Sateiden välissä

Olipas hieno iltapäivä. Tai no yöltähän tuo melkein tuntuu, kun pimeää on jo viideltä. Oltiin siis kiviä halaamassa, kun tuurilla ne sattui kerrankin kuivumaan. Tälläkin kertaa oltiin Pitsalähetillä. Tosin nyt oli lähetys mielessä.

Alkuun kiivettiin lämmöiksi kutosen linjoihin hassuja variantteja ja sitte päivän epistolaan. Mikko päätti kokeilla suoraa istumalähtöä ja me Janin kans yritettiin ensin selvitä seisomaversiosta. Mikon eka yrkkä päättyi sähläämiseen seisomalähön alkuun siirryttäessä. No ei ihme, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtäny kaks ja puoli viikkoa. Äkkiä se aika menee kun vettä tuhnuttaa sopivasti. Meikän eka läpsy oli aika väsynyt ja jäiki jotain viis senttiä vajaaksi. Jani ei ollu oikein koskaan tajunnu beettaa ja oli sitä mieltä, että ihan pasha reitti, mutta kokeillaan nyt kuiteski. No mies oli aamuvuorossa äsäyttäny jo JuJun 7B, joten motivaatiokaan ei ehkä ollut ihan huipussaan. Vähän skarppasin ja toinen läpsy oli jo lähellä mutta siinä hyppäsin liikaa ja painonsiirros on sellaiseen suuntaan, että ei pysy. Kolmanteen yrkkään psyykkasin kunnolla ja sehän pysyi. Hetken ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtui ja sain kuin sainkin pidettyä otteen. Yläosakaan ei nyt ihan kävelyä puistossa ole, mutta ihan kohtuu varmasti sain sen kiivettyä. Ja hei kauden eka 6C taskussa! Eli Pitsalähetti stand wuuhuu!

Sitten ei auttanut muuta kun yrittää istuiltaan. Istumlähdöllä kun päästäis seiskan puolelle ja ohan siinä huippukivoja liikkeitäki. No eihän se sitte menny kellään. Mulla ja Mikolla koko reitin linkitys oli kyllä tosi lähellä, mutta läpsy on niin herkkä, että alun jälkeisessä pienessä punpussa ei saanu tarpeeksi tarkkaa vetoa aikaseksi. Eli close but no cigar. No jospa tässä vielä pääsis kerran tai kaks tälle kaudelle yrittään. Jani sai ekan kerran kätensä otteelle, mutta ei saanut pidettyä otetta tai usko riittänyt, mutta lähellä oli kyllä sekin. No ens kerralla Jani sitte ja äläpä nyt höpötä, ettet muka sitä vois päästä.

Seuraavaksi arvottiin, että mentäskö Kymppikivelle vai Näätikselle. Päädyttiin Näätikselle, koska sinne oli beetat hanskassa. Ilta ehti pimentyä ja lampuille tuli käyttöä. Täytyypä nyt tässä vähän kehasta saksalaista "laatua" eli ostin keväällä Lidlistä ledi/halogeni-lampun, joka toimi kyllä kiven valaisemiseen aivan älyttömän hyvin(kaikista olettamuksista huolimatta). Mikolla oli eilen jääny Rio tosi lähelle ja yrkkäs sitä muutaman kerran, mutta se jäi nyt kyllä tosi lähelle edelleen. Meikän vanha perivihollinen Robin Hood paistatteli uljaan näköisenä ledien loisteessa ja täytyypä sanoa, että odotukset ei ollu kovin korkealla.

Jani otti pari yrkkää ja onnistui selvittämään dynobeetan itselleen. Ekana yrkkäsin tähänkin seisaaltaan, koskapa istuiltaan on kohtuu turha yrittää jos dyno ei oo menossa. No mutta mit vit!? Sehän meni ekalla yrkällä. Ilmeisesti muuvi on jo aika hyvin mulle hermottunut ;) No sitte istumalähdön kohtuu kryptisen jalkabeetan pariin. Viis tai kuus yrkkää sain tehdä, että sain jalkabeetan taas kirkkaaksi mieleen. Sitten pieni tauko ja yrkkää. Kerran jaksoin kunnialla linkittää kaikki muuvit dynoon asti, mutta dyno jäi ehkä sentistä kiinni. Janilla sama homma. Sai muuvit kasaan, mutta linkitys ei enää tälle illalle onistunu. Yhden yrkän vielä laitoin, mutta se meni aika säälittäväksi hipeltämiseksi. Linkitykseen täytyy ainakin minun olla näköjään hieman freesimmässä kunnossa. Vielä jäi siis tälle syksylle tekemistä. Nyt on kahteen seiskan reittiin muuvit selvillä. Vielä kun sais linkitettyä. Toivotaan hyviä kelejä. Viteomatskua tulossa, kuhan saan aikaseksi hieman leikata.

Yhä ylös yrittää

Ghettoboulderilla tuli Rakulaa yrkkäiltyä sen verran kovasti, notta hermo meni ja piti löytää jotain muuta. Niinpä siirryttiin Pitsalähetille. Siinä on käyty nyt muutaman kerran ja beetta alkaa olla kohtuu hyvin hanskassa. Vielä ei tosin tulosta ole syntyny kun helpomimlla linjoilla.

Pitsalähetin seisomalähdön kruksiveto on meikälle jotenki tosi herkkää kamaa. Ekalla visiitillä jäin otteelta ehkä sentin päähän. Tokalla kerralla hyppäsin joka kerta liikaa ulos seinästä eikä siinä ollu mitään mahollisuuksia pitää otteesta kiinni. Sitte saatiin Mikko vahvistukseksi ja sehän keksiki heti kohtuu toimivan beetan ja seuraavalla visiitillä onnistuikin lähettämään seisomalähdön. Mikon beetassa ei hypätä, vaan noustaan mahollisimman korkealle seisomaan ja dynaamisesti siirretään käsi otteelle. No herkkäähän son ja viimeksi vedin yli, ali, vasemmalle, oikealle ja painopiste liikaa ulkona - eli ei pystyny. No jospa ens kerralla. Istumalähön linkitys ei ole mulle ollu mitenkään hirveän vaikeaa, mutta kyllähän se pumputtaa ja "hyppy" olis syytä olla kunnossa ennen linkitys yrkkää. No toivottavasti ei pariin viikkoon sada kovin paljoa lunta niin saatas reitti pakettiin...

Nii joo mutta tulihan siinä samalla tehtyä lämppäröidessä pari 6A:n lähetystä ja jopa yks ensinousu eli Rainbow Vladimir. Siinähän oliki ihan hauskoja muuveja 6A:n reitiksi. Käykäähän tsekkaan varsin jos greidi on lähellä sydäntä. Tästä voi hakea henkeä reitille :)  http://areena.yle.fi/tv/2039315


Tässäpä sitte vielä viteolla meidän yrkkiä Pitsalähetille.

pitsalähetti yrkkää from Juuso Raekallio on Vimeo.

On se tasonnosto tiukassa

Tässä on nyt syksyn boulderkausi kokolailla puolivälissä ja melkeen tähän päivään on menty heinä/elokuun taukoilusta palautellessa. Väittäsin, että nyt on hitusen verran kovempi böylderkunto kun mitä kevätpuoliskolla eli meikällä ikinä. Vuoden vaihteessa päätin, että tänä kesänä pitää 7A äsähtää tai 7a tai no tietysti molemmat olis kiva, mutta se oli ehkä vähän utopistinen tavote ottaen huomioon, että Juhannuksen huitteille oli varattu aikaa toisen lapsen syntymälle.

Kun kuus vuotta sitte muutettiin Oulun lakeuksilta tänne Keski-Maahan, mietin kehittäväni itseni vielä joskus seiskan puolelle. Arvelin sen ottavan kolmesta neljään vuoteen reeniä sen hetkisestä vitosen red point kuosista. No väärin meni veikkaukset. Tässä sitä ollaan ovia kolkuttelemassa näin kuuden vuoden jälkeen. Matkalle tietysti mahtuu monta mutkaa. Yks jalan katkeaminen, perheen lisäykset ja paljon muuta säätöä, mitä ilman tietysti olisi voinut päästä tavoitteeseen nopeammin. Mutta hei, miten tärkeää tässä kiipeilyssä sitten lopun perin on runtata itseään kuosiin kaiken muun kustannuksella. Let's face it niinku jorpakon takana sanotaan. Meillä on tässä maassa kuitenki vaan yks, HUOM YKS ammattikiipeilijä, jolloin sillä kehittymisellä tietysti on merkitystä. Meikän elämähän nyt ei varmaan paljoa siitä muutu satunko kiipeämään seiskaa vai kutosta, mutta jotenki on kuitenki kiva kehittyä siinä mitä tekee ja ohan se kiipeily kyllä hiton hieno laji, vaikka siinä hiki tuleekin.

Niin no nyt kun on päästy perustelemasta greidien jahtaamista niin sitte reeneihin. Eli jotenki tuntuu siltä, että vasta nyt kun oon lajia 14 vuotta harrastanu pystyn alottamaan treenaamisen ihan oikeasti. Heh voi kuulostaa hauskalta, mutta näin se vaan on. Ehkä jos isi olis laittanu 10 vuotiaana kville kiipeemään olis fysiikka ollu teini-iässä siinä kuosissa, että kehittyminen nopeasti seiskan kiipeilijäksi olis ollu mahollista. Mutta kun ei laittanu niin sormien, käsien ja koko yläkropan kehittyminen kestämään kovaa rasitusta on ottanut oman aikansa.

Keväällä testasin ekaa kertaa tehdä 100 leukaa ja kovillehan se otti, mutta parissa päivässä siitä palautui. Se ottaa kuitenki mulla vielä niin koville, että jos veinaan treenata 3-4 kertaa viikkoon ei sitä ole mahdollista liittää treeneihin. Niinpä kehitin tuossa vähän monipuolisemman ja kevyemmän reenin. Teen 5x50 eli 50 toistoa leukaa, punnerrusta, vatsaa, selkää ja yhen jalan kyykkyä jumppapallolla avitettuna(eli vapaa jalka takana jumppapallon päälle ja laskeudutaan työtä tekevällä jalalla 90 asteen polvikulmaan. Säästetään vanhuksen polvia...). Niin kyllähän meikän viikkoon kuuluu paljon muutakin eli kirjotetaanpa sitte vähä auki sitä reeniä:

Meitsin viikko tällä hetkellä tai ainaki tavote :)
- 4x boulder harjote tai projektin yrittämistä
- 2-4 x tuo edellä mainittu kuntopiiri
- 1-2 x venyttely, jooga tai muu vastaava huoltava harjotus

Tartutaanpas sitten heti tuohon ekaan eli boulder harjoitteisiin. Tässä nyt olis tarkotuksena, että tekisin pari kertaa viikossa kovan harjotteen eli yrkkää rojektille niin kovaa ku kropasta lähtee ja sitte pari kertaa sisällä tms helpompaa ja enemmän. Tuostahan nopealla laskutoimituksella saa max 10 "treeniä" viikkoon eli parina päivänä on tehtävä kaks reeniä. No mutta tämmöstäpä sitä on nyt sitte tullu puuhailtua. Saa nähä mihin näillä reeneillä päästään, mutta boulderilla on nyt tavotteena se 7A ennen kauden loppua. Jospa se vielä menis.