Pimeää menoa

Vuosi loppui kyllä kohtalaiseen matalapaineeseen. Marraskuun loppuun sain vielä ekan jääkiipeilykerran ja kaikki tuntui hyvältä kauden alkua ajatellen. Jääkiipeily tuntui todella hienolta. Tosin jotenkin liiankin helpolta. Ehkä kelillä (-4) oli jotain osuutta asiaan. Jää oli aivan mahtavaa koostumukseltaan. No toisin kävi Joulukuun kanssa. Toisten ja omista sairasteluista johtuen Joulukuun alkuun suunniteltu Korouoman reissu vaihtui kotilöhöilyksi ja Joulun vielä kruunasi oikein kunnon lenssu usean päivän korkealla kuumeella. No tästä on mukava alkaa nyt sitten taas kuntoa kohottaan. Päätä särkee pelkkä ajatus siitä, että saa muutaman viikon taas reenailla, että pääsee takaisin lähtöpisteeseen. Jospa sitä sitten vaan menis kiipeemään jotain seikkailullista jäätä heti kun vaan ulos uskaltaa. Semmostapa täällä vuoden loppuun. Jospa ensi vuonna sitten vähän paremmin.

Itekseen Seppiksellä

Oli ohutta, puikkoa ja kaikkea kivaa mitä nyt vaan alkukausi tarjoaa

Jääkauden aloittelua

Kelit on olleet tänä talvena vähän niin ja näin, joten jäitä on saatu odotella. Sillä välin olen turvautunu huukkailu hommiin ja vanerin kauhomiseen. Tilailin tuolta Krukonogilta kilkkeitä marraskuun puolella ja nyt oon vihdoin päässyt vähän niitä testailemaan.

Tilasin Ergo hakkuihin parit terät. Toiset agressiivisella mixded teräkulmalla ja toiset uudella jääprofiililla. Mixdedteriä testailin tuossa Joulun aikoihin draikkahommissa ja ohan ne kyllä pätevän oloset pelit. Pienillä otteilla eron huomaa. Nämä terät on huomattavasti tarkemman oloset pienillä otteilla kuin alkuperäiset Petzlin terät. Sen vähän mitä jäätä näillä kiipesin totesin, että onhan se mahdollista, mutta ei miellyttävää. Teräkulma on niin jyrkkä, että jäähän lyöminen onnistuu hyvin vain jonkun muodon päälle. No kaikkeahan ei tietenkään voi saada.

Jääteriä pääsin testaamaan vasta eilen kun sain kauden ekan jääliidin nautiskeltua tuolla Seppiksellä. Pakkasta on pidellyt jonkin aikaa ja nyt oli pari päivää nollan tietämillä, joten jää oli mukavan pehmeää ja helppoa kiivetä. Jääterät näyttivät myös kyntensä ja pesivät helposti Petzlin omat versiot. Näillä lyöminen oli helppoa ja toimivat varmasti myös kovemmalla jäällä.

Olipas muuten jääkiipeily kivaa pitkästä aikaa. Homma sujui ihan kohtuudella mitä nyt perinteisesti kauden eka liidi oli hidas kuin mikä. No seuraavalla kerralla sitten panostetaan nopeuteen. Kaivelin hieman kilkkeitä ja huomasin, että mulla on kaheksan kärkipiikkiä M10 rautoihin ja niiden rungot alkaa näyttää siltä, että niillä ei montaa kautta enää mennä. No päätin heittää vanhat kuluneet terät suosiolla roskiin ja vaihtaa uudet tilalle. Nyt on sitten vielä neljä tuliterää piikkiä odottamassa jääkiipeily reissua, jolloin ne voi heittää tuplana ja nautiskella vielä helpommasta kiipeilystä. 

Eipä tässä ihmeempiä. Toivottavasti pakkasia pitelee, niin päästään piakkoin uudestaan ulkoilemaan.

 Antti jumppailee heikoilla jäillä ja herkällä kivellä.

 Antti ja kivihuukkailua

 Olihan nuo jo kärkipiikit vaihdon rajalla

 

 Jääterä toimi kyllä paremmin kun Petzlin orkkis. No onhan tuo Petzl kyllä päässy jo tylsistyynkin.

 

 Kauden eka liidi. Tästä se taas lähtee. Onhan hienoa hommaa.

 Pate jummpailee kakkosena

 Jani suorittaa herkkiä liikkeitä yläköydessä

Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...

Pätkää Seppikseltä

Nyt tuli meitin jääkiipeilypätkä ulos eetteristä. Eli tuossapa solis:

http://areena.yle.fi/tv/1803302?start=6m54s

Peeärrää

Jostain ihmeellisestä syystä sain päivänä muutamana viestin Yleltä, että oltais kiinnostuneita jääkiipeilystä. Ensireaktio oli, että: "Miksi minä?" No minkäs teet. Otetaan haaste vastaan ajattelin ja vastailin, että kyllähän tuota voidaan käydä lajia esittelemässä.

Eilen oltiin sitten Seppiksellä minä Jani ja toimittajat. Kertoiltiin lajista ja harrastusmahdollisuuksista ja eiköhän sieltä tullu perinteinen ässä hihasta, että: "Miksi harrastat kiipeilyä?" No huh huh - njaa - no - tuota. Ohan tää hieno laji ja silleen ;) No mutta kohtuu kunnialla väittäisin selvinneeni tenttauksesta. Sitten kiivettiin.

Ämpyiltiin yläköysi vasempaan laitaan ja ei kun toimittajaa narun päähän. Solmua tehdessäni tulin kysyneeksi, että kait sitä jotain on tullut ennen kiivettyä tai köydellä laskeuduttua. No ei ollu. Ei se mitään kyllä se hyvin menee ja tässä on nää hakut. Sen kun lyöt sitä jäätä ku... olan takaa vai miten se meni. Korpit kierteli lupaavasti yläpuolella. Mutta täytyy kyllä sanoa että toimittaja Elina oli varmasti jotain liikuntaa harrastanu sen verran hyvin kiipesi. Tekniikka nyt ei tietenkään ihan puhdas ollut mutta mitenkäs se nyt parin minuutin briiffauksella vois ollakaan. Neuvot pysyi kuitenkin siinä määrin hyvin muistissa, että jäälinja tuli kiivettyä. Viimesillä metreillä hakun kiinni saamiseen meni reilut viis iskua ja loppu taisikin nousta pelkällä sisulla.

Radiojutun lisäksi tästä pitäis olla tulossa juttua Ylen alueuutisiin, mutta ainakaan vielä ei lähetyspäivä ole selvillä. Saapa nähä kehtaako tuosta laittaa linkkiä blokiin jos se joskus tulee ulos telkusta.

Itelle oli kaikin puolin hyvä setti näin lenssun jälkeen ekaksi kerraksi. Muutama nousu tuli tehtyä ja ehkä parempi, ettei aivan viimeisiä ottanut koneesta tällä kertaa. Jos tällä viikolla vielä kotona seinällä heiluis kertaalleen ja ens viikolla vois ehkä haaveilla sitten rojektin testaamisesta. No katotaan miten käy ja pysytäänkö terveenä.

Toimittaja Seppiksen jäillä