Veturimiehet heiluttaa

Olipas kyllä vääntöä tänään. Käytiin Pöniksessä ja vähä oli päivällä semmoset fiilikset, että nyt saattas mikstarojekti olla lähössä. Viimekerralla sain torpedoitua homman tunnelin kattoon väärällä jalkabeetalla ja nyt oli beetat arvottu kuntoon. Toki hapotus on sitä luokkaa että meikän kunnolla reitti on tosi nihkeä.

Lämppäriksi pöljäilin taas Ilkan linjan soolona. On se kyllä tärkiää vähän jotain kiivetä lämmöiksi, ettei suoraa  toimistotuolista lähe rojektille. No sitten vaan rojektin kimppuun. Nyt alun herkkis beetta oli sen verran hyvällä pohjalla, että pääsin suht nopeesti katon "kahvoille". Kädet pumppas jo sen verran, että oli vaihdettava hakkukättä suht tiheään sormien pyrkiessä suoristumaan. Tein seuraavan muuvin ja olin ihan varma, että tässä se nyt sitte oli. Sormet ampuu läpi. Päätin että nyt puristat vähän kovempaa etkä keles luovuta tällä kertaa. Ihan kuin taikaiskusta forkkujen hapot lähti kiertoon ja vaikka roikuin siis noin 50 asteen hänkillä kädet palautuivat juuri sen verran että kuokissa pysyi kiinni. Seuraavat muuvit oli parin vuoden yrkillä hyvin hallussa, notta jotta siitä vaan yks kerrallaan ja kauhealla puuskutuksella ulos luolasta. Wuuhuu hitto se luolaosuus meni!!! En veinannu uskoa todeksi. No totta se oli ja nyt piti yrittää palautua pystyllä sen verran, että lopun jäät ja turffit menee kunnialla. Tässä kohtaa ei enää hommaa saa ryssiä. Kiipeilin hissukseen nautiskellen yläosan ja kylläpäs oli siisti fiilis klipata ankkuri. Huh huh on se hieno laji ei voi mitään. Linjasta tuli siis Veturimiehet heiluttaa. Greidin saa päättää toistajat.

Petrus kakkosteli linjan kyllä todella vahvan oloisesti eli eiköhän pari toistonousua ole tulossa tälle keväälle. Sitten pitiki katella jotain jäätä. Uutta jäätä oli valutellu reittien yläosiin ja yritin valkkailla kokolailla vaikeimman näköstä linjaa siis pelkällä jäällä. Alku oli taas aika ohut hiippailu, mutta ekan ruuvin sai kuitenki jo johonki kuuteen metriin eli ei mitään tappavaa. Loppu meni kyllä vähä ämpyilyksi kun siinähän oli sitten pystyä puikkoa ja kaikkea ihanuutta mitä nyt jääkiipeily yleensäkin tarjoaa. Hänkiksi ei kuitenkaan vielä mennyt. Hienoa jäätä on kyllä vielä tarjolla eikä kukaan ollut tuostakaan kiivennyt joten ihan neitseellistä jäätä pääsi lohkomaan.

Kamera jäi valitettavasti pois matkasta, mutta tässä Esko vääntää luolasta ulos.

70v pileet

Ikää tulee ei voi mitään. Eskon kans täytettiin siis tässä parin kuukauden sisään yhteensä 70v niin piti pitää aktiviteetti-iltapäivä ukkojen kanssa. Ensin painuttiin Paavalinvuoreen vähän ämpyilemään hakkujen kanssa, sitten väännettiin lisää meidän vanerilla ja lopuksi ruokaa ja saunaa ja Jeff Lowen  vhs:ltä digitoitu Waterfall ice.

Paavalinvuoressa tuli kiivettyä itellä tekemättä ollut Torkki. Sehän yllättiki hienoudellaan. Herkiltä jaloilta hakkujen torkkailua ja ihan hyvät varmistusmahollisuudet kamuilla ja kiiloilla. Lumitilanteen vuoksi se oli henkisesti vähän helpompi, sillä lumella pystyi polvillaan juuri ja juuri kökkimään. Välillä lumi petti alta ja huukit joutuivat testiin. Kiipeily oli suht huvittavan näköstä varmistajan silmissä. Näytti ihan kuin kiipeilijä olisi kahlannut hangessa ja huvin vuoksi tunkenut hakkujaan kallion halkeamaan. Nyt kun lumi on siihen parin päivän ajan kovettunut niin siellä olis kohtuu helppo toistonousu jollekin innokkaalle. Hakut ja raudat voi melkein jättää kotiin ja kävellä lumipolkua reitin läpi ;) Reitti tuli kakkosteltua vielä kolme kertaa kun keräilin muiden kamoja liidien jälkeen.

Esko oli avannut Pakkomielteen viereen uuden linjan nimeltään Paavalin pikku pahe ja sitähän oli päästävä kokeilemaan. Nää greidit on kyllä varmaan ihan mitä sattuu. Esko poika on merkannu pikku paheen greidiksi M5 mutta kannattaa ehkä suhtautua asiaan hieman varauksella. Son kuulemma suurinpiirtein yhtä pumppaava ku 6c sportti, siis nomiceilla kiivettynä ja tämähän on sitten trädi linja. Nyt ei ole tarkotus ketään pelotella, tämä on hyvin varmistettava linja, mutta tiedättepähän jos meette testaamaan. Hieno reitti. Ei ollu menossa, kun muuvit oli mitä sattuu ja meikällä ei näköjään tuota greidiä tarvii saitata. Bonukseksi sain hakun silmäkulmaan kun irrottelin sitä halkeamasta. Ollaanpa varovaisia siellä ulkona! Hieno linja ja pakko kiivetä joku kerta.

Esko se on näköjään kunnossa Pakkomielleki olis menny ihan tosta vaan ja kuulemma taas uudella beetalla kruksiin. Ei kuitenkaan pystyny ku muisti kruksin jälkeen, että kriittisen paikan kamu jäi pikku paheen yk ankkuriin :) Mikko ja Pate kiipes molemmat kans sen Torkin ja ottivat yrkkää pikku paheeseen, muttei menny.

Sitte siirryttiin vanerille. Kuvat puhukoon puolestaan.

PS. Muuten on tullut oikeastaan vaan vaneria hinkattua ja olenhan mie käyny jopa kerran hiihtämässä ;) Nyt täytyy varmaan tilata se visiiri kypärään.

Mikon tyylinäyte.

Jani lepuuttaa käsiä.

 

Pate kauhoo

Jani näyttää miten Axareilla lähtee selkä maasta

Pikku paheet voi olla vaarallisia.

Yrkkää ja lepoa

Hiljaseksi on taas vetäny miehen. Viimeviikolla kävin taas laittaan pari yrkkää rojektille, mutta eipä ollu menossa. No vähän pääsin taas eteenpäin, kun löysin oikean jalkabeetan tarzan osuudelle. Perjantaina alkoikin sitten selkä ilmottelemaan, että nyt on reenailtu tarpeeksi ilman lihashuoltoa. Viikonlopun ja alkuviikon olen nyt yrittäny sitte huoltaa itseäni ja nukkua. Saapa nähä onko vaikutusta suorituskykyyn. Viikonloppuna pitäis heilua ukkojen kans taas tuolla ulkona ja jos sitä ens viikolla kävis taas yrittään sitä rojektia.

Sitte linkki vinkki: Itävallan pojjaat oli näköjään kiivenny aika hienon olosen linjan Senza piombo M10.
Liekkö tuo sitten maailman kovin trädivarmisteinen mixdead reitti.