Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...

Voihan jääkausi

Mie haluaisin kiivetä sitä ja sitä ja sitä. Et vielä. No miksei? Talveakaan kohta "enää" kaks kuukautta jäljellä. No siksei. Kyllähä sie sen tiiät. Haba ei riitä. Painu reenaamaan siitä. Sitä paitsi aina töitten jälkeen on pimiää ja viikonloppuina muita menoja. No mikäs se nyt noin miestä riivaa? No ku mie haluaisin kiivetä muutaman reitin tuolta Paavalinvuoresta. No ni miehän sanoin jo että ei vielä. Painut reenimestoille hakemaan tuntumaa ja kestävyyttä. Pakkasetkin on niin kovat, että palellutat vaan näppis mikstapläjäyksillä. No selvä. Miepä menen sitte tuntumaa hakemaan.

Niin tällä kaudella ei ole meikälle ajan käytön kannalta realistista lähteä käymään oikeilla peli mestoilla, joten täytyy keskittyä näihin kotipuolen hommiin. Olishan sitä täälläki. Paavalinvuoressa mikstaa ja tuolla metässä kuulemma jotain jäätä mitä ei ole tullu ikinä käytyä tarkastamassa. Otetaanpa ne siis tälle kaudelle kiikariin.

Reenimestalla 16.1. näytti tältä. Mikko testailee kuivakkaa kulmausta

 

Aika kivasti on kertynyt vettä maaperään piiitkän syksyn ansiosta. Pari viikkoa sitten putoukset valutteli vettä oikein kunnolla ja vielä viimeviikollaki tuli paikka paikoin kuin hanasta. Pakkastakaan ollu ku 22 ja illemmalla ehkä vielä enempi. No saas nähä kauanko vettä valuu, kun pakkasta on pitänyt jo pari viikkoa ja lunta ei ole kuin viitisen senttiä. Ainakin jäätä muodostuu lisää mukavasti.

Neljättä kertaa olin torstaina jäillä ja vieläkään en ole saanut visiiriä kiinni kypärään. Tuli vaan mieleen, kun Jani louhi jäätä irti ja sai nenän varteen legendaarisen vekin. Onneksi ei sen ihmeellisempää. Muut varusteet tuntuu pelaavan ihan hyvin. Varpaatkin pysyy lämpimänä reippaasta pakkasesta huolimatta. Kyllä nuo Spantikit on vaan mukavan lämpöset. Halpis soft shellin alla oli kaks lämpökerraston paitaa ja siihen olis voinu kyllä lisätä vielä fleecen. No muistetaan ens kerralla.

Jään koostumushan oli kuin betonia ja putoukset halkeilivat mukavien pamausten saattelemina. Jäätä saiki hakata sitten oikein olan takaa. Aika mielenkiintosta kyllä miten paljon kovemmalle ottaa hakata tuota jäätä kuin vain huukkailla hakuilla valmiita koloja. Se hakun lyöminen jäähän ja isku käsivarren lihaksistolle tuntuu tässä olevan se vaikein juttu. Tämmösillä pakkasilla vois ehkä petzlin teräpainot olla hyvä kiinnitellä paikalleen. Täytyypä sitäki testata ens kerralla. Kyllä talviurheilu on sitten hienoa.

Antti ottaa mittaa teräsjäästä. Paksuutta olis helposti liidikäyttöön.

 Varmistajalla vähän ajatus vaeltaa tuossa pakkasessa

Keskitalvi

Kokolailla kuukausi edellisestä postauksesta vierähtäny. No juuri mitäänhän en oo päässy puuhaamaan lämpöaallosta johtuen. Tai no sisällä oon näköjään 7 kertaa reenaillu, mutta eräänlainen joulutauko tuli vietettyä. Ei se ehkä hirveän huono asia ollut sillä boulderilla on kulkenut ehkä paremmin kun koskaan. Hakkukestävyys ehkä hieman kärsi tuosta, mutta eiköhän se pikaiseen saada takaisin.

Kotiseinän kahvareitistä tuli sittenkin aika jämäkkä. Tarkotuksena oli saada siihen kunnon kestävyys sirkuitti, mutta yläosa on niin jyrkkää, että taitaa mennä kuitenki voimakestävyyden puolelle. No ei se mittään. Pitää helpottaa sitte kunnon jalkaotteilla niin jospa se tästä. Sitä paitsi hakuilla kiipeäminenhän on kunnon kahvamaratoonia.

Pakkanen onneksi saapui pohjoisesta ja tässä on kohta viikko annettu paikkojen jäätyä. Torstaina olis tarkoitus käydä taas jäätä louhimassa. Jospa sitä saataisiin kunnolla metrejä läjään. Lähiaikoina täytyy kyllä sitten päästä vähän raapimaan miksta hommia. Täs olis keväälle pari linjaa odottamassa nousua. Niin ja siellä Muuratsalon jäillä täytyy kyllä tänä talvena käydä. Eipä mulla muuta. Hyviä kiikkuja kaikille!

Jäätä haistelemassa

Olipas aika mielenkiintonen fengshui perjantai-illasta tuolla Seppiksellä. Aamullahan oli vielä sohjoa ja aste lämpöä. Päivän mittaan kävi lämmöt tippumaan ja illasta viiden jälkiin kun pääsin huudeille oli ehkä viis astetta pakkasta. Aika sopivaa lämpöä siis. Parin päivän lämmöt oli saanu jäät irtoamaan hieman yläosasta, mutta aika tukevasti ne oli kuitenki kiinni seinässä. Köyttä viritellessä potkin testimielessä yläosaa aika huolella eikä siitä pahemmin mitään irronnut.

Illan tarkotuksena oli nyt hakea fiilistä ja fengshuita jääkiipeilyyn. Täytyy sanoa, että on se kyllä vaan eri laji, kun kiven/otteiden huukkailu. Se ite lyöminen on jotenki tässä se juttu, mikä laittaa helposti miehen hikoilemaan. Jää materiana on lisäksi jotenki aina vähän henkisen oloista ja vaatii pientä fengshuin hakemista, jotta kiipeäminen onnistuu oman kuntotason mahdollistamalla tasolla. No en tiiä voihan se olla, että pimeys (tai hämäryys piha on kuitenki aika hyvin valaistu) yksinäisyys ja yllä kaarteleva aikuinen huuhkaja ja sen mieleenpainuva huhuilu vaikuttavat myös tähän fengshuihin hieman. No joka tapauksessa kiipesin siis yk-sooloa ja eka veto ei ollu kyllä mitenkään näytöstyylillä. Jotenki sain tuohon vajaaseen 20m turattua 21minuuttia. Aika tiukkaa ajankäyttöä. Kädet ehkä hieman puutuivat, mutta hapoista tuntuu nykyään jäällä palautuvan kohtuu hyvin. Kelloa katsottuani totesin, että ei tää voi olla näin ja päätin skarpata. seuraavat kolme vetoa olikin sitten aika tarkkaan 9min jokainen eli pari minuuttia chillausta ja loput kiipeilyä. Aika paljon ajasta menee siis tuommoseen fiilistelyyn ja tupelointiin.

Kun kiipeeminen ei oikein tuntunu hapottavan niin päätin parille viimeiselle vedolle ottaa repun selkään. Pakkasin reppuun siis n 65m köyden ja kaiken sälän mitä nyt oli mukana. Painosta en tiiä tarkkaa, mutta kyllä se vähän painoi. Painon kyllä tunsi selässä, mutta ihan kohtuudella pääsin molemmat vedot eikä käsissä menty vieläkään kriittisellä rajalla. Pitää varmaan alkaa nää kotipuolen jääreenit tekemään reppu selässä, kun ei tuota pituutta ole nuille putouksille liikaa siunattu.

Mutta semmosta fiilistelyä ekalta jäänhakkuu keikalta. Seuraava meneeki varmaan Joulun jälkeen, kun aika tahtoo olla kortilla tässä elämän tilanteessa. Eipä muuta ku hyvää Joulun ototusta vaan itse kullekin!

Tässäpä meitän kiipeilyareenan jäätilannetta perjantai 13.12. eli onnen päivä.

Tässähän joutuu reenaamaan

 Posti toi Joululahjan etuajassa. Hrt:ltä tipahti 10kg kiipeilyotteita. Piti tilailla kotiseinälle kahvoja, kun a) niitä ei jaksa veistellä b) seinän profiili vaatii aika isoja otteita, jotta on mahdollista vetää minkäänlaista kestävyysreeniä c) pojalle pitäs tehä motivoivempia reittejä pystyseinälle. No niin, mutta ei kait se auta ko alkaa ruuvaan otteita seinään :)

Kuokkahommaa

Hakkkukauden avaus suoritettiin  28.11. mukavissa nolla keleissä Keski-Suomen maisemissa. Jäätä oli vähän ja sekin irti seinästä. Pysyttiinki sitte turpeella ja kivellä, ettei tuhota kaikkia jäitä het alkuunsa. Hauskaa oli ja vaikka kiivettyä tuli hitaasti, mutta varmasti ei toiminnasta saanut valtavaa pumppia aikaiseksi. Ihan kiva alotus kaudelle. Ens viikko taitaaki mennä kokolailla vaneria huukkaillessa, mutta jospa sitä seuraavalla sitte taas pääsis jäätilannetta tarkastaan.

Syksyn sateet ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, sillä vettä valuttaa todella paljon. Toivottavasti jäätä syntyisi siis joka puolelle. Tänä talvena täytyy nyt käydä siellä Muuratsalossa tarkastaan paikkoja. Niin ja tietty jotain pikku paheita harjoittaa lähempänä kotoa.

jäätähän näyttää tulevan ihan mukavasti

Talvi tulee sittenkin ehkä

Vesisade ja pimeää. Aah miten ihanaa ... jep jep. No niin nyt kun on pahimmat päästetty niin mites sitte vaikka vähä lenssua heti perään. Check! Joo no nyt taas helpottaa, "... koska maassa on lunta ja pakkasta." Ehkä se talvi saadaan sieltä napapiiriltä tänne eteläänki. Boulderointi jäi TAAS pahasti kesken, mutta eihän sitä tiiä jos vaikka vielä pääsiski yrkkään. Vain en tiiä jaksaako. Hakut tuntuu kivoilta käsissä...

Eilen (ma) piti sitte heti perjantain pikkujouluista selvittyäni vähän kopistella hakkuja vanhalla kunnon kotiseinän sirkuitilla. Niin sanotaanpa pikkujouluista sen verran, että kyllä muuten vanhalla alkaa tuo palautuminen mennä aika heikoille. Vieläki vähä tuntuu resetit kropassa. Sirkuitit joo, viime keväänä kun pääsin ne mikstareitit viimein niin kotiseinällä pääsin pari kierrosta tuota sirkuittia. No nyt meni kans kaks. Tästä ei voi tosin kovin tarkkaan päätellä nykystä kuntotasoa, koskapa pumpin määrä pitäis pystyä jotenki mittaamaan. Kummallakaan kerralla en kuitenkaan vetäny itseäni ihan loppuun. Ehkä pitäisi. Vai pitäisikö? Paha sanoa. No mutta joka tapauksessa kunto on paree kun vuosi sitten ja se lienee tärkeintä.

Mutta notta torstaina päästään taas kuopimaan. Hakuilla siis ja katotaan mitä löytyy. Voishan siellä olla jo vähän jäätäki... ehkä