Keljosta kajahtaa

Eilen käytiin Juhan kans kipuilemassa Keljonkankaalla. Ensin otettiin turpaan Sarkopenia kiveltä. Nelosen linja oli ainut antautunut linja. Tuota Koivua yrkkäsin, mutten tajunnut jalkabeettaa istumalähtöön. Olis ilmeisesti pitäny käyttää toista kiveä apuna. Sitten se Sarkopenian terävä krimppi ylitti kipukynnyksen eikä pystyny vetämään tarpeeksi lujaa. No seli seli. Vaihdettiin kiveä kun ei alkanu homma luonnistua. Käpsittiin metsän läpi Marvinille ja siellähän olikin neljä miestä lähettämässä linjoja. No nyt alkoi arska paistaa risukasaan ja meiltäki alko hommat onnistua vähän paremmin. Kipusin kapusin helpot linjat poies ja päätin ottaa kuntotestin a la Super changoo.

Super changoo vuoden takaa. Nyt ei ollu lunta eikä vettäkään pahasti.



Eka vedolla ei oikea käsi pysyny tuossa kuvan slouppaavassa listassa. Seuraavalla kahdella vedolla ampu oikea jalka irti liukkaasta kuppiotteesta. Alko jo päässä pyöriä, että eipä taida mennä, mutta kokeillaan nyt kuitenki. Avot oikea käsi pysyi ja vasen myös. Sitten alko usko loppua ja veinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta kuin noiduttuna sormet pysy kivessä kiinni. Ei sitte auttanu ku heittää oikea käsi sloupille ja vääntää jalan päälle seisomaan ja niinpä sitä oltiinki topissa. Wuuhuu! Kunto on siis parempi ku vuos sitte!!!

PS. Aamuyöstä keksin uuden beetan Sarkopenialle. Täytyy varmaan ens viikolla käydä testaan ;)