Huukkailuja ullakolla

Vielä viimehetken valmistautumista kisoihin. Jos vaikka sais oman parhaansa tehtyä ja pääsis stadikan kattoa etenemään. Muutama jamppa on Keskimaasta lähöillään, joten kivat kokoontumisajot on taas luvassa. Ullakkohuukkailuita ei saatu tänä vuonna aikaiseksi ennen kisoja, koska järjestävä seura(eli mie) oli liian hidas. No katotaan jos tammikuussa pidettäis sitten semmoset. Formaattia joudutaan kans viimevuodesta uusimaan, koska chillailu eli grillaus, saunominen ja leffojen pällistely jäi auttamattoman lyhyeksi ;)

Eskon tyylinäytettä viimeistelyreeneistä

Ullakkoreenejä from Juuso Raekallio on Vimeo.

Joulu tuloo

 Joulukin veinaa nykyään päästä yllättämään. Liekkö se johtuu siitä, että lapinmiehelle on päässyt juurtumaan selkärankaan, että ennen Joulua sataa vähintään muniin asti lunta. No täällä Jyväkylän paikkeilla se ei näytä toteutuvan tänäkään vuonna. Joulukalenteri on jo vahvasti aluillaan ja lunta on päästy tähän mennessä parina päivänä vähän lapioimaan, mutta muutenpa sitä on nähnyt vaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Boulderille ei ole päässyt sateiden takia ja lenssukin pääsi tuossa yllättämään. Viikon lenssuiltuani menetin hermot ja kävin testiluontoisesti hakkaamaan halkoja. Lenssu ei tuntunut pahemmaksi muuttuvan, joten uskaltauduin reenailemaan hakkuroikuntaa tulevia HUUKKAILUITA varten.

Lenssun jälkeinen reenaaminen on muutes aina aika mielenkiintoista ja jossain määrin jopa pelottavaa puuhaa. Varsinkin jos veinaa aikataulu ahdistaa ja kuntoonkin olisi päästävä. Tein sitten viimeviikolla kolmena päivänä(ti, ke, to) putkeen hakkureeniä. Nousujohteisesti ja lenssua kuunnellen yritin ainakin itselle perustella tän olevan hyvä juttu. Parjantai iltana olikin sitten olo kuin selkääni olisin saanut oikein kunnolla. Syytä olikin sitten mukava arvioida. Onko lenssu mennyt pahemmaksi, vaivaako univelka vai onko reeni vaan ottanut koville. Pe la yöllä lihaksia kuumotti ja pääkin oli kipeä. Ei oikein hyvä ennuste lauantaille. No onneksi sain nukkua aamulla melkein ysiin asti ja herättyäni pää ei enää ollut kipeä. Iltapäivästä olo oli ihan ok ja kiipeilyseuran pikkujouluissa tuli vähän kiivettyäkin. Sunnuntaina olo oli ihan ok, joten päätelmäni on että kolmen päivän hakkutreeni oli aika kova pala lenssusta palautuvalle kropalle. No mutta taas mennään ja toivotaan jäärajan laskeutuvan Rovaniemen korkeudelta pikkuhiljaa tänne etelän suuntaan.

Tän reissun jälkeen iskikin lenssu

 Kiipeilytreeniä ilman ylöspäin etenemistä

Seuran pikkujoulujen tunnelmia