Veturimiehet heiluttaa

Olipas kyllä vääntöä tänään. Käytiin Pöniksessä ja vähä oli päivällä semmoset fiilikset, että nyt saattas mikstarojekti olla lähössä. Viimekerralla sain torpedoitua homman tunnelin kattoon väärällä jalkabeetalla ja nyt oli beetat arvottu kuntoon. Toki hapotus on sitä luokkaa että meikän kunnolla reitti on tosi nihkeä.

Lämppäriksi pöljäilin taas Ilkan linjan soolona. On se kyllä tärkiää vähän jotain kiivetä lämmöiksi, ettei suoraa  toimistotuolista lähe rojektille. No sitten vaan rojektin kimppuun. Nyt alun herkkis beetta oli sen verran hyvällä pohjalla, että pääsin suht nopeesti katon "kahvoille". Kädet pumppas jo sen verran, että oli vaihdettava hakkukättä suht tiheään sormien pyrkiessä suoristumaan. Tein seuraavan muuvin ja olin ihan varma, että tässä se nyt sitte oli. Sormet ampuu läpi. Päätin että nyt puristat vähän kovempaa etkä keles luovuta tällä kertaa. Ihan kuin taikaiskusta forkkujen hapot lähti kiertoon ja vaikka roikuin siis noin 50 asteen hänkillä kädet palautuivat juuri sen verran että kuokissa pysyi kiinni. Seuraavat muuvit oli parin vuoden yrkillä hyvin hallussa, notta jotta siitä vaan yks kerrallaan ja kauhealla puuskutuksella ulos luolasta. Wuuhuu hitto se luolaosuus meni!!! En veinannu uskoa todeksi. No totta se oli ja nyt piti yrittää palautua pystyllä sen verran, että lopun jäät ja turffit menee kunnialla. Tässä kohtaa ei enää hommaa saa ryssiä. Kiipeilin hissukseen nautiskellen yläosan ja kylläpäs oli siisti fiilis klipata ankkuri. Huh huh on se hieno laji ei voi mitään. Linjasta tuli siis Veturimiehet heiluttaa. Greidin saa päättää toistajat.

Petrus kakkosteli linjan kyllä todella vahvan oloisesti eli eiköhän pari toistonousua ole tulossa tälle keväälle. Sitten pitiki katella jotain jäätä. Uutta jäätä oli valutellu reittien yläosiin ja yritin valkkailla kokolailla vaikeimman näköstä linjaa siis pelkällä jäällä. Alku oli taas aika ohut hiippailu, mutta ekan ruuvin sai kuitenki jo johonki kuuteen metriin eli ei mitään tappavaa. Loppu meni kyllä vähä ämpyilyksi kun siinähän oli sitten pystyä puikkoa ja kaikkea ihanuutta mitä nyt jääkiipeily yleensäkin tarjoaa. Hänkiksi ei kuitenkaan vielä mennyt. Hienoa jäätä on kyllä vielä tarjolla eikä kukaan ollut tuostakaan kiivennyt joten ihan neitseellistä jäätä pääsi lohkomaan.

Kamera jäi valitettavasti pois matkasta, mutta tässä Esko vääntää luolasta ulos.

70v pileet

Ikää tulee ei voi mitään. Eskon kans täytettiin siis tässä parin kuukauden sisään yhteensä 70v niin piti pitää aktiviteetti-iltapäivä ukkojen kanssa. Ensin painuttiin Paavalinvuoreen vähän ämpyilemään hakkujen kanssa, sitten väännettiin lisää meidän vanerilla ja lopuksi ruokaa ja saunaa ja Jeff Lowen  vhs:ltä digitoitu Waterfall ice.

Paavalinvuoressa tuli kiivettyä itellä tekemättä ollut Torkki. Sehän yllättiki hienoudellaan. Herkiltä jaloilta hakkujen torkkailua ja ihan hyvät varmistusmahollisuudet kamuilla ja kiiloilla. Lumitilanteen vuoksi se oli henkisesti vähän helpompi, sillä lumella pystyi polvillaan juuri ja juuri kökkimään. Välillä lumi petti alta ja huukit joutuivat testiin. Kiipeily oli suht huvittavan näköstä varmistajan silmissä. Näytti ihan kuin kiipeilijä olisi kahlannut hangessa ja huvin vuoksi tunkenut hakkujaan kallion halkeamaan. Nyt kun lumi on siihen parin päivän ajan kovettunut niin siellä olis kohtuu helppo toistonousu jollekin innokkaalle. Hakut ja raudat voi melkein jättää kotiin ja kävellä lumipolkua reitin läpi ;) Reitti tuli kakkosteltua vielä kolme kertaa kun keräilin muiden kamoja liidien jälkeen.

Esko oli avannut Pakkomielteen viereen uuden linjan nimeltään Paavalin pikku pahe ja sitähän oli päästävä kokeilemaan. Nää greidit on kyllä varmaan ihan mitä sattuu. Esko poika on merkannu pikku paheen greidiksi M5 mutta kannattaa ehkä suhtautua asiaan hieman varauksella. Son kuulemma suurinpiirtein yhtä pumppaava ku 6c sportti, siis nomiceilla kiivettynä ja tämähän on sitten trädi linja. Nyt ei ole tarkotus ketään pelotella, tämä on hyvin varmistettava linja, mutta tiedättepähän jos meette testaamaan. Hieno reitti. Ei ollu menossa, kun muuvit oli mitä sattuu ja meikällä ei näköjään tuota greidiä tarvii saitata. Bonukseksi sain hakun silmäkulmaan kun irrottelin sitä halkeamasta. Ollaanpa varovaisia siellä ulkona! Hieno linja ja pakko kiivetä joku kerta.

Esko se on näköjään kunnossa Pakkomielleki olis menny ihan tosta vaan ja kuulemma taas uudella beetalla kruksiin. Ei kuitenkaan pystyny ku muisti kruksin jälkeen, että kriittisen paikan kamu jäi pikku paheen yk ankkuriin :) Mikko ja Pate kiipes molemmat kans sen Torkin ja ottivat yrkkää pikku paheeseen, muttei menny.

Sitte siirryttiin vanerille. Kuvat puhukoon puolestaan.

PS. Muuten on tullut oikeastaan vaan vaneria hinkattua ja olenhan mie käyny jopa kerran hiihtämässä ;) Nyt täytyy varmaan tilata se visiiri kypärään.

Mikon tyylinäyte.

Jani lepuuttaa käsiä.

 

Pate kauhoo

Jani näyttää miten Axareilla lähtee selkä maasta

Pikku paheet voi olla vaarallisia.

Yrkkää ja lepoa

Hiljaseksi on taas vetäny miehen. Viimeviikolla kävin taas laittaan pari yrkkää rojektille, mutta eipä ollu menossa. No vähän pääsin taas eteenpäin, kun löysin oikean jalkabeetan tarzan osuudelle. Perjantaina alkoikin sitten selkä ilmottelemaan, että nyt on reenailtu tarpeeksi ilman lihashuoltoa. Viikonlopun ja alkuviikon olen nyt yrittäny sitte huoltaa itseäni ja nukkua. Saapa nähä onko vaikutusta suorituskykyyn. Viikonloppuna pitäis heilua ukkojen kans taas tuolla ulkona ja jos sitä ens viikolla kävis taas yrittään sitä rojektia.

Sitte linkki vinkki: Itävallan pojjaat oli näköjään kiivenny aika hienon olosen linjan Senza piombo M10.
Liekkö tuo sitten maailman kovin trädivarmisteinen mixdead reitti.

Parasta mahtavuutta

Ohan se tuo jääkiipeily kyllä hienoa. Tällä viikolla olen vetäny kotiseinällä parit hakkureenit ja kunto tuntui olevan paras ikinä. No sehän tarkottaa vaan sitä että rojekti kutsuu. Lisäksi pojjaat oli tiistaina käyny kiikuilla ja lähettäneet toisen reunan linjan, jonka nimeksi tuli Ovimiehen kepponen, joten hiitti oli kova päästä iteki testaamaan rojektia.

Päräytettiin huudeille ja Jani halusi ensin kokeilla toistonousua meitsin Mixed Feelings linjaan. Tällä kertaa jäätä on niin paljo, että jos haluaa helpon toiston reittiin nyt on sen aika. Jani varmisteli linjan kahdella ruuvilla. Ite oisin ehkä jotain vielä laittanu :) Kakkostelin linjan lämmöiksi rojektille.

Sitten rojektin kimppuun. Hyvillä lämmöillä hyppäsin terävään päähän ja lähdin hipsuttelemaan kivelle. Sain kuin sainkin herkkiskruksin vedettyä, mutta voin kertoa, että kädet oli kyllä pumpussa. Hyvällä otteella ravistellessa jalat korkkas yhtäkkiä ja alashan sieltä tultiin. Melkeen pää edellä pannutin kipinäiden sinkoillessa ja hakku jäi tietysti seinälle. Onneksi Jani oli hereillä. No ei menny tälläkään kertaa. Reitin yläosaa en ollu oikein kunnolla kiivenny kun pari vuotta sitten ja päädyinki testaamaan miten se oikein menisi liidaten. No pääsin toisella levolla jäälle ja kädet oli sen verran puhki, että jänistin lopun miksta osuuden ja tein vaihtoehtoisen lopun jäitä pitkin oikealle. Ihan hieno linja muuten sinneki ja loppuun saa kunnon jää pätkän. No rojekti jäi joka tapauksessa vieläki tekemättä. Ehkä sitten ens kerralla...

Pojat keppostelee. Eli Ovimiehen kepponen ja vaikeutta voi käydä itse arpomassa. Copyright by Jani

Pätkää Seppikseltä

Nyt tuli meitin jääkiipeilypätkä ulos eetteristä. Eli tuossapa solis:

http://areena.yle.fi/tv/1803302?start=6m54s

Peeärrää

Jostain ihmeellisestä syystä sain päivänä muutamana viestin Yleltä, että oltais kiinnostuneita jääkiipeilystä. Ensireaktio oli, että: "Miksi minä?" No minkäs teet. Otetaan haaste vastaan ajattelin ja vastailin, että kyllähän tuota voidaan käydä lajia esittelemässä.

Eilen oltiin sitten Seppiksellä minä Jani ja toimittajat. Kertoiltiin lajista ja harrastusmahdollisuuksista ja eiköhän sieltä tullu perinteinen ässä hihasta, että: "Miksi harrastat kiipeilyä?" No huh huh - njaa - no - tuota. Ohan tää hieno laji ja silleen ;) No mutta kohtuu kunnialla väittäisin selvinneeni tenttauksesta. Sitten kiivettiin.

Ämpyiltiin yläköysi vasempaan laitaan ja ei kun toimittajaa narun päähän. Solmua tehdessäni tulin kysyneeksi, että kait sitä jotain on tullut ennen kiivettyä tai köydellä laskeuduttua. No ei ollu. Ei se mitään kyllä se hyvin menee ja tässä on nää hakut. Sen kun lyöt sitä jäätä ku... olan takaa vai miten se meni. Korpit kierteli lupaavasti yläpuolella. Mutta täytyy kyllä sanoa että toimittaja Elina oli varmasti jotain liikuntaa harrastanu sen verran hyvin kiipesi. Tekniikka nyt ei tietenkään ihan puhdas ollut mutta mitenkäs se nyt parin minuutin briiffauksella vois ollakaan. Neuvot pysyi kuitenkin siinä määrin hyvin muistissa, että jäälinja tuli kiivettyä. Viimesillä metreillä hakun kiinni saamiseen meni reilut viis iskua ja loppu taisikin nousta pelkällä sisulla.

Radiojutun lisäksi tästä pitäis olla tulossa juttua Ylen alueuutisiin, mutta ainakaan vielä ei lähetyspäivä ole selvillä. Saapa nähä kehtaako tuosta laittaa linkkiä blokiin jos se joskus tulee ulos telkusta.

Itelle oli kaikin puolin hyvä setti näin lenssun jälkeen ekaksi kerraksi. Muutama nousu tuli tehtyä ja ehkä parempi, ettei aivan viimeisiä ottanut koneesta tällä kertaa. Jos tällä viikolla vielä kotona seinällä heiluis kertaalleen ja ens viikolla vois ehkä haaveilla sitten rojektin testaamisesta. No katotaan miten käy ja pysytäänkö terveenä.

Toimittaja Seppiksen jäillä

Jään louhintaa

Tämä perheenisän urheilutoiminta on kyllä todella heikkoa. Lenssua puskee joka välissä. Tässä ny varmaan viikon onnistuin olemaan terveenä. Siis sillä lailla, että nenää piti niistää, mutta muutoin ei oireita ollu. Neljä reeniä sain tehtyä ja sitte alkoki seuraava lenssu painaa päälle. Joo joo ja vitamiineja on kyllä vedetty.

No joka tapauksessa perjantaiaamulla olo oli vielä ihan kohtuu hyvä ja ajattelin että käydään nyt ainaski varmistelemassa Jania, kun kerran tuli luvattua lähteä. Päräytettiin Pönikseen ja olo oli ihan ok. Mitä nyt nenää sai tursata. Keli oli muuten hiukan eri kuin viikkoa aiemmin Antin kans. Nyt pakkasta oli jotain 2 astetta ja räntä/lumi sekoitusta tuli hieman taivaalta.

Jani sai luvan liidata ekan linjan ja päätyi siihen samaan ränniin, mikä Antin kans liidattiin viimeksi. Son muuten hauska ränni. Hyvin jäätä ja sopii vaikka ekaksi jääliidiksi helppoutensa ansiosta. Ränni tuntui niin helpolta, että erehdyin luulemaan olevani kunnossa ja päädyin kokeilemaan mixtarojektia. No projekti palautti sitten hienosti maan pinnalle. Alun herkkiksellä hyydyin niin pahasti, että lukotukset jäi tekemättä. No pikaisen tilannearvion jälkeen päädyin takaisin jäälle.

Aikaisempina vuosina oikean puolen seinämän jäälinjat ovat olleet kunnon paksuja jäälinjoja. No tänä vuonna näyttää näiden jokaisen alussa olevan joko thin tai kallio kruksi. Alkuun lämppäröidessä boulderoin yhden jäälinjan alun thin osuutta sen verran, että totesin sen aivan mentävissä olevaksi. Sitähän se oli sitten lähdettävä testaamaan kun rojekti ei kerran ollut menossa. Alku meni ihan hyvin ja sainki hiiviskelyn päätteeksi ekan 10 senttisen ruuvin melkein pohjaan asti eli jäätä oli noin kaheksan senttiä ;) No sen jälkeen jäätä olikin sitten ihan tarpeeksi, eikä kiipeily tuottanut ongelmia. Hauska ja oikein nautinnollinen linja. Voin suositella! Vielä kun nämä olis tupla pituisia niin olishan se tieten liikaa pyydetty...

Jani rännittää. Jääkiipeilyä parhaimmillaan -2 ja solidia jäätä.

Elina kakkostelee.

Mie ottamassa pataan rojektilta.

 

Ei menny joo.

  

Oikean laidan jäälinjat alkaa vieläkin vähän nihkeemmin ku viime kaudella. Uutta jäätä tulossa, joten parin viikon päästä pääsee taas helpommin.

 

Pitihän se kokeilla. Olihan muuten hieno setti. Alku ohutta ja loppu tosi läskiä ja solidia.

  

Jani paksulla mutta lyhyellä putouksella.