Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...