Syssykiikkuja

Boulderkausi on täällä! No meikähän taas perinteisesti roikkuu vielä köysihommissa. Tai siis pää ei vielä tahtois heittää hommaa talviteloille. No lämmöthän laski niin alas, ettei tässä enää oikeasti mitään köysittelemään. Vielä maanantaina elättelin, että jos kävis kanttirojektilla kertaalleen. On niin hienoja muuvseja rojektilla, ettei sitä malttais jättää talveksi lepäämään. Pakko kait se on pikkuhiljaa uskoa, kun aamulla on viis astetta pakkasta. Niin mutta mitäs syyskuun alun jälkeen? No mahataudin ja pienen ruokailun seurailun seurauksena paino tippui viisi kiloa. Kiikkurintamalla sitten seuraavaa.

Pari viikkoa jammailujen jälkeen meni reissukrapulasta selviämiseen ja sitten sain aikaiseksi käydä boulderoimassa Salmirannassa. Se oli syksyn eka boulder sessio eikä siitä nyt paljon voinut vaatiakaan. No pari uutta kutosen pulteria avattiin Paten kans. Eli ei ihan tyhjä reissu. Sitten meni taas pari viikkoa, että sain aikaiseksi uudelleen boulderille. Paten kans käytiin Kaniksessa pyörähtään moikkaamassa vanhoja vihollisia Fillaria ja Rakulaa. Olihan ne taas vähän iisimmän tuntuisia, mutta kumpaakaan ei päästy. Fiilis jäi, että ehkä tänä syksynä vois olla menossa.

Kaniksen jälkeen on sitten saanut taas hieman kadoksissa olleesta kiikkumeiningistä kiinni. Pari päivää sen jälkeen oltiin Halsvuoressa köysittelemässä. Vou - milloinkohan lienen edellisen kerran kiivennyt Halsmäessä. Varmaan 2012 kesällä edellisen kerran. No nyt oli Jani, Elina ja Riku virittäny ylärin Piinattu rellu 6b nimiselle linjalle ja tarkotuksena oli ottaa siinä lämpöjä ja sitten koittaa muuveja Hullunkuri nimiseen 7a pläjäykseen. Suunnitelma toimi sen verran hyvin, että parin yläri vedon jälkeen arvottiin Rikun kans kumpi liidaa vai liidaako kumpikaan. Vettäkin veinasin hieman tuhnuttaa, mutta se onneksi loppui kriittisellä hetkellä.

Päätin kokeilla ja veto lähti ihan hyvin. Hyllyllä vähän arvoin ja kuumottelin, mutta päätin yrittää. Klippasin viimeisen pultin ja totesin, että on paree kiivetä takasi hyllylle palauttaan. Ravistelin ja psyykkasin hyllyllä ja päätin antaa palaa. Minulle haastavin kohta oli viimeisen pultin kohdalla oleva todella herkkä slouppaava lista josta piti nousta seisomaan hyville jalitsuille. Liike oli todella epävarman oloinen, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä ja seuraavasta kohtuu krimpistä kiinni. Tein vielä yhden muuvin ja yhtäkkiä alkoi tuntua, että ei tää mee. Vähän aikaa ajattelin kiipeäväni takaisin alas, mutta sitten päätin, että kun kerran sloupperista päästiin niin nyt mennään. Ja menihän se. Tosin topissa hieman tärisytti jalkoja, mutta sehän on yleensä merkki hyvästä liidistä. Alkoi hämärtää, joten ei muuta kuin nopea muuvien testaus Hullunkuriin ja tiukaltahan se tuntui. Montaa muuvia ei jääny kuitenkaan tekemättä. Ensi kesänä voisi siis ehkä olla menossa. Mutta hei kiipesin ekan kutosen reitin Halsmäestä. Tästä on hyvä jatkaa.

Viikolla 41 sain pari kertaa reenailtua sisällä ja sitten piti mennä uudemman kerran Halsmäkeen kokeilemaan Hullunkuria. No kertomukset muuttuu ja Halsmäen sijaan päädyin Paavalinvuoren kanttirojektille. Kellokin oli kerennyt lähemmäs kasia ja pimeäähän se on tähän aikaan vuodesta. No onneksi ledivalot on keksitty ja parilla lampulla saikin näin matalan reitin valaistua ihan hyvin. Pimeässä touhuilemisessa on jotenkin oma fiiliksensä. Kaikki yksityiskohdat tulee tarkastettua useampaan kertaan. Eli kait se vaan pelottaa enemmän.

Lämmittelin ensin viereisellä Salakaadolla ja siirryin sitten rojektille. Reitin alku on periaatteessa helppo eli jotain 6b luokkaa ja sitten loppuboulderi on varmaan itsessään jotain 7A tai niillä huudeilla. Tällä kertaa pannutin heti ensimmäisestä muuvista. Jalka lipsahti ja niin sitä mentiin. No nyt oli köysi suoraan ankkurista niin ei ollut sellaista köyden kuorimisen vaaraa, kuin viime kesänä kun köysi meni reunan yli. Silloin lopettaessa ytimen säikeet paistoivat nätisti kulman kohdalla. No ei muuta kuin takaisin seinälle ja nyt muuvit menivätkin helpohkosti. Lipan kohdalla otin vähän lepoa ja aloin arpoa muuveja. Viime kesänä olin löytänyt kantista "uuden" otteen josta olin aika lähellä saada vaikeimman muuvin tehtyä. Kokeilin muuvia uudelleen, mutta kyllä se tylyn kauas jää krimpeiltä. No ei muuta kun kehittelemään uutta.

Vähän aikaa tuumattuani keksinkin kantista vielä yhden kohdan josta voisi saada kiinni ja pystyä pitämään kropan paremmassa asennossa. Pari kertaa yritettyäni keksin, että polvella saa sidottua itsensä kulmaukseen juuri sen verran, että pysyy tässä "uudessa" otteessa. Ja mitä ihmettä - sain kuin sainkin muuvin tehtyä. Nyt oli siis kaikki liikkeet ratkaistu. Laskeuduin alas pitämään hieman taukoa ja ajattelin sitten kokeilla koko kruksiboulderia putkeen. No eihän se menny mutta sain muuvi kerrallaan ihan hyvin tehtyä ja pystyin vielä tekemään tämän vaikeimman sekvenssin uudelleen. Ehkä tämä reitti on sitten mahdollista kiivetä ensi kesänä. Saapa nähdä kuinka käy. Jäähdyttelin sitten vielä Salakaadolla eikä sekään enää mennyt, joten voimat olivat aika loppu. Otin köydet pois ja kamoja pakatessa tuli oksettava olo. Reitin täytyy siis olla juuri sopiva kun pääsee tuollaiseen olotilaan. Mutta mahtavaa kun kiipeily alkaa taas kulkea pitkästä aikaa.

Pate ja Hessun hamppari Salmirannassa

 

Pate ja Rakula Kanavuoressa. Enää ei tarennut T-paidalla.

 

Jani yrittää Hullunkuri "directiä" Halsvuoressa

Harri ja Karisma Halsvuoressa.

Paavalinvuoren kanttirojekti iltavaloissa.