Koiran kusetus boulderilla

Lauantaina kävin halailemassa kiviä ja harjaamassa yhen uudenkin linjan. Selkä ja varsinnii oikea käsi on käyny jumittaan aika vahvasti ja pitikin pari päivää lepuutella ennenkö uskalsi käydä kiikuilla. Nytki oikeastaan vaan helppoja linjoja ja kevyesti. Illalla sitte hieroin kättä ja tein rannekääntöä käsipainolla vähän joka suuntaan. No nyt tuntuu vähän paremmalta. Pitää varmaan jatkaa iltajumppailua, ettei tarvii lääkärillä asioida.

Tuommosen kiven nurkan putsailin sammaleista ja olihan kuumaa ja mutaista hommaa. Otteet oli ihan kohtalaiset, mutta mankkaa pyyhettä ja harjaa joutui käyttämään ihan urakalla. Ihan kiva linja siihen syntyi vaikka alkuun elättelin, että olis tullu vähän tiukempiki. No tällä kertaa tämmönen. Ens kerralla sitte jotain muuta. Tuohon syntyi nyt sitte Sammaleen tappaja 6A. Käykäähän testaan onko greidit edes huudeilla. No hassun hauska linja kuiteski eikä huonosti tunnin ja vartin reissuksi ;)

Rojektifiiliksissä

Petruksen kans käytiin tuossa Paavalinvuoressa heilumassa. Ohan se kyllä hyvä paikka tämmöseksi kotikallioksi. Petrus otti sitte kovana poikana flash suoritteet Janin reitteihin Oiva ja Toivo. Hieno suoritus! Ite tyydyin kakkostelemaan molemmat, koskapa tarkotus oli pistää kunnon yrkkää tuohon meitsin sporttirojektiin. Täytyy kyllä Janille vieläki antaa pisteet kotiin nuista linjoista. On ne hienoja.

Ilmeisesti tässä alkaa pikkuhiljaa päästä samalle tasolle mihin syssyllä jäätiin. Vuosi sitte ekoja kertoja kunnolla yrkkäsin tätä rojektia ja eihän se ollu menossa lähellekään. Yläkerran muuveista en saanut tehtyä yhtäkään. No nyt pystyy jo tekemään ne muuvit, mutta linkitys on kyllä vielä kuusessa. Alkukaan ei ole ihan mitään läpsyttelyä. Jos lukee sekvenssin väärin on aika hiljaista päästä edes seinälle. Paitsi tietysti jos voimaa on muille jakaa. No mulla ei ole ja sekvenssin on mentävä todella sulavasti pikku katon alle, muuten on aika turha edes yrittää seuraavia kruksimuuveja. Tällä kertaa sain muutaman yksityiskohdan hiottua kruksiin eli yhden käsikrimpperin lisää ja jalka beettaa hiottua. Saas nähä joko ens kerralla tuoreena miehenä sais muuveja linkitettyä.

Petrus testaili kans muuveja ja sai pistääki pari yrkkää, että pääsi seinälle. Kruksi muuveihin ei näyttäny mieheltä tulevan mitään parempaakaan ehdotusta, joten täytyy pysyä omassa sekvenssissä. Tästä tulee kyllä hyvä reitti

Projektointi jatkuu

Lauantaina tuliki reenailtua taas. Poitsun päikkäreiden aikaan reenailin itseni puhki kotiseinällä. Sitte lähettiin tuttujen luo grillaileen ja illalla pikku viineissä sain sitten päähäni käydä testaamassa sporttirojektia lähikaltsilla. Olipas taas järkevä ajatus tuumin kymmenen aikaan illalla kallion laella, mutta nyt kun siellä kerran oltiin niin pakkohan se oli kokeilla. Muistelin, että reitin alku olis kivaa kauhomista, mutta kylläpäs ottiki koville. Ei se sitte vissiin ihan kauhomista ollukaan ;) Mutta asiaan - eli kruksi muuvit tuntui kyllä taas jämäkille, mutta tällä kertaa sain niistä kaikki paitsi yhen puhtaasti tehtyä. No ens kerran pitää yrittää houkutella joku mukaan niin ei tartte huolehtia ite varmistamisesta.

On se tiukkaa.

Boulderpaja ja Patama

Meitsi tuulettaa Barbien kruksin jälkeen

Sääennustus ei ole hellinyt kiipeilijää tällä viikolla. Päätettiinki
Antin kans käydä maanantaina Boulderpajalla reenailemassa ja se oli
hyvä päätös. Tämä oliki mulle eka kerta siellä ja täytyy myöntää, että
on se kyllä aika paljo hienompi paikka kun Hutunki. Tai no Hutungin
heikkous taitaa olla se että sinne pitää tehä reitit ihan ite, eikä
omistajalla ole ollut paljon intressejä ostaa uusia otteita tai
panostaa seinän kehittämiseen muutoinkaan.

No joka tapauksessa Boulderpajalla oltiin ja paikka oli kyllä hieno ja
reittejä tuntui olevan tarpeeksi. Seinät oli sen verran korkeita,
ettei topin läheltä kiinosta ottaa pannuja ihan miten päin sattuu.
Reitteihin oli kyllä onnistuttu tekemään ihan hyviä kiipeilyliikkeitä,
joten tänne täytyy tulla toistekin.

Keskiviikon sää näytti vähän paremmalta ja sovittiin Juhan kans, että
mennään käymään Patamalla. Juha ei ollu käyny vuoteen Patamalla
ja pojjaat oli tehneet tuona aikana useammankin hienon reitin
yritettäväksi. Alkuun päätettiin lämmitellä Puuhapete reitillä ja Juhalle se taisi
oli kyllä vähän tiukka lämppäriksi kun ei ollut menossa. Greidistä sen
verran että ei se kyllä minun mielestä ole paljoa sen helpompi ku
Kenikään. Tosin tämähän ei tarkota sitä etteikö tämän reitin greidi oo
kohillaan. Kenin greidi voi olla vähän pehmeä.

Kaks vuotta sitten testasin Barbie nimistä linjaa ja silloin sain
kruksi muuvin just just tehtyä. No nyt tuntui kruksiin tulo paljon
helpommalta, mutta kruksimuuvin henkisyys yllätti jälleen eli pannut
tuli. Tai no ruotsalaispannut eli köyteen istuun ja uudestaa. Kiipesin
reitin ylös jätin jatkot paikalleen ja lepuuttelin. Toisella yrkällä
lepuuttelin ennen kruksia itsetunnon kohilleen ja hyvinhän se meni. On
vaan niin henkisen pieniä nuo otteet ettei veinaa tohtia. No ens
kerralla sitte Super Mario.

Yläköysisankaruutta ja sisäreeniä

Torstaina käytiin Ilkan kans Falkkareilla kiikuilla. En ollut
aikasemmin käynytkään missään pääkaupunkiseudun kallioilla. No parempi
myöhään kun silloinkaan. Aika hieno ja psyykkaava paikka kyllä näin
släbikiipeilijälle.

No eipä ollu sitte kyllä reitit menossakaan. Ilkka usutti testaamaan
Sledge Hammer reittiä, mutta totesin että yk:lla vois ehkä testataki.
Oikea valinta ei nimittäin ollu menossa kun kovalla taistelulla ja
usealla levolla. Kiitosta vaan Ilkalle kärsivällisestä varmistamisesta
ja tsemppaamisesta. Hieno reitti ja joskus vielä liidailen. Sitten
Ilkka testasi rojektiaan ja sehän äsähti toppiin. 7a+ lisää miehen
tikkilistalle. Ei paha. Meikä tuskaili muuveja ja kyllähän ne aikasta
tiukalta tuntui.

Sittemmin olen pari sisäreeniä kiskonu kotiseinällä. On se vaan hienoa
ihan omalla seinällä reenailla, vaikkei mitään luksus otesettejäkään
ole saanu hommattua. Nyt pystyy aika pienessäkin aikaikkunassa
vetämään hyvät reenit. Jospa se kunto tästä lähtis nousuun.

Brittisektorilla suhisemassa

Paten kans oltiin lauantaina Paavalinvuoren Brittisektorilla kiipeilemässä ja olihan taas mukavaa ulkoilua. Lämpökään ei haitannut kun sitä taisi olla maks 18 astetta.

Alotettiin helpoimmasta kun Patekaan ei paikalla ollut kiivennyt. Pate lähti liidaamaan Kiven kääntäjä reittiä ja hienostihan se sujuikin. Varmistuksiakin laittoi reitille kaikki kaks ;) No mikäpä siinä jos ei tarvii. Kakkostelin linjan lähestymistennarit jalassa ja ihan hyvää tekemistä nuilla kengillä.

Seuraavaksi taas Pate köyden terävään päähän ettei mene onsight suorite piloille. Eli kohteena oli seuraava linja oikealta - Oiva. Mies kävi laittamassa ekan piissin ja totes, että voispa tulla takasi vähän hengittään. Kiipesi alas lepäileen ja vähän aikaa psyykkausta ja käsien ravistelua saikin miehen ylös reitistä. Hyllylle nousu veinasi tehdä hieman tiukkaa, kun ei takareisi tahtonu antaa periksi. Muuten meniki sitte ihan hyvin.

Olin ajatellu, että jos tuo Oivan liidi tuntuis itellä hyvältä niin lähtisin sitte yrittään Toivoa, joka mulla oli tuolta vielä kiipeämättä. Viime kesänä yritin Toivoa yläköydellä kahtena eri kertana varmaan kuus yrkkää, mutten uskaltanu liidata. Kiipesin Oivan vanhasta muistista ja ihan hyvältä kyllä tuntui, mutta jotenki ei oikein ollu luottoa lähteä suoraa Toivoa kiipeemään. Laitettiin yläköysi Toivolle ja ajattelin, että laittelen yläköydellä varmistukset kohilleen ettei tarttis liidissä arpoa. Yläköydessä reitti tuntui kyllä melkein yhtä vaikealta kuin viime kesänäki, mutta nyt ei kahen peräkkäisen yrityksen välissä tullu pumppia juurikaan käsiin ja varmistuksetki löyty hyvin kohilleen, joten pakkohan se oli koittaa liidata :) Patekin kiipesi linjan yläköydellä vahvan näköisesti, mutta toisella yrkällä jalat lipsui ja kädet pumppas ja mies taisi tarvita pari lepoa reitin kiipeämiseen.

Tässäpä on sitte dokumenttia siitä meikän liidisuoritteesta. Hieno reitti. Käykäähän kiipeemässä!

Toivo from Juuso Raekallio on Vimeo.