Reitin tekoa

Käytiin eilen värkkäilemässä ja jotannii saatiin aikaanki. Poistettiin vähän irtokiviä ja siihenpä syntyi loistava trädipätkä. Tosin heleppo, mutta hei pitäähän ihmisten jostain tuo touhu alottaakin. Tuossapa viteo aiheesta. Älä yritä tätä kotona ;)

Irtokivi from Jani Ahvenainen on Vimeo.

Päivä Olhavalla

Selkämaasta osasto vietti lauantaina 2.10. syyspäivää Olhavalla. Olipas muuten hemmetin hyvä keli. Lämpöä jotain 10 tietämissä ja arskan paisteessa sai varmistella avojalkasin. Tahtoo tätä lissää. Ajallisesti käytettiin päivä tehokkaasti alusta loppuun. Ei siis suorittamismielessä vaan hämärästä hämärään. Parkkiksella oltiin aamulla puoli kympin aikaan ja takasi kotia lähettiin illalla kasilta. Matkaahan tuonne kertyy Jykylästä vaan 170km, joten päiväreissu on ihan hyvä vaihtoehto.


Portti tuntemattomaan




En kyllä ymmärrä miten olen onnistunut välttelemään tätä paikkaa koko 11 vuotisen kiikkuharrastukseni ajan. No nyt tuolla on käyty ja takasi on mentävä heti kun kevät saa.

Päivän mottona oli fiilistely, eli ei lähdetty suorittamaan ryppy otsassa. Tämä näkyi kyllä sitten liidien pituudessa. Jokaiseen liidi - kakkostelu - laskeutuminen yhdistelmään saatiin kulumaan 2,5 tuntia ja päivän aikana kiipesimmekin kokonaista kolme reittiä. Kaikki kolme olikin sitten klassikoita suomalaisen kalliokiipeilyn historiassa.


Juha nuotiopaikalla

 


Honey

Arvottiin ekaa reittiä ja silmä hakeutui jotenki kummasti topon nelosiin. No ne näytti kuitenki jotenki ikäviltä linjoilta joten seuraava oli sitten tämä 5- eli Honey. Linja on kyllä hieno, mutta greidi taitaa olla vähän pielessä. Pataan siis tuli. Pumputti niin pirukseltaan kun asenteli kiilaa paskasta asennosta eikä parempaakaan ollut tarjolla. No parilla levolla hengissä ylös asti ;)


Varmistaja hereillä?

 


Ekan piissin tähyilyä




Vielä vikat ravistelut ja tempastaan toppiin




Maisemia ylhäältä

 


Juha nousee yläosan jäkäläränniä. Reitti loppui ilmeisesti alempana olevalle pultille.

 


Vekara/Erikois-A

Porukkaa oli kertyny nuotiopaikan läheisyyteen sen verran, että alettiin harkita helpoille lammen päältä lähteville rännireiteille veneilyä. Meidät saatiin kuitenki käännytettyä ja Juha lähti liidaamaan spesiaalivariaatiota eli alku reitiltä Vekara ja loppu reitiltä Erikois-A. Näin saadaan alusta kolmosta ja lopusta nelosen pintaan oleva hieno linja.


Alun alppirymistelyä




Vaikeampaa ja hienoa halkeama/feissi kiipeilyä




Kylläpäs naurattaa. Taisi olla siis hienoa meininkiä.




Kehrääjä

Tämä klassikko oli ollut minulla jo vuosia mielessä topoa tähyillessäni. No nyt oli hyvät mahikset ottaa vähän tuntumaa reitin ja miehen lujuuteen. On se kyllä pirun hieno linja. Reitti tekee hirmuisen pitkän poikkikulun vasemmalle ja nousee sen jälkeen kallion päälle pystyhalkeamaa. Alhaalta tähyillessä ei pystynyt yhtään sanomaan olisiko reitti menossa vai ei. No ei auttanu ku lähteä kattomaan. Heltsingin tytöt ja pojjaat väitti, että alku olisi vaikein kohta. No kyllähän se jonkin moinen pungerrus oli mutta kyllä kruksi löytyi minusta poikkarista missä sai ottaa kyllä rauhoittavia, että uskalsi hiippailla hyllyjä pitkin eteenpäin ilman varmistuksia. Kokemisen arvoinen reitti johon saa kuitenki aina juuri silloin hyvän varmistuksen kun alkaa olla paskat housussa ja sitten onkin pakko katsoa vähän vielä eteenpäin ;)


Ensin vähän kiipeilyruokaa, että jaksaa




Sitten vähän psyykkausta




Eka poikkari heti alun pungerruksen jälkeen.




Tokan poikkarin alussa ja pölättää.




Ja vieläki naurattaa vaikka on melkein pimeää. Ihan ei tarvittu otsalamppuja reitillä.