Korouoma 12 - 15.3.

Torstai 12.3. - autoilua

Torstaina töiden jälkeen ajeltiin Posiolle mökille ja perillä oltiin vähän vaille yks yöllä. Reilut 600 kilsaa näyttäis tulevan auton mittariin täältä Jyväskylästä. Tällä reissulla meitä olikin ihan asiallinen porukka, yhteensä 9 henkeä ja lähtökuopat löytyi Helsingistä, Tampereelta, Jyväskylästä, Oulusta ja Rovaniemeltä. Sääennustus näytti todella hyvältä viikonlopulle. Alkuviikosta piti kunnon pakkasta ja viikonlopulle nollan tietämiin. Voiko parempaa toivoa?

Mökki Keski-Posiolta




Perjantai 13 päivä

Suunnitelmana oli heilahtaa Ruskealle fiilistelemään ja katsomaan mikä se on tämän kertainen kunto. Henk koht suunnitelma oli pistää Kaapo terävään päähän ja fiilistellä kakkosena omaa kuntoa. Ei muuta kun tukeva pekoni kananmuna setti naamaan kahvin säestyksellä ja sitten uoman polkua tallaamaan.

Ruskean jäätilanne



Turkulais kolmikko oli ehättänyt putoukselle ennen meitä ja olivat lähdössä vetämään pääuoman oikeasta kolmanneksesta. Vasemmasta laidasta tuli vettä kuin saavista, joten Kaapo päätti kiskasta niin vasemmalta kuin kuivana olisi mahdollista. No mikäpäs siinä tuloksena suht miehekäs liidi kukkakaalijäätä, jossa pari ruuvia oli siinä rajoilla, ettei tulleet vetämällä irti.

Turun pojjaat setittää




Kaapo esittää jääkiipeilyn perustekniikkaa



Kakkostelu tuntui sen verran helpolta, että päätin lähteä kokeilemaan kuntoani siitä pääuoman oikeasta laidasta. Alun jyrkkä tuntuikin aika helpolta, ehkä sen takia, että siihen oli syntynyt loistavat huukkauskolot edellisten kiipeilijöiden toimesta. Parhaasta ruuvin paikasta laskinkin metrin säteellä viisi vanhaa ruuvin reikää. Loppuosaan piti sitten ottaa vähän haastetta ja vetää melkein pysty linja, jota ei kukaan ollut aiemmin kiivennyt. Hienoa oli. Fiilistelyjen myötä kello olikin jo sen verran, että päätettiin lähteä autolle ja mökille saunomaan ja syömään.

Kaapo laskeutuu




Lauantai - kävelyä ja epiikkiä

Perjantain vahvasta olosta tyytyväisinä päätimme Kaapon kans lähteä katsastamaan Sudenhampaan(yksi Koron vaikeimmista putouksista). Lähestyminen on suht miehekäs ja tarvottiinkin pehmeää polkua tunnin pintaan. Mutta on se kyllä hieno putous ei voi mitään. Jäätäkin oli taas vaikka muille jakaa.

Sudenhammas



Kaapo lähti yrittämään liidiä, mutta tällä kertaa homma kuulosti jo alusta jotenkin vaikealta. Pienet asiat pielessä ja paskattamaankin alkoi kymmenen metrin korkeudessa ja ei kun alas ja homma alusta.



Noo - Kaapo pääsi vihdoin pilarin juureen ja alkoi katsastaa lopun pystyä. Ei mihinkään. Ei vaan pystyny. No pari ruuvia kiinni ja mies alas. Meitsi kiinni köyteen ja yk:lla paikan päälle katsastaan tilannetta. Pystyä on kuitenki niin paljo, etten tässä kunnossa uskaltanu lähteä kokeilemaan. Päästä siis kiinni molemmilla. Tai no meitsi olis kyllä varmaan vetäny hirveät lipat jostain puolen välin jälkeen. No ei muuta kun mies alas.

Sitten se alkoikin se reissun pakollinen epiikki. Alhaalta spottasin, että Sudenhampaan oikealta puolen menee ihan hyvä ränni ylös, josta tarpomalla pääsee laskeutumaan putouksen. No rännin alkuhan olikin hyvä, mutta sitten vastaan tuli 30m:ä turvemikstaa ihan oikeasti jyrkässä rännissä. Kiivettiin puoleen väliin soolona, mutta sitten alkoi bulken ylitys hirvittää noin korkealla ja vedettiin köysi esiin. Kiepautin köyden kannon toiselta puolen ja lähdin raapimaan turvetta. Onneksi sain vielä juuri ennen bulken ylitystä nauhalenkin kiven ympäri ja sitten vain vedin happea ja tempasin toppiin. Aika hieno alppireitti. Tarkkana saa kyllä olla, ettei itseään turhaa telo, mutta tulipahan opeteltua turvemikstailuakin.

Paluumatkalla kiipesin vielä Sudenhampaalta ylävirran suuntaan seuraavan tiukassa kallionurkkauksessa menevän putouksen. Aika hauska putous - noin 15m korkea sääli, ettei tullut otettua kuvia. Kaapo oli Sudenhampaasta vielä sen verran masentunu, ettei jaksanut tätä putousta tarkistaa. Kylläpäs oli miehet sippi kun päästiin takaisin autolle. Kymmenen tunnin päivä ulkosalla, ruokaa, sauna ja olut ja unta ei tarvinnut kysellä.


Sunnuntai - Ruskealla uudestaan

Aamusella mökin siivous ja ukot ulos. Lyhyen päivän kunniaksi lyhyt lähestyminen Ruskealle. Tällä kertaa oli minun vuoro alottaa ja kyllähän se taas jänskätti. Yöllä kusella käydessä oli ollut pohkeetkin sellaisessa kunnossa, että hirvitti etukäteen miten ne kestää. Valkkailin hieman vaikeamman linjan kuin perjantaina ja eiköhän siinä ollutkin ihan kivasti kukkakaalia. No mutta onneksi ruuveille onnistuin löytämään hyvät paikat joten ei puskenut jännäkakkaa. Puhtaan liidin onnistuin kuitenkin ryssimään kun junttasin toisen hakun niin lujaan, että oli pakko istahtaa ruuviin ja hakata juuttunut hakku toisella hakulla irti. Noo - tekevälle sattuu. Muuten linjavalinta olikin hieno ja fiilikset topissa. Oltsi kakkosteli linjan todella nopeasti ja ajattelinkin, että ehtikö se edes ruuvata ruuveja irti tuossa ajassa.

Oltsi kakkostelee




Aki oli saapunut Rollosta meikän liidin aikana ja alkoi työstellä aika kuumottavan näköistä linjaa.



Pojjaat valmistautuu



Kaapo lähti vetämään vasemmasta laidasta piitkää linjaa, joka vielä perjantaina valui vettä aivan norona. Nyt se oli kuitenkin kuivunut ja hieno kun mikä. Mies kuitenki väsyi pahan kerran ja 2/3 kiivettyään päätti ottaa pakit. Ei muuta kun mulle taas köyttä kiinni ja ykko ylös. Perskeles minkälaisen linjan oli mies kiivennyt. Alaosa oli aivan pystyä ja kukkakaalin ja puikon sekoitusta mihin ei saanut hakkua eikä rautaa oikein kiinni muuta kun tarmokkaasti hakkaamalla. Taistelin itseni viimeisille ruuveille ja totesin, että ei ole menossa. No ei muuta kun poikkari hyllyille oikealle ja ramppia toppiin. Ihan hauska liidi kehkeytyi tästäkin kuitenkin ja hyvät fiilikset jälleen. Oltsi tuli Kaapon hakuilla kakkosena ja oli mennyt poikkarin ruuveilla teknoten. No hyvä, että pääsi turvallisesti.

Kaapo setittää



Sitten ei kun autolle ja päästiin lähtemään parkkikselta jotain kolmen aikana. Käytiin pikkumutka vielä Vanttauskosken huotsikalla katsastamassa Akin valokuvanäyttely ja on sillä kyllä hienoja kuvia. Kotona oltiinkin sitten vähän ennen yhtä yöllä.

Jääkausi alkaa nyt sitten varmaan olla paketissa. Ihan hyvinhän tuo kuitenkin meni. Montaa hyvää liidiä niin täällä Jykylässä kuin Korollakin, ja kiipesin sentään Ruskeanvirran uudelleen viiden heikomman vuoden jälkeen. No ensi kaudeksi pitää kunnostautua ja toivoa Sudenhampaan olevan kunnossa.