Urheasti kuitenkin hyppäsin Paten matkaan Paasivuoreen tarkastaan oisko boulderit talven aikana vaikeutuneet. Ja olihan nuo. Suoritus oli aivan järkyttävän jäykkää menoa. Lihaksien voimantuottoa ei vaan saanut aktivoitua. Tunsi, että lihaksissa olisi kyllä voimaa, mutta en vaan saanut puristettua kivestä otetta. Kyllä taas on vaikiaa, mutta tämmöistä se nyt vaan sitten on muutaman kerran ajan ennenkuin pääsee juonesta kiinni. Heti tuolla eka kerralla sain vasemman olkapään jotenkin venäytettyä ja on ollu kohta kuukauden kipeä. No sitä se teettää, kun kohdistetaan jääkauden jälkeen jumisiin lihaksiin liikaa voimaa. Muistakaa venytellä!
Huhtikuun reippailusaldo oli kaks boulderointia, kaks kuntopiiriä, yks lenkki ja kerta joogaa. Aika selkeä ylimenokausi siis. Ei tuolla määrällä paljon kuntoa kehitetä. Mutta pääkopan tuolla saa kyllä kasaan ja motivaatio tekemiseen tuntuu taas palaavan. Nyt täytyy vaan saada kotiseinä kesäkuosiin ja alkaa puristella muovipalikoita. Ehkä tää tästä sitten taas.
Pate matalalla reililäpsyttelyllä - Äimänkäki 6A. Meikän mielestä ainaki 6B. No tiiäppä tuosta kun oli niin pirun jäykkää. Tää oli uusi variaatio, ja varmaan kiven paras reitti. Jos jostain syystä tuonne eksyt niin kokeile ihmeessä.
Pari muuvia ja mies ihan puhki. No mutta aurinko paistaa ja ulkoilu on kivaa.
Toisella reissulla avattiin toinen uusi reililinja - Reilileikki 6A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti