Eilen oltiin sitten Seppiksellä minä Jani ja toimittajat. Kertoiltiin lajista ja harrastusmahdollisuuksista ja eiköhän sieltä tullu perinteinen ässä hihasta, että: "Miksi harrastat kiipeilyä?" No huh huh - njaa - no - tuota. Ohan tää hieno laji ja silleen ;) No mutta kohtuu kunnialla väittäisin selvinneeni tenttauksesta. Sitten kiivettiin.
Ämpyiltiin yläköysi vasempaan laitaan ja ei kun toimittajaa narun päähän. Solmua tehdessäni tulin kysyneeksi, että kait sitä jotain on tullut ennen kiivettyä tai köydellä laskeuduttua. No ei ollu. Ei se mitään kyllä se hyvin menee ja tässä on nää hakut. Sen kun lyöt sitä jäätä ku... olan takaa vai miten se meni. Korpit kierteli lupaavasti yläpuolella. Mutta täytyy kyllä sanoa että toimittaja Elina oli varmasti jotain liikuntaa harrastanu sen verran hyvin kiipesi. Tekniikka nyt ei tietenkään ihan puhdas ollut mutta mitenkäs se nyt parin minuutin briiffauksella vois ollakaan. Neuvot pysyi kuitenkin siinä määrin hyvin muistissa, että jäälinja tuli kiivettyä. Viimesillä metreillä hakun kiinni saamiseen meni reilut viis iskua ja loppu taisikin nousta pelkällä sisulla.
Radiojutun lisäksi tästä pitäis olla tulossa juttua Ylen alueuutisiin, mutta ainakaan vielä ei lähetyspäivä ole selvillä. Saapa nähä kehtaako tuosta laittaa linkkiä blokiin jos se joskus tulee ulos telkusta.
Itelle oli kaikin puolin hyvä setti näin lenssun jälkeen ekaksi kerraksi. Muutama nousu tuli tehtyä ja ehkä parempi, ettei aivan viimeisiä ottanut koneesta tällä kertaa. Jos tällä viikolla vielä kotona seinällä heiluis kertaalleen ja ens viikolla vois ehkä haaveilla sitten rojektin testaamisesta. No katotaan miten käy ja pysytäänkö terveenä.
Toimittaja Seppiksen jäillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti