Kolme kertaa pääsin suorituspaikalle ennen reissua. Näistä yhdellä kertaa kallio oli aivan läpeensä märkä ja päädyttiin Petruksen kans Boulderpajalle fiilistelemään. Aika jännä muuten, että pariin päivään ei ollut satanut, mutta syyskuun puolessa välissä alkaa yökosteus olla sitä luokkaa, ettei se ilman tuulenvirettä häviä kiven pinnasta. Kallio ikäänkuin hikoili. Käveltiin paikalle, laskettiin varusteet maahan ja käveltiin kallion juurelle. Vasta parin metrin päässä kalliosta huomasin, että ei tänään ei ole keliä tarjolla.
Seuraavalla viikolla pääsin sitten taas koettelemaan voimiani reitin kanssa. Oltiin Villen kans liikenteessä ja se kipaisi mulle jatkot paikoilleen. Pari otetta oli märkänä, mutta se ei Villeä haitannut. Laskeutuessa vielä kuivaili mulle otteita hieman parempaan kuntoon. Taktiikkana oli lämpimiksi koittaa miten pitkälle menee ja sitten pultti pultilta loppuun. Punnertelin ja heiluttelin vähän lämpöjä alkuun sitten tossut jalkaan ja seinälle. Alku lähti hyvin. Paremmin kuin ikinä. Pari otetta oli märkiä kuivaamisesta huolimatta ja se varmaan vaati henkisen veronsa. Ihmetyksekseni pääsin suoraan kruksiin ja ehkä juuri siitä syystä en kyennyt kunnon yritystä kruksiin laittamaan. Puoli villaisen yrityksen jälkeen istuin köydessä. Jumppasin itseni pultti pultilta toppiin ja sain kyllä kunnon lämmöt aikaiseksi.
Ville yritti muuveja läheiseen reittiin ja minä palauttelin sillä aikaa. Arvelin, ettei parin tunnin settiin mahtuisi kuin kaksi kunnon liidiyritystä reitille, joten palauttelin sitten huolella. Seuraava yritys lähti yhtä hyvin kuin edellinenkin. Pääsin kruksiin nyt vähän paremmissa voimin, mutta yritys oli aika kehno. Hivelin otetta ja köydessä istuskellessa mietin olisinko kuitenkin pystynyt pitämään siitä kiinni jos vain olisin yrittänyt vähän kovempaa. Nämä on niitä sporttikiipeilyn piirteitä joihin en ole aikoihin päässyt käsiksi. Boulderoidessa asenneongelma tulee nopeammin vastaan. Hienoa settiä kun voi yrittää täysillä pelkäämättä kuolevansa pudotessa. No ei siis mennyt tällä kertaa.
Seuraavan viikon lauantaille oli buukattu projektin boulderipäivä 28.7. alueelle. Päädyttiin Petruksen kans sattuneesta syystä hieman köysittelemään ennen boulderointia. Laskeuduin jatkot paikoilleen ja Petrus viritteli ylärin toiselle linjalle. Taas lämmöiksi kyykkyjä punnerrusta ja ravisteluja ja ei muuta kun suoraan projektille. Kiipeily lähti hyvin. Tein liikkeet huolellisesti ja mielestäni ripeästi. Pääsin kruksiin kohtuu tuoreena tein liikkeen ja sain kuin sainkin otteen pidettyä. Vielä veto kahvalle ja tästä vähän yllättyneenä täristen yritin lepuuttaa hieman paremmalla otteella. Pakka oli vähän sekaisin yllättävästä suorituksesta ja ilmeisesti kehon asento hieman huono. Lepäily alkoi nimittäin sen verran pumputtamaan, että seuraava pitkähkö veto ei enää onnistunut. No ei auttanut muuta kun jumppailla taas pultti pultilta loppuun. Petrus reenaili omaa reittiään ja kunnon palauttelun jälkeen otin uuden yrkän. Tällä kertaa päätin kiivetä kruksin jälkeen nopeasti ylöspäin ja toivoa parasta. Alku meni jälleen hyvin. Kruksi meni tällä kertaa paremmalla luottamuksella ja sen jälkeiset liikkeet kahvalle mallikkaammin. Nyt sain seuraavat liikkeet tehtyä ja pääsin hyville otteille, joilta vedetään yläkerran kahvaosastolle. Valmistauduin vetoon ja kas kädet olikin yhtäkkiä niin pökissä, ettei mitään jakoja tehdä käden siirtoa seuraaville hyville otteille. Voi paska! Pannut tuli! Nyt voi kyllä jo sanoa, että oli "close but no cigar".
Siitä siirryttiin sitten Petruksen kans Boulderpäivän viettoon 28.7:lle. Sielläpä tuli jälleen Harmonialta nenille. Sain jo sormet yläotteelle, mutta jostain syystä en pystynyt pitämään kiinni. Muutama helpompi linja tuli Savotta-kiveltä kiivettyä ja sitten olikin aika lähteä saunomaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että rojekti jäi kevät puolelle. Aikataulut ja säät iski näpeille eikä enää muutamaan kuukauteen ole mitään mahdollisuutta käydä reittiä yrittämässä. Tuon jälkeen olen käynyt pari kertaa iltaboulderilla ja siinäpä ne on sitten tän syksyn ulkokiikut olleet. Sääennuste näyttää, että vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Eli perus syksyä. Näillä lämmöillä kivien kuivuminen ottaa pari päivää ja ainakaan nyt ei sellaista sääikkunaa ole tulossa. Tulis vaikka vähän pakkasta ja ilman lunta niin pääsis vielä boulderoimaan ja siitä sitten sujuvasti jääkiikuille. No ei varmaan ole tuloillaan, joten ei varmaan auta kun ruuvata mixtaterät jäähakkuihin ja alkaa harjoittelemaan niissä roikkumista.
Terveyspäivitys:
Suoliston tulokset tuli syyskuun lopussa ja tuloksena oli paksunsuolen mikroskooppinen koliitt. Tähän määrättiin lääkkeeksi entocort kuuden viikon kuurina. Heti ekan viikon jälkeen maha rauhoittui kummasti ja nyt kuurin loputtua alkaa toiminta olla kokolailla normaalia. Onpahan eri meininki kun vihdoin pystyy toimimaan normaalisti. Saas nähdä miten käy palaako tulehdus. Lääkäri oli sitä mieltä, että voi olla, että joutuu toisen kuurin syömään. On muuten mahavaivat sen verran tiukkaa settiä, että en voi toivoa kellekään.
Projektilla ottamassa turpiin
Blood on the dance floor. Ei ku 28.7.
Meitsi ja Harmonia. Kuten tässäkin näkyy sormet on otteella. Vielä kun pitäis kiinni...
Seuran porukkaa kränkkäämässä. Aika komia päivä.
Iltaboulderilla Paasivuoressa
Toinen ilta ja Näätäkivi
