Pimeää menoa

Vuosi loppui kyllä kohtalaiseen matalapaineeseen. Marraskuun loppuun sain vielä ekan jääkiipeilykerran ja kaikki tuntui hyvältä kauden alkua ajatellen. Jääkiipeily tuntui todella hienolta. Tosin jotenkin liiankin helpolta. Ehkä kelillä (-4) oli jotain osuutta asiaan. Jää oli aivan mahtavaa koostumukseltaan. No toisin kävi Joulukuun kanssa. Toisten ja omista sairasteluista johtuen Joulukuun alkuun suunniteltu Korouoman reissu vaihtui kotilöhöilyksi ja Joulun vielä kruunasi oikein kunnon lenssu usean päivän korkealla kuumeella. No tästä on mukava alkaa nyt sitten taas kuntoa kohottaan. Päätä särkee pelkkä ajatus siitä, että saa muutaman viikon taas reenailla, että pääsee takaisin lähtöpisteeseen. Jospa sitä sitten vaan menis kiipeemään jotain seikkailullista jäätä heti kun vaan ulos uskaltaa. Semmostapa täällä vuoden loppuun. Jospa ensi vuonna sitten vähän paremmin.

Itekseen Seppiksellä

Oli ohutta, puikkoa ja kaikkea kivaa mitä nyt vaan alkukausi tarjoaa

Vieläki kipeenä

Mutta parempaan suuntaan menossa. Masu alkaa nyt olemaan vähän paremmassa kunnossa, mutta ei vieläkään ihan normaalissa. Kahvia eikä kovin rasvasta tai maustettua ruokaa uskalla syödä. Toisaalta tuohan ei välttämättä olis huono idea muutenkaan. Tosiaan hyviä puolia tämmösestä pidemmästä(5vko) mahan parantelusta on se, että joutuu oikekasti kiinnittämään huomiota ruokailuunsa. Kaiken viljapitoisen pois jättäminen ruokavaliosta lopetti mahan turvotuksen. Olen siis mitä ilmeisemmin syönyt ihan liikaa viljatuotteita. Suoranaisesti maha ei niistä kuitenkaan koskaan sekaisin ole mennyt eli en ehkä lähtis keliakiaa syyttämään, mutta jonkin asteinen "ärtynyt suoli" ilmeisesti minultakin löytyy. Niin tästä taudista ja ruokavalion syynäämisestä johtuen on nyt sitten kuukauden aikana painoa lähtenyt reippaat viis kiloa. Ei huono. Vielä kun tuon sais pidettyä jahka tässä pääsee taas normaliin arkeen. No aika paljon enemmän saa näköjään syödä, mitä tässä parin viimesen viikon aikana on tullut syötyä, ja silti pitäis painon pysyä huudeilla.

Parin viikon päästä pitäis lähteä viikonlopuksi Kustaviin opettelemaan halkeama kiipeilyä. Toivottavasti säät sallii. Viimesen viikon on tullut kyllä vettä niin keleesti, että saapa nähä miten äijien käy. Jospa siihen mahtus semmonen matalapaineiden välinen viikonloppu. Vähän on joskus tullut halkeamia kiivettyä, mutta voin kyllä kertoa, että tekniikka on kyllä täysin hukassa. No tuollahan sitä pitäis sitte oppia. Niin tässä on tietysti sellainen mutta matkassa, että näiden sairastelujen jälkeen pitäis saada taas vysiikkaaki ylös ennen reissua. No on tässä nyt vielä pari viikkoa, että eiköhän siinä saa muutaman reenin tehtyä.

Voihan helle -> sairastelua

Tässä reilun kaks viikkoa ollu maha sekasi. Ekalla viikolla kävin tosin pari kertaa kiipeilemässä ja viikonloppuna oli Rallit. Sinänsä menny ihan hyvin, että sairastelu ei ole haitannu hirveästi jokapäiväistä elämää. Tai no muutaman kerran saa käydä vessassa, mutta ei sen ihmeempää. Reilu viikko sitten kävin lääkärissä, kun hermot meni. No tuumasi, että ota tätä pro bioottia ja chillaa. No joo eipä kauheasti ollu vaikutusta. Tosin pahapa tuo on sanoa onko syömiset vaikuttanu paranemisen hitauteen. Olen siis syönyt kohtuu normaalisti. Hieman panostanu syömään nopeammin sulavaa, mutta eipä sen kummempaa.

Työt alkoi maanantaina ja pääsin tasalämpöisiin toimisto-olosuhteisiin. Tiistaina meni kuitenkin hermot uudelleen ja varasin uuden lääkäriajan. Tällä kertaa otettiin sitä sun tätä näytettä ja saapa nähä mitkä on tulokset. Oma diagnoosi alkaa olemaan että sain helteen keskellä uimavedestä viruksen, joka sekoitti nestehukkaisen mahan pahemman kerran. Joo kämmäsin parina päivänä juomisen ja pääkivusta päätellen ehti ihan kunnon nestehukan puolelle ennen kuin tajusin tilanteen.

Nyt oon pari päivää ollu keitto ruoalla ja kiinteimmät ruoat ollu banaani ja pinaattilätyt. Tänään on vihdoin tuntunu vähän paremmalta. Saapa nähä miten äijän käy. Vois tässä mahdollisesti olla yks hyvä puoli. Olen ainaki neljä tai viis vuotta yrittäny saada viilattua painoa neljällä kilolla alaspäin. En ole malttanu pitää kunnon laihista, koska olen pelännyt treenien siitä kärsivän. No nyt olis hyvä sauma jatkaa keittolinjalla sen verran, että sais ne kilot viimein pois. Nii ja nyt kun tänne uhoan niin pakkohan se on yrittää ;)

On hirviää on

On se hirviää tämä elämä. Mutta otetaas päivän positiiviset ensin. Eilen pääsin jopa reenaamaan kotiseinälle. Olihan mahtava viilis. Kehittelin jopa uuden reitin. No en sitä tietenkään päässyt, mutta sehän siinä vähän on tarkotuski, ettei heti ekalla yrkällä menis. Pari vanhaa tosin pystyin kiipeemään, joista toinen ainakin helpommin kuin aikasemmin tänä keväänä. Merkki siitä, ettei kuukaudessa kunto ihan kuralle oo mennyt. Niin uuteen reittiin yritin vähän simuloida sporttirojektin kompressiomuuvia, mutta saapa nähä onko tuosta mitään hyötyä.

Päiväkirjaa vilkuillessa viimenen kuus viikkoa on mennyt aikasta kuralle reenimielessä. Pari lenssua on pitänyt huolen siitä, ettei ole saanut minkäänlaista rytmiä aikaiseksi ja kokonaismääräkin on jäänyt ala-arvoiseksi eli 4 ulkopulteria ja yks sisäreeni. No tällähän ei kovin pitkälle mennä. Parhaat boulderkelitkin oli ja meni eli seiskan metsästys taitaa siirtyä nyt sitten syssyn puolelle. Tälle kesälle ei ole muuta tavotetta, kun yrittää saada tuo sporttirojekti kiivettyä. Se tosin ei välttämättä ole ihan helppoa. Viime kesänä siitä jäi pari/kolme muuvia tekemättä. Eikä ne tule olemaan helppoja tänäkään kesänä. No ei se mitään. Taitaa olla paras vaan painua yrittämään. Mahtavuutta olis jos sitä sais käytyä kerta viikkoon yrittämässä ja sitte reenailtua sisällä/pultereilla pari kertaa viikkoon. No saapa nähä tuleeko toteutuun. Into olis kova.

Päivänä muutamana käytiin Janin kans keväthelteessä katsastaan Aittorinteen old skool linjoja. Hienojo ne on vieläki. Släbillä incut krimpeillä pystyy kiipeemään ihan kohtuullisesti myös helteellä. Pädejä olis voinu meikälle olla pari lisää. Henkinen kantti loppui kahella linjalla aika vahvasti. Ens kerralla täytyy huolehtia mattoja lisää alle niin ei tarvii valittaa. Yhden aikaisemmin kiipeämättä jääneen vitosen sain kiivettyä ja toiseen tehtyä muuvit. Paikalla on kyllä asiallinen feng shui. Väittäsin että nämä reitit voip tehä tiukkaa monelle uuden koulukunnan miehelle/naiselle. Käykääpäs kokeileen kun kelit ei muuta salli.

Meitsin pää paloi puhki Psyyke nimisellä linjalla, eikä tullu lähetystä tälläkään kertaa.

Kevään kiikkuja

Tänä keväänä tuntuu jäävän yllättävän vähän aikaa millekään muulle, kun töille ja perhehärväyksille. Siitäpä sitte voip arvailla miten paljon siitä viitsii panostaa kirjoittamiselle. Heh heh seli seli. Tässähän on boulderkausi kuiteski jo pitkällä ja meikähän on saanu käytyä kaikki neljä kertaa kiviä hiplaamassa. Mutta onhan se nyt kuitenki enemmän ku ei yhtään.

Maaliskuun alkupuolella kävin sitten vihdoin kokeilemassa teknokiipeilyn hienoutta. Siinähän se kyllä on aikamoinen laji. Kiivettiin Paavalinvuoressa halkeamalinjaa, joten ilman vasaraa mentiin. Tai no tarvi sitä parin kiilan irroittamiseen, mutta mitään en vasaralla asentanut. Tätä hommaa voi muuten suositella kaikille trädikiipeilyä aloitteleville varmistusten asennusharjoituksena. Piissejä laitetaan paljon ja kaikki tulee testattua suht huolella. Ekaa kertaa kun liikenteessä oltiin niin väsättiin soolona yläköydessä. Olihan muuten hauskaa hommaa. Ekan kiilan varaan nouseminen meni vielä ihan hyvin. Toisessa siirtymisessä onnistuin heti sössimään daisyt niin solmuun, että jouduin pakittaan takasi. Siitäpä se sitten lähti homma aukenemaan vähän helpommaksi joka metrillä. Yhdet pannut onnistuin ottamaan, kun hyvän oloinen kiila lähtikin litomaan vetosuunnan muuttuessa. Ollaanpas siis tarkkana niissä trädihommissa.

 Jani ja "pomminvarma" kamu. Enpä uskaltais tuohon tippua.

Mikon tyylinäyte katon ylityksestä

 

Sittenpä kelit alkoikin lämpenemään ja miehet ja naiset kirmaamaan ympäri metsiä kiviä halaamassa. Säätöjen vuoksi itellä otti viikon päivät parhaita kelejä ennenkö ehdin ekaa kertaa kiville. Hauskaahan se taas oli. Tavotteena oli lähinnä fiilistellä ja hengittää raitista ilmaa. Pariin jämäkämpään reittiinki tuli kateltua beettoja, mutta ei mitään mahkuja lähettää. No pääsinpä kuitenki yhen uuden 6B linjan (johon aikoinaan melkein sain itse ensinousun vaan melkein ei lasketa) ja Tekokäen, jonka alkulukotusta en edellisellä vierailulla pari vuotta sitten pystynyt tekemään. Ei huono kauden avaukseksi.

Sain tehtyä parit sisäreenit ja ajattelin meneväni seuraavalla viikolla testailemaan vähän vaikeampia reittejä. Eipäs sitten tarvinnutkaan, kun perheestä jokainen oli vuorotellen lenssussa ja töiden jälkeen ei tarvinnut paljon muuta miettiä, kuin lenssuisten hoitamista. Pari viikkoa edellisestä kerrasta sain sitten sen verran energiaa, että lasten mentyä nukkumaan kävin Paavalinvuoressa vähän kiipeemässä melkeen kuus vuotta sitten putsailemillani kivillä. Ihan mukavaa oli ilta kympin maissa tapailla otteita. Kitkat oli kyllä aivan mahdottomat. Ikävä kyllä oli sen verran hämärää, ettei kuvia saanut otettua. 

Taas viikko edellisestä käytiin Eskon ja pikkupoikain kans uudestaan Paasivuoressa. Edellisellä kerralla ihmettelin Harrin kans beettaa Suureen huijaukseen ja nyt oli fiilis, että sitä on kokeiltava. Viilis oli sitten jotenki aivan tajuttoman vetelä ja voimaton. Sain kuitenki vähän lämppäiltyäni pari ihan hyvää vetoa reitin kruksiin, mutta eipä tuo kuitenkaan ollu menossa. Vedin jotenkin otteelta ohi joka yrityksellä. Tai pari osui ihan kohtuu kohilleen, mutten vaan saanu pysymään. Ens kerralla sitte ;) Nyt kun oli vahva mies mukana niin piti käydä katsastaan Teknokäki reitin beettaa. Sen alku on jotenkin niin kryptoniittia etten ollut viimeksi keksinyt mitään järkevää. Pojat hyppi pikkukiviltä bädeille ja ekojen itkujen ja evästauon jälkeen päästiin yrittään reittiä. Esko viritteli reitin alkuun ihan käsittämättömän näkösen huukki beetan. Ainakaan sillä kertaa ei itellä ollu mahkuja tuollaiseen yritykseen. Ite yrkkäilin vielä kivelle vähän helpompaa linjaa, mutta loppujen lopuksi sekin jäi tekemättä. Tosin kaikki muuvit sain kasaan eli ens kertaan jälleen.

Seuraavalle viikolle sain pari sisäreeniä aikaiseksi ja tarkotuksena oli torstaina käydä Eskon ja Antin sekä pikkumiesten kans jälleen Paasivuoressa. No yritys kuivui kokoon aikataulupaineissa kun viikonlopuksi oltiin luvattu lähteä Heltsinkiin sukuloimaan. Eli taas kahden viikon jälkeen edellisestä ulkokerrasta pääsin illalla livahtamaan Näätikselle ja kokeilemaan vanhaa vihollistani Robin Hoodia. Ihmeen kevyt olo oli tällä kertaa. Lämppäröin Riolla ja sen oikean puolen dynolla, jonka vois muuten melkeen merkata reitiksi on se varmaan kuitenki vitosen luokkaa ja ihan hauska parin muuvsin pyllistys. Hehe - Rio on muuten ihan hyvä lämppäri, kun projektina on saman vaikeustason reitti :) No reitit nyt on vähän erilaisia. Riossa on yks muuvi tuota vaikeustasoa ja Robin Hoodissa niitä sitten onki ainaki viitisen kappaletta, ja ne on melkeen putkeen heti alusta. Pitäsköhän nuiden greidit olla vähän eri luokkaa? No mene ja tiedä. Tää kivi kun on aika "old school" henkinen paikka ja isojen poikien alkuaikojen test piece. Mahti reitti joka tapauksessa.

Niin sitten itse Robin Hood. Alkuun piti taas jännityksestä kankeana testata kruksin vähän pidempää vetoa. Eipä mennyt ekalla, mutta aika lähellä oltiin. Se on aika jännä kun yrittää tällaista reittiä, jota olet yrittänyt jo useamman vuoden aikana, niin aina alkuun on psyyke ja omat odotukset saatava jotenkin nollattua. Ainaki meikällä ainut vaihtoehto tähän mennessä on ollut ottaa pari yrkkää pataan niin päästään reitin kanssa vähän niinkuin samoille lähtöviivoille. Kolmannella yrkällä muuvi menikin sitten helposti, mutta tipuin seuraavasta muuvista. Neljännellä yrkällä sain vedon pysymään taas helpohkosti ja loppureittikin meni ihan putkeen. Hengittelin kiven päällä ja tuumailin, että niinköhän tuon pääsis tällä kertaa. Katselin vähän maisemia chillailin ja kuuntelin vesilintuja. Sitten vaan syvät hengitykset ja pylly pädiltä yrittään. Alku menikin ihan lupaavasti, mutta sössin jotain enkä aivan päässyt kruksiin asti. No uudet hengittelyt ja menoksi. Tällä kertaa muuvit meni ihan ok. Pientä jähistelyä oli havaittavissa, mutta vetoon lähtökin tuntui parhaalta mitä ikinä. Käsi osui ihan hyvin otteelle. Mutta ei - miksi et puristanut? Miksi? Tuloksena kiva fläpperi sormeen. Mutta hei tulihan jotain tulosta ja muistoja yrittämisestä. Nii ja tuntui se ainakin helpoimmalta mitä ikinä. Tämäkin jäi sitten sitä klassista ensi kertaa odottamaan.

Tuon Näätiksen jälkeen tuli Wappu ja sitten otinkin lentsun. Nyt käy lenssu hellittään ja tässä on taas pari viikkoa edellisestä kiipeilystä. Ei näin. Ei todellakaan näin. Nyt täytyykin taas saada pari reenikertaa alle, että viitsii edes lähteä tuonne Robin Hoodille. Mutta hei. Ei se mitään. Täähän oli kuitenki harrastus ja tavotteena oli saada happea ja reipasta mieltä. Jospa ens viikolla sitten sais jotain lähetyksiä aikaiseksi. Tai ainaki kiipeilyä ihan oikealla kivellä.

Vuoden ekalla boulder setillä Paasivuoressa. Tää kantti traverse oli se 6B ja on muuten ihan hauska reitti. Voin suositella.

  

Teknokäki ja Eskon himmeetä huukkibeettaa. Tuon alun jos sais tehtyä...

Tällä on yritetty pitää mies iskussa. Taas saa lenssun jälkeen vähä panostaa muuten on turha etes yrittää ulkona tiukempaa.

Robin Hood ja hieno ilta. Aika hiljaista. Pupun juoksua ja vesilintujen ääniä.

Tulos tai ulos. Enempi tahtoa ku voimaa. Vai olisko kuitenki ollu uskon puutetta.

Talvi tulee sittenkin ehkä

Vesisade ja pimeää. Aah miten ihanaa ... jep jep. No niin nyt kun on pahimmat päästetty niin mites sitte vaikka vähä lenssua heti perään. Check! Joo no nyt taas helpottaa, "... koska maassa on lunta ja pakkasta." Ehkä se talvi saadaan sieltä napapiiriltä tänne eteläänki. Boulderointi jäi TAAS pahasti kesken, mutta eihän sitä tiiä jos vaikka vielä pääsiski yrkkään. Vain en tiiä jaksaako. Hakut tuntuu kivoilta käsissä...

Eilen (ma) piti sitte heti perjantain pikkujouluista selvittyäni vähän kopistella hakkuja vanhalla kunnon kotiseinän sirkuitilla. Niin sanotaanpa pikkujouluista sen verran, että kyllä muuten vanhalla alkaa tuo palautuminen mennä aika heikoille. Vieläki vähä tuntuu resetit kropassa. Sirkuitit joo, viime keväänä kun pääsin ne mikstareitit viimein niin kotiseinällä pääsin pari kierrosta tuota sirkuittia. No nyt meni kans kaks. Tästä ei voi tosin kovin tarkkaan päätellä nykystä kuntotasoa, koskapa pumpin määrä pitäis pystyä jotenki mittaamaan. Kummallakaan kerralla en kuitenkaan vetäny itseäni ihan loppuun. Ehkä pitäisi. Vai pitäisikö? Paha sanoa. No mutta joka tapauksessa kunto on paree kun vuosi sitten ja se lienee tärkeintä.

Mutta notta torstaina päästään taas kuopimaan. Hakuilla siis ja katotaan mitä löytyy. Voishan siellä olla jo vähän jäätäki... ehkä

MUISTA: Lumityöt on liikuntaa

Jääkauden avaus on nyt taas menny sairastelun merkeissä. Tällä kertaa voin sanoa, että kerranki osasin olla reenaamatta sillon ku lentsu oli tuloillaan (hitto kun aina osais). No kaks viikkoa sitten kuitenki kotia tullessa oli satanu semmosen kinoksen lunta, että päätin lapioida pihan puhtaaksi. ÄÄ paha virhe! No lenssu ei onneksi täysiä ennättäny päälle, mutta rippeet painu suoraan poskionteloon. Reilun viikon tässä tuumailtuani ja otsaontelon jomotuksen saavuttua päätin eilen painua lääkäriin. Lääkäritäti oli yltiöpositiivinen ja veikkas, että limakalvoja supistavalla lääkityksellä ja suolavesipesulla saattasin olla viikonloppuna jo kunnossa. Epäilen, mutta nähtäväksi jää. Tavotteena olis siis avata jääkiipeilykausi ennen Joulua.

Pojjaat on kyllä tehny meikäläisen olon tarpeeksi tukalaksi kuvillaan ja kuvauksillaan paksusta jäästä ja hienoista olosuhteista. No onneksi viikonlopulle lupailee 20 raatia negatiivista niin sikäli mikäli tervehtyy niin pääseepähän suoraan "altaan syvään päähän". Toivottavasti talvi jatkuu pitkälle maaliskuun loppupuolelle niin meikäki ehtii vielä kiipeemään.