Tästäpä päästäänki sitte sopivalla aasinsillalla välineisiin. Het alkuun varotuksen sanainen. Näihinkin vehkeisiin saa sitten hassattua tonnin jos toisenkin jos on sellaista luonteen laatua omaava persoona. Pääasiassahan itellä on tullu laskettua semmosilla vehkeillä mitkä nurkista on sattunu löytymhän. No tässä vaiheessa elämää voi jo myöntää, että tämä ei ehkä ole optimi kaikkiin tarkotuksiin. Onneksi kaveriporukasta sattuu löytymään niinki hulluja että net on alkanhet ite tekemhän sivakoita ja muita laskuvälineitä. Niinpä se piti alkaa iteki uuesthan perehtymhän suksien saloihin ja uusimphin välinetuulahukshin.
Laskutyylihän on tietenki kaikki kaikessa. Telemarkissa vaikeinta on tunnustaa vanhemmilleen vai miten se meni? Lautailuun en vaan ikinä ole oikein päässyt sinuiksi. Hauskaahan seki on, mutta jotenki olen aina ollu enempi suksimiehiä. Tellun ja alppityylin välillä en sitten olekaan osannut päättää ikinä. Olen sitten tehny molempia vähän riippuen siitä missä on menty. Hyppy ja parkkihommia en ole koskaan harrastanut, enempi ehkä sen takia, että minun nuoruudessa hyppyrin tekemisestä seurasi varoitus kausikorttiin tai jokin muu yhtä inhottava rangaistus(aika kaukokatseista toimintaa). Jos paikka huutaa pidempiä siirtymisiä ja aakeeta laakeeta niin valinta olisi ehdottomasti tellu. Tarkkaan laskuun ja ahtaisiin käännöksiin lähtisin taas valitsemaan alppivehkeet. Niin ja ainaki tällä taitotasolla parkkiin ehottomasti puikat. Telluillaki sitä voi, mutta sitte ollaanki jo vähä erilaisten haasteiden parissa.
Sivuleikkaus, rokkeri, kääntösäde, noussi, teili, kore ja kiertojäykkyys. Siinäpä sitä onki sitte pari muuttujaa mistä lähtiä valitseen. Varsinki jos pitää saaha "one ski to rule them all". Aika mahoton yhtälö. Jos pitää todella saada vain yksi suksi niin lähtisin priorisoimaan käyttötarkotusta. Tänne etelän rinteille hommaisin varmaan jonku parkkisuksen, koska en näin lyhyitä rinteitä jaksais kuitenkaan yli kuutta tuntia vuoteen laskea ihan vaan kurvailemalla ja hei kyllähän niillä parkkisuksillaki voi kurvailla. Joo no ei oo sama asia, mutta kyllä sen kuus tuntia niilläki kurvailee ;)
Kevään mittaan sain mahtavan tilaisuuden testata Puuppolan suksen eli PuSun (facebook) paria eri lankkua. Tosin täysin ulkona niiden mukavuusalueelta eli Jykylän pikku rinteissä. Kaikkihan tietää, että läski suksi ei sovi rinteeseen. Varsinkin erittäin pitkällä kääntösäteellä. No tadaa - laskinpa just semmosella yhistelmällä Laajavuoressa päivän ja ikään oo hymyilyttäny niin paljoa. Ehkä juuri tämä paljastaa ukkojen nerokkuuden, sillä sukset olivat aivan mahtavia laskea myös tykkilumella, vaikka ne puuterihommiin onkin suunniteltuja. Juuri tällainen suksi voisi olla aika huippu esim Alppireissulla, jossa välillä tulee laskettua rinteessä, mutta pääasiassa rinteen ulkopuolella.
Ensin testissä oli St Anton: leveys 138-115-132, pituus 183, r 18m, keulan rokkeri 40cm ja perässä 30cm, paino 1700g. Tässä suksessa on siis aika vahva rokkeri joka yhdistettynä sivuleikkaukseen ja jäykkyyteen saa suksen kääntymään kohtuu nopeasti. Suksi myös pysyy kunniakkaasti kantillaan, vaikka leveyttä löytyy varmasti tarpeeksi puuteri touhuihin. Väittäisin, että rinteessä tällaisella suksella ei ollut paljoakaan eroa Atomicin perus carving sukseen(ihka oma pari). Tietysti tää ei ihan yhtä tarkka ole, mutta jos semmosta tarvitaan niin keppien kiertoon täytyy olla sitten ihan omat suksensa. Rokkerilla on saatu sukseen herkkyyttä aika hyvin ja sivuleikkauksen ansiosta suksi kääntyy rinteessäkin aika ketterästi. Leveys ja ytimen jäykkyys tuovat sukseen vakautta eikä aivan pieniä töppyröitä rinteessä tarvitse säikähtää. Puuteri ominaisuuksia voin vain arvailla, mutta lähtisin veikkaamaan, että tämän tyyppisellä suksella Norjalaisen makkaratikkumetsän puikkaaminen voisi onnistua ihan kohtuudella. Rokkerin pitäisi myös vakauttaa laskua lumiolosuhteiden vaihteluissa puuterista korpuksi ja toisin päin. No mutta olisipa kiva joskus päästä testaamaan näitä vaikka etes Pallakselle. Saati sitten Norjan töppyröille.
Rokkerilla on saatu rinteeseen osuva suksen ala lyhyemmäksi, mikä antaa leveälle sukselle ketteryyttä käännökseen.
Ohan nää ukkojen sukset kyllä hienoja pelejä. Joskus kun tämmöset sais...
Toinen testisuksi oli PuSun Narvik II: leveys 152-117-137, pituus 188, r 26m, keulassa rokkeri 37cm, normi camber ja paino 2150g. Tämän suksen pitäisi nyt sitten kestää vauhtia oikein kunnolla. Rinnesukseksi ei tätäkään leipälapiota ihan helpolla tunnista, mutta yllättävän hyvin se toimi pehmeällä tykkilumella. Kaverit konttaili hätäisillä karvereillaan muutamaan otteeseen ja meitsi se vaan losotteli hirmu kyytiä ohi :) Eli tämä kaveri kyllä kestää vauhtia. Varmaan enempi ku moni laskija. Voi vaan kuvitella minkälaista olisi losotella polven syvyistä puuteria aukeaa vuoren rinnettä lumivyöryä pakoon. No ei kai sentään sitä vyöryä. Joo no mutta on siis kyllä hieno suksi ja jotenkin ainakin meikän naaman saa virneeseen, kun sukseen voi ladata niin paljon voimaa kuin huvittaa eikä se siitä hetkahda. Vakautta löytyy niin paljon, että sellaiset töppyrät joihin normi suksilla jäädään keräilemään tuskin tulevat huomatuiksi. Ehkä juuri se suksen pontetiaali saa naaman virneeseen. Tunne siitä, että suksesta löytyy niin paljon, ettei näissä rinteissä ole mahdollista kuin hipaista toiminta-aluetta ja epäilys että miehellä olisi oikeasti kanttia laskea sitä vuoren rinnettä niin lujaa kuin suksi sallisi.
Kyllä nyt miestä naurattaa
No millaisen suksen sitten haluaisin. Hankala vielä sanoa. Näistäkin haluaisin molemmat. Eli kyllä sitä ilmeisesti pitäisi ainakin neljät sukset omistaa ja sitten vielä parit tellut ja ehkä yks lauta ... Mutta tällä hetkellä lähtisin ehkä tuollaisen St Antonin linjoille. Se on vaan aivan älyttömän monikäyttöinen suksi.
