Brittisektori

Illalla oltiin Harrin kans trädittelemässä Brittisektorilla. Sektorin nimi siitä, että reitit on lyhkäsiä, napakoita ja varmistamisessa joutuu vähän kattelemaan toimintaansa. Niin todellakin oltiin illalla reissussa sillä lähin kämpiltä 19:50 ja olin takasi varttia vailla kakstoista. Kyllä nää illat on aika valosia näin keväällä. Elokuussa ei taida tähän aikaan kiivetä kun lampun valossa.

Tällä kertaa sain aikaseksi yhden ensinousunkin. Tämän kulmauksen piti olla tosi helppo, mutta paikan tyyliin ei ollu tulossa. Joo elikkäs nousu kyllä äsähti, mutta eipä tullu helppoa nelosta taaskaan. Vaikeutta on varmaan jotain vitosen luokkaa. Selkeästi mielestäni helpoin veto tällä seinän pätkällä ja hieno lisä jo valmiiseen arsenaaliin. Reitillä joutuu tekemään pari ihan kunnon kiipeilyliikettä, mutta linja on kuitenkin siitä mukava, että jos kesken homman alkaa jänistää niin hyllyjä voi pakitella sivulle ja turvallisesti pois reitiltä.

Harri lisäsi vielä vasemmasta laidasta linjan, jonka vaikeus on jotain Janin avaamien linjojen "Oiva 5/5+" ja "Toivo 6/6+" välissä eli oliskohan se sitte, niin että tuo meikän avaama kulmaus olis 5- sitten tuo viereinen "Oiva 5", sitten vasen kulma olis 5+/6- ja "Toivo 6". No näillä mennään ja tulevaisuudessa varmaan vaikeudet tarkentuu. Pitääpäs käydä kehittelemän Harrin kans nimet avatuille linjoille.

Harri otti on sight yrkän Toivoon, mutta ei ollu menossa. Pannut tuli ja oikein tonttiin asti. Mies oli klippaamassa toista piissiä, kun jalka ampui irti ja mie en kyllä ehtiny kissaa sanoa, kun persaus jo viisti maata. Onneksi maasto vähän viettää alas niin ei ehtinyt kankku tanteereeseen ennen ku köysi otti kiinni. No ei muuta ko kengänpohjat puhtaaksi ja uutta matoa koukkuun. Sittenpä se jo menikin ylös asti.

Mistä tunnistaa trädikiipeilijän?

Paavalinvuori continued

Käythin tiistai-iltana Jussin kans tarkastaan paikkaa. No onneksi alko satamaan vettä just ku autoon istuttiin ;) Eipä tarvinnu paljoa kiivetä. Paavalin luolassa tosin onnistuu kiipeily myös sateella ja sitähän piti kokeilla. Joskus kattelin, että siihen pitäis saada joku helppo parin pultin sportti avattua, mutta ei ollu tulossa. Tai no siis reitin saa, mutta helppoa ei ole näköpiirissä paitsi niin, että kiipeää molempia luolan seiniä käyttäen. Reitti on timanttista släbi läpsyttelyä todella paskoilla otteilla eli tästähän voi tulla vielä jotain hienoa ;) Projektille nimeksi "Sadepäivän murheenkryyni". Tässähän joutuu kohta pulttaamaan...

Jeppistä

Toissaviikolla vk19 tulikii vietettyä ihan kiipeilyviikko. Ensin tiistaina oltiin tuolla Keljossa, mistä jo kirjottelinki. Sitte ke oltiin Juhan kans Patamalla ja siellä tuli taas otettua ensiliidit kaltsille tälle kesälle ja to olin Kaapon kans Hudungissa vähän kestävyyttä reenailemassa. Kyllä oli muutes paikat aika hapoilla, kun normaalisti käyny reenailemassa vaan pari kertaa viikkoon ja neki lepopäivällä erotettuna.

Viimeviikolla vk20 kävin sitte itekseen pikasetin Hudungissa ja sitte pe oltiin Janin kans Paavalinvuoressa rojektoimassa ja avattiin pari uutta trädiä. Tai siis Jani avas.

Palataan ajassa Patamalle. On se kyllä jännää tuo släbiläpsyttely. Ei siellä paljon tee mieli tippua. Raapiutuis kiven pintaa mukavasti. No joka tapauksessa jää ja sisäkiipeily ei paljoa ollu valmistanu släbittelyyn ja kädet oliki tukossa kun ei luottanu jalkoihin sitte yhtään. No kyllä se sitte siitä kun vähän sai fiilistä ja onhan se sitte kyllä ihan hauskaaki. Sieltäpä nyt ei muuta kerrottavaa kun hyvät fiilikset ;)

Niin perjantaina oltiin Janin kans sitte Paavalinvuoressa. Jani oli harjaillu pari uutta lyhkästä trädipätkää kulmaukseen joka ristittiin heti Brittisektoriksi, koskapa linjat oli lyhyitä, napakoita ja varmistaminen vaatii tiettyä brittihenkisyyttä.

Eka linja oli "Toivo" ja vaikeutta jotain 6/6+. Janin vääntö "Toivolla" näytti yläköydessä sen verran helpolta ja mies arpoi liidiin lähtöä, että päätin itekki kokeilla yläköydellä josko sitä uskaltautuis liidaamaan. No eipä ollu helppoa ei. Boulderinakin väittäisin tän olevan reippaasti kutosta joten köyden kans taikinoidessa pistetään kyllä yläkutoseksi. No toistajat saa varmistaa vaikeuden.

Toka linja oli vähän helpompi ja uskaltauduin sen itsekin liidaamaan siitä tuli sitte "Oiva" ja vaikeutta apropoo 5+. Nää on kyllä siinä rajoilla, että meneekö ne korkeiksi bouldereiksi vai köysittelyyn. Mutta trädejä kun ovat nii jokainen saa ite valita ;) Kaks kohtuu selkeää trädipätkää jäi vielä odottamaan ottajaansa joten täytynee mennä lähiaikoina kattelemaan.

Tässäpä Jani ja "Toivo" 6/6+

Boulderointia

Viikko sitte eli keskiviikkona 4.5. käytiin tarkastamassa Sarvivuori tuossa Jykylän kupeessa. Ihan hauskaa settiä hyvällä kiven laadulla ja yks uusi reittikin tuli avattua Mammutti kivelle. Nimekseen se sai Itkumuuri ja helppoutta mahtaa olla jotain 6A. Loppuviikko meni sitte kotihommailuissa tai no taisin mie kävästää kerran Hudungissa.

Eilen oltiin poikain kans sitte Keljossa Sarkopenia-kivellä. Sain kiivettyä sen Tupla ja kuitti 6B+ tai no tiiäppä tuosta kun tuo beetta on vähä sekavaa mutta niinpä mie ainaski luulen. Sitte yrkättiin sitä Sarkopenia...Not reittiä, mutta on siinä kyllä niin terävä ote ettei pystyny tekemään tarvittavaa roiskautusta seuraavalle otteelle. No tästä suivaantuneena avasin kiven toiselle puolelle linjan Liian hapokasta 5+.

Antti ja Sarkopenia...Not - läheltä pitää mutta ei.


Mikko ja Liian hapokasta