Ruskeavirta on aika miehekkäässä kunnossa. Siksipä suuntasimmekin suoraan Jaska Jokuselle.
Miehistö tallaamassa polkua.
Mammutti ei tänä talvena ole lihonut kovinkaan vahvaan kuntoon. Jostain syystä vesi lirisee enempi vasemmasta laidasta.
Oltsi lähdössä kostamaan Jaskan pilarille, josta meitsi otti pakit. Pumputti vaan ruuvin vääntäminen aivan hitosti ja onnistuinkin tiputtamaan yhden. Sitten pukkasikin sen verran paniikkia, että oli pakko tulla alas.
Oltsin tempaistua ruhonsa toppiin päätin kokeilla itsekin vielä kostoksi sportti liidaamalla (ruuvit paikallaan ja niihin vain klippaillen). Sehän menikin helposti ja päätin vielä liidata hieman oikealle pilarista vähän loivemman linjan. Se onnistuikin tosin levätä piti ruuvissa ja pimeä ennätti ennen kuin oltiin alhaalla. Ei pysty tietään miten se ruuvaaminen voi olla niin vaikeaa...
Sunnuntaina otettiinkin reippaasti helpompi linja Jaskalta ja sehän sitten äsähtikin hienosti.
Ajomatkasta johtuen lyhyen päivän päätteeksi siirryttiin sitten yk-miehiksi jumppaamaan Jaskan pilareille. Hienoa se on tuokin ja kertyypähän metrejä.
Damage inc. taas piti tärvätä rystyset jäähän. Niin ja yllättäen se sama keskisormi josta on ollut nuo jänteet paskana jo pidemmän aikaan. No eikös sitä sanota, että kivusta oppii. Meikä on siis tänä talvena oppinut jo aika paljo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti