Juoksu, AI ja kiipeilytreenit

 Tämä kalliokausi mennyt nyt oikeastaan juoksun merkeissä. Menin talvella ilmoittautumaan toukokuun lopussa olevaan Karhunkierros 83km kisaan ja niinhän se sitten meni juostessa koko kevät. Itse juoksu meni yllättävän hyvin. Tai no tavoitteena oli päästä läpi ja sehän onnistui. Aika ei nyt mikään super 16h 55min. Mutta ulkoiltua tuli ja paikat pysyi ehjänä. Ehkä sitten joskus uudestaan jollekin pitkälle matkalle. 

Loppu lumeton kausi oli tarkoitus panostaa kiipeilyyn sillä silmällä, että jos vaikka olisi mahdollista kiivetä Punaisen lokakuun metsästys reitti syyskaudella. No nyt ollaan jo syyskautta jonkun verran menty ja ulos on muutaman kerran päässyt kiipeämään. Kerran kävin yläköydellä reittiä sooloilemassa ja muuvit nyt vielä meni kaikki. Linkittäminen voi tosin olla pitkässä kuusessa, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla.

Siitäpä se ajatus sitten lähti ja testataan nyt sitten tätä AIn ihmeellistä maailmaa ja kysytään chatGPT miten pitäis reenailla. Tällainen ohjeistus tuli. No aika oikean suuntaistahan tuo taitaa olla.

Eli kymysys:

How to train power endurance for climbing?

Vastaus:

Training power endurance for climbing is crucial for maintaining strength and performance during sustained, strenuous climbing routes. Here are some effective strategies to train power endurance for climbing:

1. **Climbing Frequency:** Climbing more frequently is essential to build climbing-specific endurance. Try to climb at least 3-4 times a week.

2. **Interval Training:** Incorporate interval training into your climbing sessions. This involves alternating between high-intensity climbing and rest periods. For example, climb at your limit for 3-5 minutes, then rest for 1-2 minutes, and repeat. This mimics the demands of sustained climbing.

3. **Circuit Training:** Set up a circuit of climbing routes/problems with varying difficulty levels in the climbing gym. Climb continuously for a set amount of time or until failure, then rest briefly and repeat. This helps build both strength and endurance.

4. **Limit Bouldering:** Limit bouldering involves climbing problems that are at or slightly above your maximum ability level. This helps develop strength and power endurance simultaneously. Aim for longer problems that take around 10-15 moves to complete.

5. **Pyramid Training:** Pyramid training involves gradually increasing and then decreasing the difficulty or intensity of your climbs during a session. For example, start with easy climbs, then move to moderate climbs, and finish with difficult climbs. This trains you to perform well under fatigue.

6. **Campus Board Workouts:** The campus board is a training tool with a series of holds at different intervals. Campus board workouts can help improve your power endurance. Start with easy rungs and perform dynamic movements up the board, gradually working your way up to harder holds and longer intervals.

7. **Strength Training:** Maintain a strength training routine to complement your climbing workouts. Focus on compound exercises like deadlifts, pull-ups, and squats to improve overall strength, which can contribute to power endurance.

8. **Core and Finger Strength:** A strong core and finger strength are essential for power endurance. Incorporate exercises like hanging leg raises and fingerboard training into your routine.

9. **Aerobic Conditioning:** Don't forget about general aerobic conditioning. Activities like running, cycling, or swimming can improve your overall cardiovascular fitness, which can translate to better endurance on the wall.

10. **Rest and Recovery:** Ensure you get adequate rest between climbing sessions to allow your muscles to recover and adapt. Overtraining can lead to injuries and hinder progress.

11. **Nutrition and Hydration:** Proper nutrition and hydration are crucial for maintaining energy levels during training sessions. Consume a balanced diet and stay well-hydrated.

12. **Goal Setting:** Set specific climbing goals to track your progress and stay motivated. Whether it's completing a specific route or climbing for a certain duration, having goals will help you stay on track.

13. **Listen to Your Body:** Pay attention to your body and adjust your training intensity and volume accordingly. Pushing too hard can lead to injuries, so it's important to find the right balance between pushing your limits and avoiding overuse injuries.

Remember that progress in climbing takes time, so be patient and consistent with your training. Additionally, consider working with a climbing coach or trainer who can create a personalized training plan tailored to your specific goals and needs.

Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Syyskiikkuja

 Elokuu ja puoliväliin syyskuuta menikin sitten oikeastaan kokonaan juoksun merkeissä, josta postaus elokuulta kertookin paremmin. Syyskuun puolivälissä kävin taas itsekseni hakemassa tuntumaa kotivuorelta. Siinä on projektina yks sekavarmisteinen variaatio olemassaolevaan trädi reittiin. Nyt sain melkein kaikki muuvit tehtyä, joten ehkä keväällä uskaltais siihen pari pulttia iskeä seinään. Alku on noin vitosen trädiä ja kivasti loppua kohti muuvit vaikeutuu. Kyllä tästäkin seiskan huudeille päästään.

Oltiin sovittu Antin kanssa, että käydään syyskuun lopussa kiikkureissu jossain päin Suomea. Päädyttiin Lappeenranta/Imatra huudeille, koska sääennuste näytti parhaalta siellä niin joo ja Antin mökki on siellä. Mulla ei kyllä kunto ollut kovin kaksinen. Ehdin ennen reissua vain pari kertaa kiikuille. Voimatasot oli kyllä ihan ok, mutta kestävyyttä ei nimeksikään. En muista olenko aiemmin käynyt yhtään reissua, missä olis yhtä vähän reittejä saanut kiivettyä. Kahden päivän aikana sain kiivettyä kaikki yhden reitin. Pari muutakin oli kyllä lähellä, mutta eipä lasketa niitä, kun ne jäi yritykseksi. Mutta joka tapauksessa mukavaa oli ulkoilla ja jauhaa niitä näitä. Sää pysyi kuivana ja hienot ruskan värit kirjoivat luontoa. Antillahan reissu oli mitä mainioin. Sai eka päivänä kiivettyä 6c ja 6c+ reitit, jotka oli kyllä ihan hienoa muuvia ja toisena päivänäkin 2x6b ja 6c. Ei kait nää greideinä nyt niin kovia, mutta vanhoille ukoille ihan suorituksia ja muutenkin ihan hyviä reittejä. Mulle jäi siis tekemistä tulevaankin kauteen. Palautteena Imatran seudun kiipeilijöille tiedoksi, että Linnavuori vaatisi kunnon harjaustalkoot. Jotkin reiteistä olivat aivan umpeen kasvaneita. Hienoja reittejä. Ne pitäisi vaan putsailla kuntoon.

Lokakuu meni sitten aikalailla sisäreeneissä. Pari kertaa kävin optimistina pettymässä kivillä, ne osoittautuivat läpimäriksi. Kerran sain aikaiseksi jonkinlaisen session Marvin kivellä, mutta eipä sielläkään mitään saanut suoritettua. Isänpäiväviikonlopun molemmin puolin sattui sitten optimi boulderkeliä. Aurinko paistoi matalalta ja oli lämmintä ja kuivaa. Mikäs sen parempaa marraskuun harmauteen, kun halata kiviä. Näätäkivelle paistaa kivasti aurinko ja siellä muutama prokkis on vielä jäljellä, joten sinne suunta siis. Perjantaina oli eka päivä kivellä. Halailin jo aikaisemmin kiipeämiäni linjoja, enkä saanut mitään muuta tehtyäkään. Kokeilin muuveja Pikku John 6C reittiin, mutta otteet tuntui tosi pieniltä, kuten ennenkin. Nyt sain tosin yksittäisiä muuveja tehtyä. Vaikein vasemmalle kurottava muuvi tuntui olevan silti kaukana ja ajattelin, ettei ole tänä syksynä menossa. Maanantaina kävin uudelleen nautiskelemassa auringosta. Kiipeily alkoi jo joten kuten onnistua, mutta Pikku Johnin kruksi oli vieläkin kryptoniittia eikä mitään mahdollisuuksia saada sitä tehtyä. Tiistaina sain Paten houkuteltua mukaan auringonpaisteeseen. Heti oli huolettomampaa kiivetä, kun ei itsekseen tarvinnut puuhailla. Lämmiteltiin taas Rosvon muuveilla eikä sitä kumpikaan uskaltanut taaskaan kiivetä. Kävin toppia taputtelemassa, mutta jalkasekvenssi oli sen verran hukassa, ettei pää kestänyt roikkua slouppereista. Pate kävi suurinpiirtein saman tilanteen toteamassa ja päätettiin siirtyä seuraavaan kulmaukseen. Pate oli joku vuosi sitten Pikku Johnin kiivennyt, mutta muistikuvat olivat ilmeisen hataria, sillä suoraan mitään mullistavaa beetaa ei löytynyt. Parin yrkän jälkeen Pate keksi, että kruksissa ei kannata pitää molempia jalkoja otteilla vaan jättää oikea jalka tasapainottamaan. Heti toisella yrkällä sain liikkeen tehtyä. Ajattelin, että siinäpä se oli. Kun niin monta yritystä oli jo tullut laitettua, että turha haaveilla koko reitin kiipeämisestä. Istumalähtöä en ollut edes kokeillut linkittää kertaakaan. Mutta Pate sanoi, että: "Siitä vaan yrität. Kyllä se menee, kun kerran vaikein muuvi jo tuli tehtyä." No eipä se sitten auttanut, kun yrittää. Eka yrityksellä taisin rähmeltää istumalähdön linkityksen, mutta keksin heti mikä siinä oli vikana. Toisella yrityksellä kaikki menikin paremmin ja yllätin itseni kruksin jälkeisiltä kahvoilta. No reittihän meni. Amazing, että täysin tekemätön paikka voi muuttua saman päivän aikana melkein helpoksi. Ihmeellistä tää boulderointi.

Siihenpä ne ulkokiipeilyt sitten loppuikin. Tai ainakin joksikin aikaa, kun sateet jälleen palasivat ja nyt on jo sokerikerros lunta maassa. Sitten onkin vaan reenailtu sisällä, juoksenneltu ulkona ja tunkattu sauvarinnettä Riihivuoressa.

Lysti on sitä mieltä, että kiipeily on paljon tylsempää kuin polkujuoksu.

Hängaround kotikaltsilla. Uutta linjaa pukkaa.

Antin mökki oli kyllä hienolla paikalla pienehkön järven rannalla.

Antti fiilistelee kallion fengshuita - Korpjärvi, Imatra

Antti liidaa reittiä Valdemar. Olipas kiva reitti. Mulla jäi pienestä kiinni, mutta sitähän ei lasketa.

Linnavuorella paistoi aurinko ja urpoja hymyilytti.

Toiset ne osaa kiivetä vähän sileämpääkin kalliota.

Antti ja Kolmiolääke. Hienon näköinen 6c+ linja.

Marvin kivellä harjoittamassa kiipeilyliikkeitä. Oli vähän puolihullu keli, mutta saipas kuitenkin raitista ilmaa.

Antin ja Eskon kanssa käytiin vetämässä sauvarinnettä Riihivuoressa. Eli otettiin ohjelmaan iloinen tonnin tunkkaus = 1000m ylämäkeen.

Nautiskelemassa syysauringosta Näätäkivellä

Järvi on hienosti läsnä Näätäkivellä

Pikku John reitin vaikein liike. Mutta olipas muuten hauska reitti. Menkäähän keväällä kiipeämään!

Himos Trail 2020 ja juoksuharrastus

Tulipahan käytyä ihmettelemässä otsikon mukaista polkujuoksutapahtumaa. Osallistuin 26km Himos Trail Extreme matkalle. Eihän se nyt mikään aivan mahdottoman pitkä matka ole, mutta mielenkiintoisen siitä tekee reitille sovitellut 870m nousua. Meikäläisen juoksupohjilla selväksi tuli, että läpi tuon pääsee, mutta vauhdista ei ollut mitään käryä.

Taustoja

Mitkäs ne pohjat sitten on? Tää on kyllä pitkä tarina. Sori vaan. Heinäkuussa 2019 innostuin jälleen juoksuharjoittelusta. Jälleen, koska vuosituhannen eka kymmenen vuotta tuli juoksenneltua enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sitten vuonna 2009 onnisutin katkomaan jalkani moottoripyörällä motoparkin radalla ja sen jälkimainingeissa jalka ei tullut oikein kuntoon. Nilkan nivelsiteet jäi jotenkin löysäksi ja jos juoksin kympin lenkin tai yli niin nilkka tuntui ikään kuin väljältä ja oli pirun kipeä. Lenkkeily jäi vähän tauolle ja keskimäärin vuosien saatossa tuli juostua noin yksi lenkki kuukaudessa. 

Vuonna 2013 keksin kokeilla paljasjalkatossuja(barefoot-hommailua). Näin jälkiviisaana se oli hiton hyvä juttu. Aikaisemmin hyvin vaimennetuilla tossuilla opittu kantapää paukutus ei sovi ainakaan minun jalkatyypille ja tuo "paljasjalkajuoksu" pakottaa siirtymään päkiäaskellukseen. Aluksi innostuin hommasta, mutta lasten kasvaessa jouduin priorisoimaan treenausta, että kehittyisin edes jossain ja juoksut jäi sivuun. Kävin siis aina silloin tällöin lenkillä, kunnes 2019 keväällä Norjassa paloi päreet surkeaan aerobiseen kuntoon ja päätin alkaa tekemään asialle jotain. 

Tästä päästäänkin siihen, että innostuin tutkailemaan urheilukelloja. Kehitys oli melkein kahdessa vuosikymmenessä mennyt vanhasta Polarista hieman eteenpäin. 2019 syksyllä testailin paria kelloa ennen kuin päädyin ostamaan Garmin Fenix 5 plus mallin marraskuun mustaperjantai alennuksesta. Testasin ensin Suunto 5 mallia ja sitten Garmin Fenix 5 kelloa ja totesin sen hyväksi. Siitä tosin puuttui karttapohjat, mitkä näyttivät hyvältä lisältä. Sitten sopivasti Garmin julkaisi alkusyksystä Fenix 6 malliston ja Fenix 5 plus mallien hinnat lähtivät jyrkkään laskuun. Kahdessa kuukaudessa hinnat tippuivat sen verran, että sain tarjouksella Fenix 5 plus mallin samalla hinnalla kun aiemmin oli Fenix 5 eli kartat kaupan päälle. No onhan tuossa uudess 6 mallissakin hyviä ominaisuuksia, mutta ainakin toistaiseksi olen tullut toimeen ilmankin. 

Tällaisen kellon sitten hommasin. Kiitokset Gigantille mahdollisuudesta kokeilla laitteita.

Fenix sopii ainakin minun ranteeseen tosi hyvin.

Kenkäpuolelta minulta löytyi kaapista yhä ne 2013 ostetut Feelmaxit ja joskus myöhemmin ostetut Merrelin streetglove minimalistiset lenkkarit. Feelmaxit oli ihan hyvässä kunnossa, mutta niillä juokseminen on aika kovaa jaloille, koska pohjaa ei ole juuri nimeksikään. Nuo Merrelit on ollut tähän mennessä parhaat lenkkarit millä olin juossut. 0-drop kantapäältä varpaalle ja oliko 4mm vaimennusta. "Onneksi" Merrel ei valmista kenkää enää. Merrel Trail Glove kenkä vaikuttaa suht koht samalta paitsi tietysti polku pohjalla. Street Glove oli juuri sopeva kompromissi pidemmille lenkeille. No syssyn mittaan huomasin, että kengät alkaa olemaan loppu. Kiikaroin uusia tennareita talven mittaan ja maaliskuussa tilasin sitten Merrelin vapor glove 4 paljasjalkatossut. Juoksulenkit oli tuossa vaiheessa pääasiassa alle kympin lenkkejä ja nuo sopivat siihen kuin nyrkki silmään. 

No heti huhtikuussa kävi ilmi, että vanhat Merrelit oli nähty ja tarviin pitkille lenkeille uudet vähän enemmän vaimennetut kengät. Nuilla paljasjalkatossuilla yli kympin lenkit ovat vaan kovia jalan lihaksistoille eikä mun soriat nilkat ja hennot numeron 46 jalkapöydät olleet vielä valmiita siihen. Surffailin taas nettiä ja löysin entisen Karhun suunnittelijoiden perustaman kenkämerkin Feet (https://feet.fi). Tiedot kuulosti lupaavilta, sillä olin tykännyt Karhun M sarjasta aikaisemmin todella paljon. Arvoin pari viikkoa Merrelin Trail Glove ja nuiden Feet kenkien välillä. Päädyin tilaamaan Feet Trail kengät sillä innostuin keväällä poluilla juoksemisesta ja ihan mielenkiinnosta kokeilla suomalaista designia. Mitehän sitä onkin juossut vain teitä pitkin monet vuodet eikä tajunnut nuita takapihan polkuja ollenkaan... Nyt oon juossut nuilla Merreleillä 250km ja Feet Trail kengillä 200km. Voin kyllä suositella molempia kenkiä. Toki aikaisempaa juoksukokemusta molemmat kengät vaatii jonkin verran sillä kummassakaan ei ole kovin paljoa vaimennusta. Feet tekee kyllä monenlaisia kenkiä eikä minulla ole niistä muista malleista sen kummempaa kokemusta, mutta hei eikös sitä pidä tukea kotimaista tekemistä.

Keväällä ostetut paljasjalkatohvelit. Näissä on juuri sen verran pohjaa, että soratielläkin pystyy juoksemaan. Hyvät tossut.

Feet.fi trail tohvelit. Pohjan kuviointi ja rakenne näytti hieman arveluttavalta, mutta tuntuu toimivan tosi hyvin.

Himos Trail

No niin. Juoksupohjat ja varusteet tuli selvitettyä. Eli aika ohuella mentiin. Vuoden alusta juoksukilometrejä oli kertynyt vajaa 500. Kesällä kävinkin kiikaroimassa Himos Trail tapahtumaa useampaan kertaan. Silloin päädyin sen hylkäämään, koska treenipohjaa vaan ei ollut mielestäni tarpeeksi. Työkaveri Ali sitten soitteli heinäkuun lopulla ja ehdotteli Himoksen jouksuja. Heinäkuu oli mennyt reeneissä hyvin, joten päätin lennosta lähteä mukaan Himokselle.

Niinku alussa tuli tuumattua niin vauhti oli vähän kysymysmerkki. Olin pitkänä lenkkinä juossut pari kertaa tuollaisen 21km polkulenkin jolla on n 470m nousua. Siihen meni perus sykkeillä n 2h45min. Tosin Himoksen reitissä olis sitten 400m lisää nousua ja 5km lisää matkaa. Arvailinkin, että 3h voi olla aika kova kaikki huomioiden. Arvottiin itsemme kuitenkin alle 3h lähtöryhmään. Olin laskeskellut, että pitäisi juosta n 7min/km vauhtia ja yrittää pitää sykkeet jossain alle 150l/min, mikä pitäis mulla keikkua siellä aerobisen alueen ylärajoilla. Garmin oli kertonut viikkoa aiemmin, että VO2MAX olis 156l/min. Siitä ei auta kovin pitkään vetää yli, ettei käy mies hyytymään.

Lähdöstä porukka lähti kauhiaa vauhtia. Yritin pitää pään kylmänä ja vedin heti jarruja päälle ja juoksun hölkäksi. Ylämäet käveltiin heti kun syke lähti nousemaan yli 140. Parin kilometrin jälkeen tuli selväksi, että kisassa syke vaan on vähän korkeammalla ja asennoiduin pitämään sykettä 145 paikkeilla. Alamäissä mentiin aika vauhtia ja välillä tuli mieleen, että kannattaa katsoa aika tarkkaan mihin jalkansa laittaa. Polut oli kyllä hienoja. Ekat 15km mentiin pohjois Himoksen rinteitä ja lakea. Nuo polut oli myös kohtuu teknisiä ja mukaan mahtui vain vähän soratien pohjia. Useaan otteeseen olisi haluttanut lähteä vetämään kovempaa, mutta kello kertoi, ettei kannata. Yritin tiukasti pitää kiinni sykkeestä. Minulla oli kaksi pientä juomapulloa matkassa ja vaimoni Mari lupautui tuomaan pari pulloa varalta mukanaan metsän siimekseen. Energiaa oli mukana kolme geeliä ja siripiri glukoosipastilleja. Huoltopisteitä oli tässä tapahtumassa 5km välein, joten paljoa ei tarvinnut itse kantaa mukanaan. Alun nousuissa tuli juotua yksi pikkupullo tyhjäksi, joten oli kyllä hyvä saada sen tilalle uusi n. kympin kohdalla.

Jonossa tuntui viihtyvän kymmenkunta juoksijaa n 10km asti. Sitten vedettiin Alin kanssa alamäet aika rivakasti ja porukka tuntui vähän hajautuvan. Ennen 15km huoltoa ja etelälenkille siirtymistä juonittiin, että lähdetään siellä kiristämään tahtia. Spekuloitiin, että jos siihen anaerobisen kynnyksen(VO2MAX) korville nostais sykkeen niin kait sitä muutaman kilometrin jaksaa. 15 huollossa oli vielä hyvä fiilis. Vähän tiesi juosseensa, muttei ollut mitään suurempia merkkejä ongelmista. Melkein heti huollon jälkeen oli edessä kunnon nousut. Käveltiin ylämäet ihan suosiolla. Mäen jälkeen lähdettiin kiihdyttämään vauhtia. Juostiin seuraavaan huoltoon asti hyvällä sykkeellä eli ihan mun anaerobisen tuntumassa ja pitkiä pätkiä viisi lyöntiä yli rajan. Huollossa tuntui vielä jaksavan ihan hyvin. Otin viimeisen geelin, palan banaania ja vettä sekä urheilujuomaa. 

Huollon jälkeen oli taas ylämäki. Vähän alkoi puuduttamaan. Saatiin kuitenkin vauhtia päälle ja aika hyvin pidettyä. Paljakan kallio-osuuksilla alkoi kuitenkin lonkankoukistajissa tuntua väsymisen merkkejä ja muutaman kerran piti heittää kävelylle jopa tasaisella. Vedettiin kynnyssykkeillä menemään ja matkaa ei enää ollut kuin 3 kilometriä jäljellä, joten päätettiin, että eiköhän mennä vaikka silmissä sumenis. Vielä viimeiset suolakurkut ja urheilujuomat pari kilsaa ennen maalia ja viimeinen mäki meni ihan löntystellen. Onneksi viimeinen kilometri oli alamäkeä tosin eihän sekään ihan helppoa ole juosta väsyneenä. Onneksi polku oli helppoa niin ei tullut nilkkojakaan rikottua. Ali oli valitellut, että jalat yrittää krampata, mutta muuten kuulemma energiat riittää. Annoin alamäkeen miehelle tietä, kun tuntui jalka paremmin nousevan. Ei tuo kuitenkaan kovin lujaa innostunut juoksemaan ja viimeisellä 300m piti vielä kuitata loppukirillä miehestä ohi ennen maalia. 

Olipas hieno reissu. Hyvin merkityt reitit ja opastus. Huolto pelasi ja varsinkin oma huoltaja reitin varressa on aina parasta. Kiitos Mari! Yhdessä Alin kanssa juostiin koko reissu. Hyvin kävi voimat yhteen, vaikka alussa ei ollut mitään käryä toistemme juoksukunnosta. Himos Trail tapahtumaa voi kyllä suositella. Hienoja polkuja ja hyvin suunniteltu reitti. Kaikin puolin hyvin järjestelty tapahtuma.

Himos Trail Extreme lähtö. Lähtijät oli jaettu lähtöruutuihin oletetun loppuajan mukaan, jotta turvaetäisyys muihin säilyisi. Kuva - Mari R.

Ensimmäinen nousu oli suoraan ylös laskettelurinteitä. Turvaetäisyydet säilyivät yllättävän hyvin.

Pitää mennä alas, että voi kiivetä vähän enempi ylös. Kuva - Antti Saarimaa

Todella mukavaa juostavaa polkua Pohjois-Himoksen päällä. Vieläkin naurattaa. Kuva - Mari R.

15km huolto lähestyy. Vielä nousee jalka. Kuva - Antti Saarimaa

Paljakan kallio/suoalueella n 22km takana. Ryhdistä jo näkee, ettei olla enää ihan fressinä. Kuva - Jutta Kirkkala

Viimeinen kilometri ja nyt kyllä miehestä näkyy, että 25km on jo juostu. Kuva - Antti Saarimaa

Loppusuoran kirikamppailu aluillaan. Kuva - Mari R.

Itsensä voittaneena maalissa. Kuva - Mari R.

Jalat sen näköiset niinkuin olis vähän juostu polkuja.

Garmin Fenix 5

Niinku otsikosta näkyy niin Suunto ei jäänyt ranteeseen. Suunto tuntuu yksinkertaistaneen datanäyttöjä vähän liikaakin ja siitäkös minä mieleni pahoitin. En pidä ollenkaan siitä, että joku luulee tietävänsä paremmin mitä minun pitäisi tehdä. No suurinpana tekijänä vaihtoon oli kuitenkin se GPS mokkula Suunnon rannekkeessa, joka ei sopinut ranteeseeni. Suunto 9 varmaan sopisi, mutta hinta on leppoisat 650€. Toisaalta samassa hintaluokassa kaikki muutkin urheilukellojen huippumallit ovat. Huomasin kuitenkin, että edellisen sukupolven Garminin lippulaiva eli Fenix 5 on saatavilla varsin hyvällä hinta/laatu suhteella. Vain pari kymppiä lisää Suunto 5 malliin ja sai tuon Garminin käteensä.

Testailun aikana Garmin julkaisi vielä uuden sukupolven kellon ja tuo Fenix 6 näyttäisi pitävän sisällään ihan mielenkiintoisia ominaisuuksia. No eipä lähdetä kuitenkaan keulimaan. Mitäs siitä Fenix 5 kellosta löytyy ja onko se hyvä? Taas täydelliset omianisuudet löytyy parhaiten youtuben puolelta enkä jaksa niitä tähän alkaa vuodattamaan. Jos verrataan kelloa Suunto 5 malliin niin tässä Fenixissä on lisäksi barometri, jonka ansiosta korkeustiedot ovat varsin tarkkoja(Suunto 9 saa myös barometrillä). Kaiken maailman harjoitusnäyttöjä tuntuu olevan tarjolla pilvin pimein ja kellon asetusten muokkaamiseen saakin kulutettua tunnin jos toisenkin. Tähänkin youtube tarjoaa paljon apua ja niksejä.

Akun kesto on yksi suurimmista tekijöistä kelloa valitessa. Ei kait kukaan jaksa kelloa ladata joka päivä. Puhelimen lataaminenkin on kovvoo hommoo ja kello pitää kuitenkin riisua ja sitten vielä menettää tunnin pari dataa. Saati sitten se, ettei ole aika rautaa ranteeseen sinä aikana. Garmin on saanut akun keston ehkä jopa paremmaksi kuin Suunto. Mutta sitä on ehkä vähän vaikea tarkkaan sanoa. Koska riippuu paljon myös käytöstä. Hyvin samanlaiset akun kestot molemmissa noin viikko.

Reititykseen on panostettu molemmissa leireissä kovasti ja tulokset ovat hyvin käyttökelpoisia. Molemmissa voi käyttää useaa erilaista reititysmoodia ja heat map reititys on molemmissa käytettävissä. Juoksin molempien kellojen kanssa latupohjia ja polkuja ja molempien opastus tuntui varsin toimivalta. Ehkä Suunnossa oli hitusen parempi risteysten näyttö, mutta Fenix 5 plus mallissa(mikä siis nyt Fenix 6 julkaisun jälkeen on se edellisen sukupolven malli), löytyisi värilliset kartat, joka näyttäisi nostavan opastuksen ja suunnistamisen ihan omalle tasolleen.

Kyllä urheilukellosta näyttäisi olevan muutenkin hyötyä. Työkaveri bongasi jakamastani juoksusuorituksesta, että juoksutekniikkani ei ehkä ole ihan terässä. Kadenssi oli nimittäin hitaan puoleinen n 155 askelta minuutissa. Optimaalinen kadenssi olisi 180 ja siinähän onkin jo ihan hyvä ero tuohon minun askeltiheyteeni. Muutamalla lenkillä sitten harjoittelin juoksemaan tiheämmällä askelluksella ja kyllä sillä oikeasti tuntuisi olevan vaikutusta. Olisipa varmaan tuokin jäänyt huomaamatta ilman kelloa. Toinen juttu on sitten se, mitä varten oikeastaan alun perin haaveilinkin kellon hommaavani. Eli pystyisikö sykkeen ja stressin seurannasta huomaamaan taudin yrittävän iskeä. No kyllä siitä ilmeisesti pystyy. Vaikka vaihtelu datassa on niin pientä, ettei sitä oikein ainakaan kännykän ruudulta äkkinäinen erota niin kellopa ilmoitteli noin viikon ennen sairastumista, että harjoittelun tila on tuottamaton. Tämä kuulemma johtuu siitä, että vaikka harjoittelee niin palautuminen ei ole normaalilla tasolla. Tämä nyt on kokemus vain yhden lenssun kohdalta, mutta katsotaan tulevaisuudessa miltä datat näyttää.

Nyt kun syksy saa, ja marraskuun loppupuolen black friday tarjoukset lähestyvät, päädyinkin palauttamaan myös Fenix 5 kellon ja odottelemaan tarjouksia tuosta Fenix 5 plus mallista.

Garmin Fenix 5 paketissaan

Suunto5 part2

Opetellu käyttämään tuota unen seurantaa ja body resources toimintoa. Parina yönä olen luullut nukkuneeni ihan hyvin, mutta kello väitti, että unen laatu on ollut huono ja palautuminen ei juuri minkäänlaista. No selvisi se sitten päivää myöhemmin syykin asiaan. Sain nimittäin viikonloppuna lenssun. Niin se vaan näkyy leposykkeessä jos kropassa on jotain meneillään. Vielä kun oppisi tulkitsemaan tuota ajoissa niin, että onnistuis välttämään lenssun tai pari pitämällä lepopäivää sopivassa kohtaa.

Suunnolla on päätetty, että käyttäjää ei hukuteta dataan vaan Suunto App kännykässä tarjoaa ainoastaan yleisnäkymän datayhteenvedolla. Unen keston, nukahtamis ja heräämisajan, keskisykkeen ja yleisarvion unen laadusta. Garmin näyttää tarjoavan vuorokauden ajalta koko mittausdatan omia analyysejä varten. Tiedä sitten kumpi on parempi lähestymistapa. Ainakaan tähän mennessä ei koko dataa ole osannut kaivata.

Unen seurantaan muuten vielä yksi kikkakolmonen. Kello tunnistaa nukkumaan menon ja heräämisen. Nämä tunnistetaan asettamiesi kellonaikojen sisällä. Eli asetuksista pitää asettaa tavoite nukkumaan menolle ja heräämiselle. Jos asetat tarpeeksi laveat ajat kello osaa jatkaa lepoa vaikka välillä heräisitkin kuselle tai puuhaamaan jotain muuta. Esim nukkumaanmenoaika klo23 ja heräämisaika klo 9:30. Jos nyt käyt seiskan aikaan ylhäällä ja menet takaisin nukkumaan uni jatkuu myös kellon mielestä. Jos taas laitat liian tiukat rajat ja nukutkin pidempään, kello lopettaa herkällä unen seuraamisen tavoiteheräämisajan jälkeen. Parempi laittaa siis väljät ajat.

Toinen kummastuttava datan pihtailu on tuon bodyresources puolen puuttuminen kokonaan tuosta kännyapplikaatiosta. Sehän ois tosi tärkeä noin niinku pidemmällä aikajänteellä ja nyt siitä saa vaan 16h näkymän kellon kautta. Kummaa pihtailua mitatussa datassa.

Suunto App tuntuu muutenkin olevan vähän lasten kengissä. Appista on alettu rakentaa sports-trackerin päälle. Sports-tracker sinänsä on ihan hyvä alusta, mutta kelloissa on niin paljon muutakin dataa mitä sports-tracker ei ole ennen tukenut. No jospa se siitä pikkuhiljaa kuroisi kilpailijoita kiinni. Rohkea veto Suunnolta laittaa sekä kellot, että appis kerralla remonttiin. No työkavereiden mukaan Polar on laittanut uuden lippulaivakellon (Polar Vantage) markkinoille aivan keskeneräisenä. Siitä puuttuu ominaisuuksia ja käyttöliittymäkin vaikutti aika hässäkältä.

Rannesykemittauksen haasteet salilla ja kiivetessä voi aina kuitata käyttämällä sykevyötä. Nämä uuden sukupolven kellot kytkeytyvät lähes kaikkiin bluetoothia käyttäviin urheiluantureihin, joten pakko ei ole ostaa Suunnon omaa sykevyötä vaan voi ostaa Polarin tai Garminin vyön ja kytkeytyä siihen.

Mulla on tuommonen Sports-trackerin sykevyö ja hyvin tuntunut toimivan.

Sainpa aikaiseksi tallentaa kävelylenkin koiran kanssa, sekä sykevyön, että rannemittauksen voimin. Tällaiseen käyttöön rannemittaus toimii ihan kohtuu hyvin. Niinkuin kuvaajasta näkyy niin trendi on aika sama molemmissa. Rannemittauksessa on jotain häröjä, mutta keskiarvoisesti sykkeet on aika lailla hyvät.

Sinisellä sykevyön mittaus ja oranssilla rannemittaus.

Niinkuin viimeksi sanoin kello on hitusen pieni meikän ranteeseen, joten taidan palauttaa kellon ja kokeilla esim Garminia. Vaan vielähän tässä on pari viikkoa aikaa testailla muuten Suunnon palveluita.