Antin kanssa kävin pari kertaa vielä metsästämässä punaista lokakuuta. Antti pääsi joka yrkällä todella lähelle kahvaa kruksin jälkeen. Pari muuvia jäi aina puuttumaan. Viimeiselle kahdelle kerralle otin itsekin liidi yrkkää ja eka kerta nyt meni niin kuin tuollaisella omalla rajalla olevalla rojektilla nyt ekan kerran voi olettaa menevän. Eli tupeloin ekan klipin ja siitä lannistuneena pääsin pari muuvia ja olin ihan rikki. Toisella yrkällä pääsinkin jo pari klippiä. Kolmas ja neljäs yrkkä jäivät sitten molemmat ekaan tiukkaan vetoon nuiden parin klipin jälkeen. Olikohan viimeisen käyntikerran toisella yrkällä kun pääsin tuosta läpi ja sitä seuraavassa vähän kryptisemmässä jalan nostossa tupeloin jalan kanssa enkä enää jaksanut tehdä seuraavaa muuvia. No mutta sainpa tehtyä muutaman liidiyrkän ja betakin jäi aika hyvälle mallille. Ehkä sitten keväällä.
Eeron kans käytiin kertaalleen lokakuussa boulderilla Paavalinvuoressa ja hauskaahan se taas oli. Kiipuilin sitä sun tätä vanhoja kutosen pultereita ja määrää tuli ihan hyvin. Puoliksi vitsillä yritin yhteen kanttireittiin selkämaasta lähtöä. Se oli kyllä aika raskas, mutta vois olla vaikka menossa. Liekö pitää käydä joku kerta se tekemässä ;)
Marraskuun puolessa välissä arvoin meniskö hakkuileen vai käviskö vielä boulderoimassa. Koska illalla asfaltti oli kuivaa niin päätin mennä vielä katsomaan olisko kivetkin. Täräytin katsomaan paria kiveä, joita Suksisepän ja Timon kanssa ihmeteltiin reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin todettiin, että vähän turhan haastava kivi ja sitten ei ole saanut aikaiseksi käydä uudestaan. Olihan siellä kuivaa. Tai no sammaleen alla oli vähän jäistä niin ei sitä saanut kuivaksi pyyhkeellä. Putsailin otteita pariin linjaan ja totesin, että missä oli sammalta ei olisi kiivettävissä. No päädyin sitten muuvittelemaan hänkillä sen verran kun siinä pystyi ja uskalsi. Aika muhkea kivi kyllä ja näyttäis, että siihen saa pari ihan hienoa linjaa ja taitaa sitten jäädä vielä paikkaa vähän jämäkämmällekin linjalle. Eli pitää tulla takaisin alutikkaiden ja parin lisäpädin kanssa, että saa reitin topin putsattua ja uskaltaa yrittää tosissaan. Mutta siinäpä se oli sitten syksyn kalliokiipeilyt.
Jääkausi päästiin Keskimaassa avaamaan tällä kertaa poikkeuksellisesti jo Itsenäisyyspäivänä. Kyllä oli juhlavaa päästä narauttamaan hakut jäähän ja ruuvit kiville. Ei ku mites se ny oli. No muutama linja kiivettiin ja onnistuin viimeiseltä toheloimaan ruuvatessa, sekä ruuvin että toisen hakun alas. Vähän veinas mennä jännä housuun, mutta vähän puhallettiin ja ruuvailin ruuvin jäähän ja laskeuduin alas. Toisenkin kerran päästiin jäitä särkemään Eeron kanssa ennen vuoden vaihdetta. Vähän on jotenkin tukkoinen kalenteri ja harrastusaikoja on vaikea löytää. Mutta kausi käyntiin ja eiköhän se tästä taas.
Antti lähdössä metsästämään Punaista Lokakuuta
Uusvanhalla kivellä katsastamassa vieläkö voisi boulderoida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti