Koronakesä 21

Mitäs sitä on tullut kesällä tehtyä. No juoksua ja kiipeilyä. Menin taas ilmoittautumaan Himos extreme juoksuun. Se on siis 26km edestakaisin Himoksen hiihtokeskuksen polkuja kulkeva polkujuoksukilpailu. Nettisivut tuossa: https://www.himostrail.fi Tällä kertaa olen uskotellut itselleni, että juoksen tämän niin sanotusti minimitreenillä eli en lähde viikkokausia omistautumaan juoksulle, vaan treenaan läpi vuoden ja katson mihin se riittää. No tietty pari viikkoa ennen pitää tehdä pitkiä lenkkejä, että homma joten kuten luonnistuu, mutta en sen kummempaa. Tänä vuonna pitää nimittäin pystyä jälleen kiipeilemään kunnolla ja elokuu on yksi parhaista kuukausista siihen.

Jääkiikkujen jälkeen onnistuin saamaan ihan kunnon flunssan ja pari viikkoa meni siinä sileäksi. Ilmeisesti Koronan ansiosta flunssailut on olleet kuitenkin vähäisiä eikä sen takia ole itsekään tarvinnut ainakaan vuoteen himmailla reeneissä. Tyttö otti sitten pari viikkoa tuon jälkeen vielä uuden flunssan ja itselläkin oli sellainen olo, että kurkku oli vähän karhea ja nyt ei kannata treenata. Pidin viitisen päivää lepoa niin homma oli ohi. Tytöllä oli kuitenkin ihan kova kuume ja lenssu. Onneksi onnistuin itse sen välttämään.

Tänä keväänä käytiin pari kertaa Patamalla kiikuilla ja sitten kävin muutaman kerran boulderilla. Loma-ajat ja helteet ovat syöneet pahinta intoa kiipeillä, mutta joitain kertoja olen kuitenkin onnistunut kalliolla viettämään. Antin kanssa on käyty pari kertaa treenailemassa "Piina" -reitillä Halsvuoressa ja pari kertaa Puniksessa "Punaisen lokakuun metsästys" -reitillä. Elokuussa olen nyt käynyt pari kertaa Puniksessa ja muuten onkin ollut märkää.

Himos Extreme 2021

Oli ja meni tuo Himos Extreme. Treenit meni silleen, että pari viikkoa ennen kisaa tuli kilsoja yli 40km/vko ja sitä ennen kesäkuun alusta joka viikko yli 20km. No eipä nuo kovin kummoisia lukuja ole, kun oikeat juoksijat painaa 200km viikossa. Jotenkin kummasti jännitti, vaikka onhan näitä juoksuja vuosien varrella tullut juostua. No ehkä se on osa sitä hauskuutta, että vähän jännittää.

Juhan ja Pekan kanssa lähdettiin matkaan kaikilla noin 3h tähtäimessä. Alkuun yritin lähteä rauhallisesti, mutta silti sykkeet pomppas heti lähelle tempo rajaa. Ajattelin, että se johtuu varmaan kisajännityksestä. Yritin pitää sykkeet tasaisesti jonkin verran tempo sykkeiden alapuolella. Ukoilla näytti vauhtia olevan enemmän ja jo ennen ekaa 5km huoltoa päätin antaa miesten painaa omaa vauhtia ja jäin vahtimaan sykkeitäni. Ylämäkeen kävellessä sykkeet veinas karata reilusti tempo alueella ja sitten taas tasaista jolkotellessa pysyivät aika hyvin hallussa. 

Ajattelin, että jolkottelen 16km huoltoon ja katson sitten mihin on varaa kiristää. Heti huollon jälkeisten mäkien jälkeen kävin kiristämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan. Olo oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä, mutta vähän oli ajatusta, että mitähän tässä käy. Jossain 4km ennen maalia otti viime vuonna tosi koville ja polveileva maasto tuntui aivan loppumattomalta. Tälläkin kertaa otti kyllä koville, muttei lähellekään niin paljoa. Vain parissa kohtaa piti ottaa muutama kävelyaskel. Energiat riitti ihan hyvin. Olin ottanut taktiikaksi, että kannoin litran urheilujuomaa liivissä ja join huoltopisteillä vettä ja söin suolakurkkuja ja parissa huollossa banaanin palaset. Mukana oli lisäksi 4 geeliä ja vedin ne pari kilometriä huoltojen jälkeen. Sopivassa maaston kohdassa. Hyvin tuntui toimivan.

Mutta yllättävän hyvin tuntui tuokin treenimäärä riittävän. Vähän n 2min paremman loppuajan sain  kun vuosi sitten ja keli oli kuitenkin reilusti raskaampi. Loppuajaksi sain siis 3:08:47. Vielä pitää reenailla, että pääsee alta 3h.  Tänä vuonna reitiltä löytyi makeita lammikoita vähän yli polven syvyyteen asti. Tässä tyylinäytettä: https://www.instagram.com/p/CS7Y24NDKoy/?utm_source=ig_web_copy_link

Kait se on sitten ensi vuonna mentävä taas uudestaan.

Iltaohjelmaa oli järkätty Apinoiden planeetan toimesta mökille. Olipas virkistävää pitkästä aikaa saunoa ja jaappasta ukkojen kanssa. Ehkä tää tautihomma pikkuhiljaa helpottais. Saapa nähä.

The gear

Valmiina reissuun. Onneksi pelinumero ei ollut enne.

Onneksi maskit sai heittää roskiin ennen ekaa ylämäkeä.

Reittimestari oli löytänyt mukavan pehmeää polkua jalkojen parhaaksi.

Vieläkö naarattaa 8km kohdalla.

Loppupäähän oli löytynyt myös koskijuoksua.

Ja ihan loppuun reippaampi alamäki

Maalissa palkittiin 10v juhlan kunniaksi hienolla kaulakorulla.

Kiikkufotoja kesältä

Kyllä boulderointi on hienoa, kun siinä tarvitaan vain kengät ja mankkaa.

Kiipeilykaverit ei aina jaksa katsoa, kun itse harjoittelet reittiä..

Tuomo vääntää Patamalla Late Lammas reittiä.

Onnistuin jopa avaamaan uuden low ball boulder linjan Paavalinvuoreen.

Antti ja Piina reitti Halsvuoressa

Meitsi Kalajoen Pakka seikkailupuiston seinällä lomatunnelmissa.

Antti lähetti Piina reitin. On hyvä reitti tämäkin. Vielä jäi tekemäti.

Punaisen lokakuun metsästys. Siinä on prokkista tälle syksyä. Saapa nähdä meneekö.

Super stoked, vaikka kaltsi valutti ja piti turvautua yläköyteen.

Märkää Lokakuu reittiä. Toivottavasti syksy ei pidä reittiä märkänä koko aikaa.

Korouoma 3-6.12.2020

Talvi tuli ja tällä kertaa onnistuin jopa pari kertaa reenailemaan kotiseinällä ennen kauden avausta. Jääkauden avaushan tapahtui jo toista vuotta putkeen Korouomassa ja lähes samaan aikaan eli joulukuun alussa Itsepäisyyspäivän tietämillä. Jaa niin - enpä vissiin olekaan muutamaan vuoteen jääkiipeilystä juuri satuillut. Liekö se on ollut niin ihmeellisen mahtavaa, ettei ole löytynyt sanoja "paperille". 

Ajeltiin siis Antin, Eskon ja Eetun kanssa 3.12.2020 yötä myöten Posiolle ja Kirintövaaraan mökkeilemään. Aamun startti oli hidas, mutta myöhäinen ja ptuoksella oltiin pikkuisen ennen yhtätoista. Onneksi joulukuussa on päivän pituus Napapiirillä niin pitkä, ettei aamulla tarvitse kiirehtiä. Kelien kanssa meillä kävi kyllä tuuri ja lämmöt pyöri nollan tuntumassa. Märkää kyllä oli, mutta jää oli makean sitkasta ja pehmeää.

Päräytettiin suoraan Ruskeavirta-puotukselle ihmettelemään putouksen kuntoa. Kelit oli olleet aika lämpimät myös pohjoisessa. Jännä miten vuodet vaihtelee. Putous oli ehtinyt kuitenkin jäätyä yllättävän hyvään kuntoon parissa viikossa. Itse en ollut kuitenkaan koskaan Ruskeavirtaa kiivennyt näin ohuessa kunnossa. Haastavinta linjan valinnassa oli löytää vähän kuivempaa kiivettävää. Paljon hienoja linjoja oli tarjolla ja putouksen vasen laita, joka kevättalvella on jo liian kuivaa ja haurasta jäätä, oli todella hienossa kunnossa.

Ruskeavirta joulukuun alussa 2020

Eetu ei ennen ollut kiivennyt jäätä ja Esko oli lupautunut pitämään crash course aiheisen jääkiipeilykurssin. Eli liidaa kaikkea jännää ja Eetu tulee perässä. Tietysti kahdeksannen asteen sporttikiipeilijältä voi vähän vaatia kestävyyttä ja nokkeluutta yläköydessä. Muuten tuollainen "kurssi" voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Kiivettiin kolme linjaa Antin kans. Mie liidasin yhen vasemman laidan pilareilta. Antti kaksi linjaa ensin oikeasta laidasta vähän tuon kuvassa näkyvän aukon vasemmalta puolelta ja toisen vasemmalta. Jää oli kyllä todella hienoa. Sitkasta ja pehmeää vasta muodostunutta parhautta. Monenlaista muotoa Kelin ainut huono puoli oli märkyys. Sieltä täältä putouksesta lensi vettä kuin suihkusta ja pienellä linjan valinnalla sai itsensä kasteltua aivan huolella. Mutta eipähän ollut kylmää. Hienoa jääkiipeilyä kauden alkuun.

Iltaa juhlistettiin mökillä perinteisesti saunan, ruoan ja oluen merkeissä. Untakaan ei tarvitse ulkoilupäivän jälkeen liikaa houkutella.

Toisena kiipeilypäivänä päädyttiin Jaska Jokunen putoukselle. Liidattiin vasemman laidan pilareilta muutama ihan hauska linja. Yhdessä oli alussa jopa puikko, joka ei koskettanut maata vaan jalat sai puikolle ensimmäisen kerran n parin metrin korkeudella. Ihan hauskaa kikkailua ja ruuveilla kuitenkin vielä pärjättiin. Eetukin päräytti ekan jääliidin. Eipä siinä näyttänyt ongelmia olevan. Voihan se toki olla, että pään sisällä vähän jotain kuutioitiin. 

Jaskalle lähis muuten kannattaa ehdottomasti tehdä Koronjää polkua vasemmalle parkkipaikan suunnalta kävellessä.

Kolmantena kiipeilypäivänä päädyttiin uudestaan Ruskealle. Tällä kertaa lämpöä oli useampi aste ja oikeasta laidasta oli romahtanut ihan kunnon kappale jäätä. Antin eka päivänä liidaama linja ei enää ollut liidikelpoinen. Esko oli eka päivänä kiivennyt oikeasta laidasta Uutiskynnys linjan viimeiseksi linjaksi ja meitä Antin kanssa se tuntui kutsuvan. Antti lähti ensin ja veinasi heti alussa tippua koskeen, joka paljastui jään alta. No hyvällä linjavalinnalla siitäkin selvittiin. Esko oli lähtenyt katsomaan oikean laidan kallioita, mutta niissä oli liian vähän jäätä, kiipeämiseen. Niinpä Antti odotteli Eskon laskeutumisen ruuvista ja jatkoi vasta sitten Uutiskynnystä. Antti paukutteli hyvällä sykkeellä linjaa ja tuumailin, että kait se vois itseltäkin onnistua. Ei sitten muuta, kun itsekin terävään päähän. Uutiskynnyksen linja on kyllä hieno. Aika suora ja ihan kunnon kiipeilyä. Tässä vaiheessa kautta ajoittain aika kapea ränni, joka vain hetken oli vähän loivempaa. Todella hienoa jääkiipeilyä.

Alhonsuon Tapsa oli myös kaverinsa kanssa nauttimassa Ruskeavirran suihkusta. Muutamat sanat siinä vaihdettiin ja taisipa Tapsa räpsiä muutaman kuvankin. Vaikka pakkasta ei ollut märät vaatteet tekivät kelistä hyvin kylmän. Oikeastaan ainut lääke lämpimänä pysymiseen oli pysyä liikkeessä. Niinpä seurusteleminen jäi aika vähäiseksi, mutta aina on mukava vaihtaa muutama sana, vaikkei enempää pystyisikään rupattelemaan.

Sitten olikin jo kiiru autolle ja kotia päin, jottei kello ehdi kovin paljon yli puolen yön ennen kuin ollaan kotosalla. Keski-Suomen jää kautta vielä odoteltiin. Onneksi tällä kertaa saatiin ihan hyvä jääkausi.

Välinehuoltoa ennen reissua.

Esko paratiisissa.

Eetu ottaa ensi tuntumaa jääputoukseen

Antti liidaa Ruskean keskilinjaa. Tässä oikealla puolella on "aukko" jonka ympärilta parissa päivässä oli romahtanut iha reilun kokoinen osa jääputousta. Yllättävän nopeaa juokseva vesi sulattaa paksuakin jäätä.

Urpot topissa. Kyllä täällä toimistomiehen sielu lepää.

Esko tykittää hienoa linjaa toisen perään.

Esko ja Uutiskynnys

Mökin neliöt hyötykäytössä

Aamulämmittelyä

Jaska Jokusen vasen laita tarjoaa ihan mielenkiintoista kiipeilyä. Yours truly kuvan keskellä ja oikealla Eetu kakkostelee Eskon perässä. Kuva by Antti.

Antti ja sama linja kuin edellisessä.

Antti ja Uutiskynnys. Kuva by Eetu.

Mie ja Uutiskynnys. Kuva by Eetu.

Takit pääsi kastumaan. Onneksi synteettisen eristeen lämpöarvo säilyy aika hyvin myös märkänä. Kuva by Antti.

Syyskiikkuja

 Elokuu ja puoliväliin syyskuuta menikin sitten oikeastaan kokonaan juoksun merkeissä, josta postaus elokuulta kertookin paremmin. Syyskuun puolivälissä kävin taas itsekseni hakemassa tuntumaa kotivuorelta. Siinä on projektina yks sekavarmisteinen variaatio olemassaolevaan trädi reittiin. Nyt sain melkein kaikki muuvit tehtyä, joten ehkä keväällä uskaltais siihen pari pulttia iskeä seinään. Alku on noin vitosen trädiä ja kivasti loppua kohti muuvit vaikeutuu. Kyllä tästäkin seiskan huudeille päästään.

Oltiin sovittu Antin kanssa, että käydään syyskuun lopussa kiikkureissu jossain päin Suomea. Päädyttiin Lappeenranta/Imatra huudeille, koska sääennuste näytti parhaalta siellä niin joo ja Antin mökki on siellä. Mulla ei kyllä kunto ollut kovin kaksinen. Ehdin ennen reissua vain pari kertaa kiikuille. Voimatasot oli kyllä ihan ok, mutta kestävyyttä ei nimeksikään. En muista olenko aiemmin käynyt yhtään reissua, missä olis yhtä vähän reittejä saanut kiivettyä. Kahden päivän aikana sain kiivettyä kaikki yhden reitin. Pari muutakin oli kyllä lähellä, mutta eipä lasketa niitä, kun ne jäi yritykseksi. Mutta joka tapauksessa mukavaa oli ulkoilla ja jauhaa niitä näitä. Sää pysyi kuivana ja hienot ruskan värit kirjoivat luontoa. Antillahan reissu oli mitä mainioin. Sai eka päivänä kiivettyä 6c ja 6c+ reitit, jotka oli kyllä ihan hienoa muuvia ja toisena päivänäkin 2x6b ja 6c. Ei kait nää greideinä nyt niin kovia, mutta vanhoille ukoille ihan suorituksia ja muutenkin ihan hyviä reittejä. Mulle jäi siis tekemistä tulevaankin kauteen. Palautteena Imatran seudun kiipeilijöille tiedoksi, että Linnavuori vaatisi kunnon harjaustalkoot. Jotkin reiteistä olivat aivan umpeen kasvaneita. Hienoja reittejä. Ne pitäisi vaan putsailla kuntoon.

Lokakuu meni sitten aikalailla sisäreeneissä. Pari kertaa kävin optimistina pettymässä kivillä, ne osoittautuivat läpimäriksi. Kerran sain aikaiseksi jonkinlaisen session Marvin kivellä, mutta eipä sielläkään mitään saanut suoritettua. Isänpäiväviikonlopun molemmin puolin sattui sitten optimi boulderkeliä. Aurinko paistoi matalalta ja oli lämmintä ja kuivaa. Mikäs sen parempaa marraskuun harmauteen, kun halata kiviä. Näätäkivelle paistaa kivasti aurinko ja siellä muutama prokkis on vielä jäljellä, joten sinne suunta siis. Perjantaina oli eka päivä kivellä. Halailin jo aikaisemmin kiipeämiäni linjoja, enkä saanut mitään muuta tehtyäkään. Kokeilin muuveja Pikku John 6C reittiin, mutta otteet tuntui tosi pieniltä, kuten ennenkin. Nyt sain tosin yksittäisiä muuveja tehtyä. Vaikein vasemmalle kurottava muuvi tuntui olevan silti kaukana ja ajattelin, ettei ole tänä syksynä menossa. Maanantaina kävin uudelleen nautiskelemassa auringosta. Kiipeily alkoi jo joten kuten onnistua, mutta Pikku Johnin kruksi oli vieläkin kryptoniittia eikä mitään mahdollisuuksia saada sitä tehtyä. Tiistaina sain Paten houkuteltua mukaan auringonpaisteeseen. Heti oli huolettomampaa kiivetä, kun ei itsekseen tarvinnut puuhailla. Lämmiteltiin taas Rosvon muuveilla eikä sitä kumpikaan uskaltanut taaskaan kiivetä. Kävin toppia taputtelemassa, mutta jalkasekvenssi oli sen verran hukassa, ettei pää kestänyt roikkua slouppereista. Pate kävi suurinpiirtein saman tilanteen toteamassa ja päätettiin siirtyä seuraavaan kulmaukseen. Pate oli joku vuosi sitten Pikku Johnin kiivennyt, mutta muistikuvat olivat ilmeisen hataria, sillä suoraan mitään mullistavaa beetaa ei löytynyt. Parin yrkän jälkeen Pate keksi, että kruksissa ei kannata pitää molempia jalkoja otteilla vaan jättää oikea jalka tasapainottamaan. Heti toisella yrkällä sain liikkeen tehtyä. Ajattelin, että siinäpä se oli. Kun niin monta yritystä oli jo tullut laitettua, että turha haaveilla koko reitin kiipeämisestä. Istumalähtöä en ollut edes kokeillut linkittää kertaakaan. Mutta Pate sanoi, että: "Siitä vaan yrität. Kyllä se menee, kun kerran vaikein muuvi jo tuli tehtyä." No eipä se sitten auttanut, kun yrittää. Eka yrityksellä taisin rähmeltää istumalähdön linkityksen, mutta keksin heti mikä siinä oli vikana. Toisella yrityksellä kaikki menikin paremmin ja yllätin itseni kruksin jälkeisiltä kahvoilta. No reittihän meni. Amazing, että täysin tekemätön paikka voi muuttua saman päivän aikana melkein helpoksi. Ihmeellistä tää boulderointi.

Siihenpä ne ulkokiipeilyt sitten loppuikin. Tai ainakin joksikin aikaa, kun sateet jälleen palasivat ja nyt on jo sokerikerros lunta maassa. Sitten onkin vaan reenailtu sisällä, juoksenneltu ulkona ja tunkattu sauvarinnettä Riihivuoressa.

Lysti on sitä mieltä, että kiipeily on paljon tylsempää kuin polkujuoksu.

Hängaround kotikaltsilla. Uutta linjaa pukkaa.

Antin mökki oli kyllä hienolla paikalla pienehkön järven rannalla.

Antti fiilistelee kallion fengshuita - Korpjärvi, Imatra

Antti liidaa reittiä Valdemar. Olipas kiva reitti. Mulla jäi pienestä kiinni, mutta sitähän ei lasketa.

Linnavuorella paistoi aurinko ja urpoja hymyilytti.

Toiset ne osaa kiivetä vähän sileämpääkin kalliota.

Antti ja Kolmiolääke. Hienon näköinen 6c+ linja.

Marvin kivellä harjoittamassa kiipeilyliikkeitä. Oli vähän puolihullu keli, mutta saipas kuitenkin raitista ilmaa.

Antin ja Eskon kanssa käytiin vetämässä sauvarinnettä Riihivuoressa. Eli otettiin ohjelmaan iloinen tonnin tunkkaus = 1000m ylämäkeen.

Nautiskelemassa syysauringosta Näätäkivellä

Järvi on hienosti läsnä Näätäkivellä

Pikku John reitin vaikein liike. Mutta olipas muuten hauska reitti. Menkäähän keväällä kiipeämään!

Kesän kiikkuja

Keväthän lähti aika hyvin liikenteeseen kiikkujen osalta. Sain kesän ekan seiskan köysireitin kiivettyä jo toukokuussa. Boulderkausi jäi tosin vähän välistä. Taisin käydä kaksi kertan boulderoimassa ja niistäkään ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Silloin oli vielä siirtymävaihe hakkujen varresta sormikiipeilyyn. Tuohon siirtymävaiheeseen muuten meni 11 kiipeilykertaa ja vähän reilu kuukausi aikaa. Täytyy ensi keväänä ehkä koittaa panostaa tuohon siirtymän optimointiin.

Patella oli Punavuoressa Punaisen Lokakuun Metsastys 7b+ reitti työn alla ja pitihän siellä käydä prosessia ihmettelemässä. Siellä menikin sitten useampi käyntikerta. Kolmannella kerralla toukokuun 21 päivä sain syksyllä rojektiksi muodostuneen Pronssi 7a reitin kiivettyä. Tämä oli siis se eka ja vika seiskan reitti tälle kesälle. On kyllä hauska reitti tuokin, vaikka aika lyhykäinen se tietysti on. Alun muuvit ei kovin vaikeilta tunnu irrallisina, mutta jos niissä tupeloi ei ainakaan mulla ollut koko liidi sitten menossa. Nuilla muutamalla liidiyrkällä yleensä ongelmaksi muodostui toiseksi viimeinen muuvi, eli pitää kroppa kasassa, kun nostaa jalkaa ylös hyvälle otteelle. Ainakin kerran tipuin lisäksi toppikahvasta, kun ei vaan jaksanut. Liidilähetyskin tuli vasta päivän toisella yrkällä, kun taas onnistuin hyytymään viimeisiin muuveihin. Lähetykseen onnistuin miettimään pienen mikrolevon ja hengittelyn juuri ennen viimeisiä muuveja. Se taisi sitten olla ratkaiseva tekijä, että sai pidettyä pakan kasassa.

Seuraavaksi pitikin siirtyä ihmettelemään Punaista Lokakuuta. Olin jo viimevuonna kertaalleen käynyt yläköydellä touhua ihmettelemässä, kun Pate jo silloin työsti reittiä. Muuveista ei kuitenkaan montaa muistikuvaa ollut jäljellä. Heti ekana päivänä sain kuitenkin kaikki muuvit tehtyä yläköydessä. No hitto. Tätähän joutuu pian yrittämään tänä kesänä. Toisella kerralla pystyi yläköydellä jo hahmottamaan jonkinlaisia muuvi kokonaisuuksia. No pari kertaa pitäis kuitenkin vielä yläköyden kanssa puuhailla ennen kuin kannattaa terävään päähän lähteä.

Sitten saapui kesäkuu ja loma- / etätyöreissua pohjoiseen. Kiipeilyt jäi tauolle pariksi viikkoa. Mitä nyt kerran taisin rock ringseissä roikkua reissun aikana ja oisinko kolme juoksulenkkiä heittänyt. Käytiin kiipeämässä Saanan huipulle Kilpisjärvellä, kalasteltiin ja lomailtiin isän luona Kittilässä. Hauskaa oli ja sääsketkin onnistuttiin pääosin välttämään.

Reissun jälkeen pitikin ottaa pari treeniä kotiseinällä, että sai herkkyyttä ja voimaa takaisin. Sitten mentiin Halsvuoreen ja keli oli hieman puolihullu, eli sieltä täältä valutteli vettä. Antilla oli kova hiitti Olipa Kerran Elämä sekavarmisteiselle 7a+ reitille. On hieno reitti tuokin ja kait sitä joskus pitää siihenkin sitten. Päädyin kuitenkin testaamaan vanhaa vihollistani Leikki-ikä 6c reittiä, joka on aivan Olipa Kerran Elämän vieressä. Reitin alku valutteli vähän vettä, mutta pyyhkeellä ja mankalla sai sen kuivattua. Leikki-ikä reittiä kokeilin eka kerran jo joskus 2010, mutta en saanut kruksiotteelle sormia kunnolla mahtumaan, eikä pystynyt tajuamaan miten liike olisi mahdollinen tehdä. Päätin silloin, etten ikinä kiipeä ko reittiä. No heti perään oisko ollut 2017 kokeilin Tatun rohkaisemana reittiä uudelleen ja yllättäen sormet pysyivät otteella. Tästä rohkaistuneena päätin lisätä reitin todo listalle. Silti näköjään pari vuotta otti, että sain aikaiseksi laittaa reittiin kunnon yritystä.

Leikki-ikä reitillä on vähän jännättävä poikkikulku pultin yläpuolelta noin puolivälissä ja varsinainen kruksi sitten toiseksi viimeinen muuvi ja pari liikettä sitä ennen. Ekalla käynti kerralla muistelin muuveja ja liidi meni ihan hyvin paitsi, että poikkikulku jännitti kauheasti ja pakka meni sekaisin enkä muistanut enää jalkaotteita yläosan vaikeampaan kohtaan. Sain kuitenkin väännettyä itseni kruksiin ja jopa käden viimeiselle kahvalle, mutta sormet ei pysyneet otteella ja jälleen vedin pannut toppikahvasta. Seuraavalla käyntikerralla ekalla yrityksellä häsläsin jälleen kruksissa ja onnistuin mokaamaan viimeisen liikkeen. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta ja sain tämän reitin lähetettyä todo listalta, joka uhkaa muodostua aika pitkäksi.

Heti seuraavana päivänä mentiin Antin kanssa kerran kesässä käynnille Patamalle. Tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta reittiä. No taidettiin liidata 8 reittiä mieheen, että ei nyt aivan mahdottomia. Pitää ensi kesänä ottaa tavoitteeksi yli kymmenen liidiä mieheen. Hauskaahan meillä oli ja useampi tunti pällisteltiin ulkona.

Seuraavaksi Tatu houkutteli testaamaan Rockpastori reittiä Halsvuoressa. Aika jännä reitti. Alussa pikkuhänkkiä, keskellä pystykulmauksia ja jännän oloinen poikkari ja loppuhuipennuksena släbi, josta ei tee mieli pudota. Aika hyvin sai muuvit katsottua, mutta sen verran jämäkkä reitti kuitenkin, ettei vielä uskaltanut yrittää liidata. Alun hänkki on kyllä aika napakkaa muuvia. Hienoja kiipeilyliikkeitä. No ehkä sitten tätäkin toisella kertaa.

Sitten män taas pari viikkoa heinäkuun loppuun ennen kuin oltiin Antin ja Paten kanssa seuraavan kerran Halsvuoressa. Kokeiltiin Paten kans muuveja Keski-Ikä reitille ylärillä. Ihan jännän oloinen trädi reitti. Alku on aika tiukkis tässäkin ja varmistuksia ei saa liian tiheään. No on kait siinä ihan tarpeeksi paikkoja kuitenkin, ettei mene homma vaaralliseksi. Muuvit tuli tähänkin tehtyä tosin ehkä haluaisi kerran pari vielä yläköydellä kokeilla ennen kuin terävään päähän lähtisi. Kun ei muutakaan keksitty niin päätettiin kokeilla muuveja Kiasma 7c reittiin. Tämähän on siis koko kallion kuningas linjoja. Todella hyvän näköinen reitti tosin hieman napakan oloinen. No eipä veinannut alun muuvit aueta niin kuin nyt kuvitella voi jos omat liidit on olleet maks 7a ja tämä on nyt 7c. Mutta pienellä työstöllä päästiin muuveja ylöspäin ja Antti jopa taisi kertaalleen kruksin selvittää. No kolmannelta pultilta ylöspäin ei edes yritetty, mutta jotain saatiin kuitenkin ratkottua. Ehkä siis joskus tätäkin sitten tosissaan.

Laitetaas syksyn kiikut uuteen postiin lähiaikoina.

Pronssi kiivetty. Taas naurattaa.

Pate projektoi Punaisen Lokakuun Metsästys

Antti projektoi Olipa Kerran Elämä

Kesätunnelmia Halsvuoresta.

Patamalla keräämässä metrejä ja nautiskelemassa kesäpäivästä.

Tatu projektoi Rockpastori reittiä

Antti uudelleen Olipa Kerran Elämä reitillä

Lysti kesätunnelmissa