Etelän jäitä

Taas on talvea vietetty. Joulukuun sohva-aika tuli kuitattua helmikuun alkuun mennessä kun homma alkoi taas pikkuhiljaa toimimaan. Talvi on ollut lämmin, mutta vähä luminen. Jostain syystä jäätä on syntynyt lähes ennätys määrä. Nyt vaan linjat ovat paikka paikoin vähän eri paikoissa kuin normaalisti.

Jo vuosia on tuumailtu, että pitäisi käydä Kouvolan suunnalla katsomassa minkälaista jäätä sinne syntyy. Antti otti asian tällä kertaa esille ja täräytti ennakkoluulottomasti pari viikonloppua kalenteriin. Lähtijöitä ilmoittautuikin yllättävän mukavasti ainakin viisi henkeä. Minen uskaltanut luvata, mutta yllättäen viikonloppu sopikin aikatauluun. Pikkuhiljaa eri syistä alkoi porukkaa tippua kyydistä ja viimein paikan päällä oltiin Antin ja Mikon kanssa kolmestaan. Paikaksi oli valikoitunut Lintojan kallio jossa näytti olevan tarjolla sekä jäätä, että mikstaa ja mikä tärkeintä lähestyminen oli jopa boulderoijille sopiva n 100m autolta.

Käveltiin kallio laidasta laitaan ja todettiin, ettei näitä taida ihan päivässä ehtiä kiivetä. Yllättävän hyvän näköinen paikka ja pari todella hienoa pilaria. Hienoja mikstoja myös. Käveltiin sitten aivan oikeaan reunaan pienelle putoukselle ja otettiin lämmöiksi pari vetoa.Tässä vaiheessa paikalle oli ryöminyt koloistaan kymmenkunta henkeä Helsingistä Turkuun akselilta. Turun suunnalla ei jäätä tänä vuonna ollut kuulemma näkynyt. Pikku putousten vieressä näytti olevan pari pulttimikstaa joita en vaan voinut vastustaa. Antti veti kuitenkin pidemmän korren ja lähti ekana testaamaan. Todella herkkää hiivintää ohuella jäällä ja pienillä kallion listoilla. Hienon näköisen yrkän Antti otti ja melkein teki linjaan on sight suoritteen. Yläosan sammaleet vaikuttivat olevan sen verran huonosti jäässä, ettei uskallettu lähteä raapimaan niitä irti. Laskettiin Antti alas ja kiivettiin Mikon kanssa yläköydellä. Todella hauskoja linjoja ja Antti tuumaili jälkiviisaana, että olisi ollut aivan kiivettävissä, kun kävi laskeutumassa jatkot pois reitiltä.

Vaihdettiin paikkaa ja Mikko uskaltautui pitkähkön tauon jälkeen liidaamaan kallion keskiosista pienehkön putouksen. Pidettiin kahvitauko ja katseltiin maisemia. Kahvien jälkeen muistui mieleeni, että toisessa laidassa kalliota oli hieno pilari. Arvottiin mitä tehtäis. Kello alkoi olla jo sen verran, että päivän valoa ei olisi enää montaa tuntia jäljellä. Pilarille siis matkamme kävi. Kuus aan pojat oli putouksella kiipiämässä. Hienon näköistä menoa. Puikkoa, pilaria, sisäkulmaa, pikku luolaa ja kaikkea jännää oli tarjolla. Putous oli hieno senkin takia, että se oli aivan pysty ja noin 20m korkea. Harvinaista herkkua tässä osassa maata.

Valkkasin makkeimman näkösen linjan. Pilari, joka oli alaosastaan aika ohutta, joten muutama metri maasta oli hieman päällekaatuva kohta, missä pilari oli muodostunut paksummaksi. Muistelin pari vuotta sitten kiipeämääni Sudenhammasta Korouomasta ja tämä pilari vaikutti kutakuinkin samanlaiselta paitsi, että Sudenhampaan alussa on tietysti parikymmentä metriä kiipeilyä jyrkähköä ramppia ennen pilaria/puikkoa. No mutta kuitenkin tämä oli mielestäni tosi hieno linja. Yritin lähteä rauhallisesti liikkeelle. Keskittyä hengittämään ja olla puristamatta liikoja. Muista, että pystyt palautumaan jyrkälläkin jäällä, kunhan hengität rauhassa ja lepuutat käsiä vuoron perään. Niin ja jalat hyvin niin että asennossa ei tarvitse jäkittää suuntaan tai toiseen. Äläkä kiipeä itseäsi niin puhki, ettet pysty joko ruuvaamaan ruuvia tai kiipeämään alaspäin edelliselle ruuville. Tällä asenteella voi kiivetä suhteellisen rauhallisin mielin, vaikka reitti veisikin seikkailulle happokestävyyden ihmeelliseen maailmaan.

Pilarin alku meni ihan leppoisasti. Happoa kertyi tasaisesti, mutta pystyin pitämään tilanteen vakaana ja tekemisen rauhallisena. Kaksi kolmannesta pilarista kiivettyäni oli jotenkin heikko hetki ja pumppi veinasi yllättää. Väänsin ruuvin ja hengittelin syvään. Enää olisi vain kolme tai neljä metriä pilaria jäljellä. Ravistelin käsiä ja lähdin jatkamaan. Tuolta ruuvilta kulma taittui hieman helpommaksi ja sain kuin sainkin pilarin kiivettyä kunnialla. Olipas hieno linja. Kyllä kannatti tulla Kouvolaan jääkiipeilemään. Enpä olisi uskonut jos en paikkaa olisi ollut katsomassa, että Etelä-Suomesta näin hienoja paikkoja löytyy. Tosi hienoa jäätä ja voin kyllä suositella. Jälkikäteen katsoessa oli aika helppoa huomata missä otti miehellä koville. Yksi ruuvin väli oli puolitoista metriä ja muut välit kahdesta kolmeen metriin. Noo mutta ruuveja oli tarpeeksi ja linja tuli kiivettyä.

Antti kiipesi pilarin oikealta puolelta linjan, missä pääsi todella ilmavasti kiipeämään pilarin ja varsinaisen putouksen välillä. Pilarin takana olisi ollut pieni jääluolakin, mutta sen Antti kiersi hieman oikealta. Makia linja eikä mikään helppo tuokaan. Mikä tuli todettua kakkostellessa ja ruuveja pois ruuvaillessa. Tämän jälkeen siirryttiin vähän keskemmälle kalliota. Värkätessä oli ehtinyt jo hämärä hiipiä maisemaan. Kaivettiin otsalamput esiin ja jatkettiin. Antti löysi hauskan näköisen miksta kulmauksen, jossa oli pultit.. Mietin itsekin, että tuota pitäis testata, mutta Antilla oli niin kova hööki päällä, että päästin miehen painimaan kulmauksen kanssa. Meillä ei ollut ledivaloja mukana, joten päädyttiin näyttämään otsalampulla alhaalta valoa ja Antti itse omalla lampullaan. Sisäkulman halkeama oli mukavasti jäässä ja teki kiipeilystä todella haastavaa. Muutaman kerran Antti tupsahti köyteen, mutta väänsi itsensä kuitenkin kallion päälle. Kiivettiin vielä pimeässä pari jäälinjaa. Fiilisteltiin, juotiin kahvia ja teetä ja lähdettiin kahdeksan maissa illalla kotia kohti. Hauska päivä. Otetaanpa uusiksi!

Loppupeleissä kahdestaan ajeltiin etelään. Silti saatiin toyotan kontti melkein täyteen tavaraa.

Oikean laidan lämppäriputous. Olihan hienon kiinteää jäätä.

Antti liidailee lämppärilinjaa. Kuva by Mikko.

Onneksi tultiin ajoissa. Etelän väki heräili koloistaan ja valloitti putouksen.

Mikko liidaa keski kallion putousta. Kuva by Antti.

 

Meikä liidaa kallion oikean laidan hienoa pilaria. Yksistään tämän takia kannatti ajaa Jyväskylästä. Kuva by Mikko.

Antti samaisella putouksella.

Mikko liidaa kallion keskiosan putouksella. Kuva by Antti.

Päivän viimeisiä vetoja keskiosan putouksella. Kuva by Antti.

Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...

Kuokkahommaa

Hakkkukauden avaus suoritettiin  28.11. mukavissa nolla keleissä Keski-Suomen maisemissa. Jäätä oli vähän ja sekin irti seinästä. Pysyttiinki sitte turpeella ja kivellä, ettei tuhota kaikkia jäitä het alkuunsa. Hauskaa oli ja vaikka kiivettyä tuli hitaasti, mutta varmasti ei toiminnasta saanut valtavaa pumppia aikaiseksi. Ihan kiva alotus kaudelle. Ens viikko taitaaki mennä kokolailla vaneria huukkaillessa, mutta jospa sitä seuraavalla sitte taas pääsis jäätilannetta tarkastaan.

Syksyn sateet ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, sillä vettä valuttaa todella paljon. Toivottavasti jäätä syntyisi siis joka puolelle. Tänä talvena täytyy nyt käydä siellä Muuratsalossa tarkastaan paikkoja. Niin ja tietty jotain pikku paheita harjoittaa lähempänä kotoa.

jäätähän näyttää tulevan ihan mukavasti

Mikstaviteota

Vielä näin lehtien puhjetessa pitää muistella männyttä hakkukautta viteon merkeissä. Ensi kaudella pitää kuvata videolle enempi, jotta saa vähän heikkouksia selville. No mutta tässäpä tämä eli Ovimiehen kepponen.

Ovimiehen Kepponen 2edit from Juuso Raekallio on Vimeo.

Veturimiehet heiluttaa

Olipas kyllä vääntöä tänään. Käytiin Pöniksessä ja vähä oli päivällä semmoset fiilikset, että nyt saattas mikstarojekti olla lähössä. Viimekerralla sain torpedoitua homman tunnelin kattoon väärällä jalkabeetalla ja nyt oli beetat arvottu kuntoon. Toki hapotus on sitä luokkaa että meikän kunnolla reitti on tosi nihkeä.

Lämppäriksi pöljäilin taas Ilkan linjan soolona. On se kyllä tärkiää vähän jotain kiivetä lämmöiksi, ettei suoraa  toimistotuolista lähe rojektille. No sitten vaan rojektin kimppuun. Nyt alun herkkis beetta oli sen verran hyvällä pohjalla, että pääsin suht nopeesti katon "kahvoille". Kädet pumppas jo sen verran, että oli vaihdettava hakkukättä suht tiheään sormien pyrkiessä suoristumaan. Tein seuraavan muuvin ja olin ihan varma, että tässä se nyt sitte oli. Sormet ampuu läpi. Päätin että nyt puristat vähän kovempaa etkä keles luovuta tällä kertaa. Ihan kuin taikaiskusta forkkujen hapot lähti kiertoon ja vaikka roikuin siis noin 50 asteen hänkillä kädet palautuivat juuri sen verran että kuokissa pysyi kiinni. Seuraavat muuvit oli parin vuoden yrkillä hyvin hallussa, notta jotta siitä vaan yks kerrallaan ja kauhealla puuskutuksella ulos luolasta. Wuuhuu hitto se luolaosuus meni!!! En veinannu uskoa todeksi. No totta se oli ja nyt piti yrittää palautua pystyllä sen verran, että lopun jäät ja turffit menee kunnialla. Tässä kohtaa ei enää hommaa saa ryssiä. Kiipeilin hissukseen nautiskellen yläosan ja kylläpäs oli siisti fiilis klipata ankkuri. Huh huh on se hieno laji ei voi mitään. Linjasta tuli siis Veturimiehet heiluttaa. Greidin saa päättää toistajat.

Petrus kakkosteli linjan kyllä todella vahvan oloisesti eli eiköhän pari toistonousua ole tulossa tälle keväälle. Sitten pitiki katella jotain jäätä. Uutta jäätä oli valutellu reittien yläosiin ja yritin valkkailla kokolailla vaikeimman näköstä linjaa siis pelkällä jäällä. Alku oli taas aika ohut hiippailu, mutta ekan ruuvin sai kuitenki jo johonki kuuteen metriin eli ei mitään tappavaa. Loppu meni kyllä vähä ämpyilyksi kun siinähän oli sitten pystyä puikkoa ja kaikkea ihanuutta mitä nyt jääkiipeily yleensäkin tarjoaa. Hänkiksi ei kuitenkaan vielä mennyt. Hienoa jäätä on kyllä vielä tarjolla eikä kukaan ollut tuostakaan kiivennyt joten ihan neitseellistä jäätä pääsi lohkomaan.

Kamera jäi valitettavasti pois matkasta, mutta tässä Esko vääntää luolasta ulos.

Yrkkää ja lepoa

Hiljaseksi on taas vetäny miehen. Viimeviikolla kävin taas laittaan pari yrkkää rojektille, mutta eipä ollu menossa. No vähän pääsin taas eteenpäin, kun löysin oikean jalkabeetan tarzan osuudelle. Perjantaina alkoikin sitten selkä ilmottelemaan, että nyt on reenailtu tarpeeksi ilman lihashuoltoa. Viikonlopun ja alkuviikon olen nyt yrittäny sitte huoltaa itseäni ja nukkua. Saapa nähä onko vaikutusta suorituskykyyn. Viikonloppuna pitäis heilua ukkojen kans taas tuolla ulkona ja jos sitä ens viikolla kävis taas yrittään sitä rojektia.

Sitte linkki vinkki: Itävallan pojjaat oli näköjään kiivenny aika hienon olosen linjan Senza piombo M10.
Liekkö tuo sitten maailman kovin trädivarmisteinen mixdead reitti.

Parasta mahtavuutta

Ohan se tuo jääkiipeily kyllä hienoa. Tällä viikolla olen vetäny kotiseinällä parit hakkureenit ja kunto tuntui olevan paras ikinä. No sehän tarkottaa vaan sitä että rojekti kutsuu. Lisäksi pojjaat oli tiistaina käyny kiikuilla ja lähettäneet toisen reunan linjan, jonka nimeksi tuli Ovimiehen kepponen, joten hiitti oli kova päästä iteki testaamaan rojektia.

Päräytettiin huudeille ja Jani halusi ensin kokeilla toistonousua meitsin Mixed Feelings linjaan. Tällä kertaa jäätä on niin paljo, että jos haluaa helpon toiston reittiin nyt on sen aika. Jani varmisteli linjan kahdella ruuvilla. Ite oisin ehkä jotain vielä laittanu :) Kakkostelin linjan lämmöiksi rojektille.

Sitten rojektin kimppuun. Hyvillä lämmöillä hyppäsin terävään päähän ja lähdin hipsuttelemaan kivelle. Sain kuin sainkin herkkiskruksin vedettyä, mutta voin kertoa, että kädet oli kyllä pumpussa. Hyvällä otteella ravistellessa jalat korkkas yhtäkkiä ja alashan sieltä tultiin. Melkeen pää edellä pannutin kipinäiden sinkoillessa ja hakku jäi tietysti seinälle. Onneksi Jani oli hereillä. No ei menny tälläkään kertaa. Reitin yläosaa en ollu oikein kunnolla kiivenny kun pari vuotta sitten ja päädyinki testaamaan miten se oikein menisi liidaten. No pääsin toisella levolla jäälle ja kädet oli sen verran puhki, että jänistin lopun miksta osuuden ja tein vaihtoehtoisen lopun jäitä pitkin oikealle. Ihan hieno linja muuten sinneki ja loppuun saa kunnon jää pätkän. No rojekti jäi joka tapauksessa vieläki tekemättä. Ehkä sitten ens kerralla...

Pojat keppostelee. Eli Ovimiehen kepponen ja vaikeutta voi käydä itse arpomassa. Copyright by Jani

Pöniksessä pööpöileen

Käythinpä eilen Eskon kans Pöniksessä testaamassa talvikuntoa. Jäätä ei ollu, mutta mitenpä sitä vesisateessa ja 5 asteen lämmöissä. Loputki tippuili pois siinä aamupäivän aikana. No ei se kunto nyt ihan huono ollu, mutta jos tässä muutaman treeniviikon sais vedettyä ilman lentsuja niin sitte vois alkaa reitit taipumaan.

Ensin yrkättiin vanhaa rojektia ja ekalla eli lämppäriyrkällä piti ottaa kaks tosi pitkää lepoa ennenkö pääsi luolasta ulos ja pumputti ihan pöljänä. Toinen yrkkä oli menossa aika vahvasti, kunnes sain jotenki ihmeellisesti kiskottua hakun irti toiseksi viimeisestä isosta reiästä ennen luolan suuta. No tulipahan vedettyä pitkästä aikaa ihan kunnon pannut. Pyörähdin vielä pää alaspäin, jota ei olekaan tainnu koskaan ennen käydä.

Sitte yrkättiin toista rojektia luolan toiselta puolelta ja sen muuveista ei ollukaan mitään hajua, joten mielenkiintoista rapuamista oli kyllä meno. Aika hyvät pannut onnistuin tästäki ottamaan kun hakku lähti slouppaavalta listalta kohtuu yllättäen. Lähellä oli, ettei Esko saanu raudasta naamaan. Neljän yrkän jälkeen olinki jo niin puhki, että oksennus maistui suussa. Hyvä reeni siis. Tätä lissää ;)

Talvi tulee oletko valmis

Nyt on kyllä tämä kesäkausi mennyt niin penkin alle, ettei oikein pysty enää muuta, kun siirtymään hakun kahvaan. Boulderkelejähän tietysti vielä olis kovastiki, ja kait se pitää vielä yrittää jossain käydä pyörähtään ennen talven tuloa.

No joka tapauksessa eilen oltiin valmistautumassa uuteen jääkauteen. Toisin sanoen siivottiin ja kunnostettiin Pönistä. Raivattiin turhia rautatankoja seiniltä ja kerättiin teinien roskia ympäristöstä. Lisäyksenä paikan reitteihin pultattiin tunneliin uus mixdead rojekti ja lisättiin vanhaan rojektiin yks pultti.

Jani on kyllä aika äijä. Uuden rojektin pari katto osuuden pulttia vaati teknoamista, ja ukko veteli teknotikkailta pulttia kattoon kun vanha taitaja ikään. Minun piti laittaa nuoki pultit, mutta jänistin, kun alutikkailta piti astua teknotikkaille, jotka oli kiinni erittäin luotettavassa peckerissä(betonin ja kiven välisessä halkeamassa). Pitääs varmaan tuota teknoaki vähä reenailla. No mutta propsit Janille nuista pulteista. Nyt on uus rojekti valmiina odottelemassa jäiden tuloa.

Mie poraamassa kolmatta pulttia uuteen mixtahässäkkään.

Tässäpä vähä viteota päivältä:

Talvivalmisteluja Pöniksessä from Juuso Raekallio on Vimeo.