Nettihän on pullollaan kaiken maailman sepitystä, miten ihmiset on luotu juoksemaan ja kengät on turhia. No ilman kenkiä lenkkeily voi tavan pullajalalle olla vähän extreme elämys ja tämä homma tosiaan tulisi aloittaa hieman varoen. Tämmöiset tossut jalkaan laittaessa asia tulee kyllä harvinaisen selväksi. Tossun pohja on niin ohut, että kyseessä on enempiki kumipohjainen sukka ko varsinainen kenkä. Jos nyt suurinpiirtein "kaikki muumit löytyy laaksosta" niin fiilis on se, että näillä ei het kympin lenkkiä kipasta asvaltilla. Yleensäkään kantapään maahan laskeminen juoksuaskeleen aikana kovalla alustalla ei tule ensimmäisenä mieleen.
Jostain kumman syystä olen nyt saanut aikaiseksi kolmisen aamulenkkiä(n 3km) viikossa. Tai no syyhän oli se, että neljä vuotta sitten katkennut nilkka alkoi ilmottelemaan itsestään. Ainut vaihtoehto minun tapauksessani on pitää pohkeen ja jalan lihakset sen verran kunnossa, että paketti pysyy kasassa. Tästä päästäänkin siihen että päkiäaskeleella ja minimaalisella vaimennuksella juoksun pitäisi olla yksi parhaista jalkaa kuntouttavista askareista.
Olen nyt aloitellu varovasti eli koiraa kävelyttäny ja pitäny tossuja työkenkinä. Viime ja toissa viikolla olen lisäksi juossut yhden aamulenkeistä nuilla tossuilla. Pohkeet on kyllä hommassa aika kovilla ja pitää nyt vähän fiilistellä millä aikajänteellä uskaltaa nuita lenkkejä lisätä. Foorumeita lueskellessa sain semmosen kuvan, että harrastelijalle hyvä peukkusääntö on että vuoden päästä vois juosta kaikki lenkit minimaalitossuilla. Eipä siinä sitte muuta ko otetaan raahassa ja katellaan miten äijän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti