Seikkailuja kivisessä maailmassa: Jammailua Kustavissa

Uuh mikä elokuu. Syyskuun alussa olin viimeinkin suurin piirtein terveiden kirjoissa. Oltiin jo heinäkuussa sovittu, että syyskuun 5-7pv viikonloppu kiivettäis Kustavissa halkeamia. Pikkuisen veinasi käydä jo ahdistamaan kun mahatauti ei vaan veinannut hellittää ja reissu lähestyi uhkaavasti. No paria viikkoa ennen alkoi maha olla kohtuu kunnossa, mutta sitten iski perinteinen syysflunssa. Siitäkin selvittiin ja ajattelin vähän roikuskella kotiseinällä fiiliksen palauttamiseksi. Yllättävän hyvältä tuntui, mutta pari päivää tästä iski flunssa uudestaan. Ajattelin jo, että ei ole todellista näinköhän jäi reissu käymättä. Lisäksi pari viikkoa oli tullut vettä kaatamalla. Aika epätodennäköiseltä siis näytti koko reissun onnistuminen.

Reissuviikon keskiviikkona viimein uskaltauduin vähän roikuskelemaan uudemman kerran, vaikka keuhkot vähän rohisivatkin. Tuntui taas ihan kohtuu hyvältä. En nyt tietysti aivan sata pinnaa kunnossa ollut mutta ei aivan älyttömän kaukana kunnosta ennen sairasteluja. Sääennustekin alkoi näyttämään varsin valoisalta, joten ihmeestä voisi siis tulla totta.

Perjantaina startattiin Antin ja Juhan kans vartin yli neljä OACn ystävämyyntien ja Kalevan prisman kautta Kustavin Lootholman suuntaan. Tampereelta mukaan tarttui uusi kypärä ja pari offset kiilaa. Juha ostaa päräytti uuden köyden, pari x4 kamua, kypärän ja jotain muuta sälää. Antillekin taisi tarttua x4:nen kouraan. Ymmärrettävästi shoppailu otti hieman aikaa ja Tampereelta startattiin siinä puoli ysin maissa kohti Lootholman leirintäaluetta. Leirintäalueella ollaan onneksi aika joustavia ja päästiin sisään vielä yhdentoista jälkeen illalla.

Aamulla ei herätys ollut kovin aikaseen. Kello laitettiin soimaan ysiltä ja eipä me taidettu ihan niin pitkään jaksaa makoilla. Kai sitä on tullut vanhaksi, kun makuualusta tuntui niin helketin kovalta. Pitää varmaan seuraavalle retkelle ostaa semmonen kymmenen sentin ilma-alusta. Perinteiseen retkityyliin aamupalaksi oli kananmunaa, pekonia, leipää ja kahvia. Näillähän pärjäilee melkein koko päivän. Päivälle oli sitten tarjolla myslipatukkaa, kuivattuja hedelmiä, energiakeeliä ja glukoosipastilleja, ai niin ja tietysti suklaata. Kamat konttiin ja auton keula kohti Isoniittua. Lähestymistä leirintäalueelta oli jotain kymmenen kilometrin luokkaa plus puolen kilsan kävely parkkikselta. Parkkikselta kannattaa sitten valita vasemman puoleinen traktoriura, josta polku jatkuu suoraan kalliolle. Harhailtiin vähän aikaa taimikossa ennen kuin löydettiin oikea polku. Seurana oli parvi hirvikärpäsiä, joita on aina yhtä miellyttävää nyppiä iholta kamoja välpätessä. Aurinko paistoi ja lämpöä oli syyskuulle ihan mukavat parikymmentä. Ilmassa oli siis lupaus mukavasta päivästä.

Reissun kantavana ajatuksena oli kiivetä omalla mukavuusalueella hienoja halkeamia keskellä komiaa syksyistä Kustavin luontoa. Käveltiin topon kans kalliota edestakaisin ja tajunnan lävisti eräs halkeama. Seireenin lailla minua viekoitteli Rigor Mortis niminen reitti. Se ei näyttänyt kovinkaan pahalta ja greidi 5 pitäisi olla kohtuudella hanskassa. Siitäpä sitten vaan yrittämään. Kiipesin alkua pariin kertaan ylös alas, kun en heti hoksannut beettaa lapsilukkoon. Käsien mankkaus, pari hengen vetoa ja muuvit alun kruksiin taputeltu. Hyviltä jalitsuilta oli kiva asennella seuraavaa varmistusta. Sain sen mielestäni hyvin paikalleen ja ei kun jatkamaan. Mutta dämn kruksi olikin vasta edessä enkä millään onnistunut jammaamaan käsiäni niin, että ne olisivat halkeamassa pysyneet. Ei auttanut kun istua köyteen. Valitsin siis hyvän lämppärin. No aina ei voi voittaa. Lepäilin vähän aikaa. Puristin kädet halkeamaan niin tiukkaan kun sain ja annoin palaa. Kädet tuntuivat lipsuvan väkisin, mutta pysyivät kuitenkin juuri sen verran, että sain seuraavan jammin sisään. Tästä reitti helpotti jonkin verran ja yläosa olikin aivan huippulaadukasta jammailua. Juuri sitä mitä olin tullut hakemaankin. Vapaa liidi jäi nyt kuitenkin tekemättä ja tuntui siltä, että reitille täytyy palata jonkin ajan kuluttua.

Jos meni minulla lämppärin valinta pieleen, niin meni kyllä Antillakin. Sankariheviä ei antautunut kivuitta, mutta parilla levolla mies taisteli itsensä toppiin. Mikko kakkosteli Rigor Mortis reitin minun perääni ja kyllä noituminen oli sitä luokkaa, ettei ihan helpoin vitonen ollut nyt kyseessä. Kokemuksesta nöyrtyneenä laskimme rimaa reilusti. Mikko kiipesi onsight suoritteet reitteihin Omenahyve 3+ ja Suolistosukellus 4. Itsekin kiipesin Suolistosukelluksen, joka olisi ehkä ollut se oikea lämppäri tähän päivään. No kerrankos tuota. On muuten ihan ok reitti nimestään huolimatta. Nyt tuntui jo vähän paremmalta kun sai onnistuneen kokemuksen pohjalle. Päätin kokeilla Rigor Mortis reittiä uudelleen. Jänskätti. Eka kamu paikalleen ja takaisin keskittymään. Käsien mankkaus ja täysillä päälle. Kruksissa kauhea ähellys ja ei minnekään. Kädet lipsuu läpi jammeista ja pannut tuli. No ainaki ruotsalais pannut. Piissi tais olla munien kohdalla joten kovin pitkälle ei lähdetty. No hyvä näin. Eipähän tullut damagea. Päätin yrittää muuvia uudestaan ja jos menee niin sitten alusta uudestaan. Yritin ainakin neljä kertaa enkä saanut kruksia enää tehtyä. Joka kerta otin ruotsalaispannut siihen punaseen kamuun. Ainakin kamut tuntuu pysyvän kivessä. Tulipahan testattua.

Päivän päätteeksi päätin vielä testata 5- reittiä Sämpylä. Hienon näkönen reitti hänkkäävällä alulla. Alun hyllylle pääsin kohtuu helpolla laitoin pari piissiä ja testasin leibäk muuveja hänkillä. Psyykkeen pirstaleet eivät olleet tarpeeksi kokoontuneet ja ei auttanut kuin myöntää tappionsa. Alas oli tultava. Onneksi mukana oli väkivahva Jani, joka äsäytti reitin toppiin ja pääsin roikuttamaan takapuolta yläköydessä. Oli kyllä hieno reitti tämäkin ja ensi kerralla kyllä uudestaan. Kello alkoikin olla sitä vajaa, että kauppa mänöö kiinni, joten lähdettiin Mikon kans ruokaa ostamaan. Ilta meni saunoessa ja syödessä. Hurjimmat kävivät saunasta uimassa meressä. On kyllä hieno paikka.

Sunnuntaina heräiltiin jäsenet jäykkinä ja mielessä oli, että pitääkö tänään muka kiivetä. No onneksi kiivettiin. Olihan hemmetin hieno kaltsi tuo Hopiavuori. Kallion laidalta oli metsä kaadettu, joten kallio näkyi hienosti parkkipaikalle pellon toiselle puolelle. Kaukaa reitit näytti aika vaikeilta. No onneksi tällä kertaa lähempi tarkastelu osoitti ne hieman inhimillisemmiksi. Tällä kertaa päätin aloittaa helpolla. Valitsin aivan kallion vasemmasta laidasta reitin nimeltä A-kuppi. Kuvauksessa sanotaan, että pientä kivaa tekemistä. Reitti olikin tosi kiva. Pidempikin olisi saanut olla, mutta minkäs teet. Alussa tepsuteltiin släbiä katon alle laitettiin kulmaukseen piissi toinen piissi kurottamalla halkeamaan niin kauas kun saa, sitten vain jalat släbille ja kädet katon kulmaa ja ylös. Mikko lipsutteli kakkosena ja veinasi, että helpompaakin nelosta on kiivennyt. Mikko valitsi itselleen reitiksi Suursyömärin. Mukavan leveän rännin, jonka pohjia rymyttiin toinen kylki edellä milloin mitenkin jammaillen ja punnertaen. Kruksissa mies puhisi kunnolla ja ylös päästyään päästi komian riemun kiljahduksen. Näytti niin hyvältä, että päätin itsekin kokeilla. Olihan muuten kiva rööri. Kiivetessä sai käyttää monenlaisia kikkoja aivan niin kuin Mikon suoritteesta olin huomaavinani. Tällä reitillä pääsi käyttämään nelosen ja vitosen kamuja, jotka painoivat ihan jonkin verran räkissä, mutta hymy oli leveä siinä kohtaa kun niitä tarvittiin. Laskeuduin alas, pakkasin kamat ja lähdin kävelemään niin eiköhän reisi krampannut. Kuka sanoi, ettei kiipeily ota jalkalihaksille?

Aamupäivän harjoitus tuntui sen verran kropassa, että päätin pitää kahvitauon. Söin leipää ja mitä nyt repusta sattui löytymään ja tuumailin josko sitä uskaltaisi yrittää kiivetä tuon Lastenhuoneen avaimet reitin. Topon sanoin: "Tämä tuplahalkeama sisäkulmassa kuuluu Hopiavuorella kävijän pakollisiin liideihin." On muuten hienon näköinen linja. Sain vielä hyvän beetta pläjäyksen seuraillessa paria suoritusta reittiin. Ei kait se sitten auttanut muuta kun hypätä köyden terävään päähän. Alun fleikkiboulderi vähän jänskätti, mutta onneksi se ei ollut vaikea. Ekan piissin asentelin fleikin päältä. Halkeamat tuntuivat juuri "käteen sopivilta". Vasenta jalkaa sai stemmattua ja oikea pysty halkeamaan jammiin. Vasemman seinän jalitsut oli aika pieniä, mutta onneksi bouldereilla on näihin totuttu. Kädet sai halkeamaan juuri sopivasti eikä puristaa tarvinnut juuri ollenkaan. Aivan mahtavaa kiipeilyä. Tätä täältä tultiin hakemaan. Jalkoihinkaan ei sattunut jammaaminen. Tein siis varmaan jotain oikein. Yläosassa halkeamat tulivat lähemmäs toisiaan ja kapeimpaan kohtaan oli muodostunut pieni pullistuma, jonka yli kiepsautus oli reitin kruksi. Juuri tämän alapuolella oli vasemmassa halkeamassa pieni hylly, jolla seisoskellen sai hyvän varmistuksen sisään. Sitten vaan oikea jalka jammiin, kädet niin ylös kun sai uusi jammi jalalle ja pullistuman päältä kahvasta kiinni. Eipä ollut onneksi paha. Pari hieman henkisempää muuvia. Kahvalta sai laitettua kakkosen kamun pommin varmasti ja ei kun punkeamalla toppiin. Olipas hieno reitti. Tämä täytyy kiivetä joskus uudestaan.

Mikko oli käynyt minun kahvittelujen aikaan ottamassa yläköysiyrkän Säkkipilli nimiseen tähti reittiin. Sen verran oli koville ottanut, että Lastenhuoneen avaimia kakkostellessa piti lepuuttaa köydessä. Yritettiin katsella vielä jotain linjaa mihin ois virittäny ylärin, mutta ei oikein sopivaa löytyny. Laskeuduttiin alas. Yritin vielä haastaa Jania viemään mulle ylärin Säkkipilliin, mutta todettiin kellon olevan niin paljon, että taitaa olla paree lähteä kotia kohti. Jo pelkästään näiden kahden kallion ansiosta Kustavi on kyllä hieno paikka. Kallioitahan on sitten muutama lisää, eli aika pintaraapaisu saatiin aikaiseksi. Täytyy talven aikana treenata itsensä pari napsua parempaan iskuun ja tulla keväällä uudelleen kiipeämään mieltä vaivanneet reitit pois kuleksimasta. Kiitoksia kaikille osallistuneille seurasta ja toivottavasti törmätään pian uudestaan.

- Topoja syysiltojen iloksi http://www.jammi.net/kalliot/index.html
- Leirintäalueen sivut http://www.lootholma.fi

Antti päivittää naamakirjan ennen nukahtamista

Tämän kokoisella teltalla on ilo leireillä. Ei tarvii koko aikaa miettiä uskaltaako kääntää kylkeä

Juha kiroilee Sankarihevillä lämppäillessä. Ei ollu kuulemma liian helppo.

Meitsi tuulettaa kuin isompaakin voittoa. Rigor Mortis ja liidi parilla levolla :)

Komiat oli kelit. Oltsi näyttää vahvaa laskeutumistekniikkaa.

Mustalaisleiri muuttaa Isoniittuun

Mikko tekee vahvaa Suolistosukellusta. Hyvä reitti nimestään huolimatta.

Elina näyttää kuinka se Rigor Mortis kiivetään. Todella rauhallinen suoritus.

Ai mikä puu? Ei lähteny leibäkki Sämpylällä. Ens kerralla sitte.

Antti nautti Grungen mustasta valosta

Sunnuntain ohjelma Antin osoittamassa suunnassa. Hopiavuoreen ei muuten enää ensi kesänä kävellä pellon yli. Maanomistaja kävi kertomassa, että istuttaa siihen viljaa.