Keljosta kajahtaa

Eilen käytiin Juhan kans kipuilemassa Keljonkankaalla. Ensin otettiin turpaan Sarkopenia kiveltä. Nelosen linja oli ainut antautunut linja. Tuota Koivua yrkkäsin, mutten tajunnut jalkabeettaa istumalähtöön. Olis ilmeisesti pitäny käyttää toista kiveä apuna. Sitten se Sarkopenian terävä krimppi ylitti kipukynnyksen eikä pystyny vetämään tarpeeksi lujaa. No seli seli. Vaihdettiin kiveä kun ei alkanu homma luonnistua. Käpsittiin metsän läpi Marvinille ja siellähän olikin neljä miestä lähettämässä linjoja. No nyt alkoi arska paistaa risukasaan ja meiltäki alko hommat onnistua vähän paremmin. Kipusin kapusin helpot linjat poies ja päätin ottaa kuntotestin a la Super changoo.

Super changoo vuoden takaa. Nyt ei ollu lunta eikä vettäkään pahasti.



Eka vedolla ei oikea käsi pysyny tuossa kuvan slouppaavassa listassa. Seuraavalla kahdella vedolla ampu oikea jalka irti liukkaasta kuppiotteesta. Alko jo päässä pyöriä, että eipä taida mennä, mutta kokeillaan nyt kuitenki. Avot oikea käsi pysyi ja vasen myös. Sitten alko usko loppua ja veinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta kuin noiduttuna sormet pysy kivessä kiinni. Ei sitte auttanu ku heittää oikea käsi sloupille ja vääntää jalan päälle seisomaan ja niinpä sitä oltiinki topissa. Wuuhuu! Kunto on siis parempi ku vuos sitte!!!

PS. Aamuyöstä keksin uuden beetan Sarkopenialle. Täytyy varmaan ens viikolla käydä testaan ;)

Kehitys kehittyy

Non nii yllättävänki vähällä effortilla antautu tuo Mystinen metsätyömies. Tiistaina eli 20.4. käytiin poikain kans taas räpistelemässä ja sieltähän saatiin taas muutama reitti avattua. Ens kerran täytyy kyllä mennä jo jonnekki muualle, että saa vähän greideihinki perspektiiviä.

Edellisellä kerralla avattu Tempaus(Linkki) on kyllä kans hieno reitti vaikka kruksi onki perslähtö ja muuveja on kaks tai kolme, mutta hieno on ei voi mitään. Tämä Mystinen metsätyömies lähtee persmaasta vasuri hyvästä fleikistä ja oikea huonommasta nypystä vetäen slouppaavalle listalle oikeaan yläviistoon. Listan pitäminen ja seuraavalle listalle vasurin siirtäminen ja jalkojen kikkailu tästä on vaikeinta kun tasapaino pitäisi samalla säilyttää ja painopiste lähellä seinää. No greidiveikkaus on 6b - 6c, mutta käykäähän kokeilemassa ja kommentoikaa. Löytyy siis tuolta: Paavalinvuori

Meikä yrkkää metsätyömiestä. Nimi risusavotasta kiven ympärillä.


Jani ja Tempaus

Böylderkausi avattu

Wuuhuu olipas taas siistiä! Oltiin ko lapset karkkikaupassa. Paavalinvuoressa oltiin halailemassa kiviä. Kattelin aikasemmin kauempaa, että paikat on kuivat ja ei kun menoksi. No ei ollu paikat kuivat. Korkeat ja helpot släbit valu vettä sen verran tasasesti, ettei kauempaa ollu erottanu kuivasta. No onneksi vierestä löytyi vielä avaamattomia settejä kuivana. Avattiin 5 uutta onkelmaa ja kaks jäi projektiksi vaikein kiivetty oli jotain 6a ja helpoimmat nelosen luokkaa. Ainaki ite olin yllättyny kuntotasosta, sillä edellisinä vuosina eka kerta on ollu tosi takkusta. No tästä on sitte hyvä lähteä kohti seiskan proggiksia.

Niin mitäs tapahtui maaliskuussa? No ei paljon mitään. Piti huipentaa jääkausi Koron mahtiliideihin, mutta sen sijaan maattiinkin kaks viikkoa sängyn pohjalla ja podettiin angiinaa ja sen jälkiseuraamuksia. No siitä paskasta selvittiin ja nyt on taas pelit käynnissä. Tuli vaan niin tiukka antikliimaksi tuohon jääkiipeilyyn, että otti koville alkaa reenaamaan uudestaan. Leuanveto alkaa taas olemaan samalla tasolla, kun ennen sairastumista. Sormivoimia ei ole tullu paljon reenailtua syksyn jälkeen, joten se onkin nyt sitten se heikoin lenkki. Muutama treeni viikkoon niin eiköhän se siitä sitte kuukauden sisään ala jo jotenki kulkemaan.

Patjalla istuskelu tuli taas tutuksi ;)


Jani yrkkää reissun vaikeinta ropleemaa, joka jäikin rojektiksi. Tälle seinälle saa varmaan useammanki uuden linjan putsattua.


Nuca ihmettelee mitä nää isot miehet oikein puuhaa...


Otto vääntää kulmausta.


Timo yritttää persausta maasta


Jani levitoi