Patama vol 2

Reilu viikko sitten torstaina käytiin uudestaan Patamalla. Tarkotus oli mennä viilistelemään ja kattoa päivän fengshuita. No tällä kertaa män ihan hyvin kelien suhteen. Aurinko paistoi oli vaan 19 lämmintä, mutta ohan se sekin jo liikaa suorassa paisteessa olevalla släbillä. No toisaalta parempaa tuskin tähän aikaan vuodesta on tulossa.

Päätin lämmitellä onsight yrkällä Janin hyvän näköiseen Pelle Hermanni reittiin. Alun hyllylle kiipeemisessä on onneksi pultti. Olis saattanut reitti jäädä kiipeämättä ilman tuota pulttia. Hyllyltä lähtö ei ollukaan ihan yksinkertainen. Selkeää ote linjaa seuraavalle pultille ei ollu ja arvoin kolme neljä kertaa mihin suuntaan lähtisin. Päätin sitten vetää kokolailla suoraan seuraavalle pultille kävi miten kävi. No onneksi kävi hyvin enkä kussut saittia. Sitten sama peli jatkui. Seuraavalle pultille ei taaskaan ollut mitään selkeää reittiä. Hetken arvottuani päätin taas vaan jatkaa ja katsoa miten äijän käy. Jostain otteita kuitenkin aina löytyi, tosin väliin niin huonoja, että aloin epäillä reitin vaikeutta. Pääsin taas seuraavalle pultille ja paikassa, missä arvelin kruksin olevan olikin pelastavat äitikahvat. Mahtava reitti! Ei ehkä se helpoin vitonen onsight suoritteeseen,  mutta todella hieno kun sen onnistuu ratkaisemaan :) Totesin vain että olipas hyvä valinta. Juha oli alhaalla tuumaillut meikäläisen arvontaa noin "helpolla" reitillä, mutta asia kävi harvinaisen selväksi kun lähti itse yrittämään yläköydellä. Tähän reittiin jäi vielä liidi puuttumaan.

Seuraavaksi päätin hyvän fengshuin innoittamana testata liidiä saman tekijän Super Mario reittiin. Edellisellä kerralla reenasin muuvit kuntoon ja tuntuivat olevan hyvin muistissa. Tiesin että herkkä kruksi olisi aika jännä näin lämpimässä, mutta täytyyhän sitä nyt yrittää. Aika jännää oli. Kruksin jälkeen iski kivan singerin, joka onneksi loppui pienellä puhaltelulla. Tuossapa alempana viteota aiheesta. Kokolailla uncut versio, mutta koittakaa kestää ;)

Sitten usutin Juhan kokeilemaan siipiään The Thing reitillä. Mies veteli vahvasti menemään ja tekikin reittiin onsight suoritteen. Liidailin reitin itse sitten perässä. Sen jälkeen saikin miestä vähän psyykata seuraavalle reitille. Eli hieman vaikeammalle Skeletor reitille. Uskaltautui kaikesta huolimatta terävään päähän ja saittihan sieltä napsahti tilille. Hyvä Juha tosi hienosti vedetty varsin, kun mies väitti itse olevansa nelosen kunnossa :)

Päätin vielä kokeilla muuveja Luigi reittiin ja nehän onnistuivatkin pienellä vaivalla, vaikka ihan selkein beta ei tälläkään reitillä ollut. Pienen levon jälkeen yritin liidiä, mutta mokasin kruksin ja oli pakko hypätä köyteen. Jouduin ottamaan vielä yhden levon ennenkuin onnistuin vääntämään itseni bulgen päälle. Hauskan oloinen reitti tämäkin. Pitää tulla syksyllä käymään paremmilla kitkoilla.

Super Mario from Juuso Raekallio on Vimeo.

Lomille lomps

Lomat alkoi heinäkuun ekan viikon jälkeen ja ennuste lupaili helteistä het lauantaille. Kivahan se on kun on lämmintä, mutta se ei yleensä edistä kiipeilyä. Päätettiin käydä ennen hellettä loman kunniaksi vielä köysittelemässä. Tarkotus oli mennä Halsvuoreen katteleen muuvit Ässä Mix reittiin ja yrittää yklla Janin HullunKuri nimistä seiskan pläjäystä.

No ihan ei taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä. Työpäivän ajan tähyilin ikkunasta ulos ja ennustetta netistä. Oli aika epävakaista ja pelko ryömi puseroon. En ole käynyt Halsvuoressa saati kauempana aikoihin. Varmaan yli vuoteen. No työpäivä loppui ja ajelin Halsvuoren suuntaan. Puolessa välissä tuli vastaan märkää asfalttia. Ei hyvä. No onneksi alue oli lyhyt tosin taivaalla oli aika synkkiä pilviä. Nappasin kamppeet olalle ja kävelin kallion juurelle. Kateltiin Janin kans reittivaihtoehtoja ja tuumattiin pilvien kulku suuntaa. Samassa alkoi sade. Vettä tuli ku aisaa ja päätettiin lähteä nosteleen.

Autolla katsottiin sadetutkasta, että Patamalla ei ehkä sataisi vettä. Ei kun ajamaan. Patamalla oli tosiaan kuivaa. Lämppäriksi kiivettiin aivan vasemmalta reitti The Thing. Aika hauska pultti klippailu. Sain ekan köysi onsightin aikaiseksi varmaan kahteen vuoteen. Pitäis ehkä vähän kiertää näitä kaltseja eikä vaan rojektoida omia reittejä. Jani liidasi vielä saman reitin ja totesi sen ihan hyväksi vastoin aiempaa kokemustaan. Mutta eiköhän rakas Esteri löytänyt meidät sieltäkin. Heti Janin laskeuduttua alkoi vettä ripsiä. Ei muuta kun sadetutkaa tulille.

Tällä kertaa ei näyttänyt ihan niin pahalta. Päätettiin käydä Abc:llä kahvilla tuumaamassa tilannetta. Kahvit ja leivät naamaan ja aurinkohan se sieltä kävi paisteleen. Takasi kalliolle arvioimaan tilannetta. Suurin osa reiteistä märkiä. Onneksi pari reittiä vähän kuivempana. Päätettiin vilkaista Super Mariota, Janin itsensä avaamaa 6b sporttireittiä. Kuivattiin alun otteita pyyhkeellä ja mankalla. Saatiin kuin saatiinkin reitti ihan kohtuullisesti kuosiin. Jani liidasi reitin pultti pultit ja kuivaili vielä mennessään. Viimeksi pari vuotta sitten testasin reittiä ja silloin se ei ollu ihan pienellä vaivalla menossa. Nyt oli "pituutta" tullut sen verran lisää, että muuvit meni yläköydellä ihan kivasti. Yrittää piti kuitenkin sen verran, että liidiin en uskaltanut lähteä.

Kaiken kaikkiaan saatiin sääennusteeseen nähden yllättävän paljon aikaiseksi. Patama on kyllä hauska paikka. Vähän kuin kävisi lomareissulla, kun pystyy klippailemaan pultteja suhteellisen huolettomasti. Tätä lissää!

Ukot pihalla. Loma alkoi ja vettä sataa. Jee jee

 

Ei ollu Hullunkuri lähössä. Muistutti enempi vesiputousta.

 

 

Jani kuivailee Super Mariota

Meitsi yrittää kiivetä ja hieman kuivailee samalla

Loppu hyvin kaikki hyvin

 

Top rope tough guys

Pari ulkokiikkua saanu taas heitettyä. Toinen niistä jopa muuvittelua rojektilla. Kerta viikkoon oli tavotteena käydä rojektia kokeileen. Saapa nähä jääkö tavotteeksi. Pitäs varmaan ottaa itteä vähän niskasta kiinni jos veinaa sen tänä kesänä kiivetä. No joka tapauksessa Antin ja pikkupoikain kans käytiin Paavalinvuoressa ylistelemässä. Pojjaat kiipeili pikkukiville ja isit vähä isommille.

Ensin kiivettiin lämppäriboulderit ja sitte oli tarkotuksena ylistellä Salakaadolla ja rojektilla. Näihän sitä sitte tehtiinki ja kylläpäs oli mies ruosteessa. Eka vedolla Salakaatoon veinas jäädä kruksi tekemäti, mutta sitte vaan runttasin sen läpi. Ohan se kyllä hauska reitti. Häätyy varmaan liidailla se uudemman kerran tässä kuhan jaksaa siihen sillä mielellä lähteä. Keksinpäs muuten toisella vedolla hieman uudenlaisen betan kruksiin. Tämä stabiloi muuvia aika paljon ja teki entisestä fifty sixty muuvista paljon varmemman.

Rojektia rojektia. Niin sanoko joku että rojektia. Joo olihan se taas. Alun helppo pätkä tuntui taas aika vaikealta. Son varmaan jotain 6b muuveja, vaikka lyhyt onkin. No arvata saattaa, että kruksi lipan ylitys ei sitten tuntunut kovin helpolta. Sain toki pidettyä viime kesänä keksimäni välimuuvin, mutta ei mitään jakoja saada kruksin vetoa tehtyä. Ehkä ens kerralla...

Antti lämppää lämppärikivellä

Sisällä onkin sitten tullut muutama kerta väännettyä. Se kun on siinä kotosalla niin illalla kun vois mennä sohvalle niin meneekin riippumaan :) Mutta hei edistystä on tapahtunut. Tässä yhtenä iltana kun oli jotenkin draivi päällä sain kiivettyä kaikki seinälle tekemäni reitit. Ei huono ottaen huomioon, että viime kesänä en tähän pystyny vaikka seinällä oli samat reitit paitsi yks vähemmän. No nyt täytyy varmaan viritellä taas jotain vähän tiukempaa ;)

Iltatunnelmia ullakolta.

Viime syksynä jäi se Pitsalähetti kaivelemaan sen verran, että nyt kun näitä kelejä on riittäny käytiin taas kokeilemassa feng shuita. No huono oli. Reitti on niin herkkis, että parhaat yrkät menee muuvien muisteluun. Maybe next time jäi siis tämäki. Tai no täytyy sanua, että jos tän seuraavalla kerralla lähetän niin aika hyvä, koska parhaat voimat tahtoo aina mennä muuvien hiomiseen. Mut syksyllä lähtee.

Jani yrittää reittiä Igor, jota ei vaan oo tajuttu. Onkos joku tän lähettäny ja jos niin miten?

On hirviää on

On se hirviää tämä elämä. Mutta otetaas päivän positiiviset ensin. Eilen pääsin jopa reenaamaan kotiseinälle. Olihan mahtava viilis. Kehittelin jopa uuden reitin. No en sitä tietenkään päässyt, mutta sehän siinä vähän on tarkotuski, ettei heti ekalla yrkällä menis. Pari vanhaa tosin pystyin kiipeemään, joista toinen ainakin helpommin kuin aikasemmin tänä keväänä. Merkki siitä, ettei kuukaudessa kunto ihan kuralle oo mennyt. Niin uuteen reittiin yritin vähän simuloida sporttirojektin kompressiomuuvia, mutta saapa nähä onko tuosta mitään hyötyä.

Päiväkirjaa vilkuillessa viimenen kuus viikkoa on mennyt aikasta kuralle reenimielessä. Pari lenssua on pitänyt huolen siitä, ettei ole saanut minkäänlaista rytmiä aikaiseksi ja kokonaismääräkin on jäänyt ala-arvoiseksi eli 4 ulkopulteria ja yks sisäreeni. No tällähän ei kovin pitkälle mennä. Parhaat boulderkelitkin oli ja meni eli seiskan metsästys taitaa siirtyä nyt sitten syssyn puolelle. Tälle kesälle ei ole muuta tavotetta, kun yrittää saada tuo sporttirojekti kiivettyä. Se tosin ei välttämättä ole ihan helppoa. Viime kesänä siitä jäi pari/kolme muuvia tekemättä. Eikä ne tule olemaan helppoja tänäkään kesänä. No ei se mitään. Taitaa olla paras vaan painua yrittämään. Mahtavuutta olis jos sitä sais käytyä kerta viikkoon yrittämässä ja sitte reenailtua sisällä/pultereilla pari kertaa viikkoon. No saapa nähä tuleeko toteutuun. Into olis kova.

Päivänä muutamana käytiin Janin kans keväthelteessä katsastaan Aittorinteen old skool linjoja. Hienojo ne on vieläki. Släbillä incut krimpeillä pystyy kiipeemään ihan kohtuullisesti myös helteellä. Pädejä olis voinu meikälle olla pari lisää. Henkinen kantti loppui kahella linjalla aika vahvasti. Ens kerralla täytyy huolehtia mattoja lisää alle niin ei tarvii valittaa. Yhden aikaisemmin kiipeämättä jääneen vitosen sain kiivettyä ja toiseen tehtyä muuvit. Paikalla on kyllä asiallinen feng shui. Väittäsin että nämä reitit voip tehä tiukkaa monelle uuden koulukunnan miehelle/naiselle. Käykääpäs kokeileen kun kelit ei muuta salli.

Meitsin pää paloi puhki Psyyke nimisellä linjalla, eikä tullu lähetystä tälläkään kertaa.

Kevään kiikkuja

Tänä keväänä tuntuu jäävän yllättävän vähän aikaa millekään muulle, kun töille ja perhehärväyksille. Siitäpä sitte voip arvailla miten paljon siitä viitsii panostaa kirjoittamiselle. Heh heh seli seli. Tässähän on boulderkausi kuiteski jo pitkällä ja meikähän on saanu käytyä kaikki neljä kertaa kiviä hiplaamassa. Mutta onhan se nyt kuitenki enemmän ku ei yhtään.

Maaliskuun alkupuolella kävin sitten vihdoin kokeilemassa teknokiipeilyn hienoutta. Siinähän se kyllä on aikamoinen laji. Kiivettiin Paavalinvuoressa halkeamalinjaa, joten ilman vasaraa mentiin. Tai no tarvi sitä parin kiilan irroittamiseen, mutta mitään en vasaralla asentanut. Tätä hommaa voi muuten suositella kaikille trädikiipeilyä aloitteleville varmistusten asennusharjoituksena. Piissejä laitetaan paljon ja kaikki tulee testattua suht huolella. Ekaa kertaa kun liikenteessä oltiin niin väsättiin soolona yläköydessä. Olihan muuten hauskaa hommaa. Ekan kiilan varaan nouseminen meni vielä ihan hyvin. Toisessa siirtymisessä onnistuin heti sössimään daisyt niin solmuun, että jouduin pakittaan takasi. Siitäpä se sitten lähti homma aukenemaan vähän helpommaksi joka metrillä. Yhdet pannut onnistuin ottamaan, kun hyvän oloinen kiila lähtikin litomaan vetosuunnan muuttuessa. Ollaanpas siis tarkkana niissä trädihommissa.

 Jani ja "pomminvarma" kamu. Enpä uskaltais tuohon tippua.

Mikon tyylinäyte katon ylityksestä

 

Sittenpä kelit alkoikin lämpenemään ja miehet ja naiset kirmaamaan ympäri metsiä kiviä halaamassa. Säätöjen vuoksi itellä otti viikon päivät parhaita kelejä ennenkö ehdin ekaa kertaa kiville. Hauskaahan se taas oli. Tavotteena oli lähinnä fiilistellä ja hengittää raitista ilmaa. Pariin jämäkämpään reittiinki tuli kateltua beettoja, mutta ei mitään mahkuja lähettää. No pääsinpä kuitenki yhen uuden 6B linjan (johon aikoinaan melkein sain itse ensinousun vaan melkein ei lasketa) ja Tekokäen, jonka alkulukotusta en edellisellä vierailulla pari vuotta sitten pystynyt tekemään. Ei huono kauden avaukseksi.

Sain tehtyä parit sisäreenit ja ajattelin meneväni seuraavalla viikolla testailemaan vähän vaikeampia reittejä. Eipäs sitten tarvinnutkaan, kun perheestä jokainen oli vuorotellen lenssussa ja töiden jälkeen ei tarvinnut paljon muuta miettiä, kuin lenssuisten hoitamista. Pari viikkoa edellisestä kerrasta sain sitten sen verran energiaa, että lasten mentyä nukkumaan kävin Paavalinvuoressa vähän kiipeemässä melkeen kuus vuotta sitten putsailemillani kivillä. Ihan mukavaa oli ilta kympin maissa tapailla otteita. Kitkat oli kyllä aivan mahdottomat. Ikävä kyllä oli sen verran hämärää, ettei kuvia saanut otettua. 

Taas viikko edellisestä käytiin Eskon ja pikkupoikain kans uudestaan Paasivuoressa. Edellisellä kerralla ihmettelin Harrin kans beettaa Suureen huijaukseen ja nyt oli fiilis, että sitä on kokeiltava. Viilis oli sitten jotenki aivan tajuttoman vetelä ja voimaton. Sain kuitenki vähän lämppäiltyäni pari ihan hyvää vetoa reitin kruksiin, mutta eipä tuo kuitenkaan ollu menossa. Vedin jotenkin otteelta ohi joka yrityksellä. Tai pari osui ihan kohtuu kohilleen, mutten vaan saanu pysymään. Ens kerralla sitte ;) Nyt kun oli vahva mies mukana niin piti käydä katsastaan Teknokäki reitin beettaa. Sen alku on jotenkin niin kryptoniittia etten ollut viimeksi keksinyt mitään järkevää. Pojat hyppi pikkukiviltä bädeille ja ekojen itkujen ja evästauon jälkeen päästiin yrittään reittiä. Esko viritteli reitin alkuun ihan käsittämättömän näkösen huukki beetan. Ainakaan sillä kertaa ei itellä ollu mahkuja tuollaiseen yritykseen. Ite yrkkäilin vielä kivelle vähän helpompaa linjaa, mutta loppujen lopuksi sekin jäi tekemättä. Tosin kaikki muuvit sain kasaan eli ens kertaan jälleen.

Seuraavalle viikolle sain pari sisäreeniä aikaiseksi ja tarkotuksena oli torstaina käydä Eskon ja Antin sekä pikkumiesten kans jälleen Paasivuoressa. No yritys kuivui kokoon aikataulupaineissa kun viikonlopuksi oltiin luvattu lähteä Heltsinkiin sukuloimaan. Eli taas kahden viikon jälkeen edellisestä ulkokerrasta pääsin illalla livahtamaan Näätikselle ja kokeilemaan vanhaa vihollistani Robin Hoodia. Ihmeen kevyt olo oli tällä kertaa. Lämppäröin Riolla ja sen oikean puolen dynolla, jonka vois muuten melkeen merkata reitiksi on se varmaan kuitenki vitosen luokkaa ja ihan hauska parin muuvsin pyllistys. Hehe - Rio on muuten ihan hyvä lämppäri, kun projektina on saman vaikeustason reitti :) No reitit nyt on vähän erilaisia. Riossa on yks muuvi tuota vaikeustasoa ja Robin Hoodissa niitä sitten onki ainaki viitisen kappaletta, ja ne on melkeen putkeen heti alusta. Pitäsköhän nuiden greidit olla vähän eri luokkaa? No mene ja tiedä. Tää kivi kun on aika "old school" henkinen paikka ja isojen poikien alkuaikojen test piece. Mahti reitti joka tapauksessa.

Niin sitten itse Robin Hood. Alkuun piti taas jännityksestä kankeana testata kruksin vähän pidempää vetoa. Eipä mennyt ekalla, mutta aika lähellä oltiin. Se on aika jännä kun yrittää tällaista reittiä, jota olet yrittänyt jo useamman vuoden aikana, niin aina alkuun on psyyke ja omat odotukset saatava jotenkin nollattua. Ainaki meikällä ainut vaihtoehto tähän mennessä on ollut ottaa pari yrkkää pataan niin päästään reitin kanssa vähän niinkuin samoille lähtöviivoille. Kolmannella yrkällä muuvi menikin sitten helposti, mutta tipuin seuraavasta muuvista. Neljännellä yrkällä sain vedon pysymään taas helpohkosti ja loppureittikin meni ihan putkeen. Hengittelin kiven päällä ja tuumailin, että niinköhän tuon pääsis tällä kertaa. Katselin vähän maisemia chillailin ja kuuntelin vesilintuja. Sitten vaan syvät hengitykset ja pylly pädiltä yrittään. Alku menikin ihan lupaavasti, mutta sössin jotain enkä aivan päässyt kruksiin asti. No uudet hengittelyt ja menoksi. Tällä kertaa muuvit meni ihan ok. Pientä jähistelyä oli havaittavissa, mutta vetoon lähtökin tuntui parhaalta mitä ikinä. Käsi osui ihan hyvin otteelle. Mutta ei - miksi et puristanut? Miksi? Tuloksena kiva fläpperi sormeen. Mutta hei tulihan jotain tulosta ja muistoja yrittämisestä. Nii ja tuntui se ainakin helpoimmalta mitä ikinä. Tämäkin jäi sitten sitä klassista ensi kertaa odottamaan.

Tuon Näätiksen jälkeen tuli Wappu ja sitten otinkin lentsun. Nyt käy lenssu hellittään ja tässä on taas pari viikkoa edellisestä kiipeilystä. Ei näin. Ei todellakaan näin. Nyt täytyykin taas saada pari reenikertaa alle, että viitsii edes lähteä tuonne Robin Hoodille. Mutta hei. Ei se mitään. Täähän oli kuitenki harrastus ja tavotteena oli saada happea ja reipasta mieltä. Jospa ens viikolla sitten sais jotain lähetyksiä aikaiseksi. Tai ainaki kiipeilyä ihan oikealla kivellä.

Vuoden ekalla boulder setillä Paasivuoressa. Tää kantti traverse oli se 6B ja on muuten ihan hauska reitti. Voin suositella.

  

Teknokäki ja Eskon himmeetä huukkibeettaa. Tuon alun jos sais tehtyä...

Tällä on yritetty pitää mies iskussa. Taas saa lenssun jälkeen vähä panostaa muuten on turha etes yrittää ulkona tiukempaa.

Robin Hood ja hieno ilta. Aika hiljaista. Pupun juoksua ja vesilintujen ääniä.

Tulos tai ulos. Enempi tahtoa ku voimaa. Vai olisko kuitenki ollu uskon puutetta.

Vielä ehtii rinteeseen

täällä etelässäki ja rinteen ulkopuolelle pohjosessa tai Alpeilla. Suksimishommat on aina olleet lähellä sydäntä. Johtuen ehkä Levin ja Pallaksen välillä vietetyistä nuoruusvuosista ja hienoista talvista. Samaa ei voi sanoa tästä talvesta täällä etelän vetelien mailla, mutta senhän jo varmhan kaikki on saattanhet huomataki. Riihivuoressa näyttäs kuitenki kaikesta huolimatta olevan rinthet vielä ihan hyvässä kuosissa, notta muuta ko sukset alle ja menoksi.

Tästäpä päästäänki sitte sopivalla aasinsillalla välineisiin. Het alkuun varotuksen sanainen. Näihinkin vehkeisiin saa sitten hassattua tonnin jos toisenkin jos on sellaista luonteen laatua omaava persoona. Pääasiassahan itellä on tullu laskettua semmosilla vehkeillä mitkä nurkista on sattunu löytymhän. No tässä vaiheessa elämää voi jo myöntää, että tämä ei ehkä ole optimi kaikkiin tarkotuksiin. Onneksi kaveriporukasta sattuu löytymään niinki hulluja että net on alkanhet ite tekemhän sivakoita ja muita laskuvälineitä. Niinpä se piti alkaa iteki uuesthan perehtymhän suksien saloihin ja uusimphin välinetuulahukshin.
 
Laskutyylihän on tietenki kaikki kaikessa. Telemarkissa vaikeinta on tunnustaa vanhemmilleen vai miten se meni? Lautailuun en vaan ikinä ole oikein päässyt sinuiksi. Hauskaahan seki on, mutta jotenki olen aina ollu enempi suksimiehiä. Tellun ja alppityylin välillä en sitten olekaan osannut päättää ikinä. Olen sitten tehny molempia vähän riippuen siitä missä on menty. Hyppy ja parkkihommia en ole koskaan harrastanut, enempi ehkä sen takia, että minun nuoruudessa hyppyrin tekemisestä seurasi varoitus kausikorttiin tai jokin muu yhtä inhottava rangaistus(aika kaukokatseista toimintaa). Jos paikka huutaa pidempiä siirtymisiä ja aakeeta laakeeta niin valinta olisi ehdottomasti tellu. Tarkkaan laskuun ja ahtaisiin käännöksiin lähtisin taas valitsemaan alppivehkeet. Niin ja ainaki tällä taitotasolla parkkiin ehottomasti puikat. Telluillaki sitä voi, mutta sitte ollaanki jo vähä erilaisten haasteiden parissa.

Sivuleikkaus, rokkeri, kääntösäde, noussi, teili, kore ja kiertojäykkyys. Siinäpä sitä onki sitte pari muuttujaa mistä lähtiä valitseen. Varsinki jos pitää saaha "one ski to rule them all". Aika mahoton yhtälö. Jos pitää todella saada vain yksi suksi niin lähtisin priorisoimaan käyttötarkotusta. Tänne etelän rinteille hommaisin varmaan jonku parkkisuksen, koska en näin lyhyitä rinteitä jaksais kuitenkaan yli kuutta tuntia vuoteen laskea ihan vaan kurvailemalla ja hei kyllähän niillä parkkisuksillaki voi kurvailla. Joo no ei oo sama asia, mutta kyllä sen kuus tuntia niilläki kurvailee ;)

Kevään mittaan sain mahtavan tilaisuuden testata Puuppolan suksen eli PuSun (facebook) paria eri lankkua. Tosin täysin ulkona niiden mukavuusalueelta eli Jykylän pikku rinteissä. Kaikkihan tietää, että läski suksi ei sovi rinteeseen. Varsinkin erittäin pitkällä kääntösäteellä. No tadaa - laskinpa just semmosella yhistelmällä Laajavuoressa päivän ja ikään oo hymyilyttäny niin paljoa. Ehkä juuri tämä paljastaa ukkojen nerokkuuden, sillä sukset olivat aivan mahtavia laskea myös tykkilumella, vaikka ne puuterihommiin onkin suunniteltuja. Juuri tällainen suksi voisi olla aika huippu esim Alppireissulla, jossa välillä tulee laskettua rinteessä, mutta pääasiassa rinteen ulkopuolella.

Ensin testissä oli St Anton: leveys 138-115-132, pituus 183, r 18m, keulan rokkeri 40cm ja perässä 30cm, paino 1700g. Tässä suksessa on siis aika vahva rokkeri joka yhdistettynä sivuleikkaukseen ja jäykkyyteen saa suksen kääntymään kohtuu nopeasti. Suksi myös pysyy kunniakkaasti kantillaan, vaikka leveyttä löytyy varmasti tarpeeksi puuteri touhuihin. Väittäisin, että rinteessä tällaisella suksella ei ollut paljoakaan eroa Atomicin perus carving sukseen(ihka oma pari). Tietysti tää ei ihan yhtä tarkka ole, mutta jos semmosta tarvitaan niin keppien kiertoon täytyy olla sitten ihan omat suksensa. Rokkerilla on saatu sukseen herkkyyttä aika hyvin ja sivuleikkauksen ansiosta suksi kääntyy rinteessäkin aika ketterästi. Leveys ja ytimen jäykkyys tuovat sukseen vakautta eikä aivan pieniä töppyröitä rinteessä tarvitse säikähtää. Puuteri ominaisuuksia voin vain arvailla, mutta lähtisin veikkaamaan, että tämän tyyppisellä suksella Norjalaisen makkaratikkumetsän puikkaaminen voisi onnistua ihan kohtuudella. Rokkerin pitäisi myös vakauttaa laskua lumiolosuhteiden vaihteluissa puuterista korpuksi ja toisin päin. No mutta olisipa kiva joskus päästä testaamaan näitä vaikka etes Pallakselle. Saati sitten Norjan töppyröille.

Rokkerilla on saatu rinteeseen osuva suksen ala lyhyemmäksi, mikä antaa leveälle sukselle ketteryyttä käännökseen.

Ohan nää ukkojen sukset kyllä hienoja pelejä. Joskus kun tämmöset sais...

Toinen testisuksi oli PuSun Narvik II: leveys 152-117-137, pituus 188, r 26m, keulassa rokkeri 37cm, normi camber ja paino 2150g. Tämän suksen pitäisi nyt sitten kestää vauhtia oikein kunnolla. Rinnesukseksi ei tätäkään leipälapiota ihan helpolla tunnista, mutta yllättävän hyvin se toimi pehmeällä tykkilumella. Kaverit konttaili hätäisillä karvereillaan muutamaan otteeseen ja meitsi se vaan losotteli hirmu kyytiä ohi :) Eli tämä kaveri kyllä kestää vauhtia. Varmaan enempi ku moni laskija. Voi vaan kuvitella minkälaista olisi losotella polven syvyistä puuteria aukeaa vuoren rinnettä lumivyöryä pakoon. No ei kai sentään sitä vyöryä. Joo no mutta on siis kyllä hieno suksi ja jotenkin ainakin meikän naaman saa virneeseen, kun sukseen voi ladata niin paljon voimaa kuin huvittaa eikä se siitä hetkahda. Vakautta löytyy niin paljon, että sellaiset töppyrät joihin normi suksilla jäädään keräilemään tuskin tulevat huomatuiksi. Ehkä juuri se suksen pontetiaali saa naaman virneeseen. Tunne siitä, että suksesta löytyy niin paljon, ettei näissä rinteissä ole mahdollista kuin hipaista toiminta-aluetta ja epäilys että miehellä olisi oikeasti kanttia laskea sitä vuoren rinnettä niin lujaa kuin suksi sallisi.

Kyllä nyt miestä naurattaa

No millaisen suksen sitten haluaisin. Hankala vielä sanoa. Näistäkin haluaisin molemmat. Eli kyllä sitä ilmeisesti pitäisi ainakin neljät sukset omistaa ja sitten vielä parit tellut ja ehkä yks lauta ... Mutta tällä hetkellä lähtisin ehkä tuollaisen St Antonin linjoille. Se on vaan aivan älyttömän monikäyttöinen suksi.

Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...