Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Tarina muuttuu ja niin myös kausikin

Kylläpä maaliskuussa arvasin kevään tulevat tapahtumat väärin. Jos ei tullut talvea niin ei tullut Norjan reissuakaan, vaan tuli COVID-19 ja laittoi maailman sekaisin. Käytiin kuitenkin vielä kerran jäätä louhimassa paikallisessa pimeässä rotkossa, jonne aurinko ei paista ja jäät pysyvät hyvin seinässä. Vaikka väliin jäänyt Norjan reissu sillä hetkellä harmittikin niin kivaa oli paikallisella jäälläkin. Veivattiin erilaisia jäälinjoja, testasin luistimista askertelemiani mikstakenkiä ja iskettiin jopa pari pulttia seinään ja Esko mies teki ensinousun mikstalinjaan. Kaiken kaikkiaan siis todella hauska jääkauden päätös. Aika lämmintäkin oli, mutta jää silti todella solidia.

Kausi vaihtuu ja täytyi alkaa treenaamaan sormiin voimaa. Ekat kotiseinän treenit oli kyllä taas jääkauden jälkeen todella masentavia. Missään otteessa ei tahtonut pysyä kiinni ja edellisenä kesänä viritellyistä reiteistä helpoimmatkin jäivät pariin ekaan muuviin. No lohtuna tähän oli edellisiltä vuosilta havainto, että voima tulee äkkiä takaisin. Pari viikkoa ja muutama treeni takana ja johan alkoi edellisen kesän reitit nousta. No täytyy kyllä sanoa, että vaikeimmat viimekesänä kyhäämäni reitit ei ole vieläkään menneet.

Nyt on kokolailla kaksi kuukautta kulunut tuosta jääkauden päätöksestä ja olen käynyt pari kertaa boulderoimassa, kerran Paavalinvuoressa itsekseen ja kaksi kertaa Punavuoressa. Ihan joka viikko ei siis ole tullut ulkona kiivettyä, mutta ihan kohtuudella nyt kuitenkin. Ekat pari viikkoa tuota etätyö ja etäkoulukomboa oli kyllä aika lamaannuttavaa harrastuksille, mutta pikkuhiljaa siitä päästiin vauhtiin ja ehkä tämä kiipeilykesä tästä nyt sitten kuitenkin ihan käyntiin lähtee. Ekat kerrat kalliolla oli kyllä ihan positiivisella fiiliksellä. Sormet tuntuu ihan toimivan. Voimakestävyyttä vielä vähän puuttuu, mutta tällä hetkellä kunto on kyllä jo samassa pisteessä kuin syksyllä. Ei huono siihen nähden, että yleensä meikäläinen on todella hidas siirtymään kaudesta toiseen.

Eka kerta Punavuoressa oli tavoite testata sormien kuntoa viime syksyn projektilla Pronssi 7a reitillä. Kaikki muuvit muistuivat heti ensimmäisellä yrityksellä ja laitoinkin jo eka kerralla pari liidiyrkkää reittiin. Ekalla yrkällä hyydyin toisen pultin kohdalla olevaan jalkojen nostoon. Jotenkin vain tuntui lihakset jäykistyvän. Toisella yrityksellä lihaksisto toimi jo paremmin, mutta voimat loppuivat samaan jalan nostoon kuin viimesyksynä. Ei paha siis.

Toisella sessiolla lämppäilin kotona ja eka liidi meni melkein samaan pisteeseen kuin edellisellä kerralla viimeinen. Paten ja Sinin kanssa tuumailtiin muuveja ja arvoin voisiko ennen vaikeinta muuvia levätä. Toinen liidi olikin sitten jo hyvää suorittamista. Kunnes minulle kruksiksi muodostuneessa jalan nostossa sain jalan otteelle, mutta käsi lipesi irti. Uusi high point kuitenkin. Kolmas liidi jäi tekemäti, kun Sini teloi nilkkansa varsin harmittoman oloisessa putoamisessa. Varmistin ehkä liian tiukalla köydellä kevyttä tyttöä ja tämä paiskautui kalliota vasten ja nilkka otti kipeää. Pate kantoi Sinin tien varteen ja autoin tavaroiden ja vähän myös jalan kanssa. Onneksi luita ei mennyt jalasta. Toivotaan nopeaa parantumista.

Nyt näyttää, että sään jumala Esteri ei oikein suosi kiipeilyä lähipäivinä, mutta yritetään päästä ulos jossain välissä.

Jääkauden päättäjäiset. Kerrankin oli sopivasti kovaa jäätä ja lämmintä keliä tarjolla. Harvinaista herkkua jääkiipeilyssä.

Tällaiset popot väsäilin vanhoista luistimista. Yllättävän hyvin toimii. Vähän erilaiset ovat kiivetä, joten hieman tarvii totutella.

Esko uudella mikstalinjalla. Muutama ihan hauska muuvi tässäkin linjassa.

Antti sooloaa 

Kausi vaihtui kallioon. Pari kertaa kävin bouldereillakin, mutta niistä ei tullut kuvia. Tässä ottamassa kuntotestiä 2018 syksyllä avaamallani Olet jo iso poika -reitillä.

Pate antaa kaikkensa Punaisen lokakuun metsästys -reitillä. Viime kesä taisi upota tuohon reittiin lähes kokonaan. Jospa se nyt kohta sitten antautuisi.

Pronssi -reitillä on kyllä timanttisia liikkeitä heti alusta lähtien. Hyvä reitti.

Juuri ennen minulle muodostunutta kruksi jalan nostoa. Eipä vielä mennyt.

Jääkiikkuja 18/19

Hep!
Todella vähän mitään jääkiipeilyjä tullut tehtyä tällä kaudella. Liekö syynä todella kuivat kelit. No joka tapauksessa koko kuluva kausi on helppo paketoida siihen, että:

1. ekaksi käytiin draikkaamassa marraskuun lopussa
2. tokaksi käytiin tarkistamassa Seppis ja kun se oli täysin kuiva painuttiin Pönikseen 15 joulukuuta
3. sitten tulikin joulutauko ja lomien jälkeen loppiaisena käytiin Muuratsalossa ihmettelemässä kuin sinne on jäätä ilmestynyt, vaikka muualla sitä ei ole.
4. heti perään tammikuun lopussa käytiin Pakkomielteellä tarkistamassa kuntoa
5. Helmikuun puolen välin paikkeilla käytiin viikonloppu Korouomassa. Kivaa oli, mutta loppui kesken.
6. Helmikuun 21 päivä palattiin rikospaikalle Paavalinvuoreen

Katsotaas tarkemmin:

1) Ei ku miehän en siellä draikkaa kiivennytkään, kun olin vähän lenssussa. Varmistelin vaan Anttia. No hauskaa oli silti puhua paskoo ja toivoa hyvää jääkautta.

2) Alkoipa näyttää siltä, että ei oikein vahvaa jääkautta ole tulossa. Seppiksellä ei valunut yhtään vettä. Siis sellaisetkin linjat, joissa ihan perus huonollakin jääkaudella on noin metri jäätä olivat täysin kuivia. Siis ei etes milliä jäätä tai vettä. No onneksi Pöniksessä jäätä oli kuitenkin ainakin yläköysittelijöille sopivasti ja päästiin etes jotain kiipeämään.

3) Muuratsaloon oli jostain syystä tänä vuonna siunaantunut valumaa ja jäitäkin ihan mukavasti. Saatiin joitain liidejä aikaiseksi. Hauskaa oli ja kyllähän tää jääkiipeily on kyllä hienoa puuhaa.

4) Sitten jotenkin pääsi ajatus nyrjähtämään ja päädyttiin kokeilemaan Pakkomiellettä. Tai no mulla nyrjähti. Antti sinne oli kovasti ollut menoillaan jo varmaan puoli vuotta, mutta sai nyt houkuteltua minutkin mukaan. Kokemus oli jälleen aika maan pinnalle palauttava. Aika tylyä settiä. Edellisestä käyntikerrasta taisi olla viisi vuotta. Vai kuusi? No joka tapauksessa paremmin sujui kuin koskaan ennen. Pääsin jopa ihmettelemään lipan muuveja. Eivät olleet menossa ja fiilis siellä on kyllä jotain aika mielenkiintoista. Keikan jälkeen fiilis oli, että ei se varmaan tänä keväänä mene vaikka kuinka työstäis, mutta ehkä sitten seuraavana talvena. Mutta jos tänä keväänä ei käy työstään niin sitten ei mene seuraavanakaan. Joten

6) Mentiin uudelleen pakkomielteelle. No tällä kertaa sirpaloiduin heti alkuun aivan täysin. Mikä lie miehen yllätti, mutta ei veinannut tulla hommasta yhtään mitään. Sai levätä melkein joka piississä ja kerätä päätänsä kiven koloista. Mutta nyt sain kuitenkin jo testattua katon lipan ylittäviä muuvseja. Anttihan niitä nyt tietysti huitoo, mutta sillä onkin jotenkin draivi päällä ihan eri lailla.

Mistähän se johtuu, että tänä talvena ei ole nyt sitten oikein napannut? Hauskaa on kyllä ollut mutta sitä paloa, mikä ennen on hommaan ollut ei tunnu löytyvän. Vai liekö se löytyis näin kirjoittamalla.

Tarkkassilmäisimmät varmaan huomasivat, että kohta 5) eli Korouoma jäi listassa välistä. Se yleensä ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta tällä antikliimaksien kaudella sen vois vaikka rysäyttää tähän loppuun. 

Oltiin siis viikonloppu Korolla. Meillähän piti olla siellä ensin Antin kanssa jo ennen itsenäisyyspäivää eli marras/joulukuun vaihteessa. No ei oltu kun minä olin kipeänä. Sitten meidän piti olla siellä loppiaisena. No ei oltu kun meidän koko muu perhe oli kipeänä, mummot mukaan lukien, joten ei oikein raaskinut lähteä itekseen huitelemaan ja jättää toisia sairastaan. No mutta hei lopulta päästiin helmikuun puolivälissä. Oltiin reissussa Keskimaasta kolmestaan Eskon ja Antin kanssa. Saatiin onneksi houkuteltua vanha alppikauris Ville mukaan Rollosta tasaamaan parit.

Kiivettiin kaks päivää Ruskella ja eipä oikeastaan muuta tällä kertaa. Olihan taas hauskaa. Tai no eka päivä oli Villen kanssa jotenkin vähän jäistä hommaa. He he no kait jääkiipeily nyt on. Mutta heti eka linja kääntyi ei pysty ku on niin kovaa jäätä ja muutenkin väsyttää hirveästi ja on jotenkin kaikki niin pirun vaikiaa meininkiin. Eli siis poikkaroin keskihyllylle heti kun mahdollista ja nautiskelin vesisuihkusta ja pättäre punnerruksista toppiin.

Ai niin keli. No parempaa keliähän ei juuri olis helmikuun puoliväliin voinut toivoa. Viikolla oli vielä pari kymppää pakkasta, mutta heti kun etelän vetelät suoriutui paikalle, tippui pakkanen nollan tuntumaan. Villen linja oli vuorostaan ilmavaa jäätä ja semisti paskoja ruuveja melkein hänkillä jäällä. No hyvää henkisen kantin rakennusta sekin ja ukot ihan paskana topissa. Tähän kun vielä nautiskellaan köydet, jotka eivät nyt ehkä olleet ihan nappivalinta tähän keliin. Kaksi vanhahkoa sinkkuköyttä, jotka toisen linjan jälkeen olivat tönkköjäässä muutaman metrin matkalta. Laskeutuessa sain kuin sainkin köydet setvittyä suoraksi. Mutta kun Ville oli laskeutunut ja Esko ja Antti häippässeet saatiinkin köydet jumiin. Vedettiin minkä kahdestaan jaksettiin, mutta ei liikahtaneetkaan kumpaankaan suuntaan. Eipä siinä sitten mitään. Mietittiin, että mitähän sitä nyt sitten. Ruuvattiin pari ruuvia jäähän ja kiristettiin köydet niin ettei ne jäätyis kovin pitkältä matkalta kiinni putoukseen yön aikana ja lähettiin Peräposion koululle juomaan kaljaa.

Koululla oli kovia poikia chillaamassa, Samuli Rollosta ja Antti ja Matti Oulusta. Onneksi Samuli lupautui heikkona hetkenä lainaamaan pöljille pojille köydet, jotta saatais ne ekat pelastettua. Niin joo niistä ekoistaki toinen oli Samulin. Tilanteen kruunaa se, että mulla olis kotona ollut tuliterät ice line köydet kaapissa. No en ottanu niitä kun järkeiltiin, että kolmella köydellä pitää pärjätä...

Toinen päivä meni onneksi paremmin. Oltiin liikkeellä selvästi eri fengshuilla. Kiivettiin Villen kanssa molemmat yhdet linjat Ruskealta ja oltiin yhtä keleen hymyä. Niin ne edellisen päivän köydet. Jos nyt ei niihin mennä sen syvemmälle. Ai mennään vai. No yllättävää kyllä niiden irroittamiseen ei tarvittu edes hakkua. Puun ympäriltäkin ne lähti ihan nätisti taittelemalla ja vähän repimällä. Eli siis toinen päivä oli ihan parasta mahtavuutta ja ykkösluokan tekemistä. Tätä lissää! Kaiken kaikkiaan Koro onnistui taas toimittamaan pojille muistoja ja kokemuksia. Kippis! 

Antti nautiskelee draikkahommista. Kauden avaus marraskuun lopussa. Tais olla jopa vähän pakkasta.

Heti perään jääkiipeilemässä joulukuun puolivälissä

Muuratsaloon on tällä kaudella muodostunut kivoja puikkoja.

Antti vajoamassa Pakkomielteeseen

ja lisää huumetta suoneen

Urpot ulkona. Eli siis Korouoma ja helmikuun puolivälissä. Esko haikkaa.

Urpot säätää

Ruskeavirta ihan sellaisessa perus jääkauden kunnossa

Antti liidaa ja Esko varmistaa

Lisää urpoja. Ei ku oikeasti tuo tuossa vasemmallahan on kovaksi keitetty alppi jäärä. Lopuista en tiedä Keskimaan porukkaa.

Mitähän tästä sitten sanois. Vielä naurattaa.

Koulu näytti taas leiriltä. Mutta onhan loistava paikka viettää viikonloppua.

Toisen päivän fengshui oli kohdallaan. Huom ylhäällä ruuviin pingoitetut edellisen päivän köydet.

Antti tykittää