Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Kesän kiikkuja

Keväthän lähti aika hyvin liikenteeseen kiikkujen osalta. Sain kesän ekan seiskan köysireitin kiivettyä jo toukokuussa. Boulderkausi jäi tosin vähän välistä. Taisin käydä kaksi kertan boulderoimassa ja niistäkään ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Silloin oli vielä siirtymävaihe hakkujen varresta sormikiipeilyyn. Tuohon siirtymävaiheeseen muuten meni 11 kiipeilykertaa ja vähän reilu kuukausi aikaa. Täytyy ensi keväänä ehkä koittaa panostaa tuohon siirtymän optimointiin.

Patella oli Punavuoressa Punaisen Lokakuun Metsastys 7b+ reitti työn alla ja pitihän siellä käydä prosessia ihmettelemässä. Siellä menikin sitten useampi käyntikerta. Kolmannella kerralla toukokuun 21 päivä sain syksyllä rojektiksi muodostuneen Pronssi 7a reitin kiivettyä. Tämä oli siis se eka ja vika seiskan reitti tälle kesälle. On kyllä hauska reitti tuokin, vaikka aika lyhykäinen se tietysti on. Alun muuvit ei kovin vaikeilta tunnu irrallisina, mutta jos niissä tupeloi ei ainakaan mulla ollut koko liidi sitten menossa. Nuilla muutamalla liidiyrkällä yleensä ongelmaksi muodostui toiseksi viimeinen muuvi, eli pitää kroppa kasassa, kun nostaa jalkaa ylös hyvälle otteelle. Ainakin kerran tipuin lisäksi toppikahvasta, kun ei vaan jaksanut. Liidilähetyskin tuli vasta päivän toisella yrkällä, kun taas onnistuin hyytymään viimeisiin muuveihin. Lähetykseen onnistuin miettimään pienen mikrolevon ja hengittelyn juuri ennen viimeisiä muuveja. Se taisi sitten olla ratkaiseva tekijä, että sai pidettyä pakan kasassa.

Seuraavaksi pitikin siirtyä ihmettelemään Punaista Lokakuuta. Olin jo viimevuonna kertaalleen käynyt yläköydellä touhua ihmettelemässä, kun Pate jo silloin työsti reittiä. Muuveista ei kuitenkaan montaa muistikuvaa ollut jäljellä. Heti ekana päivänä sain kuitenkin kaikki muuvit tehtyä yläköydessä. No hitto. Tätähän joutuu pian yrittämään tänä kesänä. Toisella kerralla pystyi yläköydellä jo hahmottamaan jonkinlaisia muuvi kokonaisuuksia. No pari kertaa pitäis kuitenkin vielä yläköyden kanssa puuhailla ennen kuin kannattaa terävään päähän lähteä.

Sitten saapui kesäkuu ja loma- / etätyöreissua pohjoiseen. Kiipeilyt jäi tauolle pariksi viikkoa. Mitä nyt kerran taisin rock ringseissä roikkua reissun aikana ja oisinko kolme juoksulenkkiä heittänyt. Käytiin kiipeämässä Saanan huipulle Kilpisjärvellä, kalasteltiin ja lomailtiin isän luona Kittilässä. Hauskaa oli ja sääsketkin onnistuttiin pääosin välttämään.

Reissun jälkeen pitikin ottaa pari treeniä kotiseinällä, että sai herkkyyttä ja voimaa takaisin. Sitten mentiin Halsvuoreen ja keli oli hieman puolihullu, eli sieltä täältä valutteli vettä. Antilla oli kova hiitti Olipa Kerran Elämä sekavarmisteiselle 7a+ reitille. On hieno reitti tuokin ja kait sitä joskus pitää siihenkin sitten. Päädyin kuitenkin testaamaan vanhaa vihollistani Leikki-ikä 6c reittiä, joka on aivan Olipa Kerran Elämän vieressä. Reitin alku valutteli vähän vettä, mutta pyyhkeellä ja mankalla sai sen kuivattua. Leikki-ikä reittiä kokeilin eka kerran jo joskus 2010, mutta en saanut kruksiotteelle sormia kunnolla mahtumaan, eikä pystynyt tajuamaan miten liike olisi mahdollinen tehdä. Päätin silloin, etten ikinä kiipeä ko reittiä. No heti perään oisko ollut 2017 kokeilin Tatun rohkaisemana reittiä uudelleen ja yllättäen sormet pysyivät otteella. Tästä rohkaistuneena päätin lisätä reitin todo listalle. Silti näköjään pari vuotta otti, että sain aikaiseksi laittaa reittiin kunnon yritystä.

Leikki-ikä reitillä on vähän jännättävä poikkikulku pultin yläpuolelta noin puolivälissä ja varsinainen kruksi sitten toiseksi viimeinen muuvi ja pari liikettä sitä ennen. Ekalla käynti kerralla muistelin muuveja ja liidi meni ihan hyvin paitsi, että poikkikulku jännitti kauheasti ja pakka meni sekaisin enkä muistanut enää jalkaotteita yläosan vaikeampaan kohtaan. Sain kuitenkin väännettyä itseni kruksiin ja jopa käden viimeiselle kahvalle, mutta sormet ei pysyneet otteella ja jälleen vedin pannut toppikahvasta. Seuraavalla käyntikerralla ekalla yrityksellä häsläsin jälleen kruksissa ja onnistuin mokaamaan viimeisen liikkeen. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta ja sain tämän reitin lähetettyä todo listalta, joka uhkaa muodostua aika pitkäksi.

Heti seuraavana päivänä mentiin Antin kanssa kerran kesässä käynnille Patamalle. Tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta reittiä. No taidettiin liidata 8 reittiä mieheen, että ei nyt aivan mahdottomia. Pitää ensi kesänä ottaa tavoitteeksi yli kymmenen liidiä mieheen. Hauskaahan meillä oli ja useampi tunti pällisteltiin ulkona.

Seuraavaksi Tatu houkutteli testaamaan Rockpastori reittiä Halsvuoressa. Aika jännä reitti. Alussa pikkuhänkkiä, keskellä pystykulmauksia ja jännän oloinen poikkari ja loppuhuipennuksena släbi, josta ei tee mieli pudota. Aika hyvin sai muuvit katsottua, mutta sen verran jämäkkä reitti kuitenkin, ettei vielä uskaltanut yrittää liidata. Alun hänkki on kyllä aika napakkaa muuvia. Hienoja kiipeilyliikkeitä. No ehkä sitten tätäkin toisella kertaa.

Sitten män taas pari viikkoa heinäkuun loppuun ennen kuin oltiin Antin ja Paten kanssa seuraavan kerran Halsvuoressa. Kokeiltiin Paten kans muuveja Keski-Ikä reitille ylärillä. Ihan jännän oloinen trädi reitti. Alku on aika tiukkis tässäkin ja varmistuksia ei saa liian tiheään. No on kait siinä ihan tarpeeksi paikkoja kuitenkin, ettei mene homma vaaralliseksi. Muuvit tuli tähänkin tehtyä tosin ehkä haluaisi kerran pari vielä yläköydellä kokeilla ennen kuin terävään päähän lähtisi. Kun ei muutakaan keksitty niin päätettiin kokeilla muuveja Kiasma 7c reittiin. Tämähän on siis koko kallion kuningas linjoja. Todella hyvän näköinen reitti tosin hieman napakan oloinen. No eipä veinannut alun muuvit aueta niin kuin nyt kuvitella voi jos omat liidit on olleet maks 7a ja tämä on nyt 7c. Mutta pienellä työstöllä päästiin muuveja ylöspäin ja Antti jopa taisi kertaalleen kruksin selvittää. No kolmannelta pultilta ylöspäin ei edes yritetty, mutta jotain saatiin kuitenkin ratkottua. Ehkä siis joskus tätäkin sitten tosissaan.

Laitetaas syksyn kiikut uuteen postiin lähiaikoina.

Pronssi kiivetty. Taas naurattaa.

Pate projektoi Punaisen Lokakuun Metsästys

Antti projektoi Olipa Kerran Elämä

Kesätunnelmia Halsvuoresta.

Patamalla keräämässä metrejä ja nautiskelemassa kesäpäivästä.

Tatu projektoi Rockpastori reittiä

Antti uudelleen Olipa Kerran Elämä reitillä

Lysti kesätunnelmissa

Suunto 5 ja reenejä

Otinpa tällaisen härpättimen testiin Gigantista ja tässäpä kokemuksia parilta viikolta kellon kans.

 
Eipä ole ikinä mitään treenaamista kovin rakenteellisesti tullut tehtyä paitsi maratonille joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin noudatin jotain juoksuohjelmaa aika säännöllisesti. Sekin tuli lähinnä tehtyä, koska pelotti lähteä juoksemaan niin pitkää matkaa. Tai no ehkä eniten se että maksaa osallistumisesta eikä sitten pääse maaliin asti.

No joka tapauksessa nyt menin tuommosen värkin hakemaan ja pitäähän sitä nyt sitten ainakin testata. Syitä mahdolliseen kellon hommaamiseen oli tällaisia:
- sykkeen seuranta (kaikki lajit)
- juoksu/hiihtoreittien seuranta ja suunnittelu
- stressin seuranta ja siitä palautuminen
- unen seuranta
- päivittäisen aktiivisuuden määrä arjessa

Onhan mulla tällainen vanha Polar RS200, mutta sillä ei oikein muuta tietoa saa talteen kuin keskisykkeen ja harjoituksen keston. Footpodin virittelemällä voi vielä saada tietoa askeleesta ja kalorinkulutuksesta. Se on kuitenki niin hankalaa, että aika harvoin on tullut sitä viriteltyä. Olen käyttänyt viimeiset vuodet lenkkien träkkäykseen ja harjoituspäiväkirjana sports-trackeria. Tässä ainut huono puoli on se, että lenkillä joutuu raahaamaan kännykkää mukana.

Ominaisuuksia suhteessa hintaan tuntui Suunnossa olevan aikalailla hyvin ja ainakin minun silmään kello vaikutti komialta. Olen reilun vuoden seuraillut näiden urheilukellojen  kehitystä ostoaikeissa. Tällä hetkellä Polar ja Suunto ovat julkaisseet aika nopeaan tahtiin uusia laitteita ja koko ajan on ollut tunne, että ei kannata ostaa kun kohta tulee taas lisää jotain hienoja ominaisuuksia. Ilmeisesti Garmin oli ehtinyt jonkin verran suomalaisten edelle kehityksessä ja nyt on ollut kiire ottaa kilpailija kiinni.

Suunto mainostaa Suunto 5 kelloa kuntoilijan kellona. Top of the line on tällä hetkellä Suunto 9, jossa on paljon erilaisia ominaisuuksia ja se on suunnattu eri toten multisport käyttöön kuten triathlonille. Suunto 5 taas pitää kohderyhmänä kuntoilijoita kuitenkaan unohtamatta GPS ominaisuuksia ja suunnistus mahdollisuutta. Barometri kellosta puuttuu, joten korkeustiedot eivät varmaankaan päätä huimaa. Kellossa on Jyväskyläläisen FirstBeat yrityksen kehittämät algoritmit stressin seurantaan, harjoituksista palautumiseen, unen seurantaan ja Suunnon adaptiivinen kunto-ohjelma aerobisen kunnon kehittämiseen. FirstBeat on kehittänyt monenlaisia kunnon ja hyvinvoinnin seurantaan sopivia mittareita ja heidän sivuiltaan voit tarkistaa missä kelloissa löytyy juuri sinun toivomasi ominaisuudet: https://www.firstbeat.com/en/consumer-products/products/

Tämän syvällisemmin en lähde ominaisuuksia purkamaan. Käy kurkkaamassa tuolta niin saat kattavan selvityksen niistä: https://youtu.be/7-CD4YMCuvk

Ensipuraisuna todettakoon, että unen ja stressin eli voimavarojen mittaus tuntuu toimivan ihan hyvin. Silloin kun kello on kertonut, että voimavarat ovat vähäiset on olotilakin yleensä ollut aika tokkurainen. Nyt kun kuitenkin mietit mihin tarvitsen aerobisen kunnon mittausta, niin kyllä kiipeilijöidenkin olisi hyvä olla kovassa aerobisessa kunnossa. Tarkistakaa vaikka tästä: https://www.climbing.com/skills/training-understanding-heart-rate-zones/

Mittailin vertailun vuoksi yhtä bouldersessiota sekä sykevyöllä, että rannesykkeellä. Tässäpä tulokset kuvaajan muodossa.

Tuosta voisi tuumata, että rannesykemittaus ei toimi kiipeilyssä. Suunnolla töissä oleva kaveri selitti, että rannesykemittaus ei oikein toimi sellaisessa tilanteessa, missä käden lihakset ovat jännittyneenä. Näyttäisi pitävän paikkansa. Juoksu- tai kävelylenkki toimii ihan hienosti. Toki rannesyke ei seuraa ihan yhtä nopsasti sykkeen vaihtelua kuin sykevyö, mutta keskiarvosykkeet tuntuisi olevan ihan kohdallaan ja sykealueella vietetty aikakin  näkyy ihan hyvin.

Tällä hetkellä ainut miinus kellossa on se, että se tuntuisi olevan liian pieni mun ranteeseen. Kellossa on GPS-antenni suunniteltu rannekkeen osaksi ja tämä muodostaa kiinteän koon ranteelle, joka tuntuisi olevan muutaman millin pienempi kuin minun ranteeni. Ei tässä muuta, mutta kello on hieman epämukava kädessä ja unta mitattaessa rannesykemittauksen ledit paistaa kellon alta, koska GPS-antenni nostaa kelloa hieman irti ranteesta. Lenkillä tämä ei ole ongelma sillä siellä kello asetetaan hieman ylemmäs ranteessa ja laitetaan vähän kireämmälle.

Kuvassa vasemmassa laidassa GPS-antennin "mokkula" ja huomaa kuinka kello nousee hieman ylös ranteesta.

Tämmöstä tällä kertaa palataan asiaan lähiaikoina.

Brittisektorilla suhisemassa

Paten kans oltiin lauantaina Paavalinvuoren Brittisektorilla kiipeilemässä ja olihan taas mukavaa ulkoilua. Lämpökään ei haitannut kun sitä taisi olla maks 18 astetta.

Alotettiin helpoimmasta kun Patekaan ei paikalla ollut kiivennyt. Pate lähti liidaamaan Kiven kääntäjä reittiä ja hienostihan se sujuikin. Varmistuksiakin laittoi reitille kaikki kaks ;) No mikäpä siinä jos ei tarvii. Kakkostelin linjan lähestymistennarit jalassa ja ihan hyvää tekemistä nuilla kengillä.

Seuraavaksi taas Pate köyden terävään päähän ettei mene onsight suorite piloille. Eli kohteena oli seuraava linja oikealta - Oiva. Mies kävi laittamassa ekan piissin ja totes, että voispa tulla takasi vähän hengittään. Kiipesi alas lepäileen ja vähän aikaa psyykkausta ja käsien ravistelua saikin miehen ylös reitistä. Hyllylle nousu veinasi tehdä hieman tiukkaa, kun ei takareisi tahtonu antaa periksi. Muuten meniki sitte ihan hyvin.

Olin ajatellu, että jos tuo Oivan liidi tuntuis itellä hyvältä niin lähtisin sitte yrittään Toivoa, joka mulla oli tuolta vielä kiipeämättä. Viime kesänä yritin Toivoa yläköydellä kahtena eri kertana varmaan kuus yrkkää, mutten uskaltanu liidata. Kiipesin Oivan vanhasta muistista ja ihan hyvältä kyllä tuntui, mutta jotenki ei oikein ollu luottoa lähteä suoraa Toivoa kiipeemään. Laitettiin yläköysi Toivolle ja ajattelin, että laittelen yläköydellä varmistukset kohilleen ettei tarttis liidissä arpoa. Yläköydessä reitti tuntui kyllä melkein yhtä vaikealta kuin viime kesänäki, mutta nyt ei kahen peräkkäisen yrityksen välissä tullu pumppia juurikaan käsiin ja varmistuksetki löyty hyvin kohilleen, joten pakkohan se oli koittaa liidata :) Patekin kiipesi linjan yläköydellä vahvan näköisesti, mutta toisella yrkällä jalat lipsui ja kädet pumppas ja mies taisi tarvita pari lepoa reitin kiipeämiseen.

Tässäpä on sitte dokumenttia siitä meikän liidisuoritteesta. Hieno reitti. Käykäähän kiipeemässä!

Toivo from Juuso Raekallio on Vimeo.