Tulipahan käytyä ihmettelemässä otsikon mukaista polkujuoksutapahtumaa. Osallistuin 26km Himos Trail Extreme matkalle. Eihän se nyt mikään aivan mahdottoman pitkä matka ole, mutta mielenkiintoisen siitä tekee reitille sovitellut 870m nousua. Meikäläisen juoksupohjilla selväksi tuli, että läpi tuon pääsee, mutta vauhdista ei ollut mitään käryä.
Taustoja
Mitkäs ne pohjat sitten on? Tää on kyllä pitkä tarina. Sori vaan. Heinäkuussa 2019 innostuin jälleen juoksuharjoittelusta. Jälleen, koska vuosituhannen eka kymmenen vuotta tuli juoksenneltua enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sitten vuonna 2009 onnisutin katkomaan jalkani moottoripyörällä motoparkin radalla ja sen jälkimainingeissa jalka ei tullut oikein kuntoon. Nilkan nivelsiteet jäi jotenkin löysäksi ja jos juoksin kympin lenkin tai yli niin nilkka tuntui ikään kuin väljältä ja oli pirun kipeä. Lenkkeily jäi vähän tauolle ja keskimäärin vuosien saatossa tuli juostua noin yksi lenkki kuukaudessa.
Vuonna 2013 keksin kokeilla paljasjalkatossuja(barefoot-hommailua). Näin jälkiviisaana se oli hiton hyvä juttu. Aikaisemmin hyvin vaimennetuilla tossuilla opittu kantapää paukutus ei sovi ainakaan minun jalkatyypille ja tuo "paljasjalkajuoksu" pakottaa siirtymään päkiäaskellukseen. Aluksi innostuin hommasta, mutta lasten kasvaessa jouduin priorisoimaan treenausta, että kehittyisin edes jossain ja juoksut jäi sivuun. Kävin siis aina silloin tällöin lenkillä, kunnes 2019 keväällä Norjassa paloi päreet surkeaan aerobiseen kuntoon ja päätin alkaa tekemään asialle jotain.
Tästä päästäänkin siihen, että innostuin tutkailemaan urheilukelloja. Kehitys oli melkein kahdessa vuosikymmenessä mennyt vanhasta Polarista hieman eteenpäin. 2019 syksyllä testailin paria kelloa ennen kuin päädyin ostamaan Garmin Fenix 5 plus mallin marraskuun mustaperjantai alennuksesta. Testasin ensin Suunto 5 mallia ja sitten Garmin Fenix 5 kelloa ja totesin sen hyväksi. Siitä tosin puuttui karttapohjat, mitkä näyttivät hyvältä lisältä. Sitten sopivasti Garmin julkaisi alkusyksystä Fenix 6 malliston ja Fenix 5 plus mallien hinnat lähtivät jyrkkään laskuun. Kahdessa kuukaudessa hinnat tippuivat sen verran, että sain tarjouksella Fenix 5 plus mallin samalla hinnalla kun aiemmin oli Fenix 5 eli kartat kaupan päälle. No onhan tuossa uudess 6 mallissakin hyviä ominaisuuksia, mutta ainakin toistaiseksi olen tullut toimeen ilmankin.
Tällaisen kellon sitten hommasin. Kiitokset Gigantille mahdollisuudesta kokeilla laitteita.
Fenix sopii ainakin minun ranteeseen tosi hyvin.
Kenkäpuolelta minulta löytyi kaapista yhä ne 2013 ostetut Feelmaxit ja joskus myöhemmin ostetut Merrelin streetglove minimalistiset lenkkarit. Feelmaxit oli ihan hyvässä kunnossa, mutta niillä juokseminen on aika kovaa jaloille, koska pohjaa ei ole juuri nimeksikään. Nuo Merrelit on ollut tähän mennessä parhaat lenkkarit millä olin juossut. 0-drop kantapäältä varpaalle ja oliko 4mm vaimennusta. "Onneksi" Merrel ei valmista kenkää enää. Merrel Trail Glove kenkä vaikuttaa suht koht samalta paitsi tietysti polku pohjalla. Street Glove oli juuri sopeva kompromissi pidemmille lenkeille. No syssyn mittaan huomasin, että kengät alkaa olemaan loppu. Kiikaroin uusia tennareita talven mittaan ja maaliskuussa tilasin sitten Merrelin vapor glove 4 paljasjalkatossut. Juoksulenkit oli tuossa vaiheessa pääasiassa alle kympin lenkkejä ja nuo sopivat siihen kuin nyrkki silmään.
No heti huhtikuussa kävi ilmi, että vanhat Merrelit oli nähty ja tarviin pitkille lenkeille uudet vähän enemmän vaimennetut kengät. Nuilla paljasjalkatossuilla yli kympin lenkit ovat vaan kovia jalan lihaksistoille eikä mun soriat nilkat ja hennot numeron 46 jalkapöydät olleet vielä valmiita siihen. Surffailin taas nettiä ja löysin entisen Karhun suunnittelijoiden perustaman kenkämerkin Feet (https://feet.fi). Tiedot kuulosti lupaavilta, sillä olin tykännyt Karhun M sarjasta aikaisemmin todella paljon. Arvoin pari viikkoa Merrelin Trail Glove ja nuiden Feet kenkien välillä. Päädyin tilaamaan Feet Trail kengät sillä innostuin keväällä poluilla juoksemisesta ja ihan mielenkiinnosta kokeilla suomalaista designia. Mitehän sitä onkin juossut vain teitä pitkin monet vuodet eikä tajunnut nuita takapihan polkuja ollenkaan... Nyt oon juossut nuilla Merreleillä 250km ja Feet Trail kengillä 200km. Voin kyllä suositella molempia kenkiä. Toki aikaisempaa juoksukokemusta molemmat kengät vaatii jonkin verran sillä kummassakaan ei ole kovin paljoa vaimennusta. Feet tekee kyllä monenlaisia kenkiä eikä minulla ole niistä muista malleista sen kummempaa kokemusta, mutta hei eikös sitä pidä tukea kotimaista tekemistä.
Keväällä ostetut paljasjalkatohvelit. Näissä on juuri sen verran pohjaa, että soratielläkin pystyy juoksemaan. Hyvät tossut.
Feet.fi trail tohvelit. Pohjan kuviointi ja rakenne näytti hieman arveluttavalta, mutta tuntuu toimivan tosi hyvin.
Himos Trail
No niin. Juoksupohjat ja varusteet tuli selvitettyä. Eli aika ohuella mentiin. Vuoden alusta juoksukilometrejä oli kertynyt vajaa 500. Kesällä kävinkin kiikaroimassa Himos Trail tapahtumaa useampaan kertaan. Silloin päädyin sen hylkäämään, koska treenipohjaa vaan ei ollut mielestäni tarpeeksi. Työkaveri Ali sitten soitteli heinäkuun lopulla ja ehdotteli Himoksen jouksuja. Heinäkuu oli mennyt reeneissä hyvin, joten päätin lennosta lähteä mukaan Himokselle.
Niinku alussa tuli tuumattua niin vauhti oli vähän kysymysmerkki. Olin pitkänä lenkkinä juossut pari kertaa tuollaisen 21km polkulenkin jolla on n 470m nousua. Siihen meni perus sykkeillä n 2h45min. Tosin Himoksen reitissä olis sitten 400m lisää nousua ja 5km lisää matkaa. Arvailinkin, että 3h voi olla aika kova kaikki huomioiden. Arvottiin itsemme kuitenkin alle 3h lähtöryhmään. Olin laskeskellut, että pitäisi juosta n 7min/km vauhtia ja yrittää pitää sykkeet jossain alle 150l/min, mikä pitäis mulla keikkua siellä aerobisen alueen ylärajoilla. Garmin oli kertonut viikkoa aiemmin, että VO2MAX olis 156l/min. Siitä ei auta kovin pitkään vetää yli, ettei käy mies hyytymään.
Lähdöstä porukka lähti kauhiaa vauhtia. Yritin pitää pään kylmänä ja vedin heti jarruja päälle ja juoksun hölkäksi. Ylämäet käveltiin heti kun syke lähti nousemaan yli 140. Parin kilometrin jälkeen tuli selväksi, että kisassa syke vaan on vähän korkeammalla ja asennoiduin pitämään sykettä 145 paikkeilla. Alamäissä mentiin aika vauhtia ja välillä tuli mieleen, että kannattaa katsoa aika tarkkaan mihin jalkansa laittaa. Polut oli kyllä hienoja. Ekat 15km mentiin pohjois Himoksen rinteitä ja lakea. Nuo polut oli myös kohtuu teknisiä ja mukaan mahtui vain vähän soratien pohjia. Useaan otteeseen olisi haluttanut lähteä vetämään kovempaa, mutta kello kertoi, ettei kannata. Yritin tiukasti pitää kiinni sykkeestä. Minulla oli kaksi pientä juomapulloa matkassa ja vaimoni Mari lupautui tuomaan pari pulloa varalta mukanaan metsän siimekseen. Energiaa oli mukana kolme geeliä ja siripiri glukoosipastilleja. Huoltopisteitä oli tässä tapahtumassa 5km välein, joten paljoa ei tarvinnut itse kantaa mukanaan. Alun nousuissa tuli juotua yksi pikkupullo tyhjäksi, joten oli kyllä hyvä saada sen tilalle uusi n. kympin kohdalla.
Jonossa tuntui viihtyvän kymmenkunta juoksijaa n 10km asti. Sitten vedettiin Alin kanssa alamäet aika rivakasti ja porukka tuntui vähän hajautuvan. Ennen 15km huoltoa ja etelälenkille siirtymistä juonittiin, että lähdetään siellä kiristämään tahtia. Spekuloitiin, että jos siihen anaerobisen kynnyksen(VO2MAX) korville nostais sykkeen niin kait sitä muutaman kilometrin jaksaa. 15 huollossa oli vielä hyvä fiilis. Vähän tiesi juosseensa, muttei ollut mitään suurempia merkkejä ongelmista. Melkein heti huollon jälkeen oli edessä kunnon nousut. Käveltiin ylämäet ihan suosiolla. Mäen jälkeen lähdettiin kiihdyttämään vauhtia. Juostiin seuraavaan huoltoon asti hyvällä sykkeellä eli ihan mun anaerobisen tuntumassa ja pitkiä pätkiä viisi lyöntiä yli rajan. Huollossa tuntui vielä jaksavan ihan hyvin. Otin viimeisen geelin, palan banaania ja vettä sekä urheilujuomaa.
Huollon jälkeen oli taas ylämäki. Vähän alkoi puuduttamaan. Saatiin kuitenkin vauhtia päälle ja aika hyvin pidettyä. Paljakan kallio-osuuksilla alkoi kuitenkin lonkankoukistajissa tuntua väsymisen merkkejä ja muutaman kerran piti heittää kävelylle jopa tasaisella. Vedettiin kynnyssykkeillä menemään ja matkaa ei enää ollut kuin 3 kilometriä jäljellä, joten päätettiin, että eiköhän mennä vaikka silmissä sumenis. Vielä viimeiset suolakurkut ja urheilujuomat pari kilsaa ennen maalia ja viimeinen mäki meni ihan löntystellen. Onneksi viimeinen kilometri oli alamäkeä tosin eihän sekään ihan helppoa ole juosta väsyneenä. Onneksi polku oli helppoa niin ei tullut nilkkojakaan rikottua. Ali oli valitellut, että jalat yrittää krampata, mutta muuten kuulemma energiat riittää. Annoin alamäkeen miehelle tietä, kun tuntui jalka paremmin nousevan. Ei tuo kuitenkaan kovin lujaa innostunut juoksemaan ja viimeisellä 300m piti vielä kuitata loppukirillä miehestä ohi ennen maalia.
Olipas hieno reissu. Hyvin merkityt reitit ja opastus. Huolto pelasi ja varsinkin oma huoltaja reitin varressa on aina parasta. Kiitos Mari! Yhdessä Alin kanssa juostiin koko reissu. Hyvin kävi voimat yhteen, vaikka alussa ei ollut mitään käryä toistemme juoksukunnosta. Himos Trail tapahtumaa voi kyllä suositella. Hienoja polkuja ja hyvin suunniteltu reitti. Kaikin puolin hyvin järjestelty tapahtuma.
