Parasta mahtavuutta

Ohan se tuo jääkiipeily kyllä hienoa. Tällä viikolla olen vetäny kotiseinällä parit hakkureenit ja kunto tuntui olevan paras ikinä. No sehän tarkottaa vaan sitä että rojekti kutsuu. Lisäksi pojjaat oli tiistaina käyny kiikuilla ja lähettäneet toisen reunan linjan, jonka nimeksi tuli Ovimiehen kepponen, joten hiitti oli kova päästä iteki testaamaan rojektia.

Päräytettiin huudeille ja Jani halusi ensin kokeilla toistonousua meitsin Mixed Feelings linjaan. Tällä kertaa jäätä on niin paljo, että jos haluaa helpon toiston reittiin nyt on sen aika. Jani varmisteli linjan kahdella ruuvilla. Ite oisin ehkä jotain vielä laittanu :) Kakkostelin linjan lämmöiksi rojektille.

Sitten rojektin kimppuun. Hyvillä lämmöillä hyppäsin terävään päähän ja lähdin hipsuttelemaan kivelle. Sain kuin sainkin herkkiskruksin vedettyä, mutta voin kertoa, että kädet oli kyllä pumpussa. Hyvällä otteella ravistellessa jalat korkkas yhtäkkiä ja alashan sieltä tultiin. Melkeen pää edellä pannutin kipinäiden sinkoillessa ja hakku jäi tietysti seinälle. Onneksi Jani oli hereillä. No ei menny tälläkään kertaa. Reitin yläosaa en ollu oikein kunnolla kiivenny kun pari vuotta sitten ja päädyinki testaamaan miten se oikein menisi liidaten. No pääsin toisella levolla jäälle ja kädet oli sen verran puhki, että jänistin lopun miksta osuuden ja tein vaihtoehtoisen lopun jäitä pitkin oikealle. Ihan hieno linja muuten sinneki ja loppuun saa kunnon jää pätkän. No rojekti jäi joka tapauksessa vieläki tekemättä. Ehkä sitten ens kerralla...

Pojat keppostelee. Eli Ovimiehen kepponen ja vaikeutta voi käydä itse arpomassa. Copyright by Jani

Pätkää Seppikseltä

Nyt tuli meitin jääkiipeilypätkä ulos eetteristä. Eli tuossapa solis:

http://areena.yle.fi/tv/1803302?start=6m54s

Peeärrää

Jostain ihmeellisestä syystä sain päivänä muutamana viestin Yleltä, että oltais kiinnostuneita jääkiipeilystä. Ensireaktio oli, että: "Miksi minä?" No minkäs teet. Otetaan haaste vastaan ajattelin ja vastailin, että kyllähän tuota voidaan käydä lajia esittelemässä.

Eilen oltiin sitten Seppiksellä minä Jani ja toimittajat. Kertoiltiin lajista ja harrastusmahdollisuuksista ja eiköhän sieltä tullu perinteinen ässä hihasta, että: "Miksi harrastat kiipeilyä?" No huh huh - njaa - no - tuota. Ohan tää hieno laji ja silleen ;) No mutta kohtuu kunnialla väittäisin selvinneeni tenttauksesta. Sitten kiivettiin.

Ämpyiltiin yläköysi vasempaan laitaan ja ei kun toimittajaa narun päähän. Solmua tehdessäni tulin kysyneeksi, että kait sitä jotain on tullut ennen kiivettyä tai köydellä laskeuduttua. No ei ollu. Ei se mitään kyllä se hyvin menee ja tässä on nää hakut. Sen kun lyöt sitä jäätä ku... olan takaa vai miten se meni. Korpit kierteli lupaavasti yläpuolella. Mutta täytyy kyllä sanoa että toimittaja Elina oli varmasti jotain liikuntaa harrastanu sen verran hyvin kiipesi. Tekniikka nyt ei tietenkään ihan puhdas ollut mutta mitenkäs se nyt parin minuutin briiffauksella vois ollakaan. Neuvot pysyi kuitenkin siinä määrin hyvin muistissa, että jäälinja tuli kiivettyä. Viimesillä metreillä hakun kiinni saamiseen meni reilut viis iskua ja loppu taisikin nousta pelkällä sisulla.

Radiojutun lisäksi tästä pitäis olla tulossa juttua Ylen alueuutisiin, mutta ainakaan vielä ei lähetyspäivä ole selvillä. Saapa nähä kehtaako tuosta laittaa linkkiä blokiin jos se joskus tulee ulos telkusta.

Itelle oli kaikin puolin hyvä setti näin lenssun jälkeen ekaksi kerraksi. Muutama nousu tuli tehtyä ja ehkä parempi, ettei aivan viimeisiä ottanut koneesta tällä kertaa. Jos tällä viikolla vielä kotona seinällä heiluis kertaalleen ja ens viikolla vois ehkä haaveilla sitten rojektin testaamisesta. No katotaan miten käy ja pysytäänkö terveenä.

Toimittaja Seppiksen jäillä

Jään louhintaa

Tämä perheenisän urheilutoiminta on kyllä todella heikkoa. Lenssua puskee joka välissä. Tässä ny varmaan viikon onnistuin olemaan terveenä. Siis sillä lailla, että nenää piti niistää, mutta muutoin ei oireita ollu. Neljä reeniä sain tehtyä ja sitte alkoki seuraava lenssu painaa päälle. Joo joo ja vitamiineja on kyllä vedetty.

No joka tapauksessa perjantaiaamulla olo oli vielä ihan kohtuu hyvä ja ajattelin että käydään nyt ainaski varmistelemassa Jania, kun kerran tuli luvattua lähteä. Päräytettiin Pönikseen ja olo oli ihan ok. Mitä nyt nenää sai tursata. Keli oli muuten hiukan eri kuin viikkoa aiemmin Antin kans. Nyt pakkasta oli jotain 2 astetta ja räntä/lumi sekoitusta tuli hieman taivaalta.

Jani sai luvan liidata ekan linjan ja päätyi siihen samaan ränniin, mikä Antin kans liidattiin viimeksi. Son muuten hauska ränni. Hyvin jäätä ja sopii vaikka ekaksi jääliidiksi helppoutensa ansiosta. Ränni tuntui niin helpolta, että erehdyin luulemaan olevani kunnossa ja päädyin kokeilemaan mixtarojektia. No projekti palautti sitten hienosti maan pinnalle. Alun herkkiksellä hyydyin niin pahasti, että lukotukset jäi tekemättä. No pikaisen tilannearvion jälkeen päädyin takaisin jäälle.

Aikaisempina vuosina oikean puolen seinämän jäälinjat ovat olleet kunnon paksuja jäälinjoja. No tänä vuonna näyttää näiden jokaisen alussa olevan joko thin tai kallio kruksi. Alkuun lämppäröidessä boulderoin yhden jäälinjan alun thin osuutta sen verran, että totesin sen aivan mentävissä olevaksi. Sitähän se oli sitten lähdettävä testaamaan kun rojekti ei kerran ollut menossa. Alku meni ihan hyvin ja sainki hiiviskelyn päätteeksi ekan 10 senttisen ruuvin melkein pohjaan asti eli jäätä oli noin kaheksan senttiä ;) No sen jälkeen jäätä olikin sitten ihan tarpeeksi, eikä kiipeily tuottanut ongelmia. Hauska ja oikein nautinnollinen linja. Voin suositella! Vielä kun nämä olis tupla pituisia niin olishan se tieten liikaa pyydetty...

Jani rännittää. Jääkiipeilyä parhaimmillaan -2 ja solidia jäätä.

Elina kakkostelee.

Mie ottamassa pataan rojektilta.

 

Ei menny joo.

  

Oikean laidan jäälinjat alkaa vieläkin vähän nihkeemmin ku viime kaudella. Uutta jäätä tulossa, joten parin viikon päästä pääsee taas helpommin.

 

Pitihän se kokeilla. Olihan muuten hieno setti. Alku ohutta ja loppu tosi läskiä ja solidia.

  

Jani paksulla mutta lyhyellä putouksella.

 

Jääkauden avaus

Ohan täällä siis tieten jäätä ollu Jykylän korkeudellakin jo kohta kuukauden päivät, mutta mies oli sen verran heikossa hapessa, ettei mäkeen uskaltanu. Hakkuja on myös heiluteltu jostain lokakuun alkupuolelta, mutta jääkauden korkkaus venyi siis tänne suht normaaleille päivämäärille.

Tapanina uskaltauduin lentsulta vihdoin vähän itseäni rääkkäämään ja pujahdin ullakolle vähän roikuskelemaan pojan nukkuessa päikkäreitä. Olipahan kinkku menny käsivarsiin. No ehkä kolmen viikon sohvan kulutus muutenki saattaa viedä parhaimman terän forkuista. Seuraavana päivänä piipahdin myös ullakolla ja nyt piti vähän ruuvailla hakkuotteita uusiin paikkoihin ja tehdä muutama lisää. Vahvasti kuitenkin homma tuntui hapottavan. No vuorokausi lepoa ja sitten piti lähtiä poikain kans katsastaan Pöniksen jäätilannetta. Sääennustekin näytti lupaavasti -17 celsiusta.

Eilettäin sitten päräytettiin Antin kans Pönikseen ja ekat vaikeudet tuli jo ennen parkkista. Antti oli toyotan kans jumeksessa viimesen huoltotien pätkän tiukassa ylämäessä. Huoltotie oli aurailtu kyllä hienosti traktorilla, mutta kukaan sitä ei henkilöautolla ollu ajanu. Lumi siis pakeni renkaiden alta ja perille päästiin vain keräämällä reippaasti vauhtia. No mulla ajo onnistui helposti kerran Antti eeltä polki uran tielle. Eipä siinä kamat kantoon ja menoksi.

Reppu oli hillittömän kokoinen. Olin varautunu kaksilla kengillä siltä varalta, että jos vaikka sattuis pystymään pakkaselta mikstaproggista yrkkäämään. No eihän sitä sitte pystyny. Sen verran rapsakka keli oli, notta Spantikit pysyi visusti jalassa. Jäätä oli muodostunut hieman jännästi siten, että edellisten kausien perusmättölinjat olivat alusta kiveä ja ylhäältä ihan hyvässä jäässä. Saapa nähä ulottuvatko tällä kaudella alas asti. Luolan molemmin puolin kulmaukset näyttivät hyviltä ja turvemikstailuun voisi olla hyviä linjoja tarjolla.

Täytyy kyllä sanoa, että nuihin Ergoihin oon ollu tähän asti tosi tyytyväinen ja vähän jännättiki miten ne kiipiäis jäätä ja varsinki tämmösellä kelillä. Yllätys oli huomattavan positiivinen kun lämmöiksi boulderoidessa hakku tuntui todella hyvältä lyödä. On ne vaan hyät pelit ei voi mitään. Pari jääliidiä saatiin puskettua per jamppa. Sitte tuliki jo sen verran pimeää, että koti ja sauna kutsuivat. Liidit meni siis ilman sen ihmeempiä kuumotteluja. Sormet kalahti vähän jäähän toisella liidillä, mutta taispa olla oma moka kun varmistelin Anttia liian kylmillä hanskoilla. Ens kerralla vois sitte yrittää sitä prokkista ja ehkä jotain hieman mielenkiintosempaa jää hommailua.

Luolan suu uhkaa jäätyä umpeen. Ainaski nyt alkaa olla tarpeeksi paksu puikko tuon uuden proggiksen yrittämiseen.

Antti rännittää.

Hakkuhuukkailut part3

Tässäpä vielä kuveja tiim Jyväkylän otteista. Kaikki nämä kuvat ottanu Nora Johanna Ryytty. Lisää kuveja karsinnoista ja kisoista Adventure Partnersin fbstä sekä Noralta karsinnat ja finaalit. 

Esko oikealla ja mie ämpyilen taustalla.

Meikä ja väärä beetta, mutta ihan jännä muuvi tällä lailla tehtynä.

 Janin tyylinäyte pilarilla.

Esko toisella pilarilla.

Mie samalla reitillä. Ekan reitin jälkeen tajusin, ottaa takin pois.

Vielä Jani samalla reitillä.

Eskolle katot oli natinkia.

MUISTA: Lumityöt on liikuntaa

Jääkauden avaus on nyt taas menny sairastelun merkeissä. Tällä kertaa voin sanoa, että kerranki osasin olla reenaamatta sillon ku lentsu oli tuloillaan (hitto kun aina osais). No kaks viikkoa sitten kuitenki kotia tullessa oli satanu semmosen kinoksen lunta, että päätin lapioida pihan puhtaaksi. ÄÄ paha virhe! No lenssu ei onneksi täysiä ennättäny päälle, mutta rippeet painu suoraan poskionteloon. Reilun viikon tässä tuumailtuani ja otsaontelon jomotuksen saavuttua päätin eilen painua lääkäriin. Lääkäritäti oli yltiöpositiivinen ja veikkas, että limakalvoja supistavalla lääkityksellä ja suolavesipesulla saattasin olla viikonloppuna jo kunnossa. Epäilen, mutta nähtäväksi jää. Tavotteena olis siis avata jääkiipeilykausi ennen Joulua.

Pojjaat on kyllä tehny meikäläisen olon tarpeeksi tukalaksi kuvillaan ja kuvauksillaan paksusta jäästä ja hienoista olosuhteista. No onneksi viikonlopulle lupailee 20 raatia negatiivista niin sikäli mikäli tervehtyy niin pääseepähän suoraan "altaan syvään päähän". Toivottavasti talvi jatkuu pitkälle maaliskuun loppupuolelle niin meikäki ehtii vielä kiipeemään.