Parasta mahtavuutta

Ohan se tuo jääkiipeily kyllä hienoa. Tällä viikolla olen vetäny kotiseinällä parit hakkureenit ja kunto tuntui olevan paras ikinä. No sehän tarkottaa vaan sitä että rojekti kutsuu. Lisäksi pojjaat oli tiistaina käyny kiikuilla ja lähettäneet toisen reunan linjan, jonka nimeksi tuli Ovimiehen kepponen, joten hiitti oli kova päästä iteki testaamaan rojektia.

Päräytettiin huudeille ja Jani halusi ensin kokeilla toistonousua meitsin Mixed Feelings linjaan. Tällä kertaa jäätä on niin paljo, että jos haluaa helpon toiston reittiin nyt on sen aika. Jani varmisteli linjan kahdella ruuvilla. Ite oisin ehkä jotain vielä laittanu :) Kakkostelin linjan lämmöiksi rojektille.

Sitten rojektin kimppuun. Hyvillä lämmöillä hyppäsin terävään päähän ja lähdin hipsuttelemaan kivelle. Sain kuin sainkin herkkiskruksin vedettyä, mutta voin kertoa, että kädet oli kyllä pumpussa. Hyvällä otteella ravistellessa jalat korkkas yhtäkkiä ja alashan sieltä tultiin. Melkeen pää edellä pannutin kipinäiden sinkoillessa ja hakku jäi tietysti seinälle. Onneksi Jani oli hereillä. No ei menny tälläkään kertaa. Reitin yläosaa en ollu oikein kunnolla kiivenny kun pari vuotta sitten ja päädyinki testaamaan miten se oikein menisi liidaten. No pääsin toisella levolla jäälle ja kädet oli sen verran puhki, että jänistin lopun miksta osuuden ja tein vaihtoehtoisen lopun jäitä pitkin oikealle. Ihan hieno linja muuten sinneki ja loppuun saa kunnon jää pätkän. No rojekti jäi joka tapauksessa vieläki tekemättä. Ehkä sitten ens kerralla...

Pojat keppostelee. Eli Ovimiehen kepponen ja vaikeutta voi käydä itse arpomassa. Copyright by Jani

Pätkää Seppikseltä

Nyt tuli meitin jääkiipeilypätkä ulos eetteristä. Eli tuossapa solis:

http://areena.yle.fi/tv/1803302?start=6m54s

Peeärrää

Jostain ihmeellisestä syystä sain päivänä muutamana viestin Yleltä, että oltais kiinnostuneita jääkiipeilystä. Ensireaktio oli, että: "Miksi minä?" No minkäs teet. Otetaan haaste vastaan ajattelin ja vastailin, että kyllähän tuota voidaan käydä lajia esittelemässä.

Eilen oltiin sitten Seppiksellä minä Jani ja toimittajat. Kertoiltiin lajista ja harrastusmahdollisuuksista ja eiköhän sieltä tullu perinteinen ässä hihasta, että: "Miksi harrastat kiipeilyä?" No huh huh - njaa - no - tuota. Ohan tää hieno laji ja silleen ;) No mutta kohtuu kunnialla väittäisin selvinneeni tenttauksesta. Sitten kiivettiin.

Ämpyiltiin yläköysi vasempaan laitaan ja ei kun toimittajaa narun päähän. Solmua tehdessäni tulin kysyneeksi, että kait sitä jotain on tullut ennen kiivettyä tai köydellä laskeuduttua. No ei ollu. Ei se mitään kyllä se hyvin menee ja tässä on nää hakut. Sen kun lyöt sitä jäätä ku... olan takaa vai miten se meni. Korpit kierteli lupaavasti yläpuolella. Mutta täytyy kyllä sanoa että toimittaja Elina oli varmasti jotain liikuntaa harrastanu sen verran hyvin kiipesi. Tekniikka nyt ei tietenkään ihan puhdas ollut mutta mitenkäs se nyt parin minuutin briiffauksella vois ollakaan. Neuvot pysyi kuitenkin siinä määrin hyvin muistissa, että jäälinja tuli kiivettyä. Viimesillä metreillä hakun kiinni saamiseen meni reilut viis iskua ja loppu taisikin nousta pelkällä sisulla.

Radiojutun lisäksi tästä pitäis olla tulossa juttua Ylen alueuutisiin, mutta ainakaan vielä ei lähetyspäivä ole selvillä. Saapa nähä kehtaako tuosta laittaa linkkiä blokiin jos se joskus tulee ulos telkusta.

Itelle oli kaikin puolin hyvä setti näin lenssun jälkeen ekaksi kerraksi. Muutama nousu tuli tehtyä ja ehkä parempi, ettei aivan viimeisiä ottanut koneesta tällä kertaa. Jos tällä viikolla vielä kotona seinällä heiluis kertaalleen ja ens viikolla vois ehkä haaveilla sitten rojektin testaamisesta. No katotaan miten käy ja pysytäänkö terveenä.

Toimittaja Seppiksen jäillä

Jään louhintaa

Tämä perheenisän urheilutoiminta on kyllä todella heikkoa. Lenssua puskee joka välissä. Tässä ny varmaan viikon onnistuin olemaan terveenä. Siis sillä lailla, että nenää piti niistää, mutta muutoin ei oireita ollu. Neljä reeniä sain tehtyä ja sitte alkoki seuraava lenssu painaa päälle. Joo joo ja vitamiineja on kyllä vedetty.

No joka tapauksessa perjantaiaamulla olo oli vielä ihan kohtuu hyvä ja ajattelin että käydään nyt ainaski varmistelemassa Jania, kun kerran tuli luvattua lähteä. Päräytettiin Pönikseen ja olo oli ihan ok. Mitä nyt nenää sai tursata. Keli oli muuten hiukan eri kuin viikkoa aiemmin Antin kans. Nyt pakkasta oli jotain 2 astetta ja räntä/lumi sekoitusta tuli hieman taivaalta.

Jani sai luvan liidata ekan linjan ja päätyi siihen samaan ränniin, mikä Antin kans liidattiin viimeksi. Son muuten hauska ränni. Hyvin jäätä ja sopii vaikka ekaksi jääliidiksi helppoutensa ansiosta. Ränni tuntui niin helpolta, että erehdyin luulemaan olevani kunnossa ja päädyin kokeilemaan mixtarojektia. No projekti palautti sitten hienosti maan pinnalle. Alun herkkiksellä hyydyin niin pahasti, että lukotukset jäi tekemättä. No pikaisen tilannearvion jälkeen päädyin takaisin jäälle.

Aikaisempina vuosina oikean puolen seinämän jäälinjat ovat olleet kunnon paksuja jäälinjoja. No tänä vuonna näyttää näiden jokaisen alussa olevan joko thin tai kallio kruksi. Alkuun lämppäröidessä boulderoin yhden jäälinjan alun thin osuutta sen verran, että totesin sen aivan mentävissä olevaksi. Sitähän se oli sitten lähdettävä testaamaan kun rojekti ei kerran ollut menossa. Alku meni ihan hyvin ja sainki hiiviskelyn päätteeksi ekan 10 senttisen ruuvin melkein pohjaan asti eli jäätä oli noin kaheksan senttiä ;) No sen jälkeen jäätä olikin sitten ihan tarpeeksi, eikä kiipeily tuottanut ongelmia. Hauska ja oikein nautinnollinen linja. Voin suositella! Vielä kun nämä olis tupla pituisia niin olishan se tieten liikaa pyydetty...

Jani rännittää. Jääkiipeilyä parhaimmillaan -2 ja solidia jäätä.

Elina kakkostelee.

Mie ottamassa pataan rojektilta.

 

Ei menny joo.

  

Oikean laidan jäälinjat alkaa vieläkin vähän nihkeemmin ku viime kaudella. Uutta jäätä tulossa, joten parin viikon päästä pääsee taas helpommin.

 

Pitihän se kokeilla. Olihan muuten hieno setti. Alku ohutta ja loppu tosi läskiä ja solidia.

  

Jani paksulla mutta lyhyellä putouksella.