Illan tarkotuksena oli nyt hakea fiilistä ja fengshuita jääkiipeilyyn. Täytyy sanoa, että on se kyllä vaan eri laji, kun kiven/otteiden huukkailu. Se ite lyöminen on jotenki tässä se juttu, mikä laittaa helposti miehen hikoilemaan. Jää materiana on lisäksi jotenki aina vähän henkisen oloista ja vaatii pientä fengshuin hakemista, jotta kiipeäminen onnistuu oman kuntotason mahdollistamalla tasolla. No en tiiä voihan se olla, että pimeys (tai hämäryys piha on kuitenki aika hyvin valaistu) yksinäisyys ja yllä kaarteleva aikuinen huuhkaja ja sen mieleenpainuva huhuilu vaikuttavat myös tähän fengshuihin hieman. No joka tapauksessa kiipesin siis yk-sooloa ja eka veto ei ollu kyllä mitenkään näytöstyylillä. Jotenki sain tuohon vajaaseen 20m turattua 21minuuttia. Aika tiukkaa ajankäyttöä. Kädet ehkä hieman puutuivat, mutta hapoista tuntuu nykyään jäällä palautuvan kohtuu hyvin. Kelloa katsottuani totesin, että ei tää voi olla näin ja päätin skarpata. seuraavat kolme vetoa olikin sitten aika tarkkaan 9min jokainen eli pari minuuttia chillausta ja loput kiipeilyä. Aika paljon ajasta menee siis tuommoseen fiilistelyyn ja tupelointiin.
Kun kiipeeminen ei oikein tuntunu hapottavan niin päätin parille viimeiselle vedolle ottaa repun selkään. Pakkasin reppuun siis n 65m köyden ja kaiken sälän mitä nyt oli mukana. Painosta en tiiä tarkkaa, mutta kyllä se vähän painoi. Painon kyllä tunsi selässä, mutta ihan kohtuudella pääsin molemmat vedot eikä käsissä menty vieläkään kriittisellä rajalla. Pitää varmaan alkaa nää kotipuolen jääreenit tekemään reppu selässä, kun ei tuota pituutta ole nuille putouksille liikaa siunattu.
Mutta semmosta fiilistelyä ekalta jäänhakkuu keikalta. Seuraava meneeki varmaan Joulun jälkeen, kun aika tahtoo olla kortilla tässä elämän tilanteessa. Eipä muuta ku hyvää Joulun ototusta vaan itse kullekin!
Tässäpä meitän kiipeilyareenan jäätilannetta perjantai 13.12. eli onnen päivä.
