Pakkomielle pt2

Lauantaiksi sain Janin ja Timon houkuteltua mukaan härväämään Pakkomielteelle. Pojjaat oli ensimmäistä kertaa jääkamppeitten kans liikenteessä, mutta suoriutuivat huomattavan hyvin varsin vaativasta ensikosketuksesta lajiin.

Aamulla veinas epäilys hiipiä puseroon, että näinköhän uskallan ledauttaa alun thin ice osion. Pystyn alkuun asti vedetään ilman varmistuksia ainakin tällä kelillä noin sentin jäällä. Yllättävän helposti se kuitenki onnistui ja päästiin yrkkäämään itse kiipeilyliikkeitä.

Meitsi härväilee ekaa varmistusta


Edellisellä kertaa Esko värkkäs varmistukset eikä meikän tarvinnu niistä välittää. Tällä kertaa alaosan muuvit taipui ihan kohtuudella. Toki tuo frendien kanssa härvääminen toi oman mausteensa hommaan.

Tässä reitin ensimmäisiä kiipeilyliikkeitä


Parin kiipeilyliikkeen jälkeen on kiva lukotus katon alla ja hakun torkkausta poikkihalkeamaan.


No ei menny.


Timo alun jää/turve setillä. Vielä naurattaa.


Timo suorittaa kiipeilyliikkeitä ja keleet lentelee naapureiden iloksi.


Jani nykäs muuvit kerralla katon alle ja pääsi myös sovittelemaan hakkua jään tukkimaan halkeamaan. No Joulun jälkeen jatketaan sitten entistä tuhdimmassa kunnossa ;)

Paavalin Pakkomielle

Tästä se tarina alkaa. Maanantaina kävin ekaa kertaa testaamassa muuveja. On se kyllä perkule aika hirvitys reitiksi. Nyt ei kyllä tullu mediatiedostoja aiheesta, mutta eiköhän tuolta vielä ehi valosammallaki kelillä kuvailla ;) Vielä täytyy reenailla jonku aikaa, notta saadaan kestävyydet ja voimat kohilleen. Saapa nähä minä vuonna on menossa jos koskaan. Tästä päätellen reitti on siis just sopeva meikän projektiksi, ainaki jos Dave MacLeodin periaatetta projektin valinnasta käyttää. Eli reitin täytyisi tuntua aluksi täysin mahdottomalta.

On se kyllä jännä miten on sattunu just oikeille kohille nuo otteet jotta siitä on mahollista päästä ylös. Niin ja onhan siinä jäätäki, jotta saadaan mixdead reitti. Alussa on kiva släbiramppi erittäin ohutta jäätä ja sitte lopussa kans vähän leveän halkeaman sisällä. On se hienoa tuo kiipeily on se...

Reeniseinän mallia Kanadasta

Taidanki väsätä tämmösen itelle. Niin ja kunnan maille tietty ;)

Hutunkisessiot

Lauantaina 21.11. vietettiin seuran pikkujouluja ja pidettiin leikkimieliset kilpailut. Tällä kertaa pistelasku toimi niin, että jokaisesta reitin yrityksestä sai pisteen. Uudestaan ei jo kiivettyä reittiä saanu kiivetä tai no sai mutta ei pisteitä. Reitintekijöille propsit hyvistä reiteistä. Meikäläinenki pääsi yli yhen reitin eli pojjaat oli onnistunu ottamaan kuolevaisetkin huomioon.

Klipsun editointi on vähän niin ja näin, mutta siinäpä nyt sitte kuitenki.

Hakkureeniä

Videon editointi tuntuu aina ottavan jonniin verran aikaa. Tällä kertaa noin puoltoista viikkoa. No mutta tämmösiäpä reenejä vedelty nyt pari kertaa Hutungissa. Voin kertoa, notta vielä on Tapsan (rollomixed) 7 min kattokestävyyteen matkaa. No mutta ei kun reeniä a muerte!



Kelithän jatkuu paskoina joten ulkokelejä odotellessa...

Video Ruotsin sporttimestoilta

Täytyy kattella videoita kun ei saa aikaseksi kiipeillä :)

On muutes Ruottissaki hienon näköstä settiä:

Sisäreeniä

Kyhäsinpäs eilen hakkureitin Hutungin boulderseinälle. Nyt on sitten koko keskivartalon paketti jumeksessa, kun yritti rimpuilla katossa figure nelosia. Kaikki muuvit sain tehtyä, mutta eipä menny putkeen. Elikkäs ihan sopivan haastava reitti, kun ei ekalla yrkällä menny ;)

Paska kännykuva, mutta kuva kuitenki:

Vaipanvaihtoa ja ehkä vähän reeniä

Aika hyvin tuo vaavi ottaa kyllä tilanteen haltuun. Ei oo pariin viikkoon paljon muuta tehty kun vaippoja vaihettu ja syöty ja nukuttu. Eilen sain nipistettyä sen verran, että kävin Hutungissa toteamassa kunnon paskaksi. On se hyvä, että on vakioreittejä joilla voi todeta kuntotason ;)

Videokiipeilyjä sohvatreeneihin:
Kovien poikain pakkomielteitä


Ja speedomiehen blogista haukkari.blogspot.com

Hakkuja tylsyttään

Do dii. Tulipas sitte tuo hakkuilukausi avattua eilen. Käytiin Antin kans raapiin kalliota ja hikihän siinä tuli. Jäätä ei ollu, mutta räntää sentään vähän heitteli ;) On se vaan hauskaa jännää tuo kallion raavinta. Ja pumppaa taas boulderoitsijaa ihan mukavasti, vaikka lyhyitä pätkiä kikkailtiinkin niin ja tietysti yläköydellä. No ens kerralla voi saada jo kiipeilymuuvejakin aikaiseksi. Niin nyt ei kyllä tullu kuveja sorry.

Huomenna taas boulderoidaan jos vaan Esteri sallii.

Videopätkää netistä

Hienoja maisemia Nixistä. Kyllä ne vaan alpit on hieno paikka. Saas nähä millon pääsee ite seuraavan kerran. No kävis ny ensin tylsyttään hakkuja jossain.

Paavalinvuori calling

Perjantaina joutu käymään uudestaan Paavalinvuoressa avaamassa jo putsattuja rojekteja. Niin ja yrkkäämässä sitä pahuksen Huutoa yössä. Aurinko paisteli komiasti raekuuron jälkeen eikä kivet onneksi kastuneet vaikka asfaltti olikin aivan märkä.

Saldona oli neljä ensinousua kaikki Janille ja jamppa vielä äsäytti tuon Huudon yössäkin, joka tuntuu olevan 6a:ksi aika timanttista tavaraa. He he - se on hyvä kun ensin ite valittaa, että jätkät greidaa reittejä munilleen ja sitte ite vetasee greidin pieleen ;) No kertokaa toistajat onko kyseessä 6a+ vai 6b isoille pojillehan tuossa tuoskin on paljon väliä, mutta puuhastelijoille toki...

Tässä kuvia uusilta linjoilta:

Jani reitillä "Kruisailu"


Meikä samalla reitillä


Toinen feissi jossa kaks kuumottavaa linjaa


Jani ja "Släbätys hirvitys" vaikeutta ylävitosen verran ja korkeutta n.6m. Kuulemma hieman jo kuumotti...

Fiilistelyä

Do dii. Eilen käytiin eka kertaa kiipeilemässä sitten jalan katkeamisen. Tai no kävinhän mie Hutungissa vuorikengät jalassa kerran, mutta sitä ei voi ehkä laskea. Hyvä oli fiilis. Jalka pysyi yhtenä kappaleena ja kunto tuli todettua huonoksi, vaikka eipä tuo yllätys ollutkaan.

No joka tapauksessa käytin koiraa juoksemassa metsässä viimeviikolla ja löysin kymppikiven vierestä pari uutta kiveä, joista yksi on ihan kuumottava ja toiseenkin saa ihan kunnon släbätys vääntöjä. Kolmanteenkin voi saada jonkun lyhyen reitin. Sijainti on siis Kymppikiven ja Paasivuoren puolessa välissä, mutta toisella puolen tietä. Kuvassa keltaisella kivet ja violetilla "polku".



Käykäähän kattelemassa, kun muilta projekteilta ehditte. Tuohon hänkille vois saada vähän timanttisemmankin linjan. Tässäpäs muutama kuva ja syntyneet reitit:

Släbikivi ei reittejä. Toisella puolen kiveä lisää tekemistä. Tämä kivi on siis suurimmalta kiveltä vähän matkaa alarinteeseen Säykin suuntaan.


Tähän syntyikin ihan mukava vääntö. Nimeä en tiedä(Jani saa kertoa), mutta greidi lienee jossain kutosen ylänurkilla. Istumalähtö oikeasta reunasta ja topataan koivun vierestä ylös.


Kiven toisella reunalla lämppäri. "Jalkavammasen vääntö" helppoutta jotain 4:n luokkaa. Istuiltaan pieneltä kiveltä ja nurkan yli kiepsauttaen.


Hänkki feissi olikin sitten liian iso pala meidän tehtäväksi. Käykäähän isot pojjaat avaamassa hieno linja.


Pikkukivi vähänmatkaa radan suuntaan. Tähän voi saada jonkun pienen punnerruksen.



Sitten alkoi iltahämy vaivata ja päätettiin jättää loput harjaukset tuonnemmaksi ja suunnattiin Paavalinvuoren valmiille linjoille fiilistelemään.

Tässäpä reittinä "Lenkkeilijä" ja vaikeutta 5:n verran. Meitsin avaama joskus kesäkuun alussa.


Janin piti kuitenkin saada harjalle käyttöä ja tässä uusin luomus "Viiden tähden hylje" seisomalähdöllä.


Pari otosta hienolta släbiltä "Jykän olo" vai olikohan tämä kuitenki tuo "Taustavoima". Meikä tarkistaa onko kengännauhat auki.


Timo puristaa minkä pystyy.


Näinhän siinä sitten käy kun yrkkää omia reittejään. Ei vaan pysty ;)

Kiviä kasvaa metsässä

Tai ainaki se siltä tuntuu, kun taas pitkästä aikaa pystyy metsässä kävelemään.

Tuommosiapa löyty tänään Muuratsalosta




Ainakin toisella kivellä oli joku joskus kiivennytkin polkeentuneesta maasta ja mankasta päätellen. Kukahan lienee ja saapas nähä milloin tuonne ehtii katteleen reittejä.

Eilen löyty lisäksi pari ihan varmasti neitsytkiveä tuosta Kymppikiven vierestä. On se vaarallista tuo koiran ulkoiluttaminen ;)

Kommentti:
Jaaha tämä Muuratsalon paikka näyttikin olevan tuo Keventäjät. Hienoa settiä joka tapauksessa. Tuonne on mentävä vielä tänä syssynä.

Kuntoraportti

Hyvinhän tämä homma meni. Mulla oli mielikuva suurinpiirtein, että kipsin poiston jälkeen vaan kuntoutetaan lihas ja taas juostaan. No ei se nyt aivan niin näköjään mene. Suurin ongelma on ollu jalan turpoaminen ja nivelsiteiden jäykistyminen kipsin aikana. Nyt on kuus viikkoa kipsin poistosta ja nilkan liikkuvuus on ehkä 90%. Nilkka nivelen ympäristö turpoaa vieläkin ja pohkeessa ei todellakaan ole voimaa.

Jalka heti kipsin poiston jälkeen
 

Tuosta kuvasta huomaa hyvin myös kuinka jalkapöydän lihakset ovat surkastuneet ja jalka on kaventunu toiseen verrattuna. Tämä on myös aika paha sillä jalka ei näin kestä rasitusta kovin hyvin.

No kun ei urheilla niin harrastetaan sitten kaikkea kivaa, mihin ei urheillessa jää aikaa. Tai no - ihan ku tuo urheilu nyt tässä iässä sitte olis niin paskan tärkeää. Kävinpä kouluttamassa koiraa vähän koirien tavoille. Suht hyvin tuo sorsan oppikin hakemaan.

Demokratiaa sorsille


No nyt on sitten ollu se sikaflunssa tai mikä lie, mutta tämmöstä kuumetautia ei olekaan kymmeneen vuoteen ollu. No mikäs kiire tässä parannellessa ;)

Kesä - heinäkuu

Non nii. Kesäkuussa tuli käytyä pohjosessa kattomassa poikain meininkejä ja Ikuisen tuskan rojektointi jatkui.

1) Rollo
Pojat oli löytäny tosi asiallisen paikan Torniojoen ja Muurolan välistä. Vaaran nimi lienee Petäjävaara ja toposta ei ole tietoa, mutta kyllä ne rovaniemeläiset paikan tietää(ja maps.google.com). Paikka tarjoaa hienoa settiä nelosen trädistä seiskan sporttipunnerruksiin. Petäjävaarassa nyt ei ihmeempiä lähetyksiä allekirjoittaneen toimesta tullu, mutta Jukka ja Olli-Pekka avas pari reittiä vaikeudeltaan jotain nelosta. Hienoja reittejä ja klassikko meininkiä. Keli oli kesäkuun alkuun poikkeuksellisen kuuma nuille leveysasteille ja sääskiäkään ei vielä ollut. Voin suositella.

Toisena päivänä käytiin Olli-Pekan kans Karhunnulkissa eli Songassa. Sonka on kyllä myös hieno paikka ja asiallisia sporttireittejä löytyy helposta Helppoon ;) Liidattiin helppoja ja Olli-Pekka näytti miten Kulma 6c taipuu vahvojen sormien alla. Meikä sai jopa muuvit tehtyä Kulmaan yläköydellä, mutta liidi jäi puuttumaan ja odottelemaan seuraavaa pohjosen reissua. Oltsi veivas vielä yläköydellä kädet makarooniksi Kulmalla ja oltiinkin valmiita suuntaamaan Rolloon palauttavalle kaljalle.

Olli-Pekka ja kulma


2) Jykylä
Ikuista tuskaa ja bouldereita tuli veivattua kesäkuun toisella viikolla. Sain inspiksen ja reenasin neljänä päivänä putkeen. Ensin Halsvuoressa köyseilemässä helppoa trädiä, sitten Paavalinvuoressa boulderoimassa, Halsvuoressa uudestaan yk-soolona Ikuista tuskaa ja lopuksi vielä uudestaan Halsvuoressa rojektoimassa Ikuista tuskaa. Paavalinvuoreen avasin pari uutta linjaa. Arete varsinkin ihan hieno jotain kutonen. Pitää käydä vielä uudestaan veivaamassa niin osaa sanoa tarkemmin. Ikuinen tuskakin taipui jo jälkimmäisellä kerralla yläköydessä. Vielä kun pääsis tekemään liidin.

Pääsemisestä puheenollen tulikin pieni kiipeilytauko tähän kesän keskelle. Onnistuin kippaamaan moottoripyörän Motoparkin radalla Virtasalmessa sillä seurauksella, että sain ulkokehräsen murtuman ja kuudeksi viikoksi jalan kipsiin.

Että näin


No kipsi pois kuun lopussa ja miehellä kasa motivaatiota loppukesäksi/syksyksi kiikkuhommiin. Yritetään saada edes muutama rojekti tapettua.

Toukokuun antia

Kyllähän tuota toukokuussakin on tapahtunut. Ollaan väännetty muuveja Ikuiseen tuskaan Halsvuoressa ja juostu kilometrejä Oulun Terwahölkän puolimaratonia odotellen. Tavotteena oli juosta alta 1h 45min, mutta sepäs ei aivan ottanu onnistuakseen. Tässäpäs sitten tilitystä kuukauden puuhasteluista:

1) Ikuinen tuska

Nyt on pari kertaa käyty tälle kesää muuvittelemassa ja alkaa olla pikkuhiljaa reitti kasassa. Eka kerralla vaati 6 lepoa köyteen ja viimesellä meni kahella levolla. On siis mahdollista, että voimakestävyyskin kehittyisi pienellä yrittämisellä. No huomenna mennään taas treenaamaan reitille. Jospa se siitä lähtis. Halsvuori on kyllä hieno paikka. Ehkä aivan helpoimmat linjat puuttuu mutta pienellä reenaamisella saa ittensä semmoseen kuntoon, että tekemistä riittää. Niin ja projektoijalle riittää tekemistä aina kasin nurkille asti.

Jani tekee kiipeilyliikkeitä


Eka kerralla tuli muutes tehtyä kesän eka trädisuoritus: "Roju ränni" ja greidi valtava 4. Kyllä tuo trädittäminen vaan on aika puuhaa, mutta ei taas auta kun kiiloja kolistella niin jospa ne alkas vitoset taipumaan.

2) Terwahölkkä
Kävin Oulussa hölkkäilemässä puolimaratonin, jotta pysyy ees jonkinmoinen aerobinen kunto päällä. Reitillä vierähti aikaa 1h 46min 9s. Eihän tuo aika nyt mikään huippu ole, mutta ok kuitennii. Tavotteena oli juosta 5min/km aikaa ja siihen pääsinkin reippaasti, mutta huoltopisteiden kävely nappasi sen verran aikaa, ettei pystyny parempaan. Täytynee syksyllä juosta nuo huoltopisteetkin.

Maali häämöttää


Onnellisesti maalissa

Klipsu

Tässäpä notkia suomalaisnuori märällä, mutta onneksi karkealla kivellä. Huom. boulderoidessa niin tärkeät kiipeilyvaljaat ;)

Puutarhan hoitoa

Käytiin Timon kans Muuramessa hengailemassa ja hoitamassa puutarhaa. Kelihän oli mitä parhain, eli väliin sato vettä ja väliin paisto aurinko. No mutta pikku vikoja kun on asenne kohdallaan ;)

Tässäpä nyt sitte sitä puutarhanhoitoa



Seurauksena saatiin pari jotain kutosen linjaa. Tarkempaa arviota sitte kun saadaan kuivankelin nousut tehtyä.



Timppa hengailee viimekesänä putsatulla prokkiksella.



Lopuksi testattiin yhtä kulmassa menevää linjaa, mutta sen loppukolmanneksessa taitaapi olla astetta jämäkämpi dyno, joka ei ainakaan tällä reissulla selvinnyt kummallekaan. Katellaanpa josko se kesän aikana alkais aueta.

Kyllä

Jes nyt se on tehty! Lähetettiin sitten eilen porukalla(mie, Jani ja Kaapo) se Super changoo Keljossa. Gang bangiaki fiilisteltiin ja tuo Kaapon ketale vetaski eka muuvsin jo toisella yrkällä. Loput jäiki sitte puuttumaan. Mulle ja Janille sitten not even close but cigar, mutta pitäähän sitä kesäksi ollakin jotain tekemistä ;)

On se kyllä asiallista settiä taas tuo kiven halaaminen. Sormet verellä, itelle sopivan vahvoja muuveja, kaverit ja auringon paiste. Eipä ollu ikävä sisäseinälle.

Nyt alkaa muutes olla jo niin lämmintä, että täytyy kaivella ens viikolla nartsakin kaapista.

Sori vaan kuvien puutteesta mut jätin kameran kotio...

Keljo kutsuu

Eilen taas könyttiin Keljonkankaan kivillä. Kyllä tuo Marvin kivi on vaan aika hieno murkula. On lämppäriä ja sitte vaikeempaa. No tuossapa tämän kerran tapahtumia.

Timppa vääntää X vai Y reittiä


Meikä ja Arete


Tässäpä taitaaki olla sitte alkukauden proggista. Eli Super changoo 6C. Edellisen kerran meni alku ja ny sain tehtyä nuo lopun muuvit. Jokohan sitte ens kerralla...

Alku veto


Totinen mies hiukan ylempänä

Kevätkauden avaus

Do diin torstaina 16.4. avattiin Markon kans kevätkausi. On se vaan hienoa taas veivata ihan oikealla kivellä. Nyt muutes talvikauden puuhailut ei ole menneet aivan hukkaan, sillä kutoset tuntui suht kivoilta. Jos tuota vertaa edellisiin vuosiin kun vitosetkin on ollu tiukkoja niin suunta on selvästi oikea. No huomenna taas mennään koitan saada enemmän kuvia.

Marko fiilistelee
 

Kalliokauden avaus 21.3.

Lauantaina tuli käytyä Halsvuoressa testaamassa kalliokiipeilyä. Tai no kävin katsomassa paikkojen kuntoa ja innostuin samalla vähän kokeilemaan. Tässäpä aika surrealistinen kuva ässäMix reitistä.



Kyllähän ne varpaat tossuissa jäätyi, mutta yllättävän helpoilta tuntui muuvit. Saapa nähä milloin uskaltaa trädinä tuommosen linjan täräyttää. Täytyy varmaan ottaa vähän yläköysiyrkkää ja katella sitte tilannetta. Kelit näyttää jokatapauksessa siltä, että vähintään kuukausi menee ennenkö tarvii tuonne lähteä oikeasti kiipeämään. No mutta tässäpä ehtii vetää sopivasti voimakauden treenit ja sitten kallioille.

Korouoma 12 - 15.3.

Torstai 12.3. - autoilua

Torstaina töiden jälkeen ajeltiin Posiolle mökille ja perillä oltiin vähän vaille yks yöllä. Reilut 600 kilsaa näyttäis tulevan auton mittariin täältä Jyväskylästä. Tällä reissulla meitä olikin ihan asiallinen porukka, yhteensä 9 henkeä ja lähtökuopat löytyi Helsingistä, Tampereelta, Jyväskylästä, Oulusta ja Rovaniemeltä. Sääennustus näytti todella hyvältä viikonlopulle. Alkuviikosta piti kunnon pakkasta ja viikonlopulle nollan tietämiin. Voiko parempaa toivoa?

Mökki Keski-Posiolta




Perjantai 13 päivä

Suunnitelmana oli heilahtaa Ruskealle fiilistelemään ja katsomaan mikä se on tämän kertainen kunto. Henk koht suunnitelma oli pistää Kaapo terävään päähän ja fiilistellä kakkosena omaa kuntoa. Ei muuta kun tukeva pekoni kananmuna setti naamaan kahvin säestyksellä ja sitten uoman polkua tallaamaan.

Ruskean jäätilanne



Turkulais kolmikko oli ehättänyt putoukselle ennen meitä ja olivat lähdössä vetämään pääuoman oikeasta kolmanneksesta. Vasemmasta laidasta tuli vettä kuin saavista, joten Kaapo päätti kiskasta niin vasemmalta kuin kuivana olisi mahdollista. No mikäpäs siinä tuloksena suht miehekäs liidi kukkakaalijäätä, jossa pari ruuvia oli siinä rajoilla, ettei tulleet vetämällä irti.

Turun pojjaat setittää




Kaapo esittää jääkiipeilyn perustekniikkaa



Kakkostelu tuntui sen verran helpolta, että päätin lähteä kokeilemaan kuntoani siitä pääuoman oikeasta laidasta. Alun jyrkkä tuntuikin aika helpolta, ehkä sen takia, että siihen oli syntynyt loistavat huukkauskolot edellisten kiipeilijöiden toimesta. Parhaasta ruuvin paikasta laskinkin metrin säteellä viisi vanhaa ruuvin reikää. Loppuosaan piti sitten ottaa vähän haastetta ja vetää melkein pysty linja, jota ei kukaan ollut aiemmin kiivennyt. Hienoa oli. Fiilistelyjen myötä kello olikin jo sen verran, että päätettiin lähteä autolle ja mökille saunomaan ja syömään.

Kaapo laskeutuu




Lauantai - kävelyä ja epiikkiä

Perjantain vahvasta olosta tyytyväisinä päätimme Kaapon kans lähteä katsastamaan Sudenhampaan(yksi Koron vaikeimmista putouksista). Lähestyminen on suht miehekäs ja tarvottiinkin pehmeää polkua tunnin pintaan. Mutta on se kyllä hieno putous ei voi mitään. Jäätäkin oli taas vaikka muille jakaa.

Sudenhammas



Kaapo lähti yrittämään liidiä, mutta tällä kertaa homma kuulosti jo alusta jotenkin vaikealta. Pienet asiat pielessä ja paskattamaankin alkoi kymmenen metrin korkeudessa ja ei kun alas ja homma alusta.



Noo - Kaapo pääsi vihdoin pilarin juureen ja alkoi katsastaa lopun pystyä. Ei mihinkään. Ei vaan pystyny. No pari ruuvia kiinni ja mies alas. Meitsi kiinni köyteen ja yk:lla paikan päälle katsastaan tilannetta. Pystyä on kuitenki niin paljo, etten tässä kunnossa uskaltanu lähteä kokeilemaan. Päästä siis kiinni molemmilla. Tai no meitsi olis kyllä varmaan vetäny hirveät lipat jostain puolen välin jälkeen. No ei muuta kun mies alas.

Sitten se alkoikin se reissun pakollinen epiikki. Alhaalta spottasin, että Sudenhampaan oikealta puolen menee ihan hyvä ränni ylös, josta tarpomalla pääsee laskeutumaan putouksen. No rännin alkuhan olikin hyvä, mutta sitten vastaan tuli 30m:ä turvemikstaa ihan oikeasti jyrkässä rännissä. Kiivettiin puoleen väliin soolona, mutta sitten alkoi bulken ylitys hirvittää noin korkealla ja vedettiin köysi esiin. Kiepautin köyden kannon toiselta puolen ja lähdin raapimaan turvetta. Onneksi sain vielä juuri ennen bulken ylitystä nauhalenkin kiven ympäri ja sitten vain vedin happea ja tempasin toppiin. Aika hieno alppireitti. Tarkkana saa kyllä olla, ettei itseään turhaa telo, mutta tulipahan opeteltua turvemikstailuakin.

Paluumatkalla kiipesin vielä Sudenhampaalta ylävirran suuntaan seuraavan tiukassa kallionurkkauksessa menevän putouksen. Aika hauska putous - noin 15m korkea sääli, ettei tullut otettua kuvia. Kaapo oli Sudenhampaasta vielä sen verran masentunu, ettei jaksanut tätä putousta tarkistaa. Kylläpäs oli miehet sippi kun päästiin takaisin autolle. Kymmenen tunnin päivä ulkosalla, ruokaa, sauna ja olut ja unta ei tarvinnut kysellä.


Sunnuntai - Ruskealla uudestaan

Aamusella mökin siivous ja ukot ulos. Lyhyen päivän kunniaksi lyhyt lähestyminen Ruskealle. Tällä kertaa oli minun vuoro alottaa ja kyllähän se taas jänskätti. Yöllä kusella käydessä oli ollut pohkeetkin sellaisessa kunnossa, että hirvitti etukäteen miten ne kestää. Valkkailin hieman vaikeamman linjan kuin perjantaina ja eiköhän siinä ollutkin ihan kivasti kukkakaalia. No mutta onneksi ruuveille onnistuin löytämään hyvät paikat joten ei puskenut jännäkakkaa. Puhtaan liidin onnistuin kuitenkin ryssimään kun junttasin toisen hakun niin lujaan, että oli pakko istahtaa ruuviin ja hakata juuttunut hakku toisella hakulla irti. Noo - tekevälle sattuu. Muuten linjavalinta olikin hieno ja fiilikset topissa. Oltsi kakkosteli linjan todella nopeasti ja ajattelinkin, että ehtikö se edes ruuvata ruuveja irti tuossa ajassa.

Oltsi kakkostelee




Aki oli saapunut Rollosta meikän liidin aikana ja alkoi työstellä aika kuumottavan näköistä linjaa.



Pojjaat valmistautuu



Kaapo lähti vetämään vasemmasta laidasta piitkää linjaa, joka vielä perjantaina valui vettä aivan norona. Nyt se oli kuitenkin kuivunut ja hieno kun mikä. Mies kuitenki väsyi pahan kerran ja 2/3 kiivettyään päätti ottaa pakit. Ei muuta kun mulle taas köyttä kiinni ja ykko ylös. Perskeles minkälaisen linjan oli mies kiivennyt. Alaosa oli aivan pystyä ja kukkakaalin ja puikon sekoitusta mihin ei saanut hakkua eikä rautaa oikein kiinni muuta kun tarmokkaasti hakkaamalla. Taistelin itseni viimeisille ruuveille ja totesin, että ei ole menossa. No ei muuta kun poikkari hyllyille oikealle ja ramppia toppiin. Ihan hauska liidi kehkeytyi tästäkin kuitenkin ja hyvät fiilikset jälleen. Oltsi tuli Kaapon hakuilla kakkosena ja oli mennyt poikkarin ruuveilla teknoten. No hyvä, että pääsi turvallisesti.

Kaapo setittää



Sitten ei kun autolle ja päästiin lähtemään parkkikselta jotain kolmen aikana. Käytiin pikkumutka vielä Vanttauskosken huotsikalla katsastamassa Akin valokuvanäyttely ja on sillä kyllä hienoja kuvia. Kotona oltiinkin sitten vähän ennen yhtä yöllä.

Jääkausi alkaa nyt sitten varmaan olla paketissa. Ihan hyvinhän tuo kuitenkin meni. Montaa hyvää liidiä niin täällä Jykylässä kuin Korollakin, ja kiipesin sentään Ruskeanvirran uudelleen viiden heikomman vuoden jälkeen. No ensi kaudeksi pitää kunnostautua ja toivoa Sudenhampaan olevan kunnossa.