Jääkauden avaus

Ohan täällä siis tieten jäätä ollu Jykylän korkeudellakin jo kohta kuukauden päivät, mutta mies oli sen verran heikossa hapessa, ettei mäkeen uskaltanu. Hakkuja on myös heiluteltu jostain lokakuun alkupuolelta, mutta jääkauden korkkaus venyi siis tänne suht normaaleille päivämäärille.

Tapanina uskaltauduin lentsulta vihdoin vähän itseäni rääkkäämään ja pujahdin ullakolle vähän roikuskelemaan pojan nukkuessa päikkäreitä. Olipahan kinkku menny käsivarsiin. No ehkä kolmen viikon sohvan kulutus muutenki saattaa viedä parhaimman terän forkuista. Seuraavana päivänä piipahdin myös ullakolla ja nyt piti vähän ruuvailla hakkuotteita uusiin paikkoihin ja tehdä muutama lisää. Vahvasti kuitenkin homma tuntui hapottavan. No vuorokausi lepoa ja sitten piti lähtiä poikain kans katsastaan Pöniksen jäätilannetta. Sääennustekin näytti lupaavasti -17 celsiusta.

Eilettäin sitten päräytettiin Antin kans Pönikseen ja ekat vaikeudet tuli jo ennen parkkista. Antti oli toyotan kans jumeksessa viimesen huoltotien pätkän tiukassa ylämäessä. Huoltotie oli aurailtu kyllä hienosti traktorilla, mutta kukaan sitä ei henkilöautolla ollu ajanu. Lumi siis pakeni renkaiden alta ja perille päästiin vain keräämällä reippaasti vauhtia. No mulla ajo onnistui helposti kerran Antti eeltä polki uran tielle. Eipä siinä kamat kantoon ja menoksi.

Reppu oli hillittömän kokoinen. Olin varautunu kaksilla kengillä siltä varalta, että jos vaikka sattuis pystymään pakkaselta mikstaproggista yrkkäämään. No eihän sitä sitte pystyny. Sen verran rapsakka keli oli, notta Spantikit pysyi visusti jalassa. Jäätä oli muodostunut hieman jännästi siten, että edellisten kausien perusmättölinjat olivat alusta kiveä ja ylhäältä ihan hyvässä jäässä. Saapa nähä ulottuvatko tällä kaudella alas asti. Luolan molemmin puolin kulmaukset näyttivät hyviltä ja turvemikstailuun voisi olla hyviä linjoja tarjolla.

Täytyy kyllä sanoa, että nuihin Ergoihin oon ollu tähän asti tosi tyytyväinen ja vähän jännättiki miten ne kiipiäis jäätä ja varsinki tämmösellä kelillä. Yllätys oli huomattavan positiivinen kun lämmöiksi boulderoidessa hakku tuntui todella hyvältä lyödä. On ne vaan hyät pelit ei voi mitään. Pari jääliidiä saatiin puskettua per jamppa. Sitte tuliki jo sen verran pimeää, että koti ja sauna kutsuivat. Liidit meni siis ilman sen ihmeempiä kuumotteluja. Sormet kalahti vähän jäähän toisella liidillä, mutta taispa olla oma moka kun varmistelin Anttia liian kylmillä hanskoilla. Ens kerralla vois sitte yrittää sitä prokkista ja ehkä jotain hieman mielenkiintosempaa jää hommailua.

Luolan suu uhkaa jäätyä umpeen. Ainaski nyt alkaa olla tarpeeksi paksu puikko tuon uuden proggiksen yrittämiseen.

Antti rännittää.

Hakkuhuukkailut part3

Tässäpä vielä kuveja tiim Jyväkylän otteista. Kaikki nämä kuvat ottanu Nora Johanna Ryytty. Lisää kuveja karsinnoista ja kisoista Adventure Partnersin fbstä sekä Noralta karsinnat ja finaalit. 

Esko oikealla ja mie ämpyilen taustalla.

Meikä ja väärä beetta, mutta ihan jännä muuvi tällä lailla tehtynä.

 Janin tyylinäyte pilarilla.

Esko toisella pilarilla.

Mie samalla reitillä. Ekan reitin jälkeen tajusin, ottaa takin pois.

Vielä Jani samalla reitillä.

Eskolle katot oli natinkia.

MUISTA: Lumityöt on liikuntaa

Jääkauden avaus on nyt taas menny sairastelun merkeissä. Tällä kertaa voin sanoa, että kerranki osasin olla reenaamatta sillon ku lentsu oli tuloillaan (hitto kun aina osais). No kaks viikkoa sitten kuitenki kotia tullessa oli satanu semmosen kinoksen lunta, että päätin lapioida pihan puhtaaksi. ÄÄ paha virhe! No lenssu ei onneksi täysiä ennättäny päälle, mutta rippeet painu suoraan poskionteloon. Reilun viikon tässä tuumailtuani ja otsaontelon jomotuksen saavuttua päätin eilen painua lääkäriin. Lääkäritäti oli yltiöpositiivinen ja veikkas, että limakalvoja supistavalla lääkityksellä ja suolavesipesulla saattasin olla viikonloppuna jo kunnossa. Epäilen, mutta nähtäväksi jää. Tavotteena olis siis avata jääkiipeilykausi ennen Joulua.

Pojjaat on kyllä tehny meikäläisen olon tarpeeksi tukalaksi kuvillaan ja kuvauksillaan paksusta jäästä ja hienoista olosuhteista. No onneksi viikonlopulle lupailee 20 raatia negatiivista niin sikäli mikäli tervehtyy niin pääseepähän suoraan "altaan syvään päähän". Toivottavasti talvi jatkuu pitkälle maaliskuun loppupuolelle niin meikäki ehtii vielä kiipeemään.