Joulu tulla jollottaa

Pönttövuori revisited

Pitkästä aikaa taas blokia. No kun kausi pääsi hyvin vauhtiin niin ukko otti ittensä lentsuun. Siinä se sitte meniki pari kolme viikkoa mukavasti sairastellessa. No viimeviikolla sitte pääsin taas kiikkuhommiin kiinni eli ensin piti hakea vähän hermotusta lihaksiin sisäseinältä ja sitte torstaina 16.12. käytiin Pönttövuoressa Eskon ja Janin kans. Jäätä oli tullu ihan mukavasti lisää edelliseen kertaan verrattuna ja meikäki uskaltautui liidaamaan yhden linjan kallioleikkauksen seinämästä.

Eskopoika se liidailee kovia linjoja ja vetasi tunnelin suuaukolle muodostuneeseen pilariin ensinousun ja viritteli yk pisteen jään yläreunaan. Meitä oli nimittäin kuumottanut testata luolan sisältä lähtevää selkeän näköstä mikstalinjaa, joka loppuu sitten tuolle Eskon liidaamalle jääverholle. No linjahan kyllä oli hieno, mutta ei ollu mulla Janilla menossa. Eskopa sitten köyden päähän ja siitä se mies rempasi ittensä pienen puhinan saattelemana kallion ja betonin rajasta jäälle. No pitää vissiin käydä reenaamaan kun on joillain niin perkaleen kevyen näköstä tuo homma. Nyt sitten vain pultteja kehiin niin avot on hieno miksta setti valmiina.

Esko pilarilla



Seppis

Eilen 20.12. sitte uudestaan jäille ja tällä kertaa Seppikselle. Voi mahoton paikka kun on tullut jäätä paksusti pariin kohtaan. Ikäväkyllä muu seinä on sitten kuiva. No onneksi Seppiksen perussetit oli hyvässä kunnossa eli vasemman laidan mikstakönyämisellä varustetut kaks pilaria ja sitten oikean laidan pilari-/verhohässäkkä, josta valutteli vettä kun suihkusta, vaikka pakkasta oli 15 astetta.

Meikä lähti liidaamaan Vasemmasta laidasta ja Juha ja Jani jäivät alas ihmettelemään. No ihmetellä saikin, kun meikä otti kevyen tunteroisen liidiin. En tajua mitä siinä tuli jähittyä. Pumputti kyllä sen verran mallikkaasti, että piti ravistella hyllyillä jonkun aikaa. Lopun kivelle siirtyminen kuumotti myös ihan mukavasti kun siinä ei ollut jäätä juuri nimeksikään. Joinain vuosina se eka hylly on ollu lähes jään peittämä ja hakuille on saanu pommit paikat. Nyt jouduin vetämään seinässä olleesta paskasta fleikistä sormilla kun en löytäny siinä pupu pöksyissä könytessäni hakulle paikkaa. No hyljetyyli on aina loistavuutta ;)

Ylhäältä heitin Juhalle köyden toiselle pilarille sooloilua varten ja kiskoin Janin kakkosena ylös. Jani kiroili, että kädet vetää aivan jäähän. No meitsillä toimi tällä kertaa hyvin. No päästiin alas siirryttiin oikeaan laitaan ja Jani hyppäs köyden terävään päähän. Pikkuputous näytti olevan hyvässä kunnossa ja ei muuta kun menoksi kun töihinki pitääs ehtiä reilun tunnin päästä. No Jani lähti puskemaan ja kiroiluksihan se meni. Just oli päässy kehumaan miten hyvin oli edellisenä päivänä mennyt Hitonhaudalla, kun ei ollut edes kiipeily ottanut koville. Reilun kymppimetrisellä pätkällä mies otti kolme lepoa pulttiin ja kyynärvarret oli ilmeisen paskana. No sitte meikän vuoro kakkostella. Heti alusta tuli selväksi, että varmistaessa käytetään paksuja hanskoja aivan sama miten lämpimiltä sormet sattuu tuntumaan. Sormet oli nimittäin heti alusta jäässä ja sehän ei perinteisesti helpota kiivetessä. No ennen viimestä ruuvia oli sitten pakko levätä köydessä ja puistella kädet lämpösiksi. Eli putkeen meni. No onneksi siinä liidissä ei ollu vastaavaa ongelmaa. Joulun jälkeen sitten taas ulkoileen.

Meitsi jähistelee Seppiksen peruslinjalla.

Pönttövuori

Käytiin eilen jääkiipeilemässä Janin hypetykseen sortuneina Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin suulla. Ihan asiallinen paikka ja vettä tuntui valuttavan sen verran, että jäätä taitaa tulla tarpeeksi. No nyt ei vielä ollu liikaa joten pitäydyttiin Juhan kans YK hommissa. Esko ja Jani liidaili muutaman linjan.

Rautatiemiehet on laittanu metrin pitusia ja tuuman vahvuisia harjateräksiä kallioon pystyyn. Muuten hyvä mutta ei tekisi mieli tippua tuommoiseen. Ilmeisesti ne on asennettu sitomaan jäitä seinään. Meidän tarkotukseen vois käydä sahaamassa nuo raudat vaikka 10cm pitkiksi, jolloin niistä ei olis niin paljoa haittaa ja hoitaisivat silti tehtävänsä oikein hyvin. No katotaan saadaanko aikaiseksi...

Esko liidaa alusta ohutta jääpätkää.

c Juha Mustonen

Mahtis video aiheesta by Jani

Untitled from Omakustanne on Vimeo.

Talvikauden avajaiset

Käytiinpä eilen avaamassa talvikausi Seppiksellä. Jäätähän ei ollu ku nimeksi ja turpeetki heikosti kohmeessa, koskapa yöllä oli ollu plussaa ja vasta aamusta hiipi pakkasen puolelle. No vettä näytti valuttelevan ihan kivasti paitsi keskisektori taitaa mennä kivenraapimishommiksi. Ens viikolla ehkä sitten jo enempi jäätä. Toivottavasti pohjoinen virtaus jatkuu.

Esko näyttää, että vanhoilla Charleteillaki homma toimii.

Viimesiä pulterikelejä

Aittorinne

Sen verran piti paussia vesisateessa, että uskallettiin ulostautua kiville. Suuntana oli Jykylän klassikkosektori eli Aittorinne. Paikka ei siis klassikko mahtavien linjojensa vaan ikänsä puolesta. Tosin vaikeimmat linjat on kyllä hyvällä kiven laadulla ja hauskoja muuveja. No tällä kertaa oli kuiteski märkää mutta likaista. Eli hauskaa oli ulkoilla pitkästä aikaa auringon paisteessa. Niin ja tavotteet saavutettiin eli sormet saatiin verille ;)

Juha vääntää vasenta kanttia. Reittihän on helppo, muttei tänään koska toppi oli uskomattoman limainen.


Meikä kiukkuaa Tiku:lle: "Siis eihän tää oo ennen ollu näin vaikee." Johtui ilmeisesti limaisesta kriittisestä jalitsusta joka ei suostunu kuivumaan kovasta yrityksestä huolimatta.


Teippiä sormeen, ettei vaan vahingossa revi pulleytä paskaksi.


Meikä ja Psyyke. Tämä tuntui kivalta reitiltä. No paremilla keleillä uusiksi.


Juha psyykkaamassa.



Paavalinvuori

Niin joo Paavalinvuoressa käytiin Antin kans lokakuun puolenvälin tietämissä köysittelemässä. Tuloksena oli Kääpiö 4-, joka on lyhyt mutta hauska trädilinja kohdassa josta tiputettiin poikain kanssa irtokivet paria viikkoa aiemmin. Nyt siis paikalla kolme trädipätkää: Kotipesä, Kääpiö ja Salakaato. Tulossa pulttilinjoja kunhan jaksaa poraa käyttää eli varmaan sitten keväällä/kesällä. Ei nyt lähetä vielä vuotta kertoon, kun se riippuu niin paljon omasta aktiivisuudesta ;)

Reitin tekoa

Käytiin eilen värkkäilemässä ja jotannii saatiin aikaanki. Poistettiin vähän irtokiviä ja siihenpä syntyi loistava trädipätkä. Tosin heleppo, mutta hei pitäähän ihmisten jostain tuo touhu alottaakin. Tuossapa viteo aiheesta. Älä yritä tätä kotona ;)

Irtokivi from Jani Ahvenainen on Vimeo.

Päivä Olhavalla

Selkämaasta osasto vietti lauantaina 2.10. syyspäivää Olhavalla. Olipas muuten hemmetin hyvä keli. Lämpöä jotain 10 tietämissä ja arskan paisteessa sai varmistella avojalkasin. Tahtoo tätä lissää. Ajallisesti käytettiin päivä tehokkaasti alusta loppuun. Ei siis suorittamismielessä vaan hämärästä hämärään. Parkkiksella oltiin aamulla puoli kympin aikaan ja takasi kotia lähettiin illalla kasilta. Matkaahan tuonne kertyy Jykylästä vaan 170km, joten päiväreissu on ihan hyvä vaihtoehto.


Portti tuntemattomaan




En kyllä ymmärrä miten olen onnistunut välttelemään tätä paikkaa koko 11 vuotisen kiikkuharrastukseni ajan. No nyt tuolla on käyty ja takasi on mentävä heti kun kevät saa.

Päivän mottona oli fiilistely, eli ei lähdetty suorittamaan ryppy otsassa. Tämä näkyi kyllä sitten liidien pituudessa. Jokaiseen liidi - kakkostelu - laskeutuminen yhdistelmään saatiin kulumaan 2,5 tuntia ja päivän aikana kiipesimmekin kokonaista kolme reittiä. Kaikki kolme olikin sitten klassikoita suomalaisen kalliokiipeilyn historiassa.


Juha nuotiopaikalla

 


Honey

Arvottiin ekaa reittiä ja silmä hakeutui jotenki kummasti topon nelosiin. No ne näytti kuitenki jotenki ikäviltä linjoilta joten seuraava oli sitten tämä 5- eli Honey. Linja on kyllä hieno, mutta greidi taitaa olla vähän pielessä. Pataan siis tuli. Pumputti niin pirukseltaan kun asenteli kiilaa paskasta asennosta eikä parempaakaan ollut tarjolla. No parilla levolla hengissä ylös asti ;)


Varmistaja hereillä?

 


Ekan piissin tähyilyä




Vielä vikat ravistelut ja tempastaan toppiin




Maisemia ylhäältä

 


Juha nousee yläosan jäkäläränniä. Reitti loppui ilmeisesti alempana olevalle pultille.

 


Vekara/Erikois-A

Porukkaa oli kertyny nuotiopaikan läheisyyteen sen verran, että alettiin harkita helpoille lammen päältä lähteville rännireiteille veneilyä. Meidät saatiin kuitenki käännytettyä ja Juha lähti liidaamaan spesiaalivariaatiota eli alku reitiltä Vekara ja loppu reitiltä Erikois-A. Näin saadaan alusta kolmosta ja lopusta nelosen pintaan oleva hieno linja.


Alun alppirymistelyä




Vaikeampaa ja hienoa halkeama/feissi kiipeilyä




Kylläpäs naurattaa. Taisi olla siis hienoa meininkiä.




Kehrääjä

Tämä klassikko oli ollut minulla jo vuosia mielessä topoa tähyillessäni. No nyt oli hyvät mahikset ottaa vähän tuntumaa reitin ja miehen lujuuteen. On se kyllä pirun hieno linja. Reitti tekee hirmuisen pitkän poikkikulun vasemmalle ja nousee sen jälkeen kallion päälle pystyhalkeamaa. Alhaalta tähyillessä ei pystynyt yhtään sanomaan olisiko reitti menossa vai ei. No ei auttanu ku lähteä kattomaan. Heltsingin tytöt ja pojjaat väitti, että alku olisi vaikein kohta. No kyllähän se jonkin moinen pungerrus oli mutta kyllä kruksi löytyi minusta poikkarista missä sai ottaa kyllä rauhoittavia, että uskalsi hiippailla hyllyjä pitkin eteenpäin ilman varmistuksia. Kokemisen arvoinen reitti johon saa kuitenki aina juuri silloin hyvän varmistuksen kun alkaa olla paskat housussa ja sitten onkin pakko katsoa vähän vielä eteenpäin ;)


Ensin vähän kiipeilyruokaa, että jaksaa




Sitten vähän psyykkausta




Eka poikkari heti alun pungerruksen jälkeen.




Tokan poikkarin alussa ja pölättää.




Ja vieläki naurattaa vaikka on melkein pimeää. Ihan ei tarvittu otsalamppuja reitillä.

Wuuhuu kitkat on mahtavat!

Eilen tuli lähetettyä yks nemesis harteilta eli ensinousin reitin Salakaato ja greidi olis varmaan jotain kutosen luokkaa ja saattasinpa laittaa V kirjaimen perään. Saapi toistonousija varmistaa greidin tarkemmin. Mie kun olen tuota reittiä tän kolme vuotta hieronu niin hiljasta on että pystyis tarkkaa arviota antamaan. Sijainti on vielä aika arka kun lupa-asia on meneillään, mutta jos joku innostuu kokeilemaan niin multa saa tarkempaa speksiä ja voin vaikka lähteä varmistelemaanki.

Lähestymistä on maantieltä jotain 200m ja Jyväkylästä noin 15km eli ei pitäis olla kynnys kysymys. Niin eli reittihän on hienoakin hienompi ja sisältää feissiä, stemmausta, leibäkkiä ja lopetus on tietysti hieno mantteli kallion päälle. Lähetystyössä käytin varmistuksena kiiloja ja frendejä, sekä boulder pädiä. Pädin käyttö siksi, että teknisestä kruksista tulin jo kerran aiemmin tonttiin. No onneksi oli sillonki pädi mukana niin ei tullu sairaus päiviä. Reittihän on Keski-Suomi tyyliin vaikea onsaitattava muuvien suhteen. Vaikka tyrkytän greidiin V:tä perään ei tämä tarkota sitä, että varmistukset olis paskoja, vaan sitä että suosittelen pädiä alle, koska kruksista on hyvät mahdollisuudet tontittaa. Nimimerkillä kokemusta on.

Salakaato menee tuota selkeää sisäkulmaa ja varmistukset siis luonnollisilla välin vähän mielenkiintoisesti. Laitetaan parempaa kuvamateriaalia ja speksejä kunhan saadaan luvat kuntoon.

Helteet hellittää

Non nii. Nyt aletaan olla jo oikeissa kiipeilylämmöissä. Ulkona +13 ja puolipilveä. Ainut huono vaan, että nyt alko sitte nuo syksyn sateet. Niin ja jokasyksyinen flunssakierre. Sainpas kuitenki tuossa välissä käytyä Patamalla kertaalleen ja sitte vähän boulderointia Paavalinvuoressa. Siinäpä ne sitte oikeastaan elokuun lopun ja syyskuun alun kiipeilyt oliki. Mutta kyllä mie tästä kunhan nyt lähtis tämä perkelhen romuska. Katotaas ens viikolla!

Juha vääntää Patamalla nelosen trädiä. Linja siinä heti Kenin oikealla puolella.

Helteitä pitelee

Heinäkuussa on ollu aika hiljaista kiikkurintamalla. Oon yrittäny saada tauon aikana kadotettua kuntoa takasi sormireenillä, sisäkiikuilla ja lenkkeillen. No oikeasti en oo ehtiny hyvien ja huonojen syiden takia kiikuille kun kerran Halsvuoreen sukulaispoikien ja Juhan kans ja sillonkaan kiivetty kun Rojuränni kertaalleen. No sunnuntaina mennään urheilemaan sinne Halsvuoreen. Antti on yrkkäilly Myrskynratsastajia 7a+ jo parina kertana ja kait se täytyy itekki kokeilla. Sitte siinä vieressä olis Leikki-ikä 6c ja Multasormi 6b+, jotka pitäis kans tempasta toppiin.

Mutta jos kerran ette ole ulkona kiikuilla niin lukekaas Andy Kirkpatrickin loisto ploki sooloilua El Capilla - I know when I stop hurting I'll be stronger - and the lack of pain is just a sign that you're getting weak (wow I sound like Marlk Twight).

Kesäkuu ja heinäkuun alku

Hep,
Eipä oo taas tullu kirjailtua mittää. No tässä tuli pidettyä toisaalta tuommoinen kahen ja puolen viikon kiipeilytauko. Pahin kevään innostus loppui kun tontitin trädi projektilta. Mitään fyysistä ei hajonnu, mutta jo siihen mennessä vähän laskenu motivaatio jotenki lässähti. Tiistaina käytiin sitten Juhan kans Hutungissa ja kyllähän sitä aika heikossa hapessa oli. Kuukausi takaperin veivatut prokkikset ei taipunu edes kovalla irvistyksellä. No nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja eiku kohti uusia haasteita(tai no vanhojahan nuo nyt on jo viimekesältä ;)).

Perheenisin kesäkuuhun mahtui siis boulder keikka Luolavuoreen(Leppäveden sellaiseen) ja köysiräpistelyä Hirvaskalliolla, sekä pari kertaa trädiprokkiksen yrkkäystä. No katellaas jos tuolta rojektilta sais vaikka videomatskua aikaseksi jossannii vaiheessa syksyä.


Luolavuori

Ensin käytiin Juhan ja Kaapon kans toteamassa Luolavuoren pulterit tiukoiksi. Tai no korkeus varmaan tekee kutosesta vähän timakamman. Ensin käytiin "Julma hurmuri" kivellä ja kiivettiin lämppäriksi se paikan helpoin linja. No se jäikin sitten päivän ainoaksi lähetykseksi. Todettuamme Julman hurmurin liian tsyykkaavaksi lähdimme etsimään Entti-kiveä. Yllättäen 27cragsissä oli väärät koordinaatit kivelle ja harhailtuamme puolisen tuntia metsässä Kaapo päätti kilauttaa kaverille. Sittenpä se kivi löytyikin suht helpolla. On se kyllä aika massiivinen pulteri. Kiivettiin seisomalähtö yhteen helpoimmista linjoista ja todettiin että ei pysty. No ehkä joskus sitte kun seiskat taipuu(ja lehmät lentää) niin palataan astialle. Hieno kivi ei siinä mitään valittamista.

Meikä ja paikan helpoin linja "Jes!" 4


Samoilua metsässä gps ei auta kun koordinaatit on pielessä, mutta mikäs sen hienompaa kun kesäisessä metsässä kävely.



Hirvaskallio

Hirvaskalliolla käytiin kesäkuun eka viikonlopulla Antin ja Juhan kans katsastaan sporttikiipeilyä ekaa kertaa tälle kesälle. On se vaan ihan hassun hauska kaltsi tuokin ja välillä mielenkiintosta kiivetä släbihässäkkää, kun on taas tottunu pultereilla vähän jyrkempään profiiliin. Ekaksi kiivettiin reittiä Ken 6a ja sain arvotun on sight vuoron. Reitti ei ollut sohvalta katsottuna kovinkaan pahan näköinen, mutta kyllä se vaan taas mukavaa sekvenssien haeskelua oli. Jaloilla pystyi seisoskelemaan suht rennosti ja miettimään, että mitähän sitä keksis seuraavaksi. Lähellä toppia oli vielä loisto lepuutushylly, jossa pystyi seisoskelemaan ilman käsiä ja miettimään, notta mites mie veän tuon seuraavan vähän jännemmän muuvin lopun kahvoille. Saattaapa olla, että loppupelissä tämä oli meikän ensimmäinen 6a on sight. Red pointteja nyt on tullu aikain saatossa jo melkonen liuta, mutta juuri nyt en muista mitenkäs se oli. Joka tapauksessa meikä aivan fiiliksissä reitin jälkeen. Aurinko paisteli ja pieni tuulenvire kävi, joten paljon parempaa ei kiipeily voi ollakkaan. Juha ja Antti hoitivat molemmat reitin myös kotiin fläshinä ja vaihdettiin viereiselle Barbielle 6a+. Antti lähti saittaamaan barbieta ja alku näytti hyvältä, mutta sitte pienen bulken ylityksessä tuli stoppi. Mies jähisteli muuvia ees taas eikä sitte millään lähteny. Sitte pitiki kiivetä alaspäin hyllyille seisoskelemaan vähäksi aikaa ja ladata yrkkää varten psyykettä. Yrkkä näyttikin hyvältä ja Antti pungersi muuvia ihan tosissaan ja saikin sen menemään, mutta kahvaan kurottaminen oli tsyykkeelle liikaa ja pultista oli napattava kiinni. Pienestä jäi siis on sait suorite kiinni. Meitsille kävi sitte hyvin saman lailla. Antin sekvenssi ei tosin sopinu mulle yhtään ja vaihdoin hieman jalka beettaa. Psyyke tosin loppu mullaki kesken ja pultista oli napattava. No ens kerralla sitte menee. Joka tapauksessa hieno reissu ja kiivettyäkin saatiin.

Juha pähkää Kenin kruksia


Antti ja Barbie



Rojekti

Meitsillä on ollu tässä kotihuudeilla projektina tuommonen reilun kymmenen metriä korkea trädi pätkä. Tämä on astetta timanttisemmilla muuveilla varustettu ainakin meitsin omaan tasoon nähden ja niinpä se ottiki pari vuotta, että sain muuvit tehtyä.

Juhan kans käytiin pariinki kertaan paikalla ja eka kerralla kiipesin savuhormireittiin ensinousun erittäin vähillä varmistuksilla eli yhellä frendillä jammautuneen lohkareen taakse. Tällä linjalla on helppoutta jotain nelosen pintaan ja nimeksi tuli Kotipesä ylhäällä hyllyllä kasvavassa männyssä olevan poikain tiimimerkin johdosta. Ihan hauska linja tämäkin ja sopii vähän huonommassaki kunnossa olevalle kiikkusankarille, kunhan vaan pää kestää.

No sitte siihen varsinaiseen asjaan. Eka kerralla kattelin yläköydellä varmistuksia reittiin ja yllättävänki hyvin menee kilkettä varsinki reitin yläosan halkeamaan. Alaosaan ja kruksin kohalle sitte vähä hintsummin eli siis suht tsyykkaava reitti. Toisella kerralla ensin lämppäiltiin viereisillä bouldereilla ja lämmöt saatiin pintaan siinä määrin, että taisi voimatkin vähän huveta. No yrkkään lähtö tuntui ihan hyvältä ja varmistuksia laitellessa homma tuntui kulkevan. Kruksimuuvista heitin jalan vähän huolimattomasti otteelle ja ohi. No kunnon pannut siitä ja tonttiin asti. Onneksi tuli laitettua pädit alle. Mietin, että lähenkö yrittään uuestaan, mutta jostain kumman syystä ei kiinnostanu. Yläköydellä kattelin muuvit uuestaan ja tuntuipa kyllä tosi raskaalta jos vertas edelliseen kertaan. No ihmekkös, että tuli pannut vedettyä. YK yrkällä hokasin kuitenki, että kruksiin vois saada nro 1 kiilan mikä varmaanki riittäis pitämään pienen horjahduksen. No katellaanpa ens kerralla.

Toukokuun touhuja

Toukokuussa on siis tehty muutaki ku maattu sohvalla. Keljon keikkojen jälkeen ollaan käyty pari kertaa Kanavuoressa, kerran Herkuleksella, Näätäkivellä ja nyt toissapäivänä 28.7:lla. Sitte oon käyny työstään yhtä trädittelylinjaa kertaalleen ja siihen kun kattoo vielä piissit kohilleen niin eiköhän se siitä aukea.


Kanavuori

Kanavuoressa oon yrittäny avata seiskan tiliä Rakulalla, mutta se on kyllä vielä jonkun matkan päässä. Vaakalistoilta pystylistalle veto on pysyny muutaman kerran, mutta siitä pitäis sitte pungertaa jalkoja ylöspäin eikä oo pystyny kun vähän yrittään. No eihän sitä tiedä jos vielä tänä kesänä jossaki vaiheessa.


Herkules

Herkules oli kyllä hieno paikka, vaikka mulla onki semmonen fiilis, että tämän sektorin nimi oli joskus Olohuone. No en oo varma miten se meni. Korkeahkoja helpohkoja linjoja kiipeiltiin Antin ja Mikon kans. Päivä oli kevään toinen helteinen päivä ja puoli kahen aikaan todettiin, että liian kuumaa on. No kympiltä kun alotettiin niin johan tuohon ehdittiin työstäänki.

Mikko "Puun ja Kuoren välissä" 5
 

Antti korkeahkolla layback halkeamalla
 

Antti korkealla feissillä, jossa oli uskomattoman hienon näkösiä otteita. Toppaus oli sen verran jänskä, että jäi meiltä tekemättä.
 


Näätäkivi

Näätäkivellä käytiin Antin ja Juhan kans tervehtimässä vanhoja vihollisia eli Robin Hoodia ja Rio:a. Alkuun vähän lämppäiltiin ja sitte asiaan. No yhtä paskoiltahan ne tuntui taas talven jälkeen. Tai no tällä kertaa pysyi jo Robin Hoodin krimpissä kiinni ja pääsi yrittään vetoa yläkahvalle. Syksyllä ei ollu mitään jakoja ees pitää tuota krimppiä. No ei menny kuiteskaan. Sitte vaihdettiin kiveä Syyshämäräkiveen ja siinä tien puolen kulmassa kulkee joku kutosen reitti, jossa oon kans käyny kertana muutamana itkemässä paskoja otteita ja vaikeita muuveja. No ei ollu nytkään menossa ja aloin jo masentua, että täällä taaskaan mitään pääse - paska paikka! No Antti jaksoi kuitenki yrittää ja tsempata. Ajattelin sitte vähä niinko seuraksi siinä yrittää, vaikkei se nyt kuiteskaan olis menossa. Muuvit taittui kuitenki yks kerrallaan ja parinkymmenen yrkän jälkeen Antti lähettiki reitin. No tästä sisuuntuneena piti itekki lisätä efforttia, mutta pari slouppaavaa listaa yritti vahvasti estää meikän lähetystoiminnan. Vasen käsi slouppaavalla listalla ja oikeaa kahvasta toiselle listalle siirtäessä laskeuduin aina niinko perhonen kukalle, PAM ja mies selällään patjalla. Keksin kuiteski parin yrkän jälkeen loistavan heel hookin kulmalle ja avot reittihän meni. Jännä miten fiilikset voi heittää lattiasta kattoon tuommosen onnistumisen seurauksena ;) Jäähyttelyksi kiivettiin vielä hauska släbi Metsätähti kiveltä ja ei kun kotia.

Juha tavoittelemassa krimppiä Robin Hoodilla
 


28.7.

Helteiden jälkeen onneksi normaalit kevät kelit palasivat ja toissapäivänä käytiinki Timon kans 28.7:lla 15 asteen lämmöissä. Eli optimi keli 15 ja arska paisteli pilvien lomasta. Lämppäiltiin ja fiilisteltiin alkuun helpoilla reiteillä Leaving ja Kuhan julma sektoreilla. 28.7:lla oon taistellu Elämäni savotan kanssa jo useampana vuonna, mutta nyt ei tarvinnu onneksi pettymystä hakea kun kiven alla oli noin puolimetriä vettä. No mutta projektejahan tuolla riittää ja otin kohteeksi niistä yhden Unelma kivellä ja kaks Harmonia kiveltä. Unelma kivellä oon taistellu Chocolate sex reitin kans varmaan neljänä eri kertana eikä ole ollu menossa. No nyt tuo pysty lista oli jotenki kasvanu kokoa ja parin yrkän jälkeen sain jalka beettan kuntoon ja reitti meni. Harmonia kiveltä olin kertaalleen yrkänny Groger grabit ropleemaa ja tuo Harmonia alkoi kiinnostamaan, koska greidin 6b+ perusteella se vois olla menossa. Groger grabitin kanssa piti ottaa pari yrkkää, mutta otteet tuntuivat siinäkin suuremmilta kuin ennen. Ilmeisesti Metoliuksen rock ringseillä on jotaki tekemistä tämän kanssa. Sitten vaan yrkkään Harmoniaa. No "not even close but sigar" ja kymmenkunta yrkän jälkeen oli todettava krimppivoimien olevan hieman puutteelliset tälle komealle linjalle. Yläosan pystylistaa pääsin kuitenki tavottelemaan, joten ei se niin kauhean kaukana voi olla. No ehkä tämäki tänä kesänä...

Timo ja Polvi


Meikä ja Chocolate sex. Huomaa loistava asukokonaisuus ;) Tämä taitaa olla kyllä meikän pohjanoteeraus vaikken mikään tyyliniekka ole koskaan ollutkaan...


Timo etsii portaita Stairwayllä


Meikä ja Groger grabit

Gaddin pojan mietteiä treeneistä

Elikkäs ei kun siitä reenaamaan. Ideana siis on, että jos et täytä nuita vaatimuksia niin ei onnistu. Jos taas menee heittämällä niin et silti välttämättä onnistu tekniikan puutteen vuoksi. Nämä on siis niinku vähimmäisvaatimukset, jotta olis jotain saumoja suorittaa nuo otsikot.


clip from Gravsports
----------------------------------------------------------------------------------

So what are threshold strength levels for a few different mountain sports?

With zero scientific methodology I'd offer the following threshold strength levels for what I would call a "solid" level in each sport:

Alpinism:
-Hike up 3,000 feet in under one hour, 5,000 feet in under three (Messner could reportedly do 1,000M/3,200 feet in under 30 minutes or something...).
-Do 10 pullups (not because pullups are necessary, but because anyone who can do 10 real pullups is sorta trained up)
-Do "Angie" in under 20 minutes if you think you're "elite."
-Climb grade IV ice all day on minimal gear and be relaxed about it, lead 5.6 with a pack.

Technical rock climbing at a solid 5.13 level
-Do 10 pullups on a half-inch ledge.
-Hang a 1 inch ledge for 5-10 seconds one-handed.
-Campus up the smallest rungs in your climbing gym.
-Climb ten 30M pitches of modern mid-5.12 a in a day (all different pitches, no laps).

Trad Rock climbing 5.10:
-Do one pullup on a one-inch rung.
-Do three pullups on a bar.
-Hike 1,000 feet vertical in 30 minutes.
-Climb all day on 5.7 and still think it's fun.

Mixed climbing M12 (without trickery):
-Ten pullups with tools staggered lower head to upper spike.
-Front lever for two seconds, 20 knees to elbows straight.
-One-handed hang 20 seconds, 20 seconds other hand, repeat for ten cycles.
-Onsight M10 sometimes, always do it second try.

Keljossa taas

Käytiinpäs eilen taas pulteroimassa. Viime kesän superproggislinja Gang Bang 7A oli yrkkäilyn kohteena. Täytyy kyllä sanoa, että nuo seiskan linjat alkaa olla aika voimakasta tavaraa. Jokaisessa otteessa pystyy oleilemaan, mutta yhtäkään muuvia nuista kolmesta vaikeasta ei saatu tehtyä. Tai no muuvin saa tehtyä, mutta muuvin loppuotteessa ei pysy kiinni. Loistavuutta siis ;)

No ei sitä tiiä jos vaikka tänä kesänä olis tuo menossa. Sorminahat sain kuiteski kulutettua nuilla hiukan helpommilla linjoilla niin ohueksi, että muutamasta kohasta puskee verta läpi. Niin ja vasemman käden olkalihakset veinas ottaa vähän itteensä. Onneksi osas jättää yrittämisen kuitenki ajoissa, ettei paikat hajonnu. Jospa sitä sitte loppuviikosta kävis pikasetin tuohon Kanavuoren ghettoboulderille vielä heittämässä.

Keljosta kajahtaa

Eilen käytiin Juhan kans kipuilemassa Keljonkankaalla. Ensin otettiin turpaan Sarkopenia kiveltä. Nelosen linja oli ainut antautunut linja. Tuota Koivua yrkkäsin, mutten tajunnut jalkabeettaa istumalähtöön. Olis ilmeisesti pitäny käyttää toista kiveä apuna. Sitten se Sarkopenian terävä krimppi ylitti kipukynnyksen eikä pystyny vetämään tarpeeksi lujaa. No seli seli. Vaihdettiin kiveä kun ei alkanu homma luonnistua. Käpsittiin metsän läpi Marvinille ja siellähän olikin neljä miestä lähettämässä linjoja. No nyt alkoi arska paistaa risukasaan ja meiltäki alko hommat onnistua vähän paremmin. Kipusin kapusin helpot linjat poies ja päätin ottaa kuntotestin a la Super changoo.

Super changoo vuoden takaa. Nyt ei ollu lunta eikä vettäkään pahasti.



Eka vedolla ei oikea käsi pysyny tuossa kuvan slouppaavassa listassa. Seuraavalla kahdella vedolla ampu oikea jalka irti liukkaasta kuppiotteesta. Alko jo päässä pyöriä, että eipä taida mennä, mutta kokeillaan nyt kuitenki. Avot oikea käsi pysyi ja vasen myös. Sitten alko usko loppua ja veinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta kuin noiduttuna sormet pysy kivessä kiinni. Ei sitte auttanu ku heittää oikea käsi sloupille ja vääntää jalan päälle seisomaan ja niinpä sitä oltiinki topissa. Wuuhuu! Kunto on siis parempi ku vuos sitte!!!

PS. Aamuyöstä keksin uuden beetan Sarkopenialle. Täytyy varmaan ens viikolla käydä testaan ;)

Kehitys kehittyy

Non nii yllättävänki vähällä effortilla antautu tuo Mystinen metsätyömies. Tiistaina eli 20.4. käytiin poikain kans taas räpistelemässä ja sieltähän saatiin taas muutama reitti avattua. Ens kerran täytyy kyllä mennä jo jonnekki muualle, että saa vähän greideihinki perspektiiviä.

Edellisellä kerralla avattu Tempaus(Linkki) on kyllä kans hieno reitti vaikka kruksi onki perslähtö ja muuveja on kaks tai kolme, mutta hieno on ei voi mitään. Tämä Mystinen metsätyömies lähtee persmaasta vasuri hyvästä fleikistä ja oikea huonommasta nypystä vetäen slouppaavalle listalle oikeaan yläviistoon. Listan pitäminen ja seuraavalle listalle vasurin siirtäminen ja jalkojen kikkailu tästä on vaikeinta kun tasapaino pitäisi samalla säilyttää ja painopiste lähellä seinää. No greidiveikkaus on 6b - 6c, mutta käykäähän kokeilemassa ja kommentoikaa. Löytyy siis tuolta: Paavalinvuori

Meikä yrkkää metsätyömiestä. Nimi risusavotasta kiven ympärillä.


Jani ja Tempaus

Böylderkausi avattu

Wuuhuu olipas taas siistiä! Oltiin ko lapset karkkikaupassa. Paavalinvuoressa oltiin halailemassa kiviä. Kattelin aikasemmin kauempaa, että paikat on kuivat ja ei kun menoksi. No ei ollu paikat kuivat. Korkeat ja helpot släbit valu vettä sen verran tasasesti, ettei kauempaa ollu erottanu kuivasta. No onneksi vierestä löytyi vielä avaamattomia settejä kuivana. Avattiin 5 uutta onkelmaa ja kaks jäi projektiksi vaikein kiivetty oli jotain 6a ja helpoimmat nelosen luokkaa. Ainaki ite olin yllättyny kuntotasosta, sillä edellisinä vuosina eka kerta on ollu tosi takkusta. No tästä on sitte hyvä lähteä kohti seiskan proggiksia.

Niin mitäs tapahtui maaliskuussa? No ei paljon mitään. Piti huipentaa jääkausi Koron mahtiliideihin, mutta sen sijaan maattiinkin kaks viikkoa sängyn pohjalla ja podettiin angiinaa ja sen jälkiseuraamuksia. No siitä paskasta selvittiin ja nyt on taas pelit käynnissä. Tuli vaan niin tiukka antikliimaksi tuohon jääkiipeilyyn, että otti koville alkaa reenaamaan uudestaan. Leuanveto alkaa taas olemaan samalla tasolla, kun ennen sairastumista. Sormivoimia ei ole tullu paljon reenailtua syksyn jälkeen, joten se onkin nyt sitten se heikoin lenkki. Muutama treeni viikkoon niin eiköhän se siitä sitte kuukauden sisään ala jo jotenki kulkemaan.

Patjalla istuskelu tuli taas tutuksi ;)


Jani yrkkää reissun vaikeinta ropleemaa, joka jäikin rojektiksi. Tälle seinälle saa varmaan useammanki uuden linjan putsattua.


Nuca ihmettelee mitä nää isot miehet oikein puuhaa...


Otto vääntää kulmausta.


Timo yritttää persausta maasta


Jani levitoi

Hajoilua ääreisverenkiertoon

Joo kävinpäs eilen taas Seppiksellä Mikon kans vetämässä yk reeniä. Jään louhinta alkaa kyllä sinänsä käyttämään, mutta perskele kun mies on kolmekymmentä eikä osaa pukeutua kelien mukaan. Tämä tosin johtuu aika pitkälle siitä, että pitää muka aina testata jotain uutta varustetta. Tietysti tällälailla "kontrolloiduissa" olosuhteissa testaaminenki on suht helppoa. Kelihän oli taas maan mainio eli -10 ja arska paistoi.

Testissä:
1) Vettä pitävät neopreenisukat.
- Ei hyvä ainakaan ilman sisäsukkaa. Hiki jää varpaiden väliin ja käy yllättävänki kylmäksi. Täytyy testata vielä sisäsukalla kun varpaat antaa luvan.
+ Näiden hyvä puolihan pitäis olla se, että ei kastu jalka ulkoapäin tulevasta kosteudesta eli kenkien kastuessa. No eipä se taida pakkasella olla muutenkaan ongelma :)

2) BD:n Torque hanskat
- Kylmä tuli. En tiiä mikä se nyt sitte on tässä hanskahommassa kun viimekerralla vetelin nuilla nahkahanskoilla eikä tuntunu missään - ennenkö ne kastu. Näiden softshell tuotteidenhan pitäis kuitenki pysyä kuivana...
+ Pito on hyvä

Soolomies seppiksellä

Kävinpäs torstaina sitte yläköysisooloamassa Seppiksellä, kun en saanut ketään houkutelluksi mukaan. Kelihän oli ihan loistava. Aurinko paistoi ainakin vähän aikaa ja pakkastakaan ei ollut tappavan paljon.

Jäät kylpee arskassa
 

Itekseen puuhastelu oli jotenki paljo rauhallisempaa, kun jonkun kaverin kans värkkääminen. Tuli tarkasteltua tekniikkaaki paljo tarkemmin, eikä vaan kauhottua mäkiä ylös.

Soolomies
 

Niin joo niistä hanskoista. Pitohan nuissa on aivan mahtava. Lämpöarvo on sitten eri juttu, mutta mie alan pikkuhiljaa komppaamaan isoja poikia siinä, että jos korelämmöt on kohillaan niin hanskat voi olla sitte vaan suojaamassa kastumiselta. Tuolla Seppiksen reissulla kiipesin alun lämmittelyn jälkeen nahkasilla vuorettomilla työmiehenhanskoilla ja neki veinas olla kuumat. Siis niin kauan kunnes kastuivat ja alkovat jäätyä. Sitteppä kirosinki, että olis pitäny ottaa nuo BD:n hanskat mukaan. No ens kerralla...

Ulkoilua

Sunnuntaina oli kyllä aivan loistava ulkoilupäivä. Alta kymppi pakkasta ja arska paisteli. Mikäs sen parempaa? No Tietysti jääkiipeily rotkolaaksossa mihin se aurinko ei paista ;)

Käytiin siis katsastaan Hitonhauta. Tänä vuonna ei oo jäätä kuin yhdessä paikkaa mutta siinä sitte sitäkin enempi. Kunnon fiilistelysetit saatiinki vedettyä ja olipa kyllä taas jääkiipeily niin hauskaa, että vois saada siitä aivan väärän kuvan jos ei tietäis paremmin.

Joku muukin oli keksiny saman ajatuksen. Vähän aikaa kun oltiin väännetty saapui viiden jampan porukka ja tästä vielä vähän ajan päästä parisko. Eli meitä oli tuolla pikkuruisella paikalla kymmenen henkeä.

Jani lämppäilemässä.


Lämppäröinnin ja yhden sporttiliidin jälkeen kokeilin vetää semmosta koko putouksen diagonaalisti vetävää poikkaria ja sehän oli perkele yllättävän timanttista touhua tuo poikkarointi. Puoleen väliin pystyin, mut sitte oli otettava levot ruuvissa. Tosin tähän saatto osittain vaikuttaa seki, että jostain syystä päädyin ruuvaamaan toisen ruuvin pystyltä lukotuksessa ja oli niinko niin lähellä, etten sturtsannu sen ruuvin kanssa. No sitteppä ei pystynykkään ennää :) Tuo lukotusruuvaus tuli tehtyä pitkälti siksi, että jalat oli semmosella jääverholla eikä uskaltanu luottaa niihin.

Lopuksi liidasin pisimmältä pystyltä vielä yhden vedon. Kylläpäs oli muutes paikat maanantaina jumeksessa. Asiallista reeniä siis.

Lisää kuvia reissulta Janin blokista: omakustanne.blogspot.com