Kalliokausi 2018 eka puolikas

Part 1: Kauden aloitus

Tänä vuonna oltiin reilusti ajoissa kalliokauden kanssa ja sovittiin eka kiipeilyreissu toukokuun alkuun Kustaviin. Tai oikeastaan Jukka ja Olli-Pekka sopivat ja varasivat mökin. Minä sitten houkuttelin Eskon mukaan täältä Keskimaasta. Reissua ennen piti talven tomut karistella sormista, mutta aikaa oli rajallisesti perinteisen kevät lenssun jäljiltä. Treenailin siis muutaman kerran kotiseinällä ja taisin jopa kerran piipahtaa boulderpajalla hakemassa kestävyyttä. Aika ohuella oltiin siis treenien suhteen. Toki talven hakkuilut oli pohjilla kestävyyskuntoiluna. Kelit sattui mitä loistavimmat aurinko paisteli ja oli vajaa pari kymppiä auringonpaisteessa lämmintä. Voisi ottaakin tällaisen kauden aloituksen perinteeksi.

Eka päivänä mentiin Hopiavuoreen. Klassikoista sain viimeksi(olikohan 2014) kiivettyä vain "Lasten huoneen avaimet", joten tekemistä riitti vielä tuolla kalliolla. Lämppäriksi Esko mies kipaisi "Ensimmäinen pioneeri" reitin. Mie noiduin yläköydessä, että miten helvetissä, mutta yllättävän nopeasti alkoi jammit muistua mieleen. Sormet oli jo puolivälissä niin jäässä, ettei ollut mitään tuntoa, mutta onneksi reitillä voi parissa kohtaa lämmitellä sormia aika huoletta. Arvoin, että mitä sitä sitten koittaisi. Esko usutti "Säkkipillin" kimppuun. Se on kyllä hieno reitti, vaikka lyhykäinen onkin. Muutama todella hieno jammi juuri oikean kokoisessa halkeamassa ja jos yhtään alkaa arpomaan käy homma varmasti raskaaksi. Onneksi alhaalta katsotut muuvit sopi reittiin täydellisesti ja homma sujui kepeästi.

Seuraavaksi piti kiivetä "Ensimmäinen pioneeri", mutta virolaiset oli vallanneet sen. Esko viritteli yläköyden "Dead Ringersille". Varmistelin Eskon muuvitteluja ja tuumailin mitä tekisi iltapäivällä.  Virolaiset olivat vieläkin "Ensimmisellä Pioneerilla", joten kiivettiin "Aallon Helmi". Se olikin helmi reitti. Sopivan kapea sisäkulma, ettei oikein tiennyt miten päin siihen olisi itsensä tunkenut ja kääntyminen oli lähes mahdotonta. Takakulman halkeama oli lisäksi juuri sen kokoinen, että kädet ei oikein veinanneet siellä pysyä. Jossain kohtaa tuli selväksi, että olin lähtenyt väärin päin liikenteeseen ja oli pakko kääntyä toisinpäin. Juuri kun olin pääsemässä ympäri jalka lähti lipeämään ja heitin vasemmalla kädellä epätoivoisen karatejammin halkeamaan. Kuin ihmeen kaupalla se pysyi ja pystyin jatkamaan kiipeilyä. Alhaalta vaikeahkolta näyttänyt kiilautuneen blokin ylitys ei onneksi ollutkaan ihan niin vaikea ja kaiken kaikkiaan ihan kelpo reitti.

Iltapäivän päätteeksi pääsin kiipeämään Pioneeria. On kyllä hieno reitti. Selkeä linja eikä liikaa otteita halkeaman ulkopuolella. Halkeama leveilee sen verran, että släbikiipeilykin päätyy ylä vitosen nurkille. Mie en osaa kiivetä tuommosia halkeamia. Tuntui jotenkin paljon vaikeammalta, kuin Säkkipillin yhtä jaksoinen halkeama. No ylös päästiin jännittämisen ja ähistelyn jälkeen. Eskokaan ei jaksanut enää kiivetä, joten päivä oli pulkassa ja siirryttiin rantamökille grillaamaan ja chillaamaan.

Sunnuntain kohteeksi valkattiin Uhrikallio. Siellä en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Ihan hauska ja varjoisa kallio. Kuivuminen varmaan ottaa oman aikansa, sillä nytkin kallio valutteli sieltä täältä. Edellisen päivän kiikut painoi hihoissa sen verran, että päivä meni yläköysittelyksi. Esko vastasi päivän lähetyksestä kiivettyään lyhyehkön muuvittelun jälkeen "Tetsuon". Todella hieno reitti tuokin. Ehkä sitä vois joskus harkita kokeilevansa nuita seiskoja itsekin.

Paljon jäi varsinkin Uhrikalliolta hampaankoloon ja alkukausi näkyi siinä, että kestävyys loppui ekan päivän jälkeen. Toivottavasti loppukauteen sais samanlaisen viikonlopun johonkin kotimaan kaltsille aikaiseksi.

Hopiavuori

Esko lämppää reitillä Ensimmäinen Pioneeri

Säkkipilli ja onnellinen soittaja.

Esko ja Dead Ringers.

Jukka liidaa Ensimmäistä Pioneeria.

Olli-Pekka nautiskelee yläköyden voimasta.

Pojjaat reitillä Pahakala

Jukka ja Aallon Helmi.

Olli-Pekan tyylinäyte

Iltaruoka ja maisemat oli kyllä kohillaan.

Mökkirannan maisemaa kehtaa katsella

Uhrikallion perusleiri

Tetsuo on kyllä komian näköinen vääntö

Part 2: Kotopuolen puuhailut

Heti kohta reissun jälkeen helteet yllätti kiipeilijän. Kävin pari kertaa päiväkiikuilla Paten kanssa Pitsalähetti boulderilla yrittämässä vanhaa vihulaista. Alkukaudesta huolimatta reitti tuntui olevan aika lähellä. Pitäisi olla vaan vähän viileämpää. Kertaalleen käytiin Eeron kanssa Punavuoressa yläköysisankareina. Pientä alkukauden jäykkyyttä oli vieläkin havaittavissa, mutta hauskaa oli. Seuraavana perjantaina käytin työkavereita Patamankalliolla kiiepeilemässä Ankkalinna-sektorilla. Pari reittiä liidailin itse työkaverin varmistellessa, mikä tuntui henkisesti melkein soololta, mutta kait se Grigri olis pysäyttänyt ennen äiti maan syleilyä.

No sitten olikin jo Juhannus.

Kävin Paavalinvuoressa avaamassa uusia bouldereita koirakaverin kanssa. Piti kyllä vaan kiivetä vanhoja, mutta kun pari linjaa pomppasi silmille, niin pakkohan ne oli harjata. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli  Halsvuoren Kukkulankuningas tapahtuma, johon ei kyllä pitänyt alun perin edes osallistua, mutta kun kotijoukot lähti lomansa alkuun sukuloimaan ja Eero kävi psyykkaamaan, niin pakkohan se oli mennä. Tapahtuma on siis Jyväskylän kiipeilyseura Projektin eli meidän järkkäämä "leikkimielinen" kiipeilykisa, missä Halsvuoressa kiivetään reittejä ja kilpailu pari saa pisteen jokaisesta noususta. Ei väliä mennäänkö ylä vai alaköydellä kunhan kiipeää reitin puhtaasti. No kestävyyshän se loppui taas heti alkuunsa ja kolme reittiä sain kiivettyä ja yhtä yritettyä pari kertaa. Kyllä vanhalle miehelle tuota tapahtuman kestoa pitäisi pidentää parilla, kolmella tunnilla, että ehtisi etes jotain puuhailla. No mutta hauskaa oli ja kolmestaan Jonnen ja Annan kans käytiin saunomassa Paviljongin saunassa. Voin kertoa, että enempikin olisi mahtunut. Millähän houkutellaan ens kesänä porukkaa ainaki tuplasti jos ei kolminkertaisesti? Pitsoilla?

Kukkulankunkun jälkeen seuraavana päivänä eli sunnuntaina kävin sitten Punavuoressa taas harjoittelemassa reittejä yläköydellä. Hienoja on Punavuoren reitit. Tosin hieman kirpeitä. Maanantaina piti pitää lepopäivä, mutta kotiväen ollessa reissullaan päädyin töiden jälkeen Boulderpajalle pitämään "aktiivisen lepopäivän". Kiipesin siis kaikki paikan alle 6A greidatut linjat ja pari 6A:ta. Hiki tuli ja kivaa oli. Tiistaina piti Eeron kanssa päästä vielä Punavuoreen, mutta satoi vettä, joten päädyttiin uudestaan Boulderpajalle. Ihan ei ehkä neljäntenä peräkkäisenä päivänä ollut enää iskussa, mutta kivaa oli kiivetä.

Jälkimainingeissa täytyy mainita, että yhtäkkiä useamman peräkkäisen päivän kiipeäminen voi olla hasardia. Tällä kertaa kävi niin, että sain vanhan oikean käden nimettömän pulley vamman hieman kipeäksi. Onneksi tuo ei estä kiipeilyä, pitää vaan teipata sormi ennen kiipeilyä.

Pitsalähetti passitti jälleen miehen reenaamaan

Punavuoressa oppimatkalla

Paavalinvuoressa karvakamun kanssa

Halsvuoren Kukkulankunkku: Esko liidailee Pakin pyllistystä

Eero, Taneli ja Lysti cockeri fiilistelemässä kilpailuilmapiiriä

Ville ja Anna kartuttamassa pistetiliä

Liian kuumaa koiralle. Siinä ja siinä, ettei myös kiipeilijöille

Eero fiilistelemässä Rojurännillä

Kisan jälkimaininkeja

Punavuoressa jälleen. Esko liidailee Harpnapo 7b

Jääkausi auki

No niin taas on päässyt jokunen viikko vierähtään päivityksestä, joten kirjoitettavaakin on taas kertynyt. Ekaksi oltiin joulukuun 12 päivä hakkuhuukkailuissa. Siellähän Olympiastadionilla oli taas mukavat kekkerit. Alppikerhon pojjaat oli järkkäilly kisat vallan mainiosti ja itsekin sain kymmenen pistettä rikki jopa reippaasti ;) Papukaijamerkit jäi tosin saamatta. Nämähän nyt olivat todennäköisesti viimeiset kilpailut Olympiastadionilla. Toivotaan, että pojat keksii ensivuodelle jonkin uuden paikan järjestää kisoja. Tässäpä vähän juttua ja kuveja kisoista 2015-hakkuhuukkailut

Joulun aika meni kokolailla bulkkauksen piikkiin ja painoa onkin mukavasti 3kg enemmän kun vuosi sitten. No onpahan jotain rojektia keväälle tarjolla. Hakkuhuukkailujen jälkeen käytiin pari kertaa pojan kans sisäkiikuilla ja sitten rakennettiin lisää seinää kotia. Nyt alkaa olla jo ihan kiva kulmaseinä reenejä varten. Lapsille ostin isoja kahvoja seinälle niin pääsevät vähän kiipeilyn makuun. On nää pienet seinät sen verran jyrkkiä, että tulee varttuneemmallekin lepokahvat tarpeeseen.

Tämmönen seinä meillä tällä hetkellä. Vähän levyä puuttuu vielä oikeasta laidasta, mutta kohta valmista.

Kyllä täällä etelässä on se huono puoli, että talvet käy jäämään aika lyhyiksi. Vuosi sitten avasin jääkauden 6.1. eikä tämäkään alkanut sen aiemmin. 10.1. otettiin siis ekat liidit tälle kaudelle. Täytyy varmaan alkaa panostaa tuohon vesisateessa kiven huukkailuun tulevina syksyinä niin saa kautta jatkettua sitten syksypuolelta. Vesisateessa ei kuitenkaan pysty boulderiakaan harrastaan joten samalla tulis sellanen kestävyys reeni bouldereiden väliin.

Joo, mutta oltiin siis sunnuntaina 10.1. päräyttään kausi käyntiin. Liidailu tuntui mukavalta ja ruuvejakin sai seinään juuri sopivasti. Paikkapaikoin siis kallio paistoi jään läpi ja lyöntipaikkaa kannatti vähän tuumata, ettei lyö suoraan kiville. Ilmatieteenlaitoksen ennusteen perusteella sovittu kiipeilysää sen sijaan ei aivan pitänyt paikkaansa. Pakkasen piti lauhtua johonnii 16 asteeseen, mutta toisin kävi ja jäätä louhittiin napakassa -23 asteen lämmössä. Tämähän oli aivan loistava sää avata jääkausi. Nyt tulevat 10 asteen pakkaset tuntuu helteeltä ja jää mukavan pehmeältä. Toivotaan vaan, että vettä pääsisi pakkasesta huolimatta jostain valumaan. Ei oo kiva jos tässä vaiheessa kautta jo ollaan lopullisessa jää tilanteessa. No saapa nähä miten tässä taas käy.

"Sisäkiipeilykin" voi olla aika vilpoista

 Joulupukki toi uutta varustetta ja lähes 20v vanha toppis joutui väistymään uuden tieltä. Kyllä nyt tarkenee ullakolla :)

Jani availee jääkautta. Hämärä yllättää tammikuussa aikaisin.

Huukkailuja ullakolla

Vielä viimehetken valmistautumista kisoihin. Jos vaikka sais oman parhaansa tehtyä ja pääsis stadikan kattoa etenemään. Muutama jamppa on Keskimaasta lähöillään, joten kivat kokoontumisajot on taas luvassa. Ullakkohuukkailuita ei saatu tänä vuonna aikaiseksi ennen kisoja, koska järjestävä seura(eli mie) oli liian hidas. No katotaan jos tammikuussa pidettäis sitten semmoset. Formaattia joudutaan kans viimevuodesta uusimaan, koska chillailu eli grillaus, saunominen ja leffojen pällistely jäi auttamattoman lyhyeksi ;)

Eskon tyylinäytettä viimeistelyreeneistä

Ullakkoreenejä from Juuso Raekallio on Vimeo.

Top rope tough guys

Pari ulkokiikkua saanu taas heitettyä. Toinen niistä jopa muuvittelua rojektilla. Kerta viikkoon oli tavotteena käydä rojektia kokeileen. Saapa nähä jääkö tavotteeksi. Pitäs varmaan ottaa itteä vähän niskasta kiinni jos veinaa sen tänä kesänä kiivetä. No joka tapauksessa Antin ja pikkupoikain kans käytiin Paavalinvuoressa ylistelemässä. Pojjaat kiipeili pikkukiville ja isit vähä isommille.

Ensin kiivettiin lämppäriboulderit ja sitte oli tarkotuksena ylistellä Salakaadolla ja rojektilla. Näihän sitä sitte tehtiinki ja kylläpäs oli mies ruosteessa. Eka vedolla Salakaatoon veinas jäädä kruksi tekemäti, mutta sitte vaan runttasin sen läpi. Ohan se kyllä hauska reitti. Häätyy varmaan liidailla se uudemman kerran tässä kuhan jaksaa siihen sillä mielellä lähteä. Keksinpäs muuten toisella vedolla hieman uudenlaisen betan kruksiin. Tämä stabiloi muuvia aika paljon ja teki entisestä fifty sixty muuvista paljon varmemman.

Rojektia rojektia. Niin sanoko joku että rojektia. Joo olihan se taas. Alun helppo pätkä tuntui taas aika vaikealta. Son varmaan jotain 6b muuveja, vaikka lyhyt onkin. No arvata saattaa, että kruksi lipan ylitys ei sitten tuntunut kovin helpolta. Sain toki pidettyä viime kesänä keksimäni välimuuvin, mutta ei mitään jakoja saada kruksin vetoa tehtyä. Ehkä ens kerralla...

Antti lämppää lämppärikivellä

Sisällä onkin sitten tullut muutama kerta väännettyä. Se kun on siinä kotosalla niin illalla kun vois mennä sohvalle niin meneekin riippumaan :) Mutta hei edistystä on tapahtunut. Tässä yhtenä iltana kun oli jotenkin draivi päällä sain kiivettyä kaikki seinälle tekemäni reitit. Ei huono ottaen huomioon, että viime kesänä en tähän pystyny vaikka seinällä oli samat reitit paitsi yks vähemmän. No nyt täytyy varmaan viritellä taas jotain vähän tiukempaa ;)

Iltatunnelmia ullakolta.

Viime syksynä jäi se Pitsalähetti kaivelemaan sen verran, että nyt kun näitä kelejä on riittäny käytiin taas kokeilemassa feng shuita. No huono oli. Reitti on niin herkkis, että parhaat yrkät menee muuvien muisteluun. Maybe next time jäi siis tämäki. Tai no täytyy sanua, että jos tän seuraavalla kerralla lähetän niin aika hyvä, koska parhaat voimat tahtoo aina mennä muuvien hiomiseen. Mut syksyllä lähtee.

Jani yrittää reittiä Igor, jota ei vaan oo tajuttu. Onkos joku tän lähettäny ja jos niin miten?

On hirviää on

On se hirviää tämä elämä. Mutta otetaas päivän positiiviset ensin. Eilen pääsin jopa reenaamaan kotiseinälle. Olihan mahtava viilis. Kehittelin jopa uuden reitin. No en sitä tietenkään päässyt, mutta sehän siinä vähän on tarkotuski, ettei heti ekalla yrkällä menis. Pari vanhaa tosin pystyin kiipeemään, joista toinen ainakin helpommin kuin aikasemmin tänä keväänä. Merkki siitä, ettei kuukaudessa kunto ihan kuralle oo mennyt. Niin uuteen reittiin yritin vähän simuloida sporttirojektin kompressiomuuvia, mutta saapa nähä onko tuosta mitään hyötyä.

Päiväkirjaa vilkuillessa viimenen kuus viikkoa on mennyt aikasta kuralle reenimielessä. Pari lenssua on pitänyt huolen siitä, ettei ole saanut minkäänlaista rytmiä aikaiseksi ja kokonaismääräkin on jäänyt ala-arvoiseksi eli 4 ulkopulteria ja yks sisäreeni. No tällähän ei kovin pitkälle mennä. Parhaat boulderkelitkin oli ja meni eli seiskan metsästys taitaa siirtyä nyt sitten syssyn puolelle. Tälle kesälle ei ole muuta tavotetta, kun yrittää saada tuo sporttirojekti kiivettyä. Se tosin ei välttämättä ole ihan helppoa. Viime kesänä siitä jäi pari/kolme muuvia tekemättä. Eikä ne tule olemaan helppoja tänäkään kesänä. No ei se mitään. Taitaa olla paras vaan painua yrittämään. Mahtavuutta olis jos sitä sais käytyä kerta viikkoon yrittämässä ja sitte reenailtua sisällä/pultereilla pari kertaa viikkoon. No saapa nähä tuleeko toteutuun. Into olis kova.

Päivänä muutamana käytiin Janin kans keväthelteessä katsastaan Aittorinteen old skool linjoja. Hienojo ne on vieläki. Släbillä incut krimpeillä pystyy kiipeemään ihan kohtuullisesti myös helteellä. Pädejä olis voinu meikälle olla pari lisää. Henkinen kantti loppui kahella linjalla aika vahvasti. Ens kerralla täytyy huolehtia mattoja lisää alle niin ei tarvii valittaa. Yhden aikaisemmin kiipeämättä jääneen vitosen sain kiivettyä ja toiseen tehtyä muuvit. Paikalla on kyllä asiallinen feng shui. Väittäsin että nämä reitit voip tehä tiukkaa monelle uuden koulukunnan miehelle/naiselle. Käykääpäs kokeileen kun kelit ei muuta salli.

Meitsin pää paloi puhki Psyyke nimisellä linjalla, eikä tullu lähetystä tälläkään kertaa.

Keskitalvi

Kokolailla kuukausi edellisestä postauksesta vierähtäny. No juuri mitäänhän en oo päässy puuhaamaan lämpöaallosta johtuen. Tai no sisällä oon näköjään 7 kertaa reenaillu, mutta eräänlainen joulutauko tuli vietettyä. Ei se ehkä hirveän huono asia ollut sillä boulderilla on kulkenut ehkä paremmin kun koskaan. Hakkukestävyys ehkä hieman kärsi tuosta, mutta eiköhän se pikaiseen saada takaisin.

Kotiseinän kahvareitistä tuli sittenkin aika jämäkkä. Tarkotuksena oli saada siihen kunnon kestävyys sirkuitti, mutta yläosa on niin jyrkkää, että taitaa mennä kuitenki voimakestävyyden puolelle. No ei se mittään. Pitää helpottaa sitte kunnon jalkaotteilla niin jospa se tästä. Sitä paitsi hakuilla kiipeäminenhän on kunnon kahvamaratoonia.

Pakkanen onneksi saapui pohjoisesta ja tässä on kohta viikko annettu paikkojen jäätyä. Torstaina olis tarkoitus käydä taas jäätä louhimassa. Jospa sitä saataisiin kunnolla metrejä läjään. Lähiaikoina täytyy kyllä sitten päästä vähän raapimaan miksta hommia. Täs olis keväälle pari linjaa odottamassa nousua. Niin ja siellä Muuratsalon jäillä täytyy kyllä tänä talvena käydä. Eipä mulla muuta. Hyviä kiikkuja kaikille!

Tässähän joutuu reenaamaan

 Posti toi Joululahjan etuajassa. Hrt:ltä tipahti 10kg kiipeilyotteita. Piti tilailla kotiseinälle kahvoja, kun a) niitä ei jaksa veistellä b) seinän profiili vaatii aika isoja otteita, jotta on mahdollista vetää minkäänlaista kestävyysreeniä c) pojalle pitäs tehä motivoivempia reittejä pystyseinälle. No niin, mutta ei kait se auta ko alkaa ruuvaan otteita seinään :)