Lissää boulderointia

Tarkotuksena oli käydä kiipeämässä trädiä jossain vähän kauempana, mutta sään haltija ei ollut armollinen sen suunnitelman suhteen. Plan b oli sporttikiipeilyä Pataman kalliolla, mutta sekin oli märkä joten päädyttiin sitten boulderoimaan 28.7:lle. Edellisestä käynnistä oli meikäläisellä vierähtäny vasta 3 vuotta, joten kivahan se oli käydä testaamassa onko kehitys kehittynyt. Ja olihan se - siis kehittynyt. Ihmeellistä tällä kertaa oli se, että koko tän kuuden vuoden aikana, mitä näitä Keski-Suomen metsiä on kiipeilymielellä tullut koluttua tämä oli varmaan toinen kerta kun olen törmännyt näin moneen boulderoijaan yhdellä boulderpaikalla. Siellähän meitä oli siis yhteensä kaikki kuusi.

Lämppäriksi kaavailtiin Granit fighting man reittiä ja Petrus sen lähettikin tyylikkäästi. Mie otin pari yrkkää ja jänistin pikkusen ennen toppia eli ei tullu tikkiä ei. Hitsi vieköön olishan se nyt pitäny lähettää. No jos sitte kolmen vuoden päästä ;) Sitte testattiin Kuhan julmaa ja ohan kyllä hienon olonen reitti. Alku on vaan niin herkkä, että piti ottaa varmaan viis yrkkää, että pääsi ees kiveen kiinni kunnolla. Muutama yrkkä siihen sitten laitettiin, mutta kumpikaan ei päässy yrittään kruksin vetoa, joten päätettiin vaihtaa kiveä.

Seuraavaksi mentiin Egoterroristi kivelle. Lauri ja Päivi tulivat myös ihmettelemään jalitsujen puutetta. Nuo helpommat linjat oliki tullu kaikki siitä jo kiivettyä, mutta Lentoterroristia ja Egoterroristia en ollu koskaan oikein tajunnut. Niissä ei vaan ollut kasvanut tarpeeksi otteita. No mutta nyt oli näköjään asenneilmasto muuttunut sen verran, että riittävä määrä otteita tuntui löytyvän. Petrus yritti Egoterroristia ja Lauri lähetti Lentoterroristin ja heti kohta Egoterroristin. Oliskohan mulla ollu neljäs yrkkä kun sain Lentoterroristin kiivettyä. Hauska linja. Yhtäkään hyppylähtöä en ole aikaisemmin kiivennyt, joten uutta tuokin. Petrus ei Egoterroristia kovasta yrityksestä huolimatta saanut menemään. Minäkin testasin sitä vain sen verran, että totesin säästäväni mieluummin paukkuja Harmonialle.

Harmonialla en viimeksi saanut tehtyä ensimmäistä muuvia kunnolla, kun en vaan pysynyt oikean käden krimppilistassa. No nyt pääsin melkein suoraan ihmettelemään viimestä dynaamista roiskaisua toppiin. Mutta siinäpä se sitten olikin. Jotenki ei vaan ymmärtäny miten siitä pitäisi toppiin kiskaista. Vasemmalla kädellähän se sitten loppujen lopuksi oli. Tai niin se tuo Lauri sen ainakin lähetti. Mulla oli siis seisomalähtö close but no cigar. Taitaa olla pakko käydä tälle syksylle uudestaan kokeilemassa. Sitten alkoikin sataa ja voitiin lähteä hyvillä mielin kotia. Tulipahan ainaki ulkoilua ja reipasta mieltä, vaikka lähetyksiä ei tullutkaan kun yks koko päivälle.Harvemmin sitä toimistorotta pääsee seittemäksi tunniksi ulos kerrallaan.

Patamalla oli lähetyskelit kohillaan. Vettä valui melkeen norona kallion pintaa.

Vanhus paikkaa jänteiden heikkouksia

Graniittitaistelija

Petrus vetää näytöstyyliin

 

Kuhan julma on aika julman näkönen

 

Petruksen tyylinäyte

Herkkää on. Hyvä kun pysyy seinällä.

Lauri näyttää mallia Egoterroristilla

Petrus kasaa komian paketin.

Pitkän miehen beetta on hieman erin näkönen ;) Pädejä ainaki oli tarpeeksi tuolle kivelle.

Lauri ja Harmonian istumalähtö

On makeita muuveja