Jääkauden avaus

Ohan täällä siis tieten jäätä ollu Jykylän korkeudellakin jo kohta kuukauden päivät, mutta mies oli sen verran heikossa hapessa, ettei mäkeen uskaltanu. Hakkuja on myös heiluteltu jostain lokakuun alkupuolelta, mutta jääkauden korkkaus venyi siis tänne suht normaaleille päivämäärille.

Tapanina uskaltauduin lentsulta vihdoin vähän itseäni rääkkäämään ja pujahdin ullakolle vähän roikuskelemaan pojan nukkuessa päikkäreitä. Olipahan kinkku menny käsivarsiin. No ehkä kolmen viikon sohvan kulutus muutenki saattaa viedä parhaimman terän forkuista. Seuraavana päivänä piipahdin myös ullakolla ja nyt piti vähän ruuvailla hakkuotteita uusiin paikkoihin ja tehdä muutama lisää. Vahvasti kuitenkin homma tuntui hapottavan. No vuorokausi lepoa ja sitten piti lähtiä poikain kans katsastaan Pöniksen jäätilannetta. Sääennustekin näytti lupaavasti -17 celsiusta.

Eilettäin sitten päräytettiin Antin kans Pönikseen ja ekat vaikeudet tuli jo ennen parkkista. Antti oli toyotan kans jumeksessa viimesen huoltotien pätkän tiukassa ylämäessä. Huoltotie oli aurailtu kyllä hienosti traktorilla, mutta kukaan sitä ei henkilöautolla ollu ajanu. Lumi siis pakeni renkaiden alta ja perille päästiin vain keräämällä reippaasti vauhtia. No mulla ajo onnistui helposti kerran Antti eeltä polki uran tielle. Eipä siinä kamat kantoon ja menoksi.

Reppu oli hillittömän kokoinen. Olin varautunu kaksilla kengillä siltä varalta, että jos vaikka sattuis pystymään pakkaselta mikstaproggista yrkkäämään. No eihän sitä sitte pystyny. Sen verran rapsakka keli oli, notta Spantikit pysyi visusti jalassa. Jäätä oli muodostunut hieman jännästi siten, että edellisten kausien perusmättölinjat olivat alusta kiveä ja ylhäältä ihan hyvässä jäässä. Saapa nähä ulottuvatko tällä kaudella alas asti. Luolan molemmin puolin kulmaukset näyttivät hyviltä ja turvemikstailuun voisi olla hyviä linjoja tarjolla.

Täytyy kyllä sanoa, että nuihin Ergoihin oon ollu tähän asti tosi tyytyväinen ja vähän jännättiki miten ne kiipiäis jäätä ja varsinki tämmösellä kelillä. Yllätys oli huomattavan positiivinen kun lämmöiksi boulderoidessa hakku tuntui todella hyvältä lyödä. On ne vaan hyät pelit ei voi mitään. Pari jääliidiä saatiin puskettua per jamppa. Sitte tuliki jo sen verran pimeää, että koti ja sauna kutsuivat. Liidit meni siis ilman sen ihmeempiä kuumotteluja. Sormet kalahti vähän jäähän toisella liidillä, mutta taispa olla oma moka kun varmistelin Anttia liian kylmillä hanskoilla. Ens kerralla vois sitte yrittää sitä prokkista ja ehkä jotain hieman mielenkiintosempaa jää hommailua.

Luolan suu uhkaa jäätyä umpeen. Ainaski nyt alkaa olla tarpeeksi paksu puikko tuon uuden proggiksen yrittämiseen.

Antti rännittää.