Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Kesän kiikkuja

Keväthän lähti aika hyvin liikenteeseen kiikkujen osalta. Sain kesän ekan seiskan köysireitin kiivettyä jo toukokuussa. Boulderkausi jäi tosin vähän välistä. Taisin käydä kaksi kertan boulderoimassa ja niistäkään ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Silloin oli vielä siirtymävaihe hakkujen varresta sormikiipeilyyn. Tuohon siirtymävaiheeseen muuten meni 11 kiipeilykertaa ja vähän reilu kuukausi aikaa. Täytyy ensi keväänä ehkä koittaa panostaa tuohon siirtymän optimointiin.

Patella oli Punavuoressa Punaisen Lokakuun Metsastys 7b+ reitti työn alla ja pitihän siellä käydä prosessia ihmettelemässä. Siellä menikin sitten useampi käyntikerta. Kolmannella kerralla toukokuun 21 päivä sain syksyllä rojektiksi muodostuneen Pronssi 7a reitin kiivettyä. Tämä oli siis se eka ja vika seiskan reitti tälle kesälle. On kyllä hauska reitti tuokin, vaikka aika lyhykäinen se tietysti on. Alun muuvit ei kovin vaikeilta tunnu irrallisina, mutta jos niissä tupeloi ei ainakaan mulla ollut koko liidi sitten menossa. Nuilla muutamalla liidiyrkällä yleensä ongelmaksi muodostui toiseksi viimeinen muuvi, eli pitää kroppa kasassa, kun nostaa jalkaa ylös hyvälle otteelle. Ainakin kerran tipuin lisäksi toppikahvasta, kun ei vaan jaksanut. Liidilähetyskin tuli vasta päivän toisella yrkällä, kun taas onnistuin hyytymään viimeisiin muuveihin. Lähetykseen onnistuin miettimään pienen mikrolevon ja hengittelyn juuri ennen viimeisiä muuveja. Se taisi sitten olla ratkaiseva tekijä, että sai pidettyä pakan kasassa.

Seuraavaksi pitikin siirtyä ihmettelemään Punaista Lokakuuta. Olin jo viimevuonna kertaalleen käynyt yläköydellä touhua ihmettelemässä, kun Pate jo silloin työsti reittiä. Muuveista ei kuitenkaan montaa muistikuvaa ollut jäljellä. Heti ekana päivänä sain kuitenkin kaikki muuvit tehtyä yläköydessä. No hitto. Tätähän joutuu pian yrittämään tänä kesänä. Toisella kerralla pystyi yläköydellä jo hahmottamaan jonkinlaisia muuvi kokonaisuuksia. No pari kertaa pitäis kuitenkin vielä yläköyden kanssa puuhailla ennen kuin kannattaa terävään päähän lähteä.

Sitten saapui kesäkuu ja loma- / etätyöreissua pohjoiseen. Kiipeilyt jäi tauolle pariksi viikkoa. Mitä nyt kerran taisin rock ringseissä roikkua reissun aikana ja oisinko kolme juoksulenkkiä heittänyt. Käytiin kiipeämässä Saanan huipulle Kilpisjärvellä, kalasteltiin ja lomailtiin isän luona Kittilässä. Hauskaa oli ja sääsketkin onnistuttiin pääosin välttämään.

Reissun jälkeen pitikin ottaa pari treeniä kotiseinällä, että sai herkkyyttä ja voimaa takaisin. Sitten mentiin Halsvuoreen ja keli oli hieman puolihullu, eli sieltä täältä valutteli vettä. Antilla oli kova hiitti Olipa Kerran Elämä sekavarmisteiselle 7a+ reitille. On hieno reitti tuokin ja kait sitä joskus pitää siihenkin sitten. Päädyin kuitenkin testaamaan vanhaa vihollistani Leikki-ikä 6c reittiä, joka on aivan Olipa Kerran Elämän vieressä. Reitin alku valutteli vähän vettä, mutta pyyhkeellä ja mankalla sai sen kuivattua. Leikki-ikä reittiä kokeilin eka kerran jo joskus 2010, mutta en saanut kruksiotteelle sormia kunnolla mahtumaan, eikä pystynyt tajuamaan miten liike olisi mahdollinen tehdä. Päätin silloin, etten ikinä kiipeä ko reittiä. No heti perään oisko ollut 2017 kokeilin Tatun rohkaisemana reittiä uudelleen ja yllättäen sormet pysyivät otteella. Tästä rohkaistuneena päätin lisätä reitin todo listalle. Silti näköjään pari vuotta otti, että sain aikaiseksi laittaa reittiin kunnon yritystä.

Leikki-ikä reitillä on vähän jännättävä poikkikulku pultin yläpuolelta noin puolivälissä ja varsinainen kruksi sitten toiseksi viimeinen muuvi ja pari liikettä sitä ennen. Ekalla käynti kerralla muistelin muuveja ja liidi meni ihan hyvin paitsi, että poikkikulku jännitti kauheasti ja pakka meni sekaisin enkä muistanut enää jalkaotteita yläosan vaikeampaan kohtaan. Sain kuitenkin väännettyä itseni kruksiin ja jopa käden viimeiselle kahvalle, mutta sormet ei pysyneet otteella ja jälleen vedin pannut toppikahvasta. Seuraavalla käyntikerralla ekalla yrityksellä häsläsin jälleen kruksissa ja onnistuin mokaamaan viimeisen liikkeen. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta ja sain tämän reitin lähetettyä todo listalta, joka uhkaa muodostua aika pitkäksi.

Heti seuraavana päivänä mentiin Antin kanssa kerran kesässä käynnille Patamalle. Tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta reittiä. No taidettiin liidata 8 reittiä mieheen, että ei nyt aivan mahdottomia. Pitää ensi kesänä ottaa tavoitteeksi yli kymmenen liidiä mieheen. Hauskaahan meillä oli ja useampi tunti pällisteltiin ulkona.

Seuraavaksi Tatu houkutteli testaamaan Rockpastori reittiä Halsvuoressa. Aika jännä reitti. Alussa pikkuhänkkiä, keskellä pystykulmauksia ja jännän oloinen poikkari ja loppuhuipennuksena släbi, josta ei tee mieli pudota. Aika hyvin sai muuvit katsottua, mutta sen verran jämäkkä reitti kuitenkin, ettei vielä uskaltanut yrittää liidata. Alun hänkki on kyllä aika napakkaa muuvia. Hienoja kiipeilyliikkeitä. No ehkä sitten tätäkin toisella kertaa.

Sitten män taas pari viikkoa heinäkuun loppuun ennen kuin oltiin Antin ja Paten kanssa seuraavan kerran Halsvuoressa. Kokeiltiin Paten kans muuveja Keski-Ikä reitille ylärillä. Ihan jännän oloinen trädi reitti. Alku on aika tiukkis tässäkin ja varmistuksia ei saa liian tiheään. No on kait siinä ihan tarpeeksi paikkoja kuitenkin, ettei mene homma vaaralliseksi. Muuvit tuli tähänkin tehtyä tosin ehkä haluaisi kerran pari vielä yläköydellä kokeilla ennen kuin terävään päähän lähtisi. Kun ei muutakaan keksitty niin päätettiin kokeilla muuveja Kiasma 7c reittiin. Tämähän on siis koko kallion kuningas linjoja. Todella hyvän näköinen reitti tosin hieman napakan oloinen. No eipä veinannut alun muuvit aueta niin kuin nyt kuvitella voi jos omat liidit on olleet maks 7a ja tämä on nyt 7c. Mutta pienellä työstöllä päästiin muuveja ylöspäin ja Antti jopa taisi kertaalleen kruksin selvittää. No kolmannelta pultilta ylöspäin ei edes yritetty, mutta jotain saatiin kuitenkin ratkottua. Ehkä siis joskus tätäkin sitten tosissaan.

Laitetaas syksyn kiikut uuteen postiin lähiaikoina.

Pronssi kiivetty. Taas naurattaa.

Pate projektoi Punaisen Lokakuun Metsästys

Antti projektoi Olipa Kerran Elämä

Kesätunnelmia Halsvuoresta.

Patamalla keräämässä metrejä ja nautiskelemassa kesäpäivästä.

Tatu projektoi Rockpastori reittiä

Antti uudelleen Olipa Kerran Elämä reitillä

Lysti kesätunnelmissa

Kalliokausi 2018 eka puolikas

Part 1: Kauden aloitus

Tänä vuonna oltiin reilusti ajoissa kalliokauden kanssa ja sovittiin eka kiipeilyreissu toukokuun alkuun Kustaviin. Tai oikeastaan Jukka ja Olli-Pekka sopivat ja varasivat mökin. Minä sitten houkuttelin Eskon mukaan täältä Keskimaasta. Reissua ennen piti talven tomut karistella sormista, mutta aikaa oli rajallisesti perinteisen kevät lenssun jäljiltä. Treenailin siis muutaman kerran kotiseinällä ja taisin jopa kerran piipahtaa boulderpajalla hakemassa kestävyyttä. Aika ohuella oltiin siis treenien suhteen. Toki talven hakkuilut oli pohjilla kestävyyskuntoiluna. Kelit sattui mitä loistavimmat aurinko paisteli ja oli vajaa pari kymppiä auringonpaisteessa lämmintä. Voisi ottaakin tällaisen kauden aloituksen perinteeksi.

Eka päivänä mentiin Hopiavuoreen. Klassikoista sain viimeksi(olikohan 2014) kiivettyä vain "Lasten huoneen avaimet", joten tekemistä riitti vielä tuolla kalliolla. Lämppäriksi Esko mies kipaisi "Ensimmäinen pioneeri" reitin. Mie noiduin yläköydessä, että miten helvetissä, mutta yllättävän nopeasti alkoi jammit muistua mieleen. Sormet oli jo puolivälissä niin jäässä, ettei ollut mitään tuntoa, mutta onneksi reitillä voi parissa kohtaa lämmitellä sormia aika huoletta. Arvoin, että mitä sitä sitten koittaisi. Esko usutti "Säkkipillin" kimppuun. Se on kyllä hieno reitti, vaikka lyhykäinen onkin. Muutama todella hieno jammi juuri oikean kokoisessa halkeamassa ja jos yhtään alkaa arpomaan käy homma varmasti raskaaksi. Onneksi alhaalta katsotut muuvit sopi reittiin täydellisesti ja homma sujui kepeästi.

Seuraavaksi piti kiivetä "Ensimmäinen pioneeri", mutta virolaiset oli vallanneet sen. Esko viritteli yläköyden "Dead Ringersille". Varmistelin Eskon muuvitteluja ja tuumailin mitä tekisi iltapäivällä.  Virolaiset olivat vieläkin "Ensimmisellä Pioneerilla", joten kiivettiin "Aallon Helmi". Se olikin helmi reitti. Sopivan kapea sisäkulma, ettei oikein tiennyt miten päin siihen olisi itsensä tunkenut ja kääntyminen oli lähes mahdotonta. Takakulman halkeama oli lisäksi juuri sen kokoinen, että kädet ei oikein veinanneet siellä pysyä. Jossain kohtaa tuli selväksi, että olin lähtenyt väärin päin liikenteeseen ja oli pakko kääntyä toisinpäin. Juuri kun olin pääsemässä ympäri jalka lähti lipeämään ja heitin vasemmalla kädellä epätoivoisen karatejammin halkeamaan. Kuin ihmeen kaupalla se pysyi ja pystyin jatkamaan kiipeilyä. Alhaalta vaikeahkolta näyttänyt kiilautuneen blokin ylitys ei onneksi ollutkaan ihan niin vaikea ja kaiken kaikkiaan ihan kelpo reitti.

Iltapäivän päätteeksi pääsin kiipeämään Pioneeria. On kyllä hieno reitti. Selkeä linja eikä liikaa otteita halkeaman ulkopuolella. Halkeama leveilee sen verran, että släbikiipeilykin päätyy ylä vitosen nurkille. Mie en osaa kiivetä tuommosia halkeamia. Tuntui jotenkin paljon vaikeammalta, kuin Säkkipillin yhtä jaksoinen halkeama. No ylös päästiin jännittämisen ja ähistelyn jälkeen. Eskokaan ei jaksanut enää kiivetä, joten päivä oli pulkassa ja siirryttiin rantamökille grillaamaan ja chillaamaan.

Sunnuntain kohteeksi valkattiin Uhrikallio. Siellä en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Ihan hauska ja varjoisa kallio. Kuivuminen varmaan ottaa oman aikansa, sillä nytkin kallio valutteli sieltä täältä. Edellisen päivän kiikut painoi hihoissa sen verran, että päivä meni yläköysittelyksi. Esko vastasi päivän lähetyksestä kiivettyään lyhyehkön muuvittelun jälkeen "Tetsuon". Todella hieno reitti tuokin. Ehkä sitä vois joskus harkita kokeilevansa nuita seiskoja itsekin.

Paljon jäi varsinkin Uhrikalliolta hampaankoloon ja alkukausi näkyi siinä, että kestävyys loppui ekan päivän jälkeen. Toivottavasti loppukauteen sais samanlaisen viikonlopun johonkin kotimaan kaltsille aikaiseksi.

Hopiavuori

Esko lämppää reitillä Ensimmäinen Pioneeri

Säkkipilli ja onnellinen soittaja.

Esko ja Dead Ringers.

Jukka liidaa Ensimmäistä Pioneeria.

Olli-Pekka nautiskelee yläköyden voimasta.

Pojjaat reitillä Pahakala

Jukka ja Aallon Helmi.

Olli-Pekan tyylinäyte

Iltaruoka ja maisemat oli kyllä kohillaan.

Mökkirannan maisemaa kehtaa katsella

Uhrikallion perusleiri

Tetsuo on kyllä komian näköinen vääntö

Part 2: Kotopuolen puuhailut

Heti kohta reissun jälkeen helteet yllätti kiipeilijän. Kävin pari kertaa päiväkiikuilla Paten kanssa Pitsalähetti boulderilla yrittämässä vanhaa vihulaista. Alkukaudesta huolimatta reitti tuntui olevan aika lähellä. Pitäisi olla vaan vähän viileämpää. Kertaalleen käytiin Eeron kanssa Punavuoressa yläköysisankareina. Pientä alkukauden jäykkyyttä oli vieläkin havaittavissa, mutta hauskaa oli. Seuraavana perjantaina käytin työkavereita Patamankalliolla kiiepeilemässä Ankkalinna-sektorilla. Pari reittiä liidailin itse työkaverin varmistellessa, mikä tuntui henkisesti melkein soololta, mutta kait se Grigri olis pysäyttänyt ennen äiti maan syleilyä.

No sitten olikin jo Juhannus.

Kävin Paavalinvuoressa avaamassa uusia bouldereita koirakaverin kanssa. Piti kyllä vaan kiivetä vanhoja, mutta kun pari linjaa pomppasi silmille, niin pakkohan ne oli harjata. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli  Halsvuoren Kukkulankuningas tapahtuma, johon ei kyllä pitänyt alun perin edes osallistua, mutta kun kotijoukot lähti lomansa alkuun sukuloimaan ja Eero kävi psyykkaamaan, niin pakkohan se oli mennä. Tapahtuma on siis Jyväskylän kiipeilyseura Projektin eli meidän järkkäämä "leikkimielinen" kiipeilykisa, missä Halsvuoressa kiivetään reittejä ja kilpailu pari saa pisteen jokaisesta noususta. Ei väliä mennäänkö ylä vai alaköydellä kunhan kiipeää reitin puhtaasti. No kestävyyshän se loppui taas heti alkuunsa ja kolme reittiä sain kiivettyä ja yhtä yritettyä pari kertaa. Kyllä vanhalle miehelle tuota tapahtuman kestoa pitäisi pidentää parilla, kolmella tunnilla, että ehtisi etes jotain puuhailla. No mutta hauskaa oli ja kolmestaan Jonnen ja Annan kans käytiin saunomassa Paviljongin saunassa. Voin kertoa, että enempikin olisi mahtunut. Millähän houkutellaan ens kesänä porukkaa ainaki tuplasti jos ei kolminkertaisesti? Pitsoilla?

Kukkulankunkun jälkeen seuraavana päivänä eli sunnuntaina kävin sitten Punavuoressa taas harjoittelemassa reittejä yläköydellä. Hienoja on Punavuoren reitit. Tosin hieman kirpeitä. Maanantaina piti pitää lepopäivä, mutta kotiväen ollessa reissullaan päädyin töiden jälkeen Boulderpajalle pitämään "aktiivisen lepopäivän". Kiipesin siis kaikki paikan alle 6A greidatut linjat ja pari 6A:ta. Hiki tuli ja kivaa oli. Tiistaina piti Eeron kanssa päästä vielä Punavuoreen, mutta satoi vettä, joten päädyttiin uudestaan Boulderpajalle. Ihan ei ehkä neljäntenä peräkkäisenä päivänä ollut enää iskussa, mutta kivaa oli kiivetä.

Jälkimainingeissa täytyy mainita, että yhtäkkiä useamman peräkkäisen päivän kiipeäminen voi olla hasardia. Tällä kertaa kävi niin, että sain vanhan oikean käden nimettömän pulley vamman hieman kipeäksi. Onneksi tuo ei estä kiipeilyä, pitää vaan teipata sormi ennen kiipeilyä.

Pitsalähetti passitti jälleen miehen reenaamaan

Punavuoressa oppimatkalla

Paavalinvuoressa karvakamun kanssa

Halsvuoren Kukkulankunkku: Esko liidailee Pakin pyllistystä

Eero, Taneli ja Lysti cockeri fiilistelemässä kilpailuilmapiiriä

Ville ja Anna kartuttamassa pistetiliä

Liian kuumaa koiralle. Siinä ja siinä, ettei myös kiipeilijöille

Eero fiilistelemässä Rojurännillä

Kisan jälkimaininkeja

Punavuoressa jälleen. Esko liidailee Harpnapo 7b