektiin. Kyllä se vaan tuo "Pulttibois" on kans sen verran kiva onsaittireitti, ettei Kaapokaan onnistunu sitä tekemään. No mutta Kaapo sai kuiteski toistonousun tehtyä. Juhalla oli todella lähellä but no cigar. Köyteen oli tultava kruksista. Kaapo oli sitä mieltä, että kyllä tuo reitti on greidiltään 6a. No eipä tullut vieläkään sitä vitosen sporttia Jyväkylän seudulle. Kele mistäs me keksitään tarpeeksi helppoja linjoja.

Tuo projekti on kyllä hieno reitti. Niinko edellisessä postauksessa hehkutinki niin muuvit on meikälle just sopivan vaikeita eli siis aivan maailman mahtava rojekti. Nyt kun tempasin yläköydellä asenteella niin sain ekalla yrkällä kiivettyä koko reitin. Vähänkö on mahtavuutta. No nyt enää pultit seinään ja sitte kiipeemään.

Juha "Pulttibois" reitin alkukruksissa.


Juha ja toistonousu soo close but no cigar. Suht napakka on tuo kruksi ;)

Pulttibois

Jaaha tulipas taas ensinousu taskuun. Reitille nimeksi "Pulttibois" ja vaikeus jotain 5c/6a joku toistaja saa kertoa oikean greidin. Tämä oli nyt se viikko sitten pulttaamani linja. Hauska linja siinä mielessä, että se tarjoaa halkeamakiipeilyä, släbiä, hyllylle rynyttämistä ja greidilleen kohtuu napakan feissikruksin. Varsin monipuolinen linja siis tuohon mittaan nähden. Korkeutta kertyy ehkä jotain vajaa 20m.

Pultit tuntui muuten olevan ihan hyvin, mutta perskele kun tuli laitettua ankkuri vajaan puolimetriä liian alas. Nyt sen saa pitempi mies klipattua niin alhaalta, että viimenen vaakahalkeamalle nousu jää tekemättä jos oikein kurkottelee. Saa nähä alkaako ottaan niin paljo päähän että pitää käydä laittaan uus ankkuri vähän ylemmäs. Juha teki toistonousun heti perään tai no jaa voikohan sitä niin sanoa, kun mies pannutti puolivälin hyllyltä lähtevästä suht tiukasta kruksista varmaan kolme kertaa. Noo kiipeää sitte ens kerralla puhtaasti nii ei tartte arpoa.

Viereistä lyhyempää reittiä, johon viimeksi laitoin annkurit, testattiin yläköydellä. Tai no ensin se piti tietennii putsata jäkälistä ja irtofleikeistä joita tuntui alaosastossa olevan ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi tuli otettua sorkkarauta mukaan. Mutta hei tulipas sairaan siisti linja. Alku on meikälle just just mahdollinen pienillä krimpeillä runtattava släbi. Tää on siis aika sormekasta settiä. Tästä tullaan katon alle, jossa on aivan sairaan kokoset underit. Siinä vois muuten lepuutella vaikka päivän, mutta onneksi jalitsut on lähes olemattomat, joten ei siinä varmaan kauaa tuu viihittyä ;) Katto kierretään oikealta undereilla ja parilla kohtuu hyvällä käsiotteella. Väännetään parilla ihan maittavalla body tension muuvilla ruho katon päälle ja siinäpä onki sitte jo ketjut. Lyhyt reitti noin 15 muuvia, mutta aijai miten hienoja ne on. Just tämmöselle boulderoijan kestävyydellä varustetulle sopivan lyhkänen linja. Vaikeus on varmaan siinä 6c hujakoilla. No pultataas nyt ensin ja liidataan pois niin katotaan sitte.

Meitsi "Pulttibois" reitin ensinousulla. Tuosta hyllyltä on suht tsyykkistä lähteä suoraan yläosan kruksiin ;) Nii tuossa areten oikealla puolella olis kyllä aikasta komea linja. Kuka ottaa rojektiksi?


Ja tuuletukset ankkurilta. Onpas muuten hienot maisemat tuolta ylhäältä.

Bulttausta

Do dii. Nyt on ekat liimapultit asenneltu. Tai no oikeastaan viime keskiviikkona kävin Juhan kans bulttailemassa. Oton spottaamaan linjaan saatiinki pultit seinään ja siihen viereen laitoin ankkurit, että pääsee testaamaan muuveja.

Kyllähän se veinas aika harjotteluksi mennä tuon liiman kans. Escobar veinas notta yhellä liimatuubilla pitääs liimailla noin 20 pulttia. Noo mie porasin molemmat ankkurit ja liimailin pultit toiseen vetäsin teipin tuubin irtonokkaan ja lähin poraamaan reitin loput pultit. Sain reiät porattua ja aloin liimaamaan niin kas kas nokka oli jämähtäny ihan umpeen ja onneksi varaliimat oli kämpillä. Mutka kämpillä ja pari tuntia myöhemmin takasi. Veinasin, että vaihdan vaan nokan tuubiin ja jatkan liimaamista. No eipä onnistunu. Koko tuubi oli tähän mennessä jämähtäny umpeen. Onneksi otin toisen liimatuubin matkaan nii ei tarvinnu käydä kämpillä toista mutkaa ;) Päivän saldona siis 9 pulttia ja puolitoista tuubia liimaa...

Noo jos kävis huomenna laittaan lisää ankkureita reitteihin tuolla toisella tuubin puolikkaalla. Tarkotuksena olis laittaa kolmet ankkurit ja yhteen reittiin pultit. Saas nähä miten käy tällä kertaa...

----------------- EDIT -------------------

Joo hyvinpä kävi. Keleen Esteri heitti miljoona litraa vettä niskaan just ku piti ottaa kamat kantoon ja lähteä kaltsille. No ehkä huomenna sitte.

Kehonkoostumus

Laitetaas ny tänne tuo mittaustulos kuvana, kun ei tässä ny muutakaan kiipeilyaiheista kerrottavaa oo. Tänään piti mennä pulttaamaan uusia linjoja, mutta oli niin kostea tuhnukeli, ettei uskaltanu alkaa leikkimään tuon liiman kans. No katellaas jos keskiviikkona sitte olis parempi onni matkassa.

Kävin kehonkoostumusmittauksessa toukokuun lopussa. Tämmöseltäpä näyttäis daatta näin kutosen kiipeilijällä.

Lissää rojekteja

Oton kans käythin viime tiistaina eli 21 päivä kattelemassa sen linja tuolta Paavalinvuoresta ja sitte meikä yrkkäs ylärillä taas tuota omaa prokkista eikä se oo kyllä ihan heti näköjään menossa. Mutta Oton prokkis oli siitä iloinen ylläri että siihen saa näille seuduin harvinaisen linjan sikäli, että se on hienoa ja helppoa kiipeilyä. Pitääs vaan katella pari muutaki linjaa siihen viereen, ettei ihan yhen linjan takia tarttis tuonne eksyä. Tälle linjalle pitää näköjään ottaa lapio mukaan ens kerralla, että saa tuosta puolen välin hyllyltä mullat mäkeen.

Tänää kävin Jussin kans ekaa kertaa tälle kesälle Halsvuoressa. Mentiin lähettään "Leikki-ikä" ja "Multasormi", mutta on ne vaan sen verran jämäköitä linjoja, ettei ollu menossa. Leikki-iässä jämäkkyys kilpistyi yhteen otteeseen joka on vaan niin PASKA. Multasormen alun lapsilukko boulderi ei vaan ottanu taipuakseen. No ehkä ens kerralla sitte. Tuo Leikki-ikä on muutes aika hieno linja. Voimakasta muuvittelua heti alusta alkaen ja vielä tippumisen kannalta puhtaalla seinällä, joten sturtseja voi ottaa kohtuu rauhassa mistä kohtaa reittiä hyvänsä.

No mutta ollako vai eikö olla? Eli pultatako vai mennäkö Halsvuoreen pannuttelemaan. No kait sitä vois toisaalta pultataki nii olis muilleki uutta tekemistä...

Rojektointi jatkuu

Joo ja saas nähä miten kauan jatkuu. En saanu sitte ketään mukaan kiikuille nii piti vetää yk soolona. Välillä satoi vettäki, mutta pikkuhänkillä kun vedetään nii ei haittaa.

Nyt ei oo kyllä kuvaa setistä, mut yritän selittää. Reitti lähtee ison fleikin päältä johon kapuaminenkaan nyt ei ihan simppeliä ole. No eilen lähdin kiipeemään ja WTF fleikin yläosa liikkui. Noo ei muuta ko miestä köydessä vähän ylös jalat seinään ja käsillä kiinni fleikistä ja volá fleikistä lähti pienen jääkaapin kokonen lohkare irti. No ei se mittään tulipahan yks tiukka muuvi lisää reittiin ;)

Muutamalla yrkällä pääsin tuon ekan muuvin ja ähistelin vanhaan kruksiin ja sieltähän se taas löyty tuttu ja turvallinen ihan helvetin tiukka muuvi. Tai no mulle tiukka Escobar sen tietty vetääs yhellä käellä. Kroppa pienen katon alla ja kädet lipalla vasen krimpistä ja oikee pinchistä vedetään piitkä veto aretelle. Puolittain ylärissä roikkuen sain nyt tuon muuvin tehtyä, mutta seuraava ei ollu menossa. Siinä seuraavassa pitäis jotenki saada jalat lipan päälle ja kurottaa ihan kohtuu listalle.

No ehkä joskus sitte tai jos sais tuon Eskon näyttään mallia ja kertoon että onko se mulla menossa seuraavan parin vuoden sisällä eli onko vaikeus plussan vai kaks meikän tason yläpuolella. Nähtäväks jää. Ens viikolla pitäis kuitenki pultata tuo prokkis ja jos ei oo menossa nii pitää syksyllä jättää se avoimeksi projektiksi.

Brittisektori vol2

Nyt on tullu käytyä perjantaina ja eilen taas tuolla brittisektorilla härväämässä ja kolme linjaa oon neljästä saanu liidattuaki. On se vaan aikasta asiallinen seinän pätkä. Vielä pitäis tietty perinteiseen brittityyliin kiivetä yhdistelmiä nuihin linjoihin.

Perjantaina liidailin kaikki muut linjat paitsi Janin avaaman "Toivon". Se vasemman laidan Harrin avaama linja on kyllä kans hieno. Loppuun laitoin kaks mikrokiilaa ja suurimman c3n. Tämä yhdistelmä jäi sitten jonku verran jalkojen alapuolelle topatessa, joten loppu on ihan mukavan kuumottava varsinnii kun siinä ollaan vielä herkillä jalitsuilla. No mutta hieno linja ja myös sellainen jonka tulen varmaan kiipeämään vielä monen monta kertaa, eli laatusettiä.

On se vaan Jani saanu ittensä kovaan iskuun kun tuommosen linjan(Toivo kts. video toukokuun blokista) tuohon avasi. Eilen taas haaveilin sen liidaavani, mutta huono feng shui iski ja valkkasin sittenkin yläköyden. Silläkin tuntui muuvit kohtuu jämäköiltä, joten vielä taitaa vaatia yhden lämppärivedon ylärillä ennen liidiä.

Antti veti nätin flashin tuohon Janin avaamaan "Oiva" reittiin. Samalla tuli todistettua, että kyllä siihen kamaa saa upotettua jos vaan haluaa. Antti onnistui kylvämään 7m matkalle 9 piissiä. No ihmekkös tuo jos vähän pumputti miestä hyllyllä seisoskellessaan. Reitti on kyllä muutes nimensä veroinen laadultaan, vaikka niinpä taitaa olla se "Toivokin". Son vaan sen verta jämäkkä, että ei oo ehkä ihan perus kutosen liidaajan on sight kamaa, mutta tervetuloa kokeilemaan.

Sitte vihdoin kuvia paikalta

Antti ja Kiven kääntäjä 4+/5-


Juha ja Kiven kääntäjä, perus nelosen muuvia ;)


Juha asentaa piissiä ja ilmehän kertoo jotain reitin helppoudesta eikös vaan


Antti ja Oiva 5/5+. Mie ihmettelen, että kylläpäs siihen saaki laitettua monta varmistusta.

Brittisektori

Illalla oltiin Harrin kans trädittelemässä Brittisektorilla. Sektorin nimi siitä, että reitit on lyhkäsiä, napakoita ja varmistamisessa joutuu vähän kattelemaan toimintaansa. Niin todellakin oltiin illalla reissussa sillä lähin kämpiltä 19:50 ja olin takasi varttia vailla kakstoista. Kyllä nää illat on aika valosia näin keväällä. Elokuussa ei taida tähän aikaan kiivetä kun lampun valossa.

Tällä kertaa sain aikaseksi yhden ensinousunkin. Tämän kulmauksen piti olla tosi helppo, mutta paikan tyyliin ei ollu tulossa. Joo elikkäs nousu kyllä äsähti, mutta eipä tullu helppoa nelosta taaskaan. Vaikeutta on varmaan jotain vitosen luokkaa. Selkeästi mielestäni helpoin veto tällä seinän pätkällä ja hieno lisä jo valmiiseen arsenaaliin. Reitillä joutuu tekemään pari ihan kunnon kiipeilyliikettä, mutta linja on kuitenkin siitä mukava, että jos kesken homman alkaa jänistää niin hyllyjä voi pakitella sivulle ja turvallisesti pois reitiltä.

Harri lisäsi vielä vasemmasta laidasta linjan, jonka vaikeus on jotain Janin avaamien linjojen "Oiva 5/5+" ja "Toivo 6/6+" välissä eli oliskohan se sitte, niin että tuo meikän avaama kulmaus olis 5- sitten tuo viereinen "Oiva 5", sitten vasen kulma olis 5+/6- ja "Toivo 6". No näillä mennään ja tulevaisuudessa varmaan vaikeudet tarkentuu. Pitääpäs käydä kehittelemän Harrin kans nimet avatuille linjoille.

Harri otti on sight yrkän Toivoon, mutta ei ollu menossa. Pannut tuli ja oikein tonttiin asti. Mies oli klippaamassa toista piissiä, kun jalka ampui irti ja mie en kyllä ehtiny kissaa sanoa, kun persaus jo viisti maata. Onneksi maasto vähän viettää alas niin ei ehtinyt kankku tanteereeseen ennen ku köysi otti kiinni. No ei muuta ko kengänpohjat puhtaaksi ja uutta matoa koukkuun. Sittenpä se jo menikin ylös asti.

Mistä tunnistaa trädikiipeilijän?

Paavalinvuori continued

Käythin tiistai-iltana Jussin kans tarkastaan paikkaa. No onneksi alko satamaan vettä just ku autoon istuttiin ;) Eipä tarvinnu paljoa kiivetä. Paavalin luolassa tosin onnistuu kiipeily myös sateella ja sitähän piti kokeilla. Joskus kattelin, että siihen pitäis saada joku helppo parin pultin sportti avattua, mutta ei ollu tulossa. Tai no siis reitin saa, mutta helppoa ei ole näköpiirissä paitsi niin, että kiipeää molempia luolan seiniä käyttäen. Reitti on timanttista släbi läpsyttelyä todella paskoilla otteilla eli tästähän voi tulla vielä jotain hienoa ;) Projektille nimeksi "Sadepäivän murheenkryyni". Tässähän joutuu kohta pulttaamaan...

Jeppistä

Toissaviikolla vk19 tulikii vietettyä ihan kiipeilyviikko. Ensin tiistaina oltiin tuolla Keljossa, mistä jo kirjottelinki. Sitte ke oltiin Juhan kans Patamalla ja siellä tuli taas otettua ensiliidit kaltsille tälle kesälle ja to olin Kaapon kans Hudungissa vähän kestävyyttä reenailemassa. Kyllä oli muutes paikat aika hapoilla, kun normaalisti käyny reenailemassa vaan pari kertaa viikkoon ja neki lepopäivällä erotettuna.

Viimeviikolla vk20 kävin sitte itekseen pikasetin Hudungissa ja sitte pe oltiin Janin kans Paavalinvuoressa rojektoimassa ja avattiin pari uutta trädiä. Tai siis Jani avas.

Palataan ajassa Patamalle. On se kyllä jännää tuo släbiläpsyttely. Ei siellä paljon tee mieli tippua. Raapiutuis kiven pintaa mukavasti. No joka tapauksessa jää ja sisäkiipeily ei paljoa ollu valmistanu släbittelyyn ja kädet oliki tukossa kun ei luottanu jalkoihin sitte yhtään. No kyllä se sitte siitä kun vähän sai fiilistä ja onhan se sitte kyllä ihan hauskaaki. Sieltäpä nyt ei muuta kerrottavaa kun hyvät fiilikset ;)

Niin perjantaina oltiin Janin kans sitte Paavalinvuoressa. Jani oli harjaillu pari uutta lyhkästä trädipätkää kulmaukseen joka ristittiin heti Brittisektoriksi, koskapa linjat oli lyhyitä, napakoita ja varmistaminen vaatii tiettyä brittihenkisyyttä.

Eka linja oli "Toivo" ja vaikeutta jotain 6/6+. Janin vääntö "Toivolla" näytti yläköydessä sen verran helpolta ja mies arpoi liidiin lähtöä, että päätin itekki kokeilla yläköydellä josko sitä uskaltautuis liidaamaan. No eipä ollu helppoa ei. Boulderinakin väittäisin tän olevan reippaasti kutosta joten köyden kans taikinoidessa pistetään kyllä yläkutoseksi. No toistajat saa varmistaa vaikeuden.

Toka linja oli vähän helpompi ja uskaltauduin sen itsekin liidaamaan siitä tuli sitte "Oiva" ja vaikeutta apropoo 5+. Nää on kyllä siinä rajoilla, että meneekö ne korkeiksi bouldereiksi vai köysittelyyn. Mutta trädejä kun ovat nii jokainen saa ite valita ;) Kaks kohtuu selkeää trädipätkää jäi vielä odottamaan ottajaansa joten täytynee mennä lähiaikoina kattelemaan.

Tässäpä Jani ja "Toivo" 6/6+

Boulderointia

Viikko sitte eli keskiviikkona 4.5. käytiin tarkastamassa Sarvivuori tuossa Jykylän kupeessa. Ihan hauskaa settiä hyvällä kiven laadulla ja yks uusi reittikin tuli avattua Mammutti kivelle. Nimekseen se sai Itkumuuri ja helppoutta mahtaa olla jotain 6A. Loppuviikko meni sitte kotihommailuissa tai no taisin mie kävästää kerran Hudungissa.

Eilen oltiin poikain kans sitte Keljossa Sarkopenia-kivellä. Sain kiivettyä sen Tupla ja kuitti 6B+ tai no tiiäppä tuosta kun tuo beetta on vähä sekavaa mutta niinpä mie ainaski luulen. Sitte yrkättiin sitä Sarkopenia...Not reittiä, mutta on siinä kyllä niin terävä ote ettei pystyny tekemään tarvittavaa roiskautusta seuraavalle otteelle. No tästä suivaantuneena avasin kiven toiselle puolelle linjan Liian hapokasta 5+.

Antti ja Sarkopenia...Not - läheltä pitää mutta ei.


Mikko ja Liian hapokasta

Kyllä rojektointi on helmee

Huhtikuun touhuina on edellisen postauksen jälkeen käyty uudelleen tuolla Näätäkivellä, pari kertaa sisäseinällä ja eilen rojektoimassa.

Näätäkivellä tuli kiivettyä Rosvo uudestaan ja yrkkäiltyä Robin Hoodia. Nyt on Robin Hood kyllä jo todella close but no cigar. No ei varmaan tarttis saada aikaseksi ko pari visiittiä niin solis taskussa. Sain nimittäin jo käden sinne kahvalle, mutta jostain kumman syystä ei vain tullut pidettyä kiinni. Saapa nähä mitä tässä sitte tulee puuhailtua...

Sisällä oon käyny reenaileen pääasiassa kestävyyttä, kun se tuntuu olevan hukassa oleva ominaisuus. Noo eiköhän tässä kuhan päästään kesää pisemmälle nii ala hommat taas taipua.

Nii sitte siihen rojektointiin, mitä nyt toisaalta on tullu tuon Robin Hoodinki kanssa harjotettua, mutta nyt on kyseessä ihan uudet kiipeämättömät seinät niin onhan se eri juttu. Vai onko? No on siinä joku oma viehätyksensä, kun ei voi tietää voisko just siitä kohtaa sitte edes päästä ylös. No eilettäin alko taas kuiteski näkymään vähä valoa tunnelin päässä ja kävin jo suunnittelemaan pultin paikkoja. No pitääs varmaan ensin saada yliksellä testattua muuveja ennenkö tulee ammuttua pultit seinään. Tai no en tiiä. Pulttia vaan kyllä siitä sitte joku kuitenki pääsee ;) Jos ei muut nii Esko ny ainaki...

Kuvailtiinhan sitä taas Robin Hoodilta videotaki, mutta taidanpa editoida vasta kun pääsen ko reitin.

Boulderkausi avattu!

Jep jep. Uusi kausi korkattiin sunnuntaina. Käytiin Juhan kans Näätäkivellä auringonpaisteessa fiilistelemässä. Suureksi yllätykseksi talven jää/mixded osasto ei ollu syöny kaikkia sormivoimia vaan sain lähetettyä Rosvon ja Kunkun. Rosvo on kyllä todellista klassikko ainesta. Viimekesänä joskus sitä kerran yrkkäsin ja kyllä itekseen yrkkäillessä veinas pupu iskeä pöksyyn. No nyt taittui oisko ollu neljännellä yrkällä ja on se vaan hieno linja.

Kyllä tuo Kunkku oli myös hieno reitti. Släbi läpsyttelyä ja suht pienillä otteilla liskoilua. Tähänki linjaan auttaa nää kevätkelit, kun ei tartte rantavedestä itteään keräillä ;) Juha lähetti kans Kunkun ja ihmeteltiin jälkikäteen, että ei sitä ny ihan paskassa kuosissa kuitenkaan talven jäljiltä olla varsinnii kun Juhalla viimekesänä teki 6A linjatki tiukkaa.

Avattiin todennäköisesti pari uutta erittäin matalaa, mutta hauskaa linjaa kiven matalaan päähän. Toinen on jotain vitosen kutosen luokkaa nimeksi Ei taivu ja toinen on kahvoja edellisen vasemmalla puolella Pikkumiehen reitti.

Ei taivu vai taipuuko


No mutta huomenna uusiksi yrkkään Robin Hoodia ja ehkä Pikku Johnia. Juhalla jäi jotain hampaan koloon Rosvon kans niin huomenna kuulemma saa Rosvo huutia...

Meikä liskoilee Kunkkua


Juha lämppää

Kausi pakettiin

Alkaa olla jääkausi sitte siinä. Viikko sitte käytiin vielä Pöniksessä kränkkään sinne väsättyä mikstalinjaa, mutta sen jälkeen onki sitte satanu vettä tai ollu muuten vaan yli 5 astetta lämmintä. Tällä kertaa päästiin jo luolasta ulos :) Niin ja kiivettiin oikein alaköydellä eikä mitään yk hommia. Tosin dokkaamalla ja kolmella levolla. No ei se mitään jäipähän syksyllekin jotain odottamisen arvoista. Nii ja kesällä vois ehkä katella siihen luolan toiseenkin reunaan reitin. Siihen näyttää tulevan hieno jääverho niin saa aika klassisen mikstasetin aikaseksi.

Tuossapa foto projektista



Ens kaudelle jäiki nyt tekemistä kun tuonne Pönikseen nuo pari prokkista ja Pakkomielle Paavalinvuoressa, sitte pitää kattoa käviskö yrkkään mikstoja Rollo roadsidessa vai lähtiskö oikein Rjukaniin. Parastahan olis tietty jos sais tehtyä nuo molemmat reissut. Noo toivossa on hyvä elää sano lapamato.

Mutta mitäs seuraavaksi? No tietty boulderia. Heti kun kivet kuivuu niin täytyy päästä testaan ainaski Robin Hoodia ja Draculaa ja Pitsalähettiä ja Kuhan julmaa ja Gang Bangiä ja varmaan vaikka mitä muuta...

Videota

Sain sitte kahdessa kuukaudessa editoitua videon Mixed Feelings linjan ensinoususta. Oli se vaan kova homma puristaa puolentoista tunnin materiaalista kymmenen minuutin video. No siinäpä se nyt on kaikessa kauheudessaan ;)

Mixed Feelings from Juuso Raekallio on Vimeo.

Hiihtoloman jälkeen

Hiihtoloma on lusittu ;) Seuraava on siis Pääsiäinen ja siihenki vielä joku viikko aikaa. Sitten tosin jo varmaan boulderoidaan, mutta eipäs mennä asioiden edelle sillä vielä on mahtavat jääkelit menossa.

Perus jääkiipeilyvarustus



Eilen oltiin Juhan kans taas pöniksessä, kun vihdoin onnistuttiin löytään pora käyttöön. Kolmisen tuntia puuhasteltiin ja kolme pulttia sain laitettua. On se vaan perkele kovaa homma tuo poraaminen, kun roikuskelee köydestä katonrajassa ja yrittää vängätä vähän vielä kauemmas. Lopuksi kun yritin vielä kiivetä, niin ei mihinkään kun oli niin hapoilla poraamisesta. No mutta reenistähän se tuoki tuntui käyvän. Ens viikolla täräytän vertille pari pulttia niin reitti on kasassa. Niitten luulis olevan helppoa, kun ei tarvii köyden kanssa säätää saman lailla.

Pora miestä heiluttaa

Korouoma 25 - 27.2.

Se on sitte se talven reissu tehty. Perheellisellä ei liikaa aikaa tunnu olevan, niin yksikin reissu talvelle on hienoa. Ajankohta näin helmikuussa on vähän arpapeliä, koska pakkasta voi olla hyvinkin paljon. Kerran tosin maaliskuun puolivälissäkin oli pari kymppää pakkasta ja yöllä lähempänä 30. No nyt kävi tuuri sään kanssa ja pari viikkoa jatkunut hieno pakkanen meni pershelhen just ku päästiin perille. Tai no torstai iltana oli vielä 23 pakkasta, mutta perjantaille oli ennuste enää 13 astetta ja la, su jotain 2 - 3 astetta pakkasen puolella. Hyvää keliähän tuo nyt ei vielä saanu aikaseksi ja varsinki perjantaina jää oli oikein kunnon betonia.

Perusleirinä meillä toimi vuokramökki tai oikeastaan vanha talo Keski-Posiolta (samassa oltiin myös 2009 keväällä), josta oli noin 20km Koron risteykseen ja 10km Posion keskustaan. Sijaintina siis melko hyvä. Varustukseen kuului pieni ulko sauna, ulko huussi ja kannettava vesi. Sähköt sentään löytyi, joten kokkailu onnistui helpommin ja munamiehen voitto saatiin todistettua telkkarista. Aika luksus paikka verrattuna esim laavuöihin kunnon pakkasessa.

Perusleiri



Perjantai

Perjantain taistelusuunnitelma oli Juhan kans semmonen, että mennään Ruskealle virralle tarkastaan kunto ja sitte käydään illasta jumppaamassa "Mahtavilla markkinavoimilla" yläköydellä. Perjantai-illalla seuraan liittyi Olli-Pekka ja Suvi Rollosta ja Ville Oulusta.

Aamulla herätessä pakkasta oli vielä reilu 20 astetta ja jääkiipeily ajatuksena tuntui melko viileältä. No mutta lauhtuvaa oli luvattu joten ei muuta ku kamat kasaan, pekonit ja kananmunat kahvilla alas ja autonnokka kohti Koron parkkipaikkaa. Olli-Pekka oli luvannut illalle lämpimän saunan, joten kait se oli ulkoiltava ennen sitä.

Juha laakson pohjalla


Lähdettiin toteuttamaan taistelusuunnitelmaa eli suunta Ruskealle virralle. Ruskea oli niin leveässä kunnossa, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa. Tosi tiukan näköisiä linjoja tuolla oikeassa laidassa.



Valitsin helpoimman linjan koko putouksesta, mikä sekään ei tänä vuonna ollu liian helppo. Yläosa on yleensä niin loiva, ettei tuota mitään tuskaa, mutta nyt suurin osa siitäkin oli pitkästi pystyä. Jää oli niin betonia, että hakkua sai lyödä monta kertaa saadakseen sen pysymään. Juhan haukotellessa varmistaessa ja ihmetellessä, että: "mikä maksaa", yritin kerätä itseni kokoon ja kavuta putouksen ylös. Jose ja Pikku Ville kakkostelevat oikean laidan kovempia linjoja.



No tsyykkeestä tai mistä lie paskasta feng shuista johtuen joutui tuossakin ottaan pari lepoa ruuvissa ennenkö ylös päästiin. Kuntotesti antoi siis varsin huonon tuloksen.

Pakkasta oli ilmeisesti jonkin verran(oli -16) kun kulmat on jäässä.


Juha kakkostelee. Enää ei haukotella ;)


Adrian valitsi tiukan näkösen linjan ja hyvinhän tuo näytti onnistuvan. Jose veinas, että alkuun tais tulla Walesin prinssin lämppäri boulderi kun eka ruuvi on Etelä-Suomen soolokorkeudella.



Kun ei liidailu veinannut onnistua niin päätettiin lähteä jumppaamaan Markkinavoimia yläköydellä. Muistelin, että Markkinavoimissa olis niin paljon kiveä, että parempi vaihtaa mikstaterät tässä välissä.

Tee ja huoltotauko.


"Mahtavat markkinavoimat" on Masinasektorilla sijaitseva vuosituhannen alkupuolella 2002 tai 2003 avattu M6 tasoinen hieno kiipeilyreitti. Se pitää sisällään herkkää hiivintää kallionurkkauksessa ohutta jäälirua pitkin, kaltsi poikkarin pienillä jalkaotteilla ja loppuun tiukkaa paukuttelua erittäin jyrkällä jääpilarilla.

Olin itsekseni ottanut tavotteeksi, että mahdollisesti Markkinavoimat vois liidata pink pointtina(varmistukset valmiiksi laitettuna). No eipä ollu menossa. No jospa sitte joskus. Ei kuitenkaan ihan mahdottomalta vaikuttanut.

Joinain vuosina jäät on kuulemma yltäneet maahankin asti. Tänäkin vuonna jäätä oli niin paljon, että kulmauksen kiipeämisessä ei mikstaterät paljoa auttaneet. Muutamat lennot otin ihan vaan tylsien terien takia. Jätettiin köysi paikalleen ja lähdettiin saunomaan.


Lauantai

Lauantaina heräiltiin ajoissa ja oltiin paikalla jo ysin pintaan. Lauantain suunnitelma oli Juhan kans jummpailla yläköydellä ja marssia sitten Mammuttiputoukselle liidailemaan Villen ja Olli-Pekan kans. Tällä kertaa vedettiin priimakunnossa olevilla jääterillä joten lipsumisia ei nähty.

Yläköysikovis


Herkkää hiivintää kulmauksessa.


Poikkarilla on hyvät hakun paikat, mutta jalkaotteet on suht herkkiä.


Lopun jääpilari ylsi tänä vuonna just sopivasti poikkarin loppuun.


Pilari on varsin hapottavaa vääntämistä.


Ei pysty. Onneksi hakuille pääsi leibäkkäämällä kiven ja jään välissä reilun metrin ylöspäin.


Hieno linja kyllä. Tämä täytyy vielä joskus liidata.


Korojoen pohjalla makasi mielenkiintoisen näkönen sumu. Ilmeisesti siellä on aina kylmempää.


Juha varmistelee Mammutin topissa. Alla eka jääliidi viiteen vuoteen.


Olli-Pekka kakkostelee.


Ville kakkostelee.


Sunnuntaina pidettiin sitten vähän kevyempi päivä jo ihan aikataulunki vuoksi. Eli liidasin ensin Mammutilta yhden linjan ja sitte viritettiin yläköysi vaikeimpaan kohtaan. Olli-Pekka ja Ville yläköysitteli vasemmassa laidassa.

Loppuun täytyy kyllä vielä hehkuttaa, että tänä keväänä kannattaa kyllä käydä Korolla jos haluaa kiivetä isosti ja paksua jäätä.