Rojektilla

Eipä ole saanut aikaiseksi vieläkään aktivoitua itseensä ulkokiikuille. Laitoin kuitenkin kotiseinän kesämoodiin ja muutaman kerran olen saanut itseni sinne revittyä. Mukavaahan tuo reenailu on ollut ja tässä olenkin aktivoitumaan päin. Alkoi tuossa mietityttämään päivän kunto ja mikäs sen parempi mittari, kuin vanhat rojektit. Heitin rensselit selkään ja painelin rojektille. Eihän tämmöstä takapuolen roikuttamista kukaan jaksa katella, niin päädyin yläköysi sooloon.

Lämppäilin ensin Salakaato trädi linjalla ja viilis jäi, että vähän oli homma tsyykkistä, mutta ihan hyvin se tuli noustua kuitenkin. Sitten vaan rojektin kimppuun. Enpä syksyltä ihan hirveän hyvin muistanu muuveja. Alkukin oli aika hakusessa, mutta pääsin katon alle pienellä väännöllä. Tästä se taistelu sitten taas alkoikin. Muuvit oli hukassa, otteita ei oikein ensin löytynyt ja kaikki oli pielessä. Jonkinlaisen yrkän kruksimuuviin sain kuitenkin tehtyä. Pari yrkkää lisää ja olinkin sen verran puutunut, että päätin laskeutua alas ja ottaa seuraavaan yrkkään shuntin mukaan, että pääsen kruksin ohi köydestä vetämällä. Lähtö alun muuveille tuntui paljon paremmalta. Puolesta välistä otin kuitenkin pannut kun missasin kriittisen jalkaotteen täysin. Pikku lepo ja vääntö katon alle. Päätin ottaa vielä yhden yrityksen kruksiin ja vetää sitten köydellä itseni siitä yli. Nyt kruksiin lähtö tuntui heti paremmalta. Jotain onnistui paremmin ja sain jo käden listalle, mutta ei se siellä pysynyt. Ei mennyt siis, mutta yllätyin siitä miten hyvin kuitenkin verrattuna ekaan yritykseen. No ehkä ens kerralla sitten. Vedin itseni kruksin yli ja seuraava muuvikin tuntui olevan todella lähellä. Sain sormet listalle, mutten pystynyt pitämään kiinni. Lähellä siis ollaan, muttei ihan perillä. Jospa tänä kesänä kuitenkin.

Kuka tän on ulos päästäny?

Boulderkauden avaus takkuillen

Siirtymä jääkaudesta boulderointiin on tänä vuonna tökkinyt ihan huolella. Näin vähän arvelin jo tuolta Posiolta kotiapäin lähtiessäni. Reissu vaan oli niin hemmetin hienoa settiä. Kiva keli, todella hieno jään laatu ja kaikin puolin mukavaa. Tästä siirtymä parin muuvin voimavääntöihin tuntui todella kaukaiselta ajatukselta.

Urheasti kuitenkin hyppäsin Paten matkaan Paasivuoreen tarkastaan oisko boulderit talven aikana vaikeutuneet. Ja olihan nuo. Suoritus oli aivan järkyttävän jäykkää menoa. Lihaksien voimantuottoa ei vaan saanut aktivoitua. Tunsi, että lihaksissa olisi kyllä voimaa, mutta en vaan saanut puristettua kivestä otetta. Kyllä taas on vaikiaa, mutta tämmöistä se nyt vaan sitten on muutaman kerran ajan ennenkuin pääsee juonesta kiinni. Heti tuolla eka kerralla sain vasemman olkapään jotenkin venäytettyä ja on ollu kohta kuukauden kipeä. No sitä se teettää, kun kohdistetaan jääkauden jälkeen jumisiin lihaksiin liikaa voimaa. Muistakaa venytellä!

Huhtikuun  reippailusaldo oli kaks boulderointia, kaks kuntopiiriä, yks lenkki ja kerta joogaa. Aika selkeä ylimenokausi siis. Ei tuolla määrällä paljon kuntoa kehitetä. Mutta pääkopan tuolla saa kyllä kasaan ja motivaatio tekemiseen tuntuu taas palaavan. Nyt täytyy vaan saada kotiseinä kesäkuosiin ja alkaa puristella muovipalikoita. Ehkä tää tästä sitten taas.

Pate matalalla reililäpsyttelyllä - Äimänkäki 6A. Meikän mielestä ainaki 6B. No tiiäppä tuosta kun oli niin pirun jäykkää. Tää oli uusi variaatio, ja varmaan kiven paras reitti. Jos jostain syystä tuonne eksyt niin kokeile ihmeessä.

Pari muuvia ja mies ihan puhki. No mutta aurinko paistaa ja ulkoilu on kivaa.

Toisella reissulla avattiin toinen uusi reililinja - Reilileikki 6A