Syyskuu oli ja meni. Tänä vuonna onnistuin pysymään terveenä. Ihan hyvä saavutus meikän historialla. Aika hyvin sain myös kiivettyä. Varmaan suurinpiirtein yhtä paljon kuin kesä- ja heinäkuun aikana yhteensä. Lokakuun kelit näyttää hyvältä joten toivoa sopii hyvää kiikkukuukautta.
Oli todella vapauttavaa saada Hakapeliitta kiivettyä elokuun lopussa. Seuraavalla viikolla käytiinkin Halsvuoressa ihan vain viilistelemässä. Piti kiivetä helppoa sporttia, mutta jotenkin hairahduin virittämään yläköyden Piinalle(Jani perkele). Tuo old school 7a+ on nimensä veroinen, progressiivisesti vaikeutuva ja katon kääntöön huipentuva oikein komia linja. No eihän se nyt tietenkään ollut menossa mutta paria muuvia lukuunottamatta kaikki tuli tehtyä.
Seuraavalla viikolla oli tarkoitus harjoitella trädiä tulevaa Olhavan excursiota varten. En saanut kuitenkaan ketään matkaan kiikuille, joten päädyin itsekseni Paavalinvuoreen värkkäilemään. Mannisen Timo avasi pari vuotta sitten oikein maukkaan näköisen trädihalkeaman Paavalinvuoreen ja lupailin silloin käydä reittiä puhdistamassa. No enpä ollut saanut aikaiseksi paitsi nyt. Reitti olikin kerännyt ihan kunnolla hiekkaa ja sammalta. Vaatisi varmaan vieläkin yhden harjailukerran ennen kuin se olisi kunnolla puhdistettu. Jo viis kuus vuotta sitten tuumailin, että tuohon vois reitin pari saada. Niinpä harjan kanssa liikkeellä ollessani päätin puhdistaa sen toisenkin linjan. Katsoin kelloa kun aurinko alkoi uhkaavasti lähestyä taivaan rantaa ja kiipeilyt oli vielä kokonaan tekemättä. Totesin, että jos sooloan tuon uuden reitin niin ehdin vielä opetella alaköysisooloa tuolla Timon reitillä. Nyt disclaimer: Kiipeily on vaarallista enkä suosittele sooloamista kenellekään. Jos kuitenkin jostain syystä sellaiseen haksahdat niin muista olla varovainen.
Katsoin vielä kelloa, mietin miltä muuvit oli tuntuneet reittiä puhdistaessa. Totesin, että nyt mennään. Kiipesin mahdollisimman rauhallisesti ja tein kaikki muuvit niin huolella kuin osasin. Helppoa kiipeilyähän tämä oli, mutta yllättävän mukavia muuveja. Vai liekö johtui siitä, että soolosin? Hyviä käsiotteita ja huonoja jalkaotteita tosin kivi on niin karkeaa, että kenkä pitää kyllä hienosti. Ainut huono puoli reitissä on pituus jota ei liikaa ole siunaantunut. Notta tiiäppä oliko tuo nyt sitten soolo vai high ball boulder ilman pädejä. No pöhlön puuhaa mutta tulipahan tehtyä. Näin syntyi siis Sirppi.
Ylhäällä vilkaisin taas kelloa ja juuri ja juuri näytti sen verran olevan aikaa, että yhden reitin ehtisi kiivetä. Koskaan en ollut alaköydellä soolonnut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Trädiräkki niskaan, köysi puun ympärille ja grigrin kanssa mäkeen. No en tiedä onko tuo grigri nyt ihan paras ajatus tähän hommaan, mutta on se kuuleman mukaan jollain toiminut. Onneksi reitti oli helppoa kiipeilyä sillä systeemi ei nyt ollut ollenkaan hallussa. Suosittelen solmimaan solmuja köyteen, jotta luottamus varmistuksen toimivuuteen olisi hieman parempi. Nyt tuli pidettyä köyttä kohtuu kireällä ja se ei taas varsinaisesti helpota kiipeilyä. Yhdessä jalan nostossa grigri nappasi kiinni ja oli todella lähellä, etten ottanut pannuja. No sen jälkeen muistin vähän paremmin ottaa löysää köyteen ennen muuveja. Reitille sain upotettua kaikki kolme kamua, eli liian pitkästä linjasta ei tässäkään ole kyse. Oikein hyviä halkeamia trädikiipeilyn harjoitteluun. Vieressä on vielä tuo kolmas helppo linja eli Kääpiö. Kyllä siinä kamoja kylväessä yhden illan saa vietettyä.
Katsoin vielä kelloa, mietin miltä muuvit oli tuntuneet reittiä puhdistaessa. Totesin, että nyt mennään. Kiipesin mahdollisimman rauhallisesti ja tein kaikki muuvit niin huolella kuin osasin. Helppoa kiipeilyähän tämä oli, mutta yllättävän mukavia muuveja. Vai liekö johtui siitä, että soolosin? Hyviä käsiotteita ja huonoja jalkaotteita tosin kivi on niin karkeaa, että kenkä pitää kyllä hienosti. Ainut huono puoli reitissä on pituus jota ei liikaa ole siunaantunut. Notta tiiäppä oliko tuo nyt sitten soolo vai high ball boulder ilman pädejä. No pöhlön puuhaa mutta tulipahan tehtyä. Näin syntyi siis Sirppi.
Ylhäällä vilkaisin taas kelloa ja juuri ja juuri näytti sen verran olevan aikaa, että yhden reitin ehtisi kiivetä. Koskaan en ollut alaköydellä soolonnut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Trädiräkki niskaan, köysi puun ympärille ja grigrin kanssa mäkeen. No en tiedä onko tuo grigri nyt ihan paras ajatus tähän hommaan, mutta on se kuuleman mukaan jollain toiminut. Onneksi reitti oli helppoa kiipeilyä sillä systeemi ei nyt ollut ollenkaan hallussa. Suosittelen solmimaan solmuja köyteen, jotta luottamus varmistuksen toimivuuteen olisi hieman parempi. Nyt tuli pidettyä köyttä kohtuu kireällä ja se ei taas varsinaisesti helpota kiipeilyä. Yhdessä jalan nostossa grigri nappasi kiinni ja oli todella lähellä, etten ottanut pannuja. No sen jälkeen muistin vähän paremmin ottaa löysää köyteen ennen muuveja. Reitille sain upotettua kaikki kolme kamua, eli liian pitkästä linjasta ei tässäkään ole kyse. Oikein hyviä halkeamia trädikiipeilyn harjoitteluun. Vieressä on vielä tuo kolmas helppo linja eli Kääpiö. Kyllä siinä kamoja kylväessä yhden illan saa vietettyä.
Suoraan ylös menevä halkeama on One week for the deadline ja Oikealle kaartava on Sirppi.
Jos metsään haluat mennä nyt...
Hakapeliitan jälkimaininkeja. Ei nyt ihan skumppaa, mutta vähän kuohuu kuitenkin.
