Rojektihommaa

Ensin terveyspäivitys. Heti kun olin menossa tähystykseen vatsa kävi tietysti rauhoittumaan. Eikä sieltä nyt sitten ainakaan silmämääräisesti lääkäri mitään löytänyt. Näytepalojen tulokset tulevat sitten jossain vaiheessa, mutta katsotaas nyt miten tää terveys näin niinku muuten. Hemoglobiini oli noussut jo hieman, vaikka oli toki alhainen vieläkin 115, mutta suunta ylöspäin kuitenkin. Ihan kohtuu ok olo on nyt ollut pari viikkoa. Jospa tää tästä stabiloituis kun yrittää vaan elellä ilman viljoja. Tai no joo luontaisesti gluteenitonta kaurapuuroa olen kyllä syönyt melkein joka aamu. Nähtäväksi jää mihin suuntaan ollaan menossa.

Tulipa tuossa vähän panostettua varusteisiinkin. Tilasin Epsanjasta jatkoja, tossut ja nestemankkaa. Päivitin uhkaavan vanhoja jatkoja, joista vanhimmat oli jo 15v ikäisiä campin lankaportillisia. Hyvin ne olivat palvelleet, mutta eiköhän tuo ikä ala olla jatkoille jo ihan riittävä. Tossut päivitin uusiin samanlaisiin eli tilailin uudet La Sportivan Pythonit. Ikinä en ole nestemankkaa kokeillut, ja pitäähän se välillä jotain uutta testata ja hyvinhän tuo tuntuu toimivan. Nestemäisellä kun holvaa kädet ennen reitille lähtöä niin kovin monesti ei tarvitse reitin aikana kättä pussiin kastaa. Saapa nähdä miltä tuntuu hieman pidemmän aikaa testattua.

Uudennihkeää kampesta. Jatkojen paino on viidessätoista vuodessa tippunut sen verran, että sen kädessä huomaa. Viilataan pikkuhiljaa räkin painoa alaspäin...

Kiipeilyistä sitten. Syksyn kaikki kolme ulkokiipeilykertaa olen viettänyt rojektoimassa yhtä seiskan reittiä. Het eka kerralla sain kaikki yksittäiset muuvit tehtyä. Toisella kerralla sain yläköydellä linkitettyä koko reitin kahdella levolla. Kolmannella kerralla kiipesin lämpöjä yläköydellä muistellen muuvit kuntoon. Petrus lähti liidaamaan omaa 7b projektiaan ja pannutti näyttävästi tokasta kruksista. Tuumasin, että hitot kait se pitää itekki yrittää vaan liidata kun ei kait tuosta vaarallista ole tippua. Nää seiskan reitit on siitä kivoja, ettei näissä pahemmin hyllyjä enää ole. Pannuttaa voi siis huoletta ja liidaaminen onkin enempi oikeaa urheilukiipeilyä.

Niin no se liidiyrkkä sitten. Kävin ensin klippaamassa ekan pultin ja tulin vielä maahan vähän ravistelemaan käsiä. Kiipeily oli jotenkin aivan ihme yliyrittämistä ja kämmäilin koko ajan. Eka klippi eli toisen pultin klippaaminen ei sitten onnistunutkaan. Asento oli hieman väärä ja ainakaan näillä naruilla ei tuosta asennosta klippiä saanut tehtyä joten minipannut tuli. Neljä kertaa piti yrittää, että sain köyden jatkoon. Ei ollu siis ihan klippimuuvi kunnossa. No ens kerralla sitten ainakin muistaa. Loppu reitistä meni sitten pulttipultilta tarkastaen kaikki klippiasennot ja otteet. Asiallinen reitti kyllä. Jospa ensi kerralla sitten olisi vähän lähempänä. Kitkat alkaa kyllä olemaan lupaavat. Toivottavasti viikot ei lopu kesken.

Pate muuvittelee tämän syksyn nemesistä. Jospa tän sais lähetettyä ennen kun sormet käy jäätyyn.