Valmistautumista Nuuksio ultraan

Tuli tälle vuodelle ilmoittauduttua Nuuksio ultraan. Se on osa 5.9. järjestettävää Nuuksio Classic tapahtumaa. Nuts Karhunkierroksen juoksusta on jo kolme vuotta ja näissä Etelä-Suomen kansallispuistoissa ei ole juurikaan tullut samoiltua. Ajattelin, että siinähän sen näkee kerralla koko puiston. No taustoina sen verran, että siskon mies innostui joku vuosi sitten juoksentelusta ja se kyseli juoksemaan joskus jotain ultraa, ajattelin että Nuuksio voisi olla sopiva myös tuollaiseen haasteeseen.

Viime vuoden puolella tuli syksyllä pidettyä peruskuntoa yllä hölkkäilemällä reilu 20km viikossa. Innostuin pienen tauon jälkeen kun oli mahdollista saada 500km rikki koko vuodelle. Siitähän sitten ajatus lähti yrittää juosta tänä vuonna 1000km. No eihän sekään paljoa ole huippu-urheilijalle, mutta tällaiselle perus toimistotyöläiselle siinä on kyllä ihan tekemistä. Montaa lenkkiä ei tullut juostua ennen maaliskuun loppua, mutta yhteensä noin 50km. Huhtikuun alusta sitten aloin nostamaan kilsoja pikkuhiljaa.

Tässäpä vähän kilsojen kehitystä kevään mittaan.

Kesäkuun alkuun tuli pikku niiaus, kun koulujen lopetus sotki reenit ja sitten oltiin Epsanjan lomalla pari viikkoa. No onhan tässä vielä tietysti kuukauden päivät aikaa keräillä kilsoja. Tarkoitus olisi nostaa kilsat tuohon reiluun 60km/viikko tässä seuraavien viikkojen aikana. Edellisinä vuosina olen huomannut, että jos hölkkäilen enemmän kuin 40km viikossa niin se alkaa kyllä tuntua kropassa. Tällä kertaa ajattelin, että kokeilen tehdä 3 kovempaa viikkoa ja sitten yhden helpomman. Katsotaan josko toimis paremmin totuttamaan kroppaa suuremmille määrille.

Tänä keväänä olen myös koittanut pitää yhden kovemman harjoituksen viikossa. Joka viikko se ei ole onnistunut kun on ollut tunne, että sairastuu tai muuta haastetta arjessa. Kovempina harjoituksina olen käyttänyt norjalaista 4x4 VK harjoituksena ja 10x80m vetoja MK harjoituksena. Tosin eilen kun tein tuon norjalaisen 4x4 niin kello väitti sitä PK harjoitukseksi. Liekö ois tarvinnut sitten jo kilsan vetoja tai 5 tai 6 kappaletta noita 4min vetoja. Niin olihan tässä myös sellainen ero, että tällä kertaa tein vedot harjun poluilla ja edelliset kerrat olen tehnyt urheilukentällä.

Loppuun kuvapläjäys matkan varrelta:

Kisaajia Muuramen polkujuoksutapahtumassa

Harjun polkuja. Oli hienoa baanaa.

Väliin vähän kosteampaa.

Fuengirola - Mijas polkuja. Oli yllättävänkin kivoja polkuja, joten piti juosta loman aikana ihan kahteen kertaan.

Mijaksen läheltä kohti rannikkoa.

Mijaksen seudun kukkuloita.

Weapons of choice on Altra LonePeak 9+. Kengät olleet sen verran hyvät, että piti ostaa toinenkin pari. Tarkempi arvostelu instassa.

Keski-Suomen polkuja

Parille lenkille saanut tytön innostumaan matkaan. Koira nyt on kulkenut vuosia mukana ja se jo tunnistaa, kun vetää lenkkikamat päälle. Menee yleensä piiloon ettei tarttis lähteä. Sitten kuitenkin vetää onnesta soikeana pitkin metsiä.

Juoksu, AI ja kiipeilytreenit

 Tämä kalliokausi mennyt nyt oikeastaan juoksun merkeissä. Menin talvella ilmoittautumaan toukokuun lopussa olevaan Karhunkierros 83km kisaan ja niinhän se sitten meni juostessa koko kevät. Itse juoksu meni yllättävän hyvin. Tai no tavoitteena oli päästä läpi ja sehän onnistui. Aika ei nyt mikään super 16h 55min. Mutta ulkoiltua tuli ja paikat pysyi ehjänä. Ehkä sitten joskus uudestaan jollekin pitkälle matkalle. 

Loppu lumeton kausi oli tarkoitus panostaa kiipeilyyn sillä silmällä, että jos vaikka olisi mahdollista kiivetä Punaisen lokakuun metsästys reitti syyskaudella. No nyt ollaan jo syyskautta jonkun verran menty ja ulos on muutaman kerran päässyt kiipeämään. Kerran kävin yläköydellä reittiä sooloilemassa ja muuvit nyt vielä meni kaikki. Linkittäminen voi tosin olla pitkässä kuusessa, mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla.

Siitäpä se ajatus sitten lähti ja testataan nyt sitten tätä AIn ihmeellistä maailmaa ja kysytään chatGPT miten pitäis reenailla. Tällainen ohjeistus tuli. No aika oikean suuntaistahan tuo taitaa olla.

Eli kymysys:

How to train power endurance for climbing?

Vastaus:

Training power endurance for climbing is crucial for maintaining strength and performance during sustained, strenuous climbing routes. Here are some effective strategies to train power endurance for climbing:

1. **Climbing Frequency:** Climbing more frequently is essential to build climbing-specific endurance. Try to climb at least 3-4 times a week.

2. **Interval Training:** Incorporate interval training into your climbing sessions. This involves alternating between high-intensity climbing and rest periods. For example, climb at your limit for 3-5 minutes, then rest for 1-2 minutes, and repeat. This mimics the demands of sustained climbing.

3. **Circuit Training:** Set up a circuit of climbing routes/problems with varying difficulty levels in the climbing gym. Climb continuously for a set amount of time or until failure, then rest briefly and repeat. This helps build both strength and endurance.

4. **Limit Bouldering:** Limit bouldering involves climbing problems that are at or slightly above your maximum ability level. This helps develop strength and power endurance simultaneously. Aim for longer problems that take around 10-15 moves to complete.

5. **Pyramid Training:** Pyramid training involves gradually increasing and then decreasing the difficulty or intensity of your climbs during a session. For example, start with easy climbs, then move to moderate climbs, and finish with difficult climbs. This trains you to perform well under fatigue.

6. **Campus Board Workouts:** The campus board is a training tool with a series of holds at different intervals. Campus board workouts can help improve your power endurance. Start with easy rungs and perform dynamic movements up the board, gradually working your way up to harder holds and longer intervals.

7. **Strength Training:** Maintain a strength training routine to complement your climbing workouts. Focus on compound exercises like deadlifts, pull-ups, and squats to improve overall strength, which can contribute to power endurance.

8. **Core and Finger Strength:** A strong core and finger strength are essential for power endurance. Incorporate exercises like hanging leg raises and fingerboard training into your routine.

9. **Aerobic Conditioning:** Don't forget about general aerobic conditioning. Activities like running, cycling, or swimming can improve your overall cardiovascular fitness, which can translate to better endurance on the wall.

10. **Rest and Recovery:** Ensure you get adequate rest between climbing sessions to allow your muscles to recover and adapt. Overtraining can lead to injuries and hinder progress.

11. **Nutrition and Hydration:** Proper nutrition and hydration are crucial for maintaining energy levels during training sessions. Consume a balanced diet and stay well-hydrated.

12. **Goal Setting:** Set specific climbing goals to track your progress and stay motivated. Whether it's completing a specific route or climbing for a certain duration, having goals will help you stay on track.

13. **Listen to Your Body:** Pay attention to your body and adjust your training intensity and volume accordingly. Pushing too hard can lead to injuries, so it's important to find the right balance between pushing your limits and avoiding overuse injuries.

Remember that progress in climbing takes time, so be patient and consistent with your training. Additionally, consider working with a climbing coach or trainer who can create a personalized training plan tailored to your specific goals and needs.

Almost there ja syksyn kiipeilyt

 Antin kanssa kävin pari kertaa vielä metsästämässä punaista lokakuuta. Antti pääsi joka yrkällä todella lähelle kahvaa kruksin jälkeen. Pari muuvia jäi aina puuttumaan. Viimeiselle kahdelle kerralle otin itsekin liidi yrkkää ja eka kerta nyt meni niin kuin tuollaisella omalla rajalla olevalla rojektilla nyt ekan kerran voi olettaa menevän. Eli tupeloin ekan klipin ja siitä lannistuneena pääsin pari muuvia ja olin ihan rikki. Toisella yrkällä pääsinkin jo pari klippiä. Kolmas ja neljäs yrkkä jäivät sitten molemmat ekaan tiukkaan vetoon nuiden parin klipin jälkeen. Olikohan viimeisen käyntikerran toisella yrkällä kun pääsin tuosta läpi ja sitä seuraavassa vähän kryptisemmässä jalan nostossa tupeloin jalan kanssa enkä enää jaksanut tehdä seuraavaa muuvia. No mutta sainpa tehtyä muutaman liidiyrkän ja betakin jäi aika hyvälle mallille. Ehkä sitten keväällä.

Eeron kans käytiin kertaalleen lokakuussa boulderilla Paavalinvuoressa ja hauskaahan se taas oli. Kiipuilin sitä sun tätä vanhoja kutosen pultereita ja määrää tuli ihan hyvin. Puoliksi vitsillä yritin yhteen kanttireittiin selkämaasta lähtöä. Se oli kyllä aika raskas, mutta vois olla vaikka menossa. Liekö pitää käydä joku kerta se tekemässä ;) 

Marraskuun puolessa välissä arvoin meniskö hakkuileen vai käviskö vielä boulderoimassa. Koska illalla asfaltti oli kuivaa niin päätin mennä vielä katsomaan olisko kivetkin. Täräytin katsomaan paria kiveä, joita Suksisepän ja Timon kanssa ihmeteltiin reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin todettiin, että vähän turhan haastava kivi ja sitten ei ole saanut aikaiseksi käydä uudestaan. Olihan siellä kuivaa. Tai no sammaleen alla oli vähän jäistä niin ei sitä saanut kuivaksi pyyhkeellä. Putsailin otteita pariin linjaan ja totesin, että missä oli sammalta ei olisi kiivettävissä. No päädyin sitten muuvittelemaan hänkillä sen verran kun siinä pystyi ja uskalsi. Aika muhkea kivi kyllä ja näyttäis, että siihen saa pari ihan hienoa linjaa ja taitaa sitten jäädä vielä paikkaa vähän jämäkämmällekin linjalle. Eli pitää tulla takaisin alutikkaiden ja parin lisäpädin kanssa, että saa reitin topin putsattua ja uskaltaa yrittää tosissaan. Mutta siinäpä se oli sitten syksyn kalliokiipeilyt.

Jääkausi päästiin Keskimaassa avaamaan tällä kertaa poikkeuksellisesti jo Itsenäisyyspäivänä. Kyllä oli juhlavaa päästä narauttamaan hakut jäähän ja ruuvit kiville. Ei ku mites se ny oli. No muutama linja kiivettiin ja onnistuin viimeiseltä toheloimaan ruuvatessa, sekä ruuvin että toisen hakun alas. Vähän veinas mennä jännä housuun, mutta vähän puhallettiin ja ruuvailin ruuvin jäähän ja laskeuduin alas. Toisenkin kerran päästiin jäitä särkemään Eeron kanssa ennen vuoden vaihdetta. Vähän on jotenkin tukkoinen kalenteri ja harrastusaikoja on vaikea löytää. Mutta kausi käyntiin ja eiköhän se tästä taas.

Antti lähdössä metsästämään Punaista Lokakuuta

Eeron kanssa boulderilla

Uusvanhalla kivellä katsastamassa vieläkö voisi boulderoida

Kallionraavintaa ehdin käydä kerran kokeilemassa ennen pakkasten tuloa. Tästä siis aukesi talvikiipeilykausi.

Jääkausi saatiin avattua tällä kertaa Keskimaassa jo poikkeuksellisesti Itsenäisyyspäivänä. Olli vääntää Seppiksen oikeaa laitaa.

Eeron kanssa Seppiksellä. Ice is nice.

Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Korouoma 3-6.12.2020

Talvi tuli ja tällä kertaa onnistuin jopa pari kertaa reenailemaan kotiseinällä ennen kauden avausta. Jääkauden avaushan tapahtui jo toista vuotta putkeen Korouomassa ja lähes samaan aikaan eli joulukuun alussa Itsepäisyyspäivän tietämillä. Jaa niin - enpä vissiin olekaan muutamaan vuoteen jääkiipeilystä juuri satuillut. Liekö se on ollut niin ihmeellisen mahtavaa, ettei ole löytynyt sanoja "paperille". 

Ajeltiin siis Antin, Eskon ja Eetun kanssa 3.12.2020 yötä myöten Posiolle ja Kirintövaaraan mökkeilemään. Aamun startti oli hidas, mutta myöhäinen ja ptuoksella oltiin pikkuisen ennen yhtätoista. Onneksi joulukuussa on päivän pituus Napapiirillä niin pitkä, ettei aamulla tarvitse kiirehtiä. Kelien kanssa meillä kävi kyllä tuuri ja lämmöt pyöri nollan tuntumassa. Märkää kyllä oli, mutta jää oli makean sitkasta ja pehmeää.

Päräytettiin suoraan Ruskeavirta-puotukselle ihmettelemään putouksen kuntoa. Kelit oli olleet aika lämpimät myös pohjoisessa. Jännä miten vuodet vaihtelee. Putous oli ehtinyt kuitenkin jäätyä yllättävän hyvään kuntoon parissa viikossa. Itse en ollut kuitenkaan koskaan Ruskeavirtaa kiivennyt näin ohuessa kunnossa. Haastavinta linjan valinnassa oli löytää vähän kuivempaa kiivettävää. Paljon hienoja linjoja oli tarjolla ja putouksen vasen laita, joka kevättalvella on jo liian kuivaa ja haurasta jäätä, oli todella hienossa kunnossa.

Ruskeavirta joulukuun alussa 2020

Eetu ei ennen ollut kiivennyt jäätä ja Esko oli lupautunut pitämään crash course aiheisen jääkiipeilykurssin. Eli liidaa kaikkea jännää ja Eetu tulee perässä. Tietysti kahdeksannen asteen sporttikiipeilijältä voi vähän vaatia kestävyyttä ja nokkeluutta yläköydessä. Muuten tuollainen "kurssi" voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Kiivettiin kolme linjaa Antin kans. Mie liidasin yhen vasemman laidan pilareilta. Antti kaksi linjaa ensin oikeasta laidasta vähän tuon kuvassa näkyvän aukon vasemmalta puolelta ja toisen vasemmalta. Jää oli kyllä todella hienoa. Sitkasta ja pehmeää vasta muodostunutta parhautta. Monenlaista muotoa Kelin ainut huono puoli oli märkyys. Sieltä täältä putouksesta lensi vettä kuin suihkusta ja pienellä linjan valinnalla sai itsensä kasteltua aivan huolella. Mutta eipähän ollut kylmää. Hienoa jääkiipeilyä kauden alkuun.

Iltaa juhlistettiin mökillä perinteisesti saunan, ruoan ja oluen merkeissä. Untakaan ei tarvitse ulkoilupäivän jälkeen liikaa houkutella.

Toisena kiipeilypäivänä päädyttiin Jaska Jokunen putoukselle. Liidattiin vasemman laidan pilareilta muutama ihan hauska linja. Yhdessä oli alussa jopa puikko, joka ei koskettanut maata vaan jalat sai puikolle ensimmäisen kerran n parin metrin korkeudella. Ihan hauskaa kikkailua ja ruuveilla kuitenkin vielä pärjättiin. Eetukin päräytti ekan jääliidin. Eipä siinä näyttänyt ongelmia olevan. Voihan se toki olla, että pään sisällä vähän jotain kuutioitiin. 

Jaskalle lähis muuten kannattaa ehdottomasti tehdä Koronjää polkua vasemmalle parkkipaikan suunnalta kävellessä.

Kolmantena kiipeilypäivänä päädyttiin uudestaan Ruskealle. Tällä kertaa lämpöä oli useampi aste ja oikeasta laidasta oli romahtanut ihan kunnon kappale jäätä. Antin eka päivänä liidaama linja ei enää ollut liidikelpoinen. Esko oli eka päivänä kiivennyt oikeasta laidasta Uutiskynnys linjan viimeiseksi linjaksi ja meitä Antin kanssa se tuntui kutsuvan. Antti lähti ensin ja veinasi heti alussa tippua koskeen, joka paljastui jään alta. No hyvällä linjavalinnalla siitäkin selvittiin. Esko oli lähtenyt katsomaan oikean laidan kallioita, mutta niissä oli liian vähän jäätä, kiipeämiseen. Niinpä Antti odotteli Eskon laskeutumisen ruuvista ja jatkoi vasta sitten Uutiskynnystä. Antti paukutteli hyvällä sykkeellä linjaa ja tuumailin, että kait se vois itseltäkin onnistua. Ei sitten muuta, kun itsekin terävään päähän. Uutiskynnyksen linja on kyllä hieno. Aika suora ja ihan kunnon kiipeilyä. Tässä vaiheessa kautta ajoittain aika kapea ränni, joka vain hetken oli vähän loivempaa. Todella hienoa jääkiipeilyä.

Alhonsuon Tapsa oli myös kaverinsa kanssa nauttimassa Ruskeavirran suihkusta. Muutamat sanat siinä vaihdettiin ja taisipa Tapsa räpsiä muutaman kuvankin. Vaikka pakkasta ei ollut märät vaatteet tekivät kelistä hyvin kylmän. Oikeastaan ainut lääke lämpimänä pysymiseen oli pysyä liikkeessä. Niinpä seurusteleminen jäi aika vähäiseksi, mutta aina on mukava vaihtaa muutama sana, vaikkei enempää pystyisikään rupattelemaan.

Sitten olikin jo kiiru autolle ja kotia päin, jottei kello ehdi kovin paljon yli puolen yön ennen kuin ollaan kotosalla. Keski-Suomen jää kautta vielä odoteltiin. Onneksi tällä kertaa saatiin ihan hyvä jääkausi.

Välinehuoltoa ennen reissua.

Esko paratiisissa.

Eetu ottaa ensi tuntumaa jääputoukseen

Antti liidaa Ruskean keskilinjaa. Tässä oikealla puolella on "aukko" jonka ympärilta parissa päivässä oli romahtanut iha reilun kokoinen osa jääputousta. Yllättävän nopeaa juokseva vesi sulattaa paksuakin jäätä.

Urpot topissa. Kyllä täällä toimistomiehen sielu lepää.

Esko tykittää hienoa linjaa toisen perään.

Esko ja Uutiskynnys

Mökin neliöt hyötykäytössä

Aamulämmittelyä

Jaska Jokusen vasen laita tarjoaa ihan mielenkiintoista kiipeilyä. Yours truly kuvan keskellä ja oikealla Eetu kakkostelee Eskon perässä. Kuva by Antti.

Antti ja sama linja kuin edellisessä.

Antti ja Uutiskynnys. Kuva by Eetu.

Mie ja Uutiskynnys. Kuva by Eetu.

Takit pääsi kastumaan. Onneksi synteettisen eristeen lämpöarvo säilyy aika hyvin myös märkänä. Kuva by Antti.