lauantai 18. kesäkuuta 2016

Jotain boulderii ja yläköysikovistelua

Kaltsihommaa? No tällä kertaa on kyllä kauden alku ollut ihan super hidas. Pari kertaa olen käyny boulderilla ja kerran kaltsilla. Lisäksi jonku kerran reenaillu kotosalla. Yllättävää on ollut miten hyvin kunto säilyy kaikesta huolimatta. Koron reissun jälkeen tuli kuukauden tauko ennen kun sain aikaiseksi avata boulder kauden. Boulderilla pystyin kuitenkin kiipeämään 6B tasoa ihan kohtuu hyvin. No ihan tiukin puristus tietysti puuttui, mutta kunto ei kuitenkaan ollut täysin romahtanut.

Eka kerran käytiin Eskon kans Paasivuoressa fiilistelemässä samoilla vanhoilla pultereilla, joilla on aina niin kiva pistäytyä. Esko nyt tietty yrkkäili vaikeita reittejä, mutta ite tuli pitäydyttyä helpoissa. Kivaa oli ja homma tuntui taas maistuvan. Sitten kävin pari kertaa Paavalinvuoressa. Eka kerralla fiilistelemässä vanhoja ja samalla taas muistin, että piti joskus käydä avaamassa uusia linjoja. No sitä tehtiin sitten seuraavalla kerralla. Pari linjaa saatiinkin avattua, joista vaikeampi jotain 6B. Hauskoja linjoja molemmat ja todella lyhyellä lähiksellä. Käykäähän kiipeämässä.

Pari viikkoa sitten sain viimein aikaiseksi käydä kaltsilla. Pakkohan se oli painua suoraa testaamaan kuntoa viime syksyn nemesikselle eli Hakapeliitalle. Eero oli juuri palannut Huippuvuorilta ja kyseli olisko kiikkuhommista tietoa. Aika hyvä ajoitus, kun oltiin sovittu just sille päivälle roikuskelusessio. Päivä oli aika lämmin, mutta kuiva. Paitsi juuri silloin kun saavuimme kalliolle, alkoi tietysti sataa. Pelko persiissä odoteltiin miten käy. Päätettiin kuitenkin käydä kalliolla katsomassa olisiko mahdollista kiivetä.

Kallio hänkkää sen verran, että otteet olivat aivan kuivat ja sadekin loppui sopivasti. Ainoastaan helpoimmissa reiteissä alun släbiosuus oli märkä. Ei muuta kun köydet esiin ja kiikuille. Kellään ei ollut intoa lähteä seiskan sporttia liidaamaan, joten päätettiin laittaa Hakapeliitalle yläköysi. Eero veinaili, että reitti näytti jäykähköltä, joten Pate lupautui liidaamaan Ikäraja 34 -reitin lämmöiksi ja jättämään siihen meille yläköyden. Virittelin yliksen ja samoihin aikoihin Pate pääsi reittinsä toppiin. Juuri silloin alkoi uudestaan satamaan. Taas pideltiin peukkuja kallion suojassa. Onneksi tämäkään sade ei kastellut otteita pahasti. Ikärajan alku oli kyllä märkä, mutta se on onneksi helppoa kiivettävää. Lämppäiltiin yhdet vedot ja sitten päivän epistolan kimppuun.

Pate ei ollut koskaan saanut kruksi muuvia tehtyä ja lähti taas liikenteeseen aika heikolla asenteella. Kiipesi kuitenkin kruksiin ja otti muutaman yrkän. Kunnon psyykkauksella sai sormensa jo hipomaan otetta ja alkoi ehkä hieman uskoa onnistumisen mahdollisuuteen. Lähdin avoimin mielin testaamaan päivän kuntoa. Alku tuntui todella vaikealta ja otteet pirun pieniltä. Sain kuitenkin muuvit tehtyä ja kruksi meni helposti. Tästä intoutuneena Pate otti uuden yrkän ja saikin muuvin tehtyä oisko ollu kolmannella yrkällä. Kiipesin vielä lopuksi linjan uudestaan ja nyt alkukin meni paljon paremmin. Ens kerralla sitten pitää yrittää liidata.

Pate kävi viime viikolla kalliolla ja lähetti reitin. Aika ukko, kun viikko aiemmin lähtökohta oli, että kruksi on mahdoton ja reitti ei ole koskaan menossa. No niin ne saattaa reitit muuttua nopeastikin mahdottomasta helpoksi. Älkää siis luovuttako kovin pienestä!


Epätarkka ukko pulteri hommissa



Kolmas pulterisessio Paavalinvuoressa



Pate suoriutumassa Hakapeliitalla