Lissää boulderointia

Tarkotuksena oli käydä kiipeämässä trädiä jossain vähän kauempana, mutta sään haltija ei ollut armollinen sen suunnitelman suhteen. Plan b oli sporttikiipeilyä Pataman kalliolla, mutta sekin oli märkä joten päädyttiin sitten boulderoimaan 28.7:lle. Edellisestä käynnistä oli meikäläisellä vierähtäny vasta 3 vuotta, joten kivahan se oli käydä testaamassa onko kehitys kehittynyt. Ja olihan se - siis kehittynyt. Ihmeellistä tällä kertaa oli se, että koko tän kuuden vuoden aikana, mitä näitä Keski-Suomen metsiä on kiipeilymielellä tullut koluttua tämä oli varmaan toinen kerta kun olen törmännyt näin moneen boulderoijaan yhdellä boulderpaikalla. Siellähän meitä oli siis yhteensä kaikki kuusi.

Lämppäriksi kaavailtiin Granit fighting man reittiä ja Petrus sen lähettikin tyylikkäästi. Mie otin pari yrkkää ja jänistin pikkusen ennen toppia eli ei tullu tikkiä ei. Hitsi vieköön olishan se nyt pitäny lähettää. No jos sitte kolmen vuoden päästä ;) Sitte testattiin Kuhan julmaa ja ohan kyllä hienon olonen reitti. Alku on vaan niin herkkä, että piti ottaa varmaan viis yrkkää, että pääsi ees kiveen kiinni kunnolla. Muutama yrkkä siihen sitten laitettiin, mutta kumpikaan ei päässy yrittään kruksin vetoa, joten päätettiin vaihtaa kiveä.

Seuraavaksi mentiin Egoterroristi kivelle. Lauri ja Päivi tulivat myös ihmettelemään jalitsujen puutetta. Nuo helpommat linjat oliki tullu kaikki siitä jo kiivettyä, mutta Lentoterroristia ja Egoterroristia en ollu koskaan oikein tajunnut. Niissä ei vaan ollut kasvanut tarpeeksi otteita. No mutta nyt oli näköjään asenneilmasto muuttunut sen verran, että riittävä määrä otteita tuntui löytyvän. Petrus yritti Egoterroristia ja Lauri lähetti Lentoterroristin ja heti kohta Egoterroristin. Oliskohan mulla ollu neljäs yrkkä kun sain Lentoterroristin kiivettyä. Hauska linja. Yhtäkään hyppylähtöä en ole aikaisemmin kiivennyt, joten uutta tuokin. Petrus ei Egoterroristia kovasta yrityksestä huolimatta saanut menemään. Minäkin testasin sitä vain sen verran, että totesin säästäväni mieluummin paukkuja Harmonialle.

Harmonialla en viimeksi saanut tehtyä ensimmäistä muuvia kunnolla, kun en vaan pysynyt oikean käden krimppilistassa. No nyt pääsin melkein suoraan ihmettelemään viimestä dynaamista roiskaisua toppiin. Mutta siinäpä se sitten olikin. Jotenki ei vaan ymmärtäny miten siitä pitäisi toppiin kiskaista. Vasemmalla kädellähän se sitten loppujen lopuksi oli. Tai niin se tuo Lauri sen ainakin lähetti. Mulla oli siis seisomalähtö close but no cigar. Taitaa olla pakko käydä tälle syksylle uudestaan kokeilemassa. Sitten alkoikin sataa ja voitiin lähteä hyvillä mielin kotia. Tulipahan ainaki ulkoilua ja reipasta mieltä, vaikka lähetyksiä ei tullutkaan kun yks koko päivälle.Harvemmin sitä toimistorotta pääsee seittemäksi tunniksi ulos kerrallaan.

Patamalla oli lähetyskelit kohillaan. Vettä valui melkeen norona kallion pintaa.

Vanhus paikkaa jänteiden heikkouksia

Graniittitaistelija

Petrus vetää näytöstyyliin

 

Kuhan julma on aika julman näkönen

 

Petruksen tyylinäyte

Herkkää on. Hyvä kun pysyy seinällä.

Lauri näyttää mallia Egoterroristilla

Petrus kasaa komian paketin.

Pitkän miehen beetta on hieman erin näkönen ;) Pädejä ainaki oli tarpeeksi tuolle kivelle.

Lauri ja Harmonian istumalähtö

On makeita muuveja

Pulterointia

Jaa joo kiikkuja. No ohan sitä tullu vähä yritettyä boulderoida, kun ei lenssussa ole urheilua uskaltanu harrastaa :) No nyt alkaa onneksi lenssu pikkuhiljaa helpottaa niin jospa tässä sitte halattas murikoita hieman lisää. Tavotteena olis tälle syksylle kiivetä joku seiskan pulteri tästä lähimetsistä. Hei sanoinkos mie tuommosen ääneen. No keles nythä se on sitte vissiin yritettävä toteuttaa.

Tuolla Kaniksessa on yrkätty jo muutamaan otteeseen vuosien saatossa tuota Rakulaa, mutta vahvasti se on lyöny vastaan. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että toppia päästään hivelemään tai ainaki suunnittelemaan semmosta. Ollaan siis lähellä, mutta ah niin kaukana. No toinen hieman helpompi rojekti edellisen vieressä on ollu se Fillari. Greidinä reitillä on 6B+, mutta ainaki meikäläiselle tuntunu lähes yhtä mahottomalta, ku tuo Rakula eli tod näk tuun antamaan reitille tiukemman henk koht greidin ku mitä tuo kirjoihin raapustettu.

Perjantaina käytiin reittejä taas kopasemassa ja mielenkiintosia tuloksia saatiin taas aikaseksi. Eli Fillarilla ei tällä kertaa jalka noussut otteelle ei sitten millään. Toisaalta Rakulalla sitten pysyin saiderissa melkeen joka yrkällä. Siitä ylöspäin yrittäessä on sitten jalkabeetta sen verran hukassa, että yritys on aika säälittävää räpistelyä. Aika kelille arkoja on kyllä varsinkin tuo Fillari. Edellisellä kertaa oli ihan tajuttoman hyvä kitka ja Fillarilla olin jo close but no cigar. Silloin taas Rakulalla en pysyny saiderissa juuri ollenkaan. Tällä kertaa oli taas kosteaa ja ainakaan Fillaria ei ihan helpolla ilman napalmikäsittelyä kuivaksi saa. No katotaan jos sais lähiaikoina jotain edistystä aikaseksi.

Meitsi puristaa Fillarin sloupista

Ja hyväilemässä Rakulan saideria

Paten tyylinäyte Rakulalla 

Kiikkuja ja fotoja

Ohan tässä pari kertaa päässy boulderille, mutta muuten liikuntaa alotellessa iski sitte yllättäen syyslenssu. Kanavuoressa yrkkäilin Fillaria ja Rakulaa, mutta eipä niistä ole paljoa ollu uutisoinnin aihetta. Molemmissa tosin pääsin yhen muuvin pidemmälle.

Jani roikkuu Jujun 7B toppi "kahvoissa". Ei männy ihan vielä.

 

Panostin sitten joutessani oheistoimintaan. Eli hommasin ekan digijärkkärin. Ohan mulla lojunu nurkassa tuo Canonin F1, mutta eipä sillä ole jaksanu ainakaan viiteen vuoteen kuvia ottaa. Rouvan kans ollu puhetta, että pitäis hommata parempi digikamera ihan vaan perheen kuvausta vartenkin, mutta jääny sitte rojektiksi, kun hinta ei kuitenkaan ole ihan takataskusta kaivettavalla tasolla(tai siis ainakaan mulle).

Niin mutta net anttilan pimeistä hinnoista bongasin tuommosen Canon 600d paketin kahella lasilla ja hinta oli vain vaivaiset 499.9. No pakkohan se oli ostaa kun halvalla saa ;) No siinähän se meni sitten viikonloppu mukavasti asetuksia opetellessa ja kuvia räpsiessä. Kyllähän sitä neljässä päivässä oli saanu otettua vajaan 300 kuvaa. Olis muuten filminä ollu aika kallista tuo asetusten opettelu. No joo mutta tässäpä pari ruutua ihmeteltäväksi. Ihan kivaa jälkeä saa aikaseksi tuolla kittilinssilläki, vaikka odotukset ei ollu kovin korkealla.

 

Tässäpä sitten tämä meikän harrastepaketti.

Kukkakuva kittilinssin makrolla. Ihan hauskasti näkyy aamukaste oikeanpuoleisessa kukassa.

Sisäkukka 40mm lasin makrolla. Aika hyvin piirtää kyllä tämäkin linssi.

Syksyn viimeinen omena. Kittilinssi ja tais olla vielä automaattiohjelma.

Varaston seinustan kukkia. Tässä pitiki heittää manuaalille. Kittilinssi(24mm), aukko 4, iso 400 ja 1/3s valotus.