Veturimiehet heiluttaa

Olipas kyllä vääntöä tänään. Käytiin Pöniksessä ja vähä oli päivällä semmoset fiilikset, että nyt saattas mikstarojekti olla lähössä. Viimekerralla sain torpedoitua homman tunnelin kattoon väärällä jalkabeetalla ja nyt oli beetat arvottu kuntoon. Toki hapotus on sitä luokkaa että meikän kunnolla reitti on tosi nihkeä.

Lämppäriksi pöljäilin taas Ilkan linjan soolona. On se kyllä tärkiää vähän jotain kiivetä lämmöiksi, ettei suoraa  toimistotuolista lähe rojektille. No sitten vaan rojektin kimppuun. Nyt alun herkkis beetta oli sen verran hyvällä pohjalla, että pääsin suht nopeesti katon "kahvoille". Kädet pumppas jo sen verran, että oli vaihdettava hakkukättä suht tiheään sormien pyrkiessä suoristumaan. Tein seuraavan muuvin ja olin ihan varma, että tässä se nyt sitte oli. Sormet ampuu läpi. Päätin että nyt puristat vähän kovempaa etkä keles luovuta tällä kertaa. Ihan kuin taikaiskusta forkkujen hapot lähti kiertoon ja vaikka roikuin siis noin 50 asteen hänkillä kädet palautuivat juuri sen verran että kuokissa pysyi kiinni. Seuraavat muuvit oli parin vuoden yrkillä hyvin hallussa, notta jotta siitä vaan yks kerrallaan ja kauhealla puuskutuksella ulos luolasta. Wuuhuu hitto se luolaosuus meni!!! En veinannu uskoa todeksi. No totta se oli ja nyt piti yrittää palautua pystyllä sen verran, että lopun jäät ja turffit menee kunnialla. Tässä kohtaa ei enää hommaa saa ryssiä. Kiipeilin hissukseen nautiskellen yläosan ja kylläpäs oli siisti fiilis klipata ankkuri. Huh huh on se hieno laji ei voi mitään. Linjasta tuli siis Veturimiehet heiluttaa. Greidin saa päättää toistajat.

Petrus kakkosteli linjan kyllä todella vahvan oloisesti eli eiköhän pari toistonousua ole tulossa tälle keväälle. Sitten pitiki katella jotain jäätä. Uutta jäätä oli valutellu reittien yläosiin ja yritin valkkailla kokolailla vaikeimman näköstä linjaa siis pelkällä jäällä. Alku oli taas aika ohut hiippailu, mutta ekan ruuvin sai kuitenki jo johonki kuuteen metriin eli ei mitään tappavaa. Loppu meni kyllä vähä ämpyilyksi kun siinähän oli sitten pystyä puikkoa ja kaikkea ihanuutta mitä nyt jääkiipeily yleensäkin tarjoaa. Hänkiksi ei kuitenkaan vielä mennyt. Hienoa jäätä on kyllä vielä tarjolla eikä kukaan ollut tuostakaan kiivennyt joten ihan neitseellistä jäätä pääsi lohkomaan.

Kamera jäi valitettavasti pois matkasta, mutta tässä Esko vääntää luolasta ulos.