Tais kesäkausi loppua

Viimeviikolla olis vielä hyvinnii ollu kelejä, mutta piti pientä röhää päällä. Lauantaina tuntui jo vähän paremmalta niin kävin koiran kans kuvaamassa nuo Paavalinvuoren kaltsit. Sen verran siinä sai liikuntaa että taudin todellinen luonne paljastui. Sunnuntaina oli heikompi olo poskiontelot yhtä paskana kun viikko aiemmin. No ajattelin että eiköhän se siitä ja maanantaina taas töihin. No ei näin. Maanantaiaamuna oli oikea silmä muurautunut umpeen rähmästä ja poski- sekä otsaonteloita kolotti. No ei kun lääkäriin. Bioottikuuri ja kolmiolääkkeitä kehiin ja eiköhän se siitä. Lääkärisetä veinas että oikean korvan tärykalvo liikkuu aika heikosti. No onpa kumma että illalla oli korva niin täynnä limaa ettei sillä mitään kuullutkaan.

Että semmosta eli ihan oikean syyslentsun sitte sain. En vissiin tajunnu ajoissa lopetta boulderointia niin joku päätti asiasta mun puolesta :) No nyt on lumet maassa, mutta hei sehän lupas loppuviikolle vielä lämpöasteita. Pääsiskhän sitä vielä ens viikolle kiviä halaamaan? No voi olla hiljasta. Täytyy käydä terottaan hakkuja...

Robin Hood part N

jossa N kuuluu välille [5, 8]. Aika monesti on siis tullu käytyä tätäki työstään. Muista ees monestikko. No joka tapauksessa kävin siis taas yrittämässä.

En tiedä onko se sittenkään hirveän hyvä idea mennä kiikuille suoraan töistä. Tässä toimistotyössä jämähtää lihakset aika paikoilleen ja lämmittelyyn joutuu käyttämään aikaa ihan tosissaan. No jotenki oli jäykkä päivä ja muuvit tuntui vaikeammilta kun viimeksi ja seli seli. En vaan pystyny - liian hapokasta. Ensin kiipesin Rion seisomalähtöä neljä kertaa putkeen, sitten otin yrkkää samaiseen istumalähtöön ja kolmannella se meniki. No sitte alko olla sen verran lämpöä toppatakin sisällä, että uskalsi edes ajatella tuota Robin Hoodia.

Ekan istumalähtöväännön jälkeen kahvalle roiskaisu oli kyllä niin jäykän olosta, että pelko hiipi heti puseroon. Toisella yrkällä ehkä vähän herkistyi, mutta aika toivotonta kyllä oli. Sittepä päätin kokeilla seisaaltaan ja eka yrkkä oli kyllä yhtä huono ku istuiltaanki. No toisella yrkällä se sitte pysyi ja onnistuminen valoi vähän uskoa istumalähdön yrkkäämiseen. Päätin että otan levon sitte kolme kunnon yrkkää hampaat irveessä ja sitte kotia. Joo no ei menny, mutta lähellä se on. Saas nähä pääseekö vielä yrittään "ennenko Pakkasherra paskoo meidän kivet." Niinkun eräs herrasmies asian ilmaisi...

Hämärähommia

Joo eipä oo lokakuussa paljoo tapahtunu ei. Syyslomareissut ja sairastelut lisättynä sateeseen niin eipä tullu paljoa kiipuiltua. No sisällä kävin muutaman kerran kuitenki. Reilun parin viikon lepo ei kuiteskaan ihan ole miestä murtanu. Viikko sitte eli 2.11. käytiin Petruksen kans Näätäkivellä ja siitähän jo aiemmin kiipeämäni Rio läsähti tosi mukavasti. Petruksella jäi vielä tekemättä, kun välityksissä on sen verran eroa, että meikän beetta ei oikein sopinut miehelle. No sitte yritettiin Robin Hoodia ja vo la se pitkähkö veto kahvalle onnistui jo toisella yrkällä. No sitten en saanut tasapainoa pidettyä ja alas tulo oli taattu. Parin yrkän jälkeen saatiin pieniin päihimme, että käydääs testaan Syyshämärää. Aikasemmin syssyllä Harrin kans tuli testattua tuota lähtö liikettä ja kyllähän se jämäkkä on. No Petrus sai sen kuitenki pidettyä ja pääsi yrittään seuraavaa liikettä, jonka kauhoi hieman ohi otteesta ja alas tultiin. No ei ku kotia.

Eilen kävin sitte itekseen yrkkäämässä Robin Hoodia taas kerran ;) (Ohan se ihan hiton hieno linja.) Ensin kiipesin Rion seisomalähdön lämppäriksi ja pari epäonnista yritystä istuiltaan. Tässä vaiheessa alkoi tuntua huonolta edes idea yrittää mitään vaikeampaa. No yritetään nyt kuiteski. Päätin kokeilla ensin seisaaltaan ja riippumatta onnistumisesta kokeilisin sen jälkeen muuvitella ala osan istumalähtöä. Eka yritys seisaaltaan oli säälittävä ja lopputulosta tuskin tarvii kertoa. No toisella sain kahvan pidettyä ja vasemman jalan loistavalle otteelle, jonka katselin seinältä ennen yritystä. Epävarmalta tuntui, mutta jalka pysyi kuin pysyikin. Käden siirto onnistui kohtuudella ja hupsis hei mies seisoskeli kiven päällä. Mites tässä näin kävi? No mahtis homma eikä pitäis valittaa kun joskus onnistuu. Sitten se istumalähtö. Varmaan viis yrkkää otin ennenkö sain muuvit kasaan edes seisomalähdön alotusotteille. Ei oo helppoo ei. Vähän lepoa ja ajattelin pystyväni pari kunnon yrkkää laittamaan ennenkö päivä on pulkassa. Vähän kyllä epäilytti kun nuo alun muuvit tuntui aika jämäköiltä. No mankkaa sormiin pari kunnon hengitystä ja hetkonen tässä sitä nyt ollaan seisomalähdön alussa. No ei ku veto kahvalle - mutta ei. Toinen yritys ja samasta alas. Mutta hei - meikä pääsi nyt istuiltaan tuonne mihin en edes seisaaltaan vielä kesällä päässyt ;) Ehkä se sitten kehitys kehittyy pikkuhiljaa. Nyt pitää päästä parin viikon sisään kerran tuonne niin eiköhän tuo mee. Hieno reitti.

Tässäpä tunnelmakuva

Beettavideo

Robin Hood 6C from toorma on Vimeo.