Nuuksio Ultra

 No niin. Sehän tuli hölkkäiltyä viikko sitten(5.9.) 70km ympäri Nuuksion kansallispuistoa. Reitti oli kyllä hyvä. Selvästikin suunnitteluun on käytetty aikaa. Alun polut oli teknisiä ja kiertelivät ylös alas kallioita ja lampien rantoja. Mukaan mahtui jopa maa-ampiaispesä, josta epäonnisimmat saivat jopa viisi pistoa. Pienellä onnella itse selvisin yhdellä pistolla kyynärtaipeeseen, eikä sekään ärtynyt pientä punaista läiskää pahemmaksi. Loppua kohti polut seurailivat enenevässä määrin metsäteitä ja tasaisempia polkuja.

Puisto on kyllä komeaa maastoa. Kallioita, lampia ja vanhaa metsää riittää kilometri toisensa jälkeen. Sääkin suosi tällä kertaa lähes täydellisellä +17 astetta, aurinkoa ja pari vilvoittavaa sadekuuroa. Olosuhteet oli niin hyvät, että kaima Juuso Simpanen takoi reittiennätyksen uusiksi aikaan 5:53.

Oma tavoite oli juosta suht koht ehjä juoksu ja päästä maaliin maksimiajan puitteissa. No tuli tehtyä aloittelijavirhe ja lähdin liian kovaa. Kilometriaika ei kyllä hirmuinen ollut mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla vieläkin hitaampi. Aika tarkkan 30km kohdalla iski vasempaan takareiteen kunnon kramppi ja jäin porukasta, jossa olin hölkkäillyt siihen asti. Venyttelin jalkaa ja käveleskelin jonkin matkaa ja onneksi kramppi loppuikin. 40km jälkeen vatsa oli myös sen verran sekaisin, että ennen maalia sain käydä kolme kertaa kuusen juurella. Jostain 50km kilometrin jälkeen kävelin suurimman osan matkasta. Etureidet oli vain niin kipeät, ettei mitään mahdollisuuksia juosta ylämäkiä tai juurakkoisia/kivisiä pätkiä. Tasaisilla poluilla juokseminen sentään onnistui.

52km huoltoon sain äidin miesystävän tuomaan kuivat sukat, kengät ja paidan. Lisäksi hän toi retkievään eli kanariisiä. Tuo oli kyllä aika hyvä kun sai vatsaan muutakin kuin sokerimössöä. No olis ehkä saanut kuitenkin olla vielä jotain vähän miedommin maustettua merimiespataa tms. Se kuitenkin antaa erilailla energiaa varsinkin kun loppumatkasta ei niin justiin vaikka hetken kävelee. Nyt joutui muutenkin kävelemään useita kilometrejä.

Energiamäärästä yritin pitää huolen, että söin nosht kuulia yhden kymmenessä minuutissa ja join urkkajuomaa, joten yhteensä siitä tuli noin 60-70 g hiilaria/h. Tällä kertaa energiaa tuntuikin olevan ihan hyvin. Jalat ei vaan kantaneet enää 50km jälkeen kovin hyvin. Ehkä olisi tarvinnut pitkiä harjoitusviikkoja vaan enemmän alkuvuoteen, että pystyisi hölkkäämään koko matkan. Muutenhan tavoite täyttyi. Maaliin päästiin maksimiajan puitteissa ja loppuaika oil 11:55:42.

Jalat palautui yllättävän nopeasti. Maanantaina oli reidet todella kipeät, tiistaina ei enää kovin paha ja keskiviikkona uskalsin jopa vähän hölkälle(n 3km). Noh torstaina otin sitten lenssun joka oli perheessä kiertänyt jo aikaisemmin. Eiköhän tästä taas hölkälle kunhan lenssu hellittää. Tälle vuodelle olisi tavoitteena saada 1000km täyteen. Tällä hetkellä on juostuna 742,3km eli vielä pitäisi reilu250km hälkkäillä. Voisi olla ihan mahdollista jos ei sitten kovin ala lenssukierrettä pitämään. Pidetään peukkuja.

Loppuun tuhannet kiitokset äidille ja Mikaelille huollosta ja kotiväelle tällaisen pelleilyn sietämisestä.

Ilmoittautumisessa oli vielä aika hämyisä tunnelma

Laitoin lähtöön otsalampun. Oli ehkä vähän turha, mutta näkipähän juurakot kunnolla.

Alussa oli aika teknisiä kalliopolkuja. Tässä helpoimmasta päästä.

Hyvä ilme kun säikähdin automaattikameraa ;)

Kanariisi on siis ihan hyvää, mutta hitsin kuumaa.

Sukat ja kengät vaihtoon

63km kohdalla ei enää naurattanut

Taas hymyilyttää

Eväät maistuu maalissa.

Aika jämäkät stressit nostaa tällainen ulkoilu :)

Loppujen lopuksi 50km pintaan treeniviikkoja ei ollut alla kuin 5 viikkoa.

Kerrankin kello oikeassa

Yllättävän hyvin palautui heti ekana yönä, vaikka etureidet ja lonkan koukistajat oli kyllä kipeät.

Vähän pääsin edelle vuosikalenterissa vaikka alkuvuodesta tulikin juoksut ohitettua.

Juoksu, AI ja kiipeilytreenit

 Tämä kalliokausi mennyt nyt oikeastaan juoksun merkeissä. Menin talvella ilmoittautumaan toukokuun lopussa olevaan Karhunkierros 83km kisaan ja niinhän se sitten meni juostessa koko kevät. Itse juoksu meni yllättävän hyvin. Tai no tavoitteena oli päästä läpi ja sehän onnistui. Aika ei nyt mikään super 16h 55min. Mutta ulkoiltua tuli ja paikat pysyi ehjänä. Ehkä sitten joskus uudestaan jollekin pitkälle matkalle. 

Loppu lumeton kausi oli tarkoitus panostaa kiipeilyyn sillä silmällä, että jos vaikka olisi mahdollista kiivetä Punaisen lokakuun metsästys reitti syyskaudella. No nyt ollaan jo syyskautta jonkun verran menty ja ulos on muutaman kerran päässyt kiipeämään. Kerran kävin yläköydellä reittiä sooloilemassa ja muuvit nyt vielä meni kaikki. Linkittäminen voi tosin olla pitkässä kuusessa, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla.

Siitäpä se ajatus sitten lähti ja testataan nyt sitten tätä AIn ihmeellistä maailmaa ja kysytään chatGPT miten pitäis reenailla. Tällainen ohjeistus tuli. No aika oikean suuntaistahan tuo taitaa olla.

Eli kymysys:

How to train power endurance for climbing?

Vastaus:

Training power endurance for climbing is crucial for maintaining strength and performance during sustained, strenuous climbing routes. Here are some effective strategies to train power endurance for climbing:

1. **Climbing Frequency:** Climbing more frequently is essential to build climbing-specific endurance. Try to climb at least 3-4 times a week.

2. **Interval Training:** Incorporate interval training into your climbing sessions. This involves alternating between high-intensity climbing and rest periods. For example, climb at your limit for 3-5 minutes, then rest for 1-2 minutes, and repeat. This mimics the demands of sustained climbing.

3. **Circuit Training:** Set up a circuit of climbing routes/problems with varying difficulty levels in the climbing gym. Climb continuously for a set amount of time or until failure, then rest briefly and repeat. This helps build both strength and endurance.

4. **Limit Bouldering:** Limit bouldering involves climbing problems that are at or slightly above your maximum ability level. This helps develop strength and power endurance simultaneously. Aim for longer problems that take around 10-15 moves to complete.

5. **Pyramid Training:** Pyramid training involves gradually increasing and then decreasing the difficulty or intensity of your climbs during a session. For example, start with easy climbs, then move to moderate climbs, and finish with difficult climbs. This trains you to perform well under fatigue.

6. **Campus Board Workouts:** The campus board is a training tool with a series of holds at different intervals. Campus board workouts can help improve your power endurance. Start with easy rungs and perform dynamic movements up the board, gradually working your way up to harder holds and longer intervals.

7. **Strength Training:** Maintain a strength training routine to complement your climbing workouts. Focus on compound exercises like deadlifts, pull-ups, and squats to improve overall strength, which can contribute to power endurance.

8. **Core and Finger Strength:** A strong core and finger strength are essential for power endurance. Incorporate exercises like hanging leg raises and fingerboard training into your routine.

9. **Aerobic Conditioning:** Don't forget about general aerobic conditioning. Activities like running, cycling, or swimming can improve your overall cardiovascular fitness, which can translate to better endurance on the wall.

10. **Rest and Recovery:** Ensure you get adequate rest between climbing sessions to allow your muscles to recover and adapt. Overtraining can lead to injuries and hinder progress.

11. **Nutrition and Hydration:** Proper nutrition and hydration are crucial for maintaining energy levels during training sessions. Consume a balanced diet and stay well-hydrated.

12. **Goal Setting:** Set specific climbing goals to track your progress and stay motivated. Whether it's completing a specific route or climbing for a certain duration, having goals will help you stay on track.

13. **Listen to Your Body:** Pay attention to your body and adjust your training intensity and volume accordingly. Pushing too hard can lead to injuries, so it's important to find the right balance between pushing your limits and avoiding overuse injuries.

Remember that progress in climbing takes time, so be patient and consistent with your training. Additionally, consider working with a climbing coach or trainer who can create a personalized training plan tailored to your specific goals and needs.

Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Syyskiikkuja

 Elokuu ja puoliväliin syyskuuta menikin sitten oikeastaan kokonaan juoksun merkeissä, josta postaus elokuulta kertookin paremmin. Syyskuun puolivälissä kävin taas itsekseni hakemassa tuntumaa kotivuorelta. Siinä on projektina yks sekavarmisteinen variaatio olemassaolevaan trädi reittiin. Nyt sain melkein kaikki muuvit tehtyä, joten ehkä keväällä uskaltais siihen pari pulttia iskeä seinään. Alku on noin vitosen trädiä ja kivasti loppua kohti muuvit vaikeutuu. Kyllä tästäkin seiskan huudeille päästään.

Oltiin sovittu Antin kanssa, että käydään syyskuun lopussa kiikkureissu jossain päin Suomea. Päädyttiin Lappeenranta/Imatra huudeille, koska sääennuste näytti parhaalta siellä niin joo ja Antin mökki on siellä. Mulla ei kyllä kunto ollut kovin kaksinen. Ehdin ennen reissua vain pari kertaa kiikuille. Voimatasot oli kyllä ihan ok, mutta kestävyyttä ei nimeksikään. En muista olenko aiemmin käynyt yhtään reissua, missä olis yhtä vähän reittejä saanut kiivettyä. Kahden päivän aikana sain kiivettyä kaikki yhden reitin. Pari muutakin oli kyllä lähellä, mutta eipä lasketa niitä, kun ne jäi yritykseksi. Mutta joka tapauksessa mukavaa oli ulkoilla ja jauhaa niitä näitä. Sää pysyi kuivana ja hienot ruskan värit kirjoivat luontoa. Antillahan reissu oli mitä mainioin. Sai eka päivänä kiivettyä 6c ja 6c+ reitit, jotka oli kyllä ihan hienoa muuvia ja toisena päivänäkin 2x6b ja 6c. Ei kait nää greideinä nyt niin kovia, mutta vanhoille ukoille ihan suorituksia ja muutenkin ihan hyviä reittejä. Mulle jäi siis tekemistä tulevaankin kauteen. Palautteena Imatran seudun kiipeilijöille tiedoksi, että Linnavuori vaatisi kunnon harjaustalkoot. Jotkin reiteistä olivat aivan umpeen kasvaneita. Hienoja reittejä. Ne pitäisi vaan putsailla kuntoon.

Lokakuu meni sitten aikalailla sisäreeneissä. Pari kertaa kävin optimistina pettymässä kivillä, ne osoittautuivat läpimäriksi. Kerran sain aikaiseksi jonkinlaisen session Marvin kivellä, mutta eipä sielläkään mitään saanut suoritettua. Isänpäiväviikonlopun molemmin puolin sattui sitten optimi boulderkeliä. Aurinko paistoi matalalta ja oli lämmintä ja kuivaa. Mikäs sen parempaa marraskuun harmauteen, kun halata kiviä. Näätäkivelle paistaa kivasti aurinko ja siellä muutama prokkis on vielä jäljellä, joten sinne suunta siis. Perjantaina oli eka päivä kivellä. Halailin jo aikaisemmin kiipeämiäni linjoja, enkä saanut mitään muuta tehtyäkään. Kokeilin muuveja Pikku John 6C reittiin, mutta otteet tuntui tosi pieniltä, kuten ennenkin. Nyt sain tosin yksittäisiä muuveja tehtyä. Vaikein vasemmalle kurottava muuvi tuntui olevan silti kaukana ja ajattelin, ettei ole tänä syksynä menossa. Maanantaina kävin uudelleen nautiskelemassa auringosta. Kiipeily alkoi jo joten kuten onnistua, mutta Pikku Johnin kruksi oli vieläkin kryptoniittia eikä mitään mahdollisuuksia saada sitä tehtyä. Tiistaina sain Paten houkuteltua mukaan auringonpaisteeseen. Heti oli huolettomampaa kiivetä, kun ei itsekseen tarvinnut puuhailla. Lämmiteltiin taas Rosvon muuveilla eikä sitä kumpikaan uskaltanut taaskaan kiivetä. Kävin toppia taputtelemassa, mutta jalkasekvenssi oli sen verran hukassa, ettei pää kestänyt roikkua slouppereista. Pate kävi suurinpiirtein saman tilanteen toteamassa ja päätettiin siirtyä seuraavaan kulmaukseen. Pate oli joku vuosi sitten Pikku Johnin kiivennyt, mutta muistikuvat olivat ilmeisen hataria, sillä suoraan mitään mullistavaa beetaa ei löytynyt. Parin yrkän jälkeen Pate keksi, että kruksissa ei kannata pitää molempia jalkoja otteilla vaan jättää oikea jalka tasapainottamaan. Heti toisella yrkällä sain liikkeen tehtyä. Ajattelin, että siinäpä se oli. Kun niin monta yritystä oli jo tullut laitettua, että turha haaveilla koko reitin kiipeämisestä. Istumalähtöä en ollut edes kokeillut linkittää kertaakaan. Mutta Pate sanoi, että: "Siitä vaan yrität. Kyllä se menee, kun kerran vaikein muuvi jo tuli tehtyä." No eipä se sitten auttanut, kun yrittää. Eka yrityksellä taisin rähmeltää istumalähdön linkityksen, mutta keksin heti mikä siinä oli vikana. Toisella yrityksellä kaikki menikin paremmin ja yllätin itseni kruksin jälkeisiltä kahvoilta. No reittihän meni. Amazing, että täysin tekemätön paikka voi muuttua saman päivän aikana melkein helpoksi. Ihmeellistä tää boulderointi.

Siihenpä ne ulkokiipeilyt sitten loppuikin. Tai ainakin joksikin aikaa, kun sateet jälleen palasivat ja nyt on jo sokerikerros lunta maassa. Sitten onkin vaan reenailtu sisällä, juoksenneltu ulkona ja tunkattu sauvarinnettä Riihivuoressa.

Lysti on sitä mieltä, että kiipeily on paljon tylsempää kuin polkujuoksu.

Hängaround kotikaltsilla. Uutta linjaa pukkaa.

Antin mökki oli kyllä hienolla paikalla pienehkön järven rannalla.

Antti fiilistelee kallion fengshuita - Korpjärvi, Imatra

Antti liidaa reittiä Valdemar. Olipas kiva reitti. Mulla jäi pienestä kiinni, mutta sitähän ei lasketa.

Linnavuorella paistoi aurinko ja urpoja hymyilytti.

Toiset ne osaa kiivetä vähän sileämpääkin kalliota.

Antti ja Kolmiolääke. Hienon näköinen 6c+ linja.

Marvin kivellä harjoittamassa kiipeilyliikkeitä. Oli vähän puolihullu keli, mutta saipas kuitenkin raitista ilmaa.

Antin ja Eskon kanssa käytiin vetämässä sauvarinnettä Riihivuoressa. Eli otettiin ohjelmaan iloinen tonnin tunkkaus = 1000m ylämäkeen.

Nautiskelemassa syysauringosta Näätäkivellä

Järvi on hienosti läsnä Näätäkivellä

Pikku John reitin vaikein liike. Mutta olipas muuten hauska reitti. Menkäähän keväällä kiipeämään!