torstai 29. marraskuuta 2012

Viteota huukkailuista

Tässäpä loistavan laadukas kännykkäviteo huukkailujen finaalista. Pitkähän tämä on kun nälkävuosi, mutta jotennii en raaskinu enempää leikata. Kelatkaa jos että jaksa kattoa. Suoritukset on järjestyksessä Tapsa, Eetu, Esko ja Antti.

Hakkuhuukkailun SM 2012 from Juuso Raekallio on Vimeo.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Hakkuhuukkailun SM 2012

Kävinpäs hakemassa vähän perspektiiviä omaan tekemiseen tuolta adventure partnersin järkkäilemästä hakkuhuukkailusta. Tapahtuma pidettiin olympiastadionilla katsomon alapuoleisessa kulmauksessa. Tila oli kyllä yllättäväkin sopiva ko toimintaan ja korkeutta ja kattoa löytyy kyllä ihan tarpeeksi vaikka vähän kansainvälisempäänkin toimintaan. Ihan hienon häppeningin oli pojjaat siis saanu aikaseksi.

Toppahousuosastolle(karsinnaksikin kutsuttu) oli tehty kuus hienoa huukkailureittiä. Kaikkilla reiteillä piti pystyä lukottamaan aika reippaasti, mutta silti niihin oli saatu vaihtelevuutta herkkyyden ja muuvien osalta ihan kiitettävästi. Ainut miinus ainakin omalta osalta oli lämppäriboulderin puute. Toki stadionin tikasrakenteissa pystyi hieman leukoja kiskomaan, mutta kyllä pieni seinällä fiilistely olisi ollut poikaa.

Mietiskelin, että mikähän nuista reiteistä sopis edes vähän lämppäilytarkoitukseen ja ajattelin kokeilla pääseinän laidassa ollutta punaista reittiä. Se näytti hieman enemmän kikkailureitiltä eikä niin brutaalilta väännöltä, kuin mitä muut reitit. No alku meni ihan hyvin, mutta kyllä siinä aika tiukkoja lukkoja sai vetää tuossakin. Pääsin lähes kattoon asti, missä oli aika pitkä väli otteiden välillä ja harhauduin käyttämään Tuomisen Antin esittämää hankalahkoa manttelointi betaa helpomman layback version sijaan. Eka veto jäi noin sentin päähän ja toisella ei enää kyennyt kun kymmenen senttiä alemmas ja pannut tuli. No ei ollu meikälle ihan lämppäilysettiä tämäkään sillä alas tullessa oli sen verran hapoilla, että melkeen laatta lensi. Eli siis hyvät lämppärit ;) Kotijoukot tuli parin minuutin päästä katsomaan mitä täällä puuhataan ja poitsu kysyikin ensimmäisenä, että: "Isi mikset sie kiipeä?" No enpä kiivenny just silloin joo. Mulla onkin näköjään hyvä valmentaja kotopuolessa :)

Reittejä katsellessa ja pistelaskuun tutustuttua totesin, että jos 12 pistettä sais niin se olis ihan hyvä. No kaksi reittiä jäi loppujen lopuksi ruuhkan vuoksi kokeilematta, mutta 12 pistettä sain täyteen, joten tavotteet tuli saavutettua. Sanomattakin nyt on selvää, että jotkut on aika kovassa kunnossa, ja rakentajavahvistuksemme Esko napsikin karsinnasta täydet pisteet ja meni Aholan Antin, Eetun, Tapsan, Matt:in ja Mikon kans finaaliin. Finaalireitiksi JP oli kehitelly aika tiukan näkösen reitin. Mikko vähän niinku vahingossa tippui ekasta kruksista, mutta loput pääsivät suht samaan kohtaan katon yläpalkkiin. Erot saatiin kuitenkin selville ja järjestykseksi tuli Antti, Eetu, Tapsa, Esko, Matt ja Mikko.

Hyvät kinkerit oli kyllä pojjaat järkänny. Kotia viemisiksi sain vatsat niin kipeeksi, ettei suorassa voinu seisoa ja loputki yläkropan lihakset sen verran hapoilla, että yhden leuan vetäminen ei oikein veinannu onnistua kivusta johtuen. No mutta loppuviikoksi on luvannu pakkasta. Josko sitä kohta ois jäätä...


Tuomisen Antti tsuumaa seuraavaan ootteeseen.



Pääseinän reittien toimintaa. Varmistajien suojaamiseksi hakuilta oli viritetty turvaverkko. Hyvä ajatus!



Tapsa näyttää mallia layback reitillä.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Treenimietteitä

En nyt muista oonko aikasempina vuosina miettiny reenaamista kovin syvällisesti, mutta jo jonku aikaa sitten olen tullu siihen tulokseen, että kaikkein tärkeintä treenaamisessa on lopettaa paskan jauhanta ;)

Vaikka Will Gadd on kovasti sitä mieltä että reenaaminen reenaamisen vuoksi on turhaa, mikä kyllä onki totta, niin olen pienen pojan isänä ehkä vielä enemmän samaa mieltä kuin Gordon McArthur training-making it work.

Cut the bullshit periaatteen mukaan kaikenlainen varustepornoilu on turhaa jos se vie aikaa itse reenaamiselta. Tämän toteuttaminen laiskalle insinörtille onkin sitte aika haasteellista. Olis kyllä niin paljo mukavampi istua sohvalla ja hipistellä kamoja ja miettiä miten kovaa niillä tulee vetämään tänä talvena, kuin painua itekseen pimeään - kylmään - märkään lenkille vanhoilla paskoilla lenkkareilla. Siksipä päädyin itekki rakentelemaan kotiseinän, jotta nuita tekosyitä treenaamatta jättämiseen olisi hieman vähemmän.

No mitäs tässä nyt avaudun. En tiiä. Menkää reenaamaan siitä. Minä lähen hutunkiin heiluttaan hakkuja!


Jani näyttää mallia


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pöniksessä pööpöileen

Käythinpä eilen Eskon kans Pöniksessä testaamassa talvikuntoa. Jäätä ei ollu, mutta mitenpä sitä vesisateessa ja 5 asteen lämmöissä. Loputki tippuili pois siinä aamupäivän aikana. No ei se kunto nyt ihan huono ollu, mutta jos tässä muutaman treeniviikon sais vedettyä ilman lentsuja niin sitte vois alkaa reitit taipumaan.

Ensin yrkättiin vanhaa rojektia ja ekalla eli lämppäriyrkällä piti ottaa kaks tosi pitkää lepoa ennenkö pääsi luolasta ulos ja pumputti ihan pöljänä. Toinen yrkkä oli menossa aika vahvasti, kunnes sain jotenki ihmeellisesti kiskottua hakun irti toiseksi viimeisestä isosta reiästä ennen luolan suuta. No tulipahan vedettyä pitkästä aikaa ihan kunnon pannut. Pyörähdin vielä pää alaspäin, jota ei olekaan tainnu koskaan ennen käydä.

Sitte yrkättiin toista rojektia luolan toiselta puolelta ja sen muuveista ei ollukaan mitään hajua, joten mielenkiintoista rapuamista oli kyllä meno. Aika hyvät pannut onnistuin tästäki ottamaan kun hakku lähti slouppaavalta listalta kohtuu yllättäen. Lähellä oli, ettei Esko saanu raudasta naamaan. Neljän yrkän jälkeen olinki jo niin puhki, että oksennus maistui suussa. Hyvä reeni siis. Tätä lissää ;)